28.2.2007

Suvaitsevaisia nyrjähdyksiä

Törmäsin muutama vuosi sitten (joidenkin ihmeellisten ja nyttemmin unohtuneiden mutkien kautta) Voionmaan koulun kotisivuilla julkaistuun, tuolloin yhdeksäsluokkalaisen Perttu Partasen kirjoitukseen "Miksi rasisti on aina väärässä?".

Sanotaan nyt heti alkuun, että ei tietenkään ole kaunista eikä korrektia raadella 35 ikävuoden elämänkokemuksella ja ylemmän korkeakoulututkinnon arvovallalla yhdeksäsluokkalaisen koulupojan tekstiä. Kyseessä on kuitenkin aasinsilta vakavampiin asioihin, kuten tulemme näkemään. Kirjoitus on myös merkittävä sikäli, että julkaisemalla sen sivuillaan koulu kaiketi haluaa sanoa jotain. Esimerkiksi mainostaa sitä, millaiseen ajatteluun siellä kannustetaan. Äidinkielen opettaja tai rehtori (tai kuka koulutettu ja aikuinen ihminen tekstin julkaisemisen takana nyt onkin) olisi mielestäni voinut tuntea vastuunsa ja kertoa Pertulle, että seuraavanlaisia lauseita ei pidä laittaa samaan kirjoitukseen, ainakaan välittömästi perätysten:

"Miksi rasisti sitten on väärässä? Rasistien käsitykset eri rotujen huonommasta suorituskyvystä ja älykkyydestä ovat vääriä. Jos arjalaiset sitten ovat muita rotuja niin paljon parempia, niin miksi mustat ovat esimerkiksi parempia urheilijoita?"

Eli:

1) ... käsitykset eri rotujen huonommasta suorituskyvystä ... ovat vääriä.
2) ... mustat ovat ... parempia urheilijoita.

Hieman rönsyilläkseni huomautan, että sitaatissa kristallisoituu etnopositiivisen eksistenssin periaate. Tämän nerokkaan käsitteen lanseerasi aikanaan vieraskirjassani nimimerkki Tapza, ja kirjoihin ja kansiin sen sijoitti omassa blogissaan nimimerkki Reino. Etnopositiivinen eksistenssi tarkoittaa sitä, että suvaitsevaisessa diskurssissa väite X on tosi, jos väitteen X todenmukaisuus on etnisten vähemmistöjen tai niiden imagon kannalta positiivinen asia. Sama(kin) väite X muuttuu epätodeksi, jos sen todenmukaisuudesta on haittaa etnisille vähemmistöille tai näiden imagolle. Siteerattujen lauseiden tapauksessa rotujen välisiä, suorituskykyyn liittyviä eroja koskeva väite on epätosi, jos puhutaan älykkyydestä (koska älykkyystestit antavat korkeampia pisteitä valkoisille kuin mustille), mutta tosi, jos puhutaan urheilusta (koska mustat pärjäävät monissa yleisurheilulajeissa valkoisia paremmin).

Saman periaatteen mukaisesti väite X on tosi, jos sitä voidaan käyttää argumenttina maahanmuuton puolesta, mutta epätosi muissa tapauksissa. Esimerkiksi väite, jonka mukaan Suomi on aina ollut monikulttuurinen ja monietninen, on tosi silloin, kun halutaan sanoa, että mitään määriteltävissä olevaa (ja puolustamisen arvoista) suomalaisuutta ei ole olemassakaan. Sama väite on epätosi silloin, kun maahanmuuton lisäämistä halutaan perustella suomalaisten sisäsiittoisuudella tai kulttuurisella ummehtuneisuudella.

Etnopositiivisen eksistenssin periaatetta sovellettaessa etnisiin vähemmistöihin rinnastetaan myös naiset ja seksuaalivähemmistöt. Jos esimerkiksi tytöt pärjäävät koulussa poikia paremmin, tämä ei johdu siitä, että koulujärjestelmä suosisi tyttöjä, vaan siitä, että tytöt ovat fiksumpia. Jos taas valkoiset koululaiset pärjäävät mustia paremmin, tämä ei johdu siitä, että valkoiset olisivat mustia fiksumpia, vaan siitä, että koulujärjestelmä suosii valkoisia. Jos miehet pärjäävät naisia paremmin yritysmaailmassa ja politiikassa, tämä ei johdu siitä, että miehillä keskimäärin olisi enemmän näillä alueilla vaadittavia ominaisuuksia, vaan siitä, että heteropatriarkaalinen rakenne heittää kapuloita vähintään yhtä pätevien (mutta todennäköisesti pätevämpien) naisten rattaisiin.

Läheistä sukua etnopositiivisen eksistenssin periaatteelle on etnopositiivinen evaluointi. Asia/ilmiö X on joko hyvä tai huono riippuen siitä, onko se ominainen etnisille vähemmistöille vai muille. Esimerkiksi vahva ryhmäidentiteetti, luja perhekoheesio ja syvä uskonnollisuus ovat vahvuuksia sekä hyviä ja ihailtavia asioita, kun puhutaan vaikkapa muslimisiirtolaisista. Ne ovat pahoja ja paheksuttavia (sekä mitä suurimmassa määrin dekonstruoitavia) asioita, kun puhutaan länsimaisista kristityistä.

Etnopositiivisen eksistenssin periaate ja etnopositiivinen evaluointi voidaan niputtaa yhteisen nimikkeen etnopositiivinen kriteeri alle. Etnopositiivinen kriteeri on kaksoisajattelua (kts. kirjoitus Rotuviritteisyydestä ja muusta uussanaisuudesta sekä Wikipedian artikkeli). Kaksoisajattelun luonteeseen kuuluu, että samalla, kun sitä harjoitetaan, sen olemassaolo kiistetään. Siksi aikuiset ihmiset yleensä sijoittavat etnopositiivistä kriteeriä heijastelevat (eli perinteisessä mielessä keskenään ristiriitaiset) lausumat niin kauas toisistaan, ettei lukija tai kuulija välittömästi huomaa etnopositiivisen kriteerin läsnäoloa. Tästä Pertun opettajan olisi pitänyt Perttua muistuttaa.

Mutta takaisin asiaan. Perttu osoittaa seuraavan räikeän epäjohdonmukaisuuden rasistien ajattelussa ja toiminnassa:

"Jos rasistit ovat niin isänmaallisia, niin miksi he käyttävät ja suosivat ulkomaalaisia tuotteita? Kengät ovat Englannista, takki Venäjältä, housut Italiasta. He syövät amerikkalaisessa McDonalds:ssa ja katsovat ulkomaalaisia TV-sarjoja tai elokuvia. Minulla on hyvä esimerkki. Kun olin kaupungilla, näin, kun yksi skinhead tuli mustalaisten omistamasta Kebab-paikasta pitsat mukanaan, Suomen lippu käsivarressa."

Tämä on melko lapsellista argumentointia, mutta lapsellisen argumentoinnin voi antaa anteeksi yhdeksäsluokkalaiselle koululaiselle. Aikuinen ihminen toki ymmärtää, että sokean ja raivokkaan ksenofobian ja koko maailmaa halaavan "rajat-sepposen-selälleen"-ajattelun väliin mahtuu jotain muutakin. Esimerkiksi sellaista ajattelua, että erilaisuudessa, kansainvälisyydessä, ulkomaalaisuudessa ja maahanmuutossa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta niitä ei voida harrastaa sellaisten tärkeiden arvojen kustannuksella kuin tasa-arvo, uskonnonvapaus, sekularismi, vastaanottajamaan asukkaiden turvallisuus, vapaus ilmaista mielipiteitään asettamatta henkeään ja terveyttään vaaraan ja niin edelleen. Tällainen ajattelu ei ole mielestäni mitenkään ristiriidassa sen kanssa, että opiskellaan vieraita kieliä, matkustetaan ulkomailla, syödään etnopöperöitä, kuunnellaan bingobangomusiikkia ja mennään vaikka naimisiin ulkomaalaisen kanssa. Toivon, että Perttu on aikuistuttuaan kypsynyt näkemään tämän.

Valitettavasti aikuistuminen ei välttämättä vapauta ihmistä tällaisista jyrkän dikotomisista tavoista suhtautua ympäröivään todellisuuteen. Paras kaverini Reetta Räty, Helsingin Sanomien Nyt-liitteen 32-vuotias toimituspäällikkö, repäisee uusimmassa blogimerkinnässään "Twisted". Tai oikeastaan hän viittaa johonkin kymmenen vuoden takaiseen lausuntoonsa, johon hän edelleen yhtyy. Lauseen sisältö on oleellisilta osiltaan sama kuin Perttu-sitaatissa:

"On naurettavaa, että samat ihmiset, jotka eivät halua taloyhtiöönsä maahanmuuttajia - eli muslimeja tai venäläisiä - rahtaavat lapsensa englanninkieliseen Steiner-kouluun, ihan vaan tutustuttaakseen lapsosensa kansainväliseen tunnelmaan ja uusiin kulttuureihin."

Koska Helsingin Sanomat edustaa ns. tajunnanvirtauutisointia, jossa tosiasiat ja niiden tarkistaminen nähdään jos ei nyt suorastaan tiedostamista rajoittavina silmälappuina niin ainakin turhana hienosteluna, annamme Reetalle anteeksi, että hän luulee Steiner-kouluja englanninkielisiksi. Huomionarvoista on se, että yhdeksäsluokkalaisen koululaisen tavoin 32-vuotias mediavaikuttaja näkee ainoiksi vaihtoehdoiksi sokean ksenomanian ja sokean ksenofobian. Minä henkilökohtaisesti asun mieluummin samassa taloyhtiössä keskiluokkaisten länsimaalaisten kuin syrjäytyneiden muslimisiirtolaisten kanssa, koska haluan välttää monikulttuurisissa taloyhtiöissä tavallisia kulttuurillisia konflikteja. Haluan asua mahdollisimman turvallisessa ja väkivallattomassa lähiympäristössä. En halua, että lapsiani huoritellaan ja ryöstetään kadulla tai koulussa. Haluan ymmärtää naapureitani, puhuttiin sitten kielestä, tavoista tai elekielestä. Se tekee elämästä ja yhteiselosta jouhevaa ja ennakoitavaa. Konfliktittomuus ja ympäristön ennakoitavuus antaa minulle (ja naapureilleni) mahdollisuuden keskittyä elämään omaa elämääni. Uskoisin useimpien ihmisten tuntevan samalla tavoin. Itse asiassa tiedän heidän tuntevan samalla tavoin. (Kts. kirjoitus Väärissä paikoissa asuvista ihmisistä.)

Reetta, kuten Perttukaan, ei tätä kuitenkaan ymmärrä. Jos ihminen suhtautuu kriittisesti (sanan perinteisessä merkityksessä) maahanmuuttajakysymykseen tai (hui kauhistus) on kiinnostuneempi omasta ja läheistensä turvallisuudesta kuin somalialaisten tai irakilaisten turvallisuudesta, hänen pitää Reetan ja Pertun mielestä mennä tuohivirsut jalassa maakuoppaan näppäilemään kannelta ja järsimään pettua. Muuten hän on epälooginen. Ja "naurettava".

Olen miettinyt loputtomia unettomia öitä, mistä tällaiset hölmöt ajatusketjut kumpuavat. Mieleen tulevat ainakin seuraavat vaihtoehdot:

1) Väärinkäsitys ja projisointi. Reetta viettää koko elämänsä punavihreässä karsinassa punavihreiden ystäviensä kanssa. Hän ei tiedä, mihin kaikkeen monikulttuurisuuskriittisyys voi perustua. Koska hänen defenssinsä ovat ylhäällä, hän ei myöskään pysty kuulemaan vasta-argumentteja, vaikka joku niitä hänelle esittäisikin. Hän projisoi oman ajattelutapansa vastustajaan: Koska hän kannattaa rajoittamatonta maahanmuuttoa vain siksi, että tulijat ovat toisenlaisia (= ksenomania), hän luonnollisesti olettaa, että kaikki, jotka vastustavat rajoittamatonta maahanmuuttoa, vastustavat sitä vain siksi, että tulijat ovat toisenlaisia (= ksenofobia). Tällaisesta poterosta tarkasteltuna saattaa, toden totta, näyttää naurettavalta, että joku, joka ei halua asua muslimisiirtolaisten naapurina, on kuitenkin kiinnostunut maailmasta ja vieraista kulttuureista.

2) Epärehellisyys. Reetta ymmärtää itsekin, että hänen lauseensa ei ole mitenkään järkevä, mutta hän toivoo, että lukija ei ymmärrä. Onhan varsin tavallista ja inhimillistä, että ihminen selittelee tekojensa todellisia, yleensä itsekkäitä vaikuttimia parhainpäin. Tämä selitys kuitenkin edellyttää, että Reetalla on jokin muu syy kannattaa rajoittamatonta maahanmuuttoa. Mutta mikä tämä todellinen syy on? Mitään henkilökohtaista voitettavaahan Reetalla ei, varsinkaan naisena, monikulttuurisuudesta ole.

3) Kytkentävirhe. Reetan, ja keskimääräisen suvaitsevaisen, aivot oikeasti käsittelevät ja jäsentävät tietoa tavalla, joka on minulle käsittämätön. Perinteiset loogiset parametrit lakkaavat toimimasta, ja mikä tahansa voi johtua mistä tahansa. Puhutaan siis surrealistisesta ajattelusta.

Mistä pääsemmekin luontevasti vihreiden viimeisimpään maahanmuuttolinjaukseen. Hieman yllättäen vihreät vastustavat vierastyövoiman aktiivista haalimista. Vihreiden mukaan rasismin täytyy ensin vähentyä Suomessa. Tästä huolimatta vihreät kannattavat pakolaiskiintiön kasvattamista.

Ajatus, sikäli kuin tuon linjan takana mitään ajatusta on, on siis jotakuinkin tämä: a) tuodaan Suomeen enemmän maahanmuuttajia, jotka kulttuurieroista ynnä muista syistä johtuen eivät työllisty, ja jotka tekevät suhteessa väkilukuunsa huomattavasti enemmän väkivalta- ja seksuaalirikoksia kuin muu väestö; b) tällainen maahanmuuttopolitiikka vähentää rasismia; c) kun rasismi on tällaisen maahanmuuttopolitiikan myötä vähentynyt riittävästi, maahan voidaan houkutella myös sellaisia maahanmuuttajia, jotka tekevät työtä.

Mitäpä tuohon voi sanoa? On syytä muistaa, että kyseessä ei ole jonkun toimittajan tai yläasteen oppilaan möläytys vaan keskisuuren puolueen virallinen linja. Kun äänestät vihreää ehdokasta, ketä tahansa vihreää ehdokasta ja mistä hyvänsä syystä, annat äänesi tuollaisen ajattelun saattamiselle osaksi päätöksentekoa. Vihreiden kakkosketjussa on aidosti fiksujakin ehdokkaita, mutta heidän tehtävänsä on kerätä fiksujen ihmisten äänet vihreän listan yhteiseen pottiin. Suhteellisesta vaalitavasta johtuen tämän yhteisen potin turvin menevät läpi ne, jotka ajattelevat edellä kuvatulla tavalla. Eli Helsingistä esimerkiksi Johanna Sumuvuori, Anni Sinnemäki ja Zahra Abdulla.

Olisi tietenkin epäoikeudenmukaista morkata pelkkiä vihreitä. Pakolaiskiintiötä ovat kasvattamassa perussuomalaisia lukuunottamatta kaikki puolueet. "Työperäistä" maahanmuuttoa haluavat innokkaimmin lisätä kokoomus ja RKP. Ne tietävät, että Suomi, jossa on 300 000 kotimaista työtöntä ja josta suorittavaa työtä liputetaan kiihtyvällä vauhdilla Kiinaan ja Intiaan, tarvitsee kipeästi kymmeniä ja satoja tuhansia kieli-, luku-, kirjoitus- ja ammattitaidottomia "työperäisiä" tulijoita Afrikasta ja Lähi-Idästä.

Vihreiltä, vasemmistoliitolta ja RKP:ltä on totuttu kuulemaan huuhaapuheita, mutta kokoomuksesta olisi syytä olla huolissaan, ainakin niiden, jotka äänestävät sitä vanhasta isänmaallis-oikeistolaisesta tottumuksesta. Puolue ei yksinkertaisesti enää ole mikään isänmaallinen liike. Kokoomuksen poliittinen keihäänkärki koostuu yhtäältä Pia-Nora Kaupin kaltaisista nuorista, joiden ystävät ja viiteryhmät ovat kaukana Suomesta, ja joita häiritsee se, että Helsingin keskustassa voi liikkua näkemättä tummaihoisia ihmisiä; ja toisaalta elinkeinoelämän lobbareista, joiden tavoitteena on luoda Suomeen loputon, kouluttamaton, palkkoja polkeva halpatyövoimareservi. Lieveilmiöistä, kuten sosiaalisektoriin kohdistuvista paineista tai lisääntyvästä rauhattomuudesta, heidän ei tarvitse välittää, koska lasku lankeaa valtiolle (= veronmaksajille) ja arkipäivän ongelmat niille, joilla ei ole varaa ostaa itseään vapaaksi monikulttuurisuudesta eli asua paremmilla alueilla.

Niiden, jotka eivät ole sitä vielä tehneet, on viimeistään nyt syytä tutustua vieraskirjassakin keskustelua herättäneeseen, kansanedustaja Arto Satosen kokoomuksen eduskuntaryhmälle laatimaan ja työperusteisen maahanmuuton edistämistä käsittelevään raporttiin. Satonen ammentaa suoraan vihreiden ja vasemmiston kauhusammiosta visioita maahanmuuttajien kiintiöperusteisesta palkkaamisesta "televisioon, julkisen hallinnon johtotehtäviin, esimiestehtäviin tai muihin vastaaviin näkyviin tehtäviin" (s. 23), ts. positiivisesta syrjinnästä, so. tosiasiallisesta rotusorrosta. Tekstissä on myös naivistista huttua, joka vetää hyvinkin vertoja Sitran punavihreälle raportille vuodelta 2003. Satosen mukaan, esimerkiksi, ...

"... [m]aahanmuuttajia ei toistaiseksi juurikaan näe viranomaisina. Asenteet maahanmuuttajia kohtaan paranisivat, mikäli suomalaiset kohtaisivat heitä enemmän esimerkiksi terveydenhuollon tehtävissä, poliisin virkapuvussa ja virastoissa." (s. 20)

Mikään ei tälläkään hetkellä estä maahanmuuttajia hakeutumasta näihin tehtäviin. Liioin ei ole ensimmäistäkään ennakkotapausta siitä, että maahanmuuttajia olisi näiden alojen työnhaussa syrjitty. Satonen siis käytännössä tarkoittaa kiintiömaahanmuuttajien palkkaamista vastuullisiin tehtäviin ohi heitä pätevämpien suomalaisten hakijoiden. Voidaan myös kysyä, miten maahanmuuttajan näkeminen poliisin virkapuvussa parantaisi asenteita, jos kaikki tietäisivät hänen olevan kiintiömaahanmuuttaja. Uskoakseni asenteita parantaisi kaikkein tehokkaimmin se, että maahanmuuttajia näkyisi vähemmän notkumassa joutilaana kaduilla, täysin riippumatta siitä, minkälaatuista työtä he olisivat tekemässä. Itse muistan arvostaa jokaista raksalla tai Alepan kassalla painavaa maahanmuuttajaa, ja luulisin, että useimmat muutkin suomalaiset osaavat. Satonen:

"Näkyvillä paikoilla toimivat maahanmuuttajat olisivat myös rohkaiseva signaali muille maahanmuuttajille. Suomi näyttäytyisi maana, jossa menestys ei ole riippuvainen yksilön etnisestä taustasta."

Eli kiintiöt ja positiivinen syrjintä, ts. yhden työnhakijan asettaminen muita edullisempaan asemaan etnisen taustan perusteella, saisi Suomen näyttämään maalta, jossa menestys ei ole riippuvainen yksilön etnisestä taustasta? Tyhmempi voisi kuvitella, että tällaisessa järjestelmässä se nimenomaan on riippuvainen yksilön etnisestä taustasta.

Kiintiömaahanmuuttajien näkeminen ei edistä suvaitsevaisuutta vaan lisää katkeruutta ja rasismia. Se ei myöskään edistä muiden maahanmuuttajien integroitumista vaan opettaa nämä vaatimaan ihonväriin kuuluvana luontaisetuna sen, minkä eteen muut joutuvat tekemään työtä.

Kävin maanantaina Tikkurilan talvimarkkinoilla luuraamassa Uudenmaan perussuomalaisten kampanjointia. Soini piti puheen, joka oli puheena erittäin hyvä, oltiin sisällöstä ja mahdollisesta populismista mitä mieltä hyvänsä. Puheen viimeinen lause sisälsi suuren periaatteellisen totuuden:

"Ellette halua, että eläkkeitä leikataan, älkää äänestäkö eläkkeiden leikkaajia."

Tämä on suoraan sovellettavissa maahanmuuttokysymykseen. Ellet halua etnistä työsyrjintää, kasvavia pakolaiskiintiöitä ja alati yltyvää suvaitsevaisuuskasvatusta, älä äänestä niitä, jotka ajavat etnistä työsyrjintää, kasvavia pakolaiskiintiöitä ja alati yltyvää suvaitsevaisuuskasvatusta. Sama kääntäen: Jos äänestät niitä, jotka ajavat etnistä työsyrjintää, kasvavia pakolaiskiintiöitä ja alati yltyvää suvaitsevaisuuskasvatusta, sinä myös saat tätä kaikkea.

Se on juuri näin yksinkertaista. Sinun on vaaleissa syytä pohtia, mitkä ovat omat prioriteettisi ja mihin kaikkeen oma äänestyskäyttäytymisesi voi vaikuttaa. Saamastani palautteesta päätellen perussuomalaisuus on punainen vaate monelle muutoin potentiaaliselle kannattajalleni, lähinnä puolueen SMP:läisten kaikujen, juntti-imagon ja EU-änkyröinnin vuoksi. Tosiasia kuitenkin on, että Suomi ei tulevalla vaalikaudella eroa EU:sta, saivat perussuomalaiset kuinka monta paikkaa hyvänsä. Sen sijaan maahanmuuttopolitiikkaa voidaan muuttaa, jos eduskuntaan päätyy kriittisiä ääniä, joiden käsiä monikultturismiin sitoutunut puolueohjelma ei kahlitse. Muutos on mahdollinen, koska sen saavuttamiseksi (tai liikkeelle saattamiseksi) ei tarvita radikaaleja lakimuutoksia. Tarvitaan ilmapiirin muutos. Soraääniä. Hiljaisuuden murtumista.


Takaisin