Aloitetaan kuvitteellisella tilanteella. Pitkälle edennyt suomen kielen opiskelija tulee luoksesi ja pyytää sinua selittämään, mitä tarkoittaa adjektiivi rotuviritteinen. Mitä vastaisit?
Ellet osaa vastata, yritetään vähän helpompaa. Leikitään, että on olemassa seurapeli, jossa pelaaja saa käyttöönsä tietyn joukon kirjaimia. Hänen tulee rakentaa niistä formaalisesti kelvollinen suomenkielinen sana ja keksiä sille järkeenkäypä merkitys. Olet saanut kirjaimet, joista muodostuu kuin itsestään sana rotuviritteinen. Millaisen järkeenkäyvän merkityksen antaisit luomuksellesi?
Jos tehtävät tuntuvat vaikeilta, et ole yksin. Olen yrittänyt jo muutaman päivän ajan ensin ymmärtää rotuviritteisen merkitystä ja epäonnistuttuani keksiä sille mahdollisia merkityksiä.
Viime sunnuntaina Mirja "pää kenossa" Pyykön vieraana oli Kari Suomalaisen tytär Lilli Earl. Haastattelu oli harvinaisen nautittavaa katseltavaa, koska Lilli oli sympaattinen ja koska hänellä oli ajateltua sanottavaa monista asioista. Lukija luulee nyt tietävänsä, miksi pidin Lillistä, mutta luulo on väärä. Minulla ei ollut etukäteen aavistustakaan siitä, mitä mieltä hän oli isänsä konservatiivisiksi luonnehdittavista maahanmuuttomielipiteistä, ennen kuin hän ohjelman loppupuolella kommentoi niitä. Minä pidin hänestä heti ohjelman alettua. Tosin myönnän, että olisin ollut yllättynyt, jos hän älykkääksi ihmiseksi paljastuttuaan olisi onnistunut sanomaan jotain poliittisesti korrektia hölmöä tuosta puheenaiheeksi nousemistaan odottaneesta aihepiiristä.
Pyykkö piti itsensä tyydyttävästi kasassa, vaikka alkoikin nykiä sisäistä kiihotusta pidätellen, kun Lillin kaltainen miellyttävä nainen sitkeästi kieltäytyi runttaamasta kuollutta isäänsä. En haluakaan tässä kirjoituksessa kommentoida Pyykköä tai tämän enempää edes Lilliä vaan Timo Peltosen sunnuntain Hesariin kirjoittamaa arvostelua kyseisestä ohjelmasta.
Peltonen mainitsee, että Kari Suomalaisen "ura Helsingin Sanomissa päättyi somalipakolaisten saapumisen innoittamiin rasistissävyisiin piirroksiin" ja pitää "kiusallisena" sitä, "että tytär asettuu vankasti myös isänsä rotuviritteisten piirrosten taa".
Mietin pitkään ja kuumeisesti, mitä tarkoittaa rotuviritteinen. Jankutin sanasta myös vaimolleni niin kauan kuin hän jaksoi kuunnella. Minulla on jokin aavistus siitä, mitä Peltonen ehkä tuossa kontekstissa haluaa sanalla sanoa, mutta mitä se itsenäisenä lekseeminä tarkoittaa? Mistä se tulee? Google ei löytänyt yhtäkään esiintymää, eikä sanaa ollut sen paremmin nykysuomen sanakirjassa kuin verraten laajoissa "Suomi-X"-sanakirjoissanikaan. Tarkoitan nyt sitä, että vaikka konteksti voi luoda sanoille sekundaarisia merkityksiä tai vivahteita, niillä tyypillisesti on myös primaarinen, isoloitu merkitys. Tarkoittaako rotuviritteinen samaa kuin aiemmin esiintynyt rasistissävyinen? Millaisista asioista voi käyttää adjektiivia rotuviritteinen?
Mieleeni ei tule yhtäkään sanaa, jonka jälkiosana olisi -viritteinen. Jos minun olisi pakko keksiä tälle elementille jokin funktio, voisin ajatella esim. että nominilausekkeessa "X-viritteinen Y" Y on jokin, joka viritetään X:llä. Esimerkiksi revolveri voisi teoriassa olla iskuriviritteinen. Peltonen ei kuitenkaan ilmeisesti tarkoita, että Kari Suomalaisen piirrokset on viritetty rodu(i)lla.
Tutkimusteni ja pohdintojeni nojalla olen päätynyt siihen, että rotuviritteinen on epäsana. Se ei esiinny missään muualla kuin Peltosen arvostelussa, sitä ole johdettu mitään olemassaolevaa mallia mukaillen, sille ei ole määriteltävissä itsenäistä, kontekstivapaata merkitystä, eikä sen merkitys selviä edes tässä nimenomaisessa kontekstissa. (Viimeinen "eikä" viittaa siihen, että myös vaikkapa plömpsähtää on tietääkseni muin kriteerein epäsana, mutta sen merkitys olisi täysin selvä, jos sillä viitattaisiin esimerkiksi siihen, että lapsi mätkähtää pömppömaha edellä lattialle tekemäänsä kakkaan.)
Kuitenkin satunnaisen lukijan mieli "hyväksyy" rotuviritteisen nähdessään sen Peltosen arvostelussa. Minäkin kiinnitin siihen huomiota vasta kolmannella lukemisella. Tämä on vähintään yhtä kiinnostavaa kuin se, mistä ja miksi sana on Peltosen mieleen tullut.
Luulen, että taustalla on poliittiseen korrektiuteen liittyvä kaksoisajattelu. On yleisesti tunnettua, että monikulttuurisuutta ei saa kritisoida. Sitä ei vielä ole yksiselitteisesti kielletty lailla, mutta se on kielletty moraalisesti. Jos monikulttuurisuutta kritisoi, vastakritiikki ei kohdistu esitettyihin argumentteihin vaan siirtyy välittömästi metatasolle, ts. monikulttuurikriitikon henkilökohtaisiin ominaisuuksiin (muukalaispelkoinen, vailla ulkomaalaisia kontakteja, ahdasmielinen, sukupuolisesti ahdistunut tms.), jotka selittävät hänen kielteisen asenteensa. Monikulttuurisuuskritiikin kielto on kuitenkin vain ensimmäinen taso monikulttuurisessa ajattelussa. On myös kiellettyä väittää, että monikulttuurisuutta ei saisi kritisoida. Syitä tähän olen pohtinut kirjoituksessa Mietteitä mielipiteistä, mutta toistan näkemykseni myös tässä. Monikulttuurisuvaitsevaisen ihmisen maailma on mustavalkoinen. On vain hyviä ja pahoja ihmisiä. Hyvät ihmiset kannattavat kaikkia hyviä asioita, kun taas pahat ihmiset vastustavat kaikkia hyviä asioita. Mielipiteenvapautta pidetään melko universaalisti yhtenä hyvistä asioista, joten hyvän, monikulttuuria kannattavan ihmisen on viran puolesta pakko kannattaa myös sitä. Kuitenkin monikulttuurisuuskasvatuksen keskeinen punainen lanka on kaiken keskustelun ja kritiikin tukahduttaminen ja poikkipuolisten väitteiden estäminen tai ainakin sanktioiminen jälkikäteen. Tämä on suvaitsevaiselle ilmeisen ahdistava dilemma. Suvaitsevaisena hänen on tuomittava (= moraalisesti kiellettävä) monikultturismin kritisoiminen, mutta suvaitsevaisena hänen pitäisi tehdä se tuomitsematta mielipiteen ilmaisua.
Käsittääkseni Peltonen haluaisi sanoa, että Suomalaisen ura Hesarissa "päättyi rasistisiin piirroksiin", ja että "tytär asettuu vankasti myös isänsä rasististen piirrosten taa". Hän ei voi tehdä näin, koska Suomalainen ei piirroksissaan kritisoi somaleja (ts. ole "rasisti" jonkin yleisesti hyväksyttävän, yksiselitteisen määritelmän mukaan) vaan suomalaista monikultturismia. "Rasisti" on selkeästi demonisoiva sana, joten sen käyttö vaatisi perusteluja, joita Peltosella ei tässä tapauksessa ole. Käyttämällä selkeästi demonisoivaa sanaa Peltonen paitsi ajautuisi perusteluvelvolliseksi myös myöntäisi, että monikultturismin arvostelu on kiellettyä. Ja tällainen väite, kuten sanottua, kielletään suvaitsevaisen kaksoisajattelun ylemmällä tasolla. Koska alemmalla tasolla monikultturismin arvostelu on kiellettyä, Peltonen suvaitsevaisena ihmisenä kuitenkin joutuu jollakin opaakilla tavalla tuomitsemaan Suomalaisen. Tällöin hän ottaa käyttöön sanan, jonka sisältämä elementti (rotu-) herättää yleisen assosiaation, mutta joka ei tarkoita mitään siinä mielessä, että Peltonen joutuisi vastaamaan siitä. Hän käyttää sanaa, jonka lukija (toivon mukaan) tulkitsee samoin kuin sanan rasistinen, mutta jota käytettyään Peltonen voi vastata mahdolliseen kaksoisajattelusyytökseen, että "enhän minä väittänyt piirroksia rasistisiksi vaan rotuviritteisiksi".
Rotuviritteinen ei ole ainoa vastaantuleva, kaksoisajattelun synnyttämä uudissana. Niistä eräs on verbi vieroa, jota yksikään sanakirja ei tunne, mutta joka epäsäännöllisin väliajoin vilahtaa lehdissä. Se kuuluu niihin omituisiin verbeihin, joita grammaatikko voisi kutsua "yksiobjektisiksi". Sen objektina voi esiintyä vain maahanmuuttaja, ulkomaalainen tai vastaavan tarkoitteen omaava substantiivi. Verbi vieroa on selvästi johdettu tavallisemmasta vieroksua-verbistä, joka jo itsessään on semantiikaltaan aika abstrakti. Vieroa ei varsinaisesti tarkoita mitään, vaan ilmaisee epämääräisesti jonkinlaista väärää suhtautumistapaa maahanmuuttajiin. Kun niin ja niin suuri osa mielipidekyselyyn osallistuvista koululaisista vastustaa hallitsematonta maahanmuuttoa, he vierovat maahanmuuttajia. Suurin osa Suomessa asuvista somaleista ja irakilaisista on työttömiä, koska työnantajat (tai, vielä korrektimmin, työmarkkinarakenteet) vierovat heitä. Verbi vieroa ei sisällä mitään konkreettista, ymmärrettävää syytöstä, jota vastaan syytetty voisi perustellen puolustautua. Se ei myöskään sisällä mitään sellaista väitettä, jonka sanan käyttäjä joutuisi perustelemaan. Jos sanottaisiin, että työnantajat syrjivät somaleja, väite olisi ainakin teoriassa mahdollista osoittaa todeksi tai epätodeksi. Verbi vieroa sisältää assosiatiivisen moraalisen syytöksen siitä, että jokin vääryys on tapahtunut, mutta antaa samalla käyttäjälleen mahdollisuuden pestä kätensä sanomisistaan. Eihän hän ole ketään syyttänyt syrjinnästä, hän vain puhui vieromisesta.
Kolmas esimerkki korrektista uussanaisuudesta on somalitaustainen, josta lyhyesti mainitsin kirjoituksessa Uudesta yksittäistapauksesta. Somalien syksyisen rikosaallon jälkeen Hesarin Nyt-liitteen kiihkomielinen toimittaja Ville Similä kävi nuorisotalolla säälimässä somalinuoria ja ihmetteli, miksi roistoja piti kutsua lehdissä "somaleiksi". Miksi Suomessa asuvaa, suomea puhuvaa ihmistä ei voi kutsua suomalaiseksi? Monikulttuurisuusajattelu ei kuitenkaan tule toimeen ilman etnisiä nimityksiä. Jos Mohammed olisi "suomalainen", olisi mahdotonta pitää meteliä hänen kokemistaan vääryyksistä. Miltä näyttäisi tällainen uutinen: "Helsingin käräjäoikeudessa luettiin ravintolan vahtimestarille syyte asiakkaan sisäänpääsyn estämisestä etnisten syiden vuoksi. Sekä vahtimestari että ulos jäänyt asiakas olivat suomalaisia."
Faktisesti tilanne on se, että maahanmuuttajan pitää saada olla maahanmuuttaja silloin, kun häntä syrjitään tai kun hän valmistuu datanomiksi tai kun hän saa työpaikan, mutta suomalainen silloin, kun hän tekee rikoksen. Tämä on tietysti kaksoisajattelua, ja kaksoisajattelun luonteeseen kuuluu, että väite kaksoisajattelun olemassaolosta on kielletty. Siksi tarvitaan jokin välikäsite kuten maahanmuuttajataustainen, eräänlainen "kontekstuaalinen maahanmuuttaja". "Suomalainen" on sopiva nimitys maahanmuuttajalle silloin, kun hän rötöstelee, ja "maahanmuuttaja" silloin, kun hän menestyy, mutta "maahanmuuttajataustainen suomalainen" on pätevä kaikissa tilanteissa. Jos maahanmuuttajataustainen suomalainen puukottaa, hän on maahanmuuttajataustainen suomalainen, mutta koska "maahanmuuttajataustainen" on tässä kontekstissa yhtä irrelevantti määre kuin olisi vaikkapa "töölöläistaustainen", se on syytä jättää uutisesta pois. Jos maahanmuuttajataustainen saa työpaikan, hän on maahanmuuttajataustainen suomalainen. Koska työpaikan saanti osoittaa, miten eteviä (ja Suomelle hyödyllisiä) maahanmuuttaja ovat, "maahanmuuttajataustainen" on relevantti määre. Syyte kaksoisstandardista uutisoinnissa on siis osoitettu vääräksi: uutisoinnin kohde on niin hyvässä kuin pahassa "maahanmuuttajataustainen suomalainen", mutta konteksti määrittelee, mitä elementtejä painotetaan.