8.11.2006

Väärissä paikoissa asuvista ihmisistä

Kirjoituksessa Keskustelua meillä ja naapurissa, osa 4. mainitsin Ruotsin vasemmistopuolueen puheenjohtajan Lars Ohlyn, joka moitti sitä, että varakkailla valkoisilla on mahdollisuus itse päättää, missä asuvat, ja siten ostaa itsensä vapaaksi monikulttuurisesta arjesta. On kuulemma väärin, että joillakin on tällainen etuoikeus. (Sitä, miksi monikulttuurisuudesta - joka on rikkaus - paitsi jääminen on etuoikeus, Ohly ei kuitenkaan selittänyt.)

Keskustelu segregaatiosta ja väärissä paikoissa asuvista ihmisistä on jatkunut Suomessa ja eri puolilla Eurooppaa. Turun Sanomat käsitteli aihetta loka-marraskuun vaihteessa neljän artikkelin verran (linkki, linkki, linkki, linkki). Halisissa ja läntisessä Pansiossa neljäsosa asukkaista saa toimeentulotukea, Varissuolla ja Lausteellakin yli viidennes. Lausteen, Varissuon, Runosmäen ja Halisten asukkaiden tulot ovat 20-30% keskiarvoa matalammat. Maahanmuuttajat ovat kasautuneet juuri kyseisiin lähiöihin. Esimerkiksi Varissuon asukkaista 27% puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia.

"Maahanmuuttajien keskittymiseen tietyille alueille on ulkomaisissa tutkimuksissa todettu liittyvän usein ongelmia."

Niinkö?

Lähiöiden maahanmuuttajat vaikuttavat useimmiten tyytyväisiltä asuinalueisiinsa. Halislainen Abbas Chassebi pitää positiivisena, että alueella asuu melko paljon maahanmuuttajia. Chassebi, kolmen lapsen isä, on tällä hetkellä työtön. Hän on asunut Suomessa kahdeksan vuotta, mutta ei ole aivan vielä ehtinyt opetella suomea. Hän toivoo, että pihojen siisteyteen kiinnitettäisiin enemmän huomiota.

Varissuon ostoskeskuksen liepeillä maleksivat 18-vuotiaat Chani ja Cassius eivät kuitenkaan keksi hyvää sanottavaa Varissuosta. "Täällä ei tapahdu mitään." He toivovat löytävänsä töitä, mutta "eivät ole juuri viitsineet hakea niitä". Pojat haluaisivat pois koko Suomesta.

Tutkija Jarkko Rasinkankaan mukaan lähiöiden suomen- ja ruotsinkieliset asukkaat pitävät väestörakennetta suurimpana viihtyvyyteen negatiivisesti vaikuttavana tekijänä. Maahanmuuttajat eivät koe "kirjavaa asukasrakennetta" yhtä ongelmallisena. "Maahanmuuttajat voivat esimerkiksi haluta asua lähellä muita samantaustaisia ihmisiä."

Suunnittelija Kimmo Lemmetyinen Turun kaupunginkanslian hallintokeskuksesta arvioi, että halpojen vuokra-asuntojen saatavuus on yksi syy maahanmuuttajaväestön keskittymiseen. Hän ei silti usko, että kaupunki on tietoisesti pakannut ulkomaalaisia samoille alueille.

Olen aika monta kertaa ennenkin ihmetellyt tällaisia monikulttuurisen asumiskeskustelun erityispiirteitä. Tuskin kukaan täysjärkinen kuvittelee kaupungin tahallaan tai ilkeyttään sullovan asuinalueilleen sopeutumishaluttomia kolmannen maailman asukkaita, joiden tiedetään läsnäolollaan ja olemisellaan käynnistävän kantaväestön poismuuton. Rahastahan siinä on kysymys. Kaupungin vuokra-asunnot ovat vähemmän himoituilla alueilla, koska kunnallinen asuntopalvelu on sosiaalityötä. "Ongelmalähiöistä" kunta saa samalla rahalla enemmän asuntoja, jolloin useampi maksuhaasteellinen saa katon päänsä päälle. Tällä tavoin kasautuessaan maksuhaasteelliset muuttavat asuinaluetta itsensä näköiseksi, mikä saa maksukykyiset poistumaan. Tyhjiksi jääneet asunnot täytetään uusilla maksuhaasteellisilla, mikä ennestään kiihdyttää kynnelle kykenevien eksodusta. Lopulta tuloksena on Rinkeby.

Rasinkangas toteaa, että maahanmuuttajat saattavat itse voimistaa kasautumista hakeutumalla maanmiestensä läheisyyteen. Tässä ei yleensä nähdä mitään pahaa. Ei siinä itse asiassa olekaan mitään pahaa. Tutkimukset osoittavat, että ihmiset ovat onnellisimpia saadessaan asua etnisesti homogeenisessä ympäristössä. Siksi tuntuukin niin ihmeelliseltä, että kun kantaväestö muuttaa pois etnistyvistä lähiöistä saadakseen asua samantaustaisten ihmisten lähellä, tämä tuomitaan rasismina, vastuunpakoiluna ja ties minä vieromisena. Vaikka harva kantaväestöä edustava poismuuttaja kehtaa sitä ääneen sanoa, white flight -ilmiössä on kyse periaatteessa aivan samasta kuin gettoistumisessa: ihmiset haluavat olla omiensa parissa.

Kantaväestön poismuuttoa luultavasti paheksutaan, koska se on ainoa kohta segregoitumiskehityksessä, johon on korrektissa ilmapiirissä mahdollista kajota. Maahanmuuttajia ei saa estää valitsemasta asuinpaikkaansa, vaikka tämä valinnanvapaus edistää gettoutumista ja segregaatiota. Taloudellisille realiteeteille kukaan ei mahda juuri mitään: työttömiä ja asennevammaisia maahanmuuttajia ei voi asuttaa vauraille asuinalueille, koska niillä ei ole kaupungin vuokra-asuntoja, ja koska tällainen etniseen taustaan perustuva suosiminen kunnallisessa asuntopolitiikassa saisi luultavasti jopa nöyrät suomalaiset hermostumaan liikaa. Ainoa muuttuja, jonka kimppuun voidaan käydä, on lähiössä asuva ja lähtöä tekevä suomalainen. Hänen on ymmärrettävä, ettei hänellä epäetnisenä henkilönä ole oikeutta edistää omaa asumismukavuuttaan tai turvallisuuttaan monikulttuurisen värikylläisyyden kustannuksella.

Häkellyttävä esimerkki edellä kuvatusta nähtiin Ruotsissa heinäkuun lopulla. Yksityishenkilö pani asuntoilmoituksen Kristianstadsbladetiin. Hän etsi asuntoa "monikulttuurisuudesta ja rikollisuudesta vapaalta alueelta". Eli teki sitä samaa kuin kaikki, joilla on varaa valita. Ihonväriin katsomatta.

Rasisminvastainen keskus CMR, se sama, joka taannoin närkästyi kenialaisen tanssiryhmän esiintymisestä Kolmårdenin eläintarhassa, tyrmistyi. Tiedottaja Jolin Boldtin mukaan...

"...on traagista, että tällaisia pikkumaisia, häijyjä viestejä pääsee julki. Kyseessä voi olla henkilö, joka haluaa provosoida rasistisella viestillä. Sitä ei pitäisi julkaista. Toinen vaihtoehto on, että kyseessä on sekopää."

Sitä vaihtoehtoa ei nähtävästi ole, että joku vain haluaisi asunnon alueelta, jossa ei ole monikulttuurisuutta tai rikollisuutta. Eihän sellaisia ihmisiä ole. Kaikki tahtovat ympärilleen monikulttuuria ja rikollisuutta. Tämän ollessa asianlaita on tosin vaikea ymmärtää, mistä vihervasemmisto oikein puhuu valittaessaan, että maksukykyinen osa kantaväestöstä edistää segregaatiota pyrkiessään pois monikulttuurisilta alueilta. Eikö tämä pyrkimys ole selkeä osoitus siitä, että suurin osa ihmisistä kaipaa asumiseltaan juuri sitä samaa kuin anonyymi lehti-ilmoittajamme? Eikö vihervasemmisto itse jopa tarjoa selitystä tälle kaipuulle kutsumalla yksikulttuurista ympäristöä "etuoikeudeksi" (kts. ensimmäinen kappale)?

Lasse Bernfalk, Kristianstadsbladetin päätoimittaja, pahoittelee ilmoituksen julkaisua:

"Jos joku haluaa välttää monikulttuurisuutta, hänen on etsittävä pieni kylä jostain valtavan kaukaa. Monikulttuurisuus on luonnollinen osa yhteiskuntaa."

(En väsy ihmettelemästä niitä merkityksiä, joita adjektiivi "luonnollinen" nykyään joutuu välittämään. Millä tavoin on "luonnollista", että napapiirillä sijaitsevan Ruotsin lähiöt ovat täynnä eteläiseltä pallonpuoliskolta tulleita arabeja ja afrikkalaisia? Millä tavalla on "luonnollista", että vastaanottava yhteisö pitää heitä valtavana rikkautena, vaikka heistä on niin taloudellisessa kuin sosiaalisessakin mielessä pelkkää harmia? On selvää, että jonkun mielestä on kivaa, kun Ruotsin lähiöt ovat täynnä arabeja, mutta millä tavalla se on luonnollista?)

Ihmiset ovat keskimäärin tyytyväisimpiä saadessaan asua samaan etniseen ja kieliryhmään kuuluvien naapureiden keskellä. Ihmiset, ymmärrettävästi, haluavat ympäristön, jota he pystyvät ymmärtämään, ja jossa he osaavat toimia ilman jatkuvaa varuillaanoloa. (Kts. myös kirjoitus Monikulttuurisuuden ongelmia.) Miksi siis on niin kovasti vastustettava sitä, että ihmiset asuvat siellä, missä he haluavat asua? Kyse on ensinnäkin mielikuvista, kuten Turun Sanomat myöntää:

"Mielikuvissa alkaa vahvistua jako kultahammas- ja ongelmalähiöihin. Jälkimmäiset leimautuvat köyhien, syrjäytyneiden ja vierasmaalaisten tyyssijoiksi."

Mitä tarkoittaa tässä yhteydessä "leimautuminen"? Ongelmalähiöthän ovat köyhien, syrjäytyneiden ja vierasmaalaisten tyyssijoja. Ne ovat ongelmalähiöitä, koska ne ovat köyhien, syrjäytyneiden ja vierasmaalaisten tyyssijoja.

Toinen ja tärkeämpi syy siihen, miksi (valkoisella) ihmisellä ei pidä olla oikeutta asua sellaisessa miljöössä, jossa hän parhaiten viihtyy, lienee se, että jos alueella X asuu vain ryhmään A kuuluvia ihmisiä ja alueella Z vain ryhmään B kuuluvia, ja jos alueet X ja Z alkavat erottua toisistaan laadullisesti, on vaikea selittää alueen Z ongelmia johtuviksi ihmisryhmästä A (tai päinvastoin). Maahanmuuttajalähiöissä on säilytettävä kantaväestön muodostama enemmistö, jotta maahanmuuttajat säilyvät vähemmistönä (= uhreina) ja jotta heidän vastoinkäymisensä voidaan selittää suvaitsemattomalla ja monikulttuurisuuden moninaisia etuja ymmärtämättömällä enemmistöllä ja sen harrastamalla nuivalla vieronnalla.

Mutta, kuten aiemminkin olen kirjoittanut, kantaväestöstä koostuvaa enemmistöä tarvitaan ennen kaikkea kantaväestön omaaman välinearvon vuoksi. Mitä suurempi osuus alueen väestöstä edustaa kantaväestöä, sitä paremmalta alue näyttää, oli kyse sitten tulotasosta, rikollisuudesta tai paikallisesta ala-asteesta. Mitä paremmalta alue näyttää, sitä parempi mieli on papistolla, jonka opit ovat ennustaneet, että monikulttuurinen alue näyttää hyvältä.

Jossa yhteydessä onkin hyvä mainita eräästä monikultturistisesta ajatusvirheestä. Vähemmistöjä halaava ja toiseuden presenssistä kiksinsä saava vihervasemmisto uskoo maahanmuutto- ja monikulttuuritilanteen pysyvän enemmän tai vähemmän stabiilina. Että vaikka maahanmuuttajia lappaisi sisään ovista ja ikkunoista, ja vaikka nämä lisääntyisivät kuinka vimmaisesti, ja vaikka samaan aikaan kantaväestö vähenisi kuinka radikaalisti, vähemmistöt tulevat aina pysymään halattavina ja paijattavina vähemmistöinä ja me, vastuulliset länsimaalaiset, turvallisesti enemmistönä. Tähän uskotaan, vaikka se on täysin absurdi ajatus. Jos köyhiä ja syrjäytyviä maahanmuuttajia tulee koko ajan lisää ja kantaväestön määrä koko ajan pienenee (mikä on monikulttuuristumisen anatomia niin meillä kuin muuallakin Euroopassa), Varissuosta, Kontulasta ja monesta muusta lähiöstä tulee uusia rinkebyitä, joissa asuu pelkkiä syrjäytyneitä maahanmuuttajia. Se on vain ajan kysymys. Rinkebyn muutos ruotsalaisesta asuinalueesta 90-prosenttisesti etniseksi lähiöksi kesti kolmisenkymmentä vuotta. Varissuon rikastuminen 27 prosenttiin on vienyt n. 15 vuotta, joten olemme hyvin aikataulussa.

Mutta varmasti ihan kohta Turun ja Suomen viisaat päättäjät keksivät keinon, jolla hyvään alkuun päässyt ruotsalaistyyppinen kehitys pysäytetään ja tilalle saadaan luotua stabiili, vauras ja onnellinen lähiömonikulttuuri, josta kukaan ei halua muuttaa pois. Jossa monikulttuurisuuden sisältämä valtava potentiaali puhkeaa kukkaansa.

Asumisvääryyksien käsittelyssä ja korjaamisessa Britannia on tällä kertaa ns. putsannut koko palkintopöydän. Useat kirjoittajat ovat jo käsitelleet brittien aietta panna valkoinen mies rangaistusverolle. Minäkin kannan lyhyesti korteni kekoon.

Kunnallisverouudistuksessa kiinteistöjen verotukseen alkaa vaikuttaa asuinympäristön "haluttavuus". "Haluttavuuden" taso määritellään mm. alueen koulujen menestystasolla, rikostilanteella ja etnisellä koostumuksella. Vaikka monietnisyys ja -kulttuurisuus virallisesti tunnustetaan rikkaudeksi ja voimavaraksi, tätä ei huomioida kiinteistöverotuksessa. Päinvastoin, etnisesti köyhimpiä (joskin rahallisesti rikkaimpia), siis valkoisimpia, alueita odottaa jopa 300 prosentin veronkorotus.

Kyseessä on selkeä rangaistusvero, mutta mistä siinä varsinaisesti rangaistaan? Alueen "haluttavuutta" lisää vähäinen rikollisuus; alueiden asukkaita siis rangaistaan verotuksella lainkuuliaisuudesta ja palkitaan rikollisuudesta. Alueen "haluttavuutta" lisää siisti ympäristö; asukkaita siis rangaistaan verotuksella siitä, että he eivät kaada roskia kadulle tai spreijaa seiniin ja näyteikkunoihin tägejä. Alueen "haluttavuutta" lisää paikallisten koulujen hyvä menestys; asukkaita siis rangaistaan verotuksella heidän lastensa koulumenestyksestä.

Ihmeellisin asia on etnisyyteen perustuva verotus, koska sillä tiettyjen etnisten ryhmien läsnäolo asuinalueella lähtökohtaisesti tunnustetaan rikollisuuteen, vandalismiin ja syrjäytymiseen verrattavissa olevaksi ja alueen "haluttavuutta" vähentäväksi epäkohdaksi. Kun tämä tunnustus on tehty, millaisella loogisella operaatiolla voidaan palata vanhaan aksioomaan, jonka mukaan monietnisyys on hyvä?

Joku ennusti, että markkinatalous tulee reagoimaan uuteen ja ihmeelliseen tilanteeseen tuottamalla pumpattavia poltettuja autoja sekä pissa-, kakka- ja oksennussuihkeita, joilla Kensingtonin ja Chelsean yläluokka voi ryhtyä vähentämään alueidensa "haluttavuutta" ja siten omaa verotaakkaansa.

Länsimainen yhteiskuntajärjestys seisoo tai kaatuu yhdessä vallan legitiimiyden kanssa. Valta (= valtio, lait, viranomaiset) ostaa legitimiteettinsä toimimalla tavalla, jonka kansalainen voi käsittää olevan jollakin tavalla hänelle itselleen hyväksi. Valta menettää legitimiteettinsä, kun käy ilmeiseksi, että se on ryhtynyt sotaan omia kansalaisiaan vastaan. Kun valta, tässä tapauksessa verotusjärjestelmä, menettää legitimiteettinsä, sen huijaaminen ja kiertäminen menettää samalla moraalisen paheksuttavuutensa. Minusta tuntuu, että länsimaiden poliittiset eliitit eivät oikein ymmärrä tätä asetelmaa. Yleinen lainkuuliaisuus (ja siitä seuraava yhteiskuntarauha) on mahdollinen vain, jos vallan ja kansalaisen välillä vallitsee kohtuullinen luottamus. Luottamus on rakentunut sille, että kumpikin osapuoli a) uskoo kummankin osapuolen pyrkivän kohti samaa päämäärää ja b) pidättäytyy tämän luottamuksen ulosmittaamisesta.

Ehkä Britannian eliitti on tullut sokeaksi sille, miten heiveröisen langan varassa kaikki on. Sille, että sopimusyhteiskunta on olemassa vain niin kauan kuin osapuolet pitävät kiinni keskinäisestä sopimuksestaan.

Tai ehkä rahat alkavat kerta kaikkiaan loppua.

Loppukevennykseksi jälleen reinon aiheeseen liittyvä sketsi: VPM saa veronkorotuksen.


Takaisin