28.10.2006

Nuivasta nuorisosta

Turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitos ja kaupungin nuorisoasiainkeskus tekivät selvityksen nuorison arvoista. Tutkimukseen haastateltiin 3500 nuorta kaupungin yläasteilla ja lukioissa. Sosiaalipolitiikan professorin Heikki Ervastin vetämän tutkimushankkeen tulokset pöyristyttävät pääkirjoitustoimittajia. "Suomen tulevaisuus näyttää suvaitsemattoman synkältä."

Mikä järkytti tiedostajia? Nuorista 20% uskoi väitteeseen, jonka mukaan ihmisten välillä on rodulla selittyviä älykkyyseroja. Ervastin mukaan kyse ei ole mielipiteestä vaan harhaisesta ihmiskäsityksestä. Tällaisia harhaisia ihmiskäsityksiä ei pitäisi sivistysvaltiossa esiintyä. Ervasti ihmettelee, mitä lapset oppivat kouluissa etnisestä erilaisuudesta, kun tällaisia näkemyksiä tulee esiin. Hänen mukaansa "rotuja ei ole olemassa eikä etnisten ryhmien välillä ole osoitettu olevan älykkyyseroja", ja tämän pitää kuulua peruskoululaisen yleissivistykseen. Suvaitsevaisuustoimittaja Maila-Katriina Tuominen kysyy Aamulehdessä, "millainen on suomalaisen työelämän tulevaisuus, kun se tarvitsee yhä enemmän osaajia Suomen ulkopuolelta ja miksi suomalainen yhteiskunta tukee ja ylläpitää yhä rotupuhetta".

"Tällä voi olla vakavat seuraukset", varoittaa Ervasti.

Mitä lapset siis oppivat kouluissa? He oppivat, että rotuja ei ole ja että kaikki ovat yhtä älykkäitä. Opetuksen sisällön voi käydä tarkastamassa kirjakaupan oppikirjahyllystä. Miksi kaikki lapset eivät sitten opi, että rotuja ei ole ja että kaikki ovat yhtä älykkäitä?

Mitä DDR:n lapset oppivat koulussa sosialismista ja kapitalismista? He oppivat, että sosialismissa elämä on iloista ja rikasta, kapitalismissa ankeaa ja köyhää. Miksi siitä huolimatta ihmiset loikkasivat tilaisuuden tullen muurin yli länteen?

Kummassakin tapauksessa ongelma, tai "ongelma", lienee siinä, että aina joku osa ihmisistä uskoo mieluummin sitä, mitä omat havainnot ja päättelyt kertovat, kuin sitä, mitä opettaja dogmaattinen kiihko silmissään julistaa.

Ervasti ja Tuominen esittävät tieteellisenä tosiasiana sen, että rotuja ei ole olemassa. "Rotu" on pohjimmiltaan biologinen käsite. On lähtökohtaisesti outoa, että sosiaalipolitiikan professori antaa autoritatiivisia lausuntoja luonnontieteellisestä kysymyksestä. Vielä oudompaa on, että Aamulehden suvaitsevaisuustoimittaja tekee samaa. Viimeisen kyselyn (Lieberman & al. 1992) mukaan väitteeseen "homo sapiens -lajin sisällä on biologisia rotuja" yhtyy 84% biologeista, 64% kehityspsykologeista, 59% fyysisistä antropologeista ja 47% kulttuuriantropologeista. Tilanne on siis se, että mitä kauemmas siirrytään luonnontieteistä, joiden piiriin kysymys rotujen olemassaolosta mitä suurimmassa määrin kuuluu, ja mitä vähemmän vastaajalla näin ollen on kompetenssia ottaa edes kantaa asiaan, sitä jyrkemmin roduttomuuteen uskotaan. Ne, jotka tieteenalansa puolesta ymmärtävät jotain asiasta, ovat varsin yksimielisiä siitä, että ihmislaji on mahdollista ja mielekästä jakaa rotuihin.

Tuominen kritisoi sitä, että "rodun katsotaan olevan biologinen ominaisuus". Uskoisin, että biologit (ja intuitiivisesti myös tavallinen tallaaja) tarkoittavat rodulla tiettyjen syntymässä saatujen piirteiden ja ominaisuuksien klusteroitumista populaatioissa. Jos hiljattain saapuneet siirtolaiset jätetään laskuista, kaikkia kenialaisia yhdistää se, että heillä on tummempi iho kuin kaikilla suomalaisilla. Heillä on keskimäärin paksummat huulet, tummemmat silmät ja kiharammat hiukset kuin suomalaisilla. He ovat keskimäärin parempia kuin suomalaiset kestävyysjuoksussa, ja heidän parhaat kestävyysjuoksijansa ovat absoluuttisesti parempia kuin parhaat suomalaiset kestävyysjuoksijat. Eivätkö nämä ole biologisia ominaisuuksia? Ovatko ne sosiaalisia konstruktioita? Miksi ihminen ei jakautuisi rotuihin, jos samanlaisilla, piirteiden populaatiokohtaiseen kasautumiseen liittyvillä kriteereillä puhutaan koira-, kissa- tai hevosroduista?

Tuomisen vastaus on luonnollisesti moraalinen: Rotuja ei voi olla, koska niihin uskominen on rotuoppia, joka puolestaan johtaa rotujen arvottamiseen parempiin ja huonompiin. Tässä on kaksi yönmustaa ajatusvirhettä. Ensinnäkin siitä, että rotuja on, ei itsessään seuraa yhtään mitään. Rotujen tai rodullisten erojen olemassaolon toteamisella ei itsessään ole mitään tekemistä arvottamisen kanssa. Toisekseen, vaikka rotujen tai rodullisten erojen olemassaolon myöntämisestä seuraisi kielteisiä sosiaalipoliittisia ilmiöitä, ne eivät muuta rotujen olemassaoloa koskevan väitteen totuusarvoa suuntaan tai toiseen. Tätä tiedostajien on ilmeisen vaikeaa ymmärtää. Maailmankaikkeus on biologiaa, kemiaa ja fysiikkaa. Maailmankaikkeus ei ole reilu, eikä se ole meille mitään velkaa. Se on juuri sellainen kuin se on. Biologisiin kysymyksiin ei voi ottaa moraalisia kantoja, koska biologialla ei ole moraalia, ja koska ylipäänsä väitteiden totuusarvo ei ole riippuvainen niiden sosiaalisesta tai poliittisesta miellyttävyydestä.

Ervastin mukaan tutkimustulokset eivät tue käsitystä, jonka mukaan rotujen välillä olisi keskimääräisiä älykkyyseroja. Tämä on puhdas vale. Rotujen (tai "populaatioiden") suhteellista älykkyyttä koskevaa tutkimusta on hyllymetreittäin, ja kaikki tutkimus osoittaa, että älykkyyseroja on. (Kts. J. Philippe Rushtonin ja Arthur R. Jensenin tuore raportti "Thirty years of research on race differences in cognitive ability" (Psychology, Public Policy, and Law, 2005, Vol. 11) ja Linda S. Gottfredsonin bibliografia.) Mikä tärkeintä, erojen kokoluokka on tutkimuksesta toiseen sama, ja erot säilyvät, vaikka kaikki sosiaaliset variaabelit poistettaisiin. Huomionarvoista on niinikään se, että yksikään älykkyystutkimus ei ole osoittanut kaikkien rotujen olevan keskimäärin yhtä älykkäitä. Voidaan tietysti kyseenalaistaa koko psykometriikka ja sen käyttämät metodit, mutta tämä on aivan eri asia. Jos ylipäätään hyväksytään se, että on jokin mitattavissa oleva ominaisuus, jota kutsutaan älykkyydeksi, tutkimuksen premissejä ei voida tyrmätä yksittäistapauksissa. Erityisen irvokasta on, kun Mensan jäsen, jonka keskimääräistä korkeampi äo on todennettu älykkyystestillä, kiistää älykkyyden mittaamisen mahdollisuuden silloin, kun rotuvariaabeli astuu kuvaan. Erityisen irvokasta on myös se, että samat tiedotusvälineet, jotka maaliskuussa raportoivat kuola valuen suomalaisten ruotsalaisia heikommasta keskimääräisestä älykkyydestä, riitauttavat lokakuussa koko älykkyyden käsitteen ja varsinkin sen mitattavuuden.

Kiistelyä käydään siitä, mistä rotujen väliset älykkyyserot johtuvat, mutta niiden olemassaoloa sinänsä ei kiistä yksikään vakavastiotettava tutkija. (Ervasti ei tässä tapauksessa ole vakavastiotettava, koska hän on sosiaalipsykologi, ei psykometrikko.)

Mitä Ervastin tutkimus siis kertoo Turun koululaisista? Sitä, että heistä 20% on samaa mieltä roduista kuin melkein kaikki biologit. Sitä, että 20% heistä on rotujen välisten älykkyyserojen olemassaolosta samaa mieltä kuin kaikki aiheesta koskaan tehdyt tutkimukset. Sitä, että 80% koululaisista uskoo ideologisesti motivoituun valehteluun. Tästä olisi syytä olla huolissaan. Korostan vielä erästä asiaa: kysymys siitä, ovatko rotujen väliset älykkyyserot geneettisiä, on kiistanalainen. Voi olla, että ne eivät ole. Saatavissa olevan tieteellisen tiedon näkökulmasta on kuitenkin todennäköisempää, että ne ovat. Missään tapauksessa ei ole totta, että niiden olemattomuus olisi tieteellisesti etabloitu tosiasia, jollaisena Ervasti sen joko epärehellisyyttään tai tietämättömyyttään esittää.

Olisi syytä olla huolissaan myös siitä, että saman tutkimuksen mukaan 20% sivistysvaltion koululaisista uskoo astrologiaan. Mitä lapsille oikein opetetaan koulussa? Usko astrologiaan ei ole mielipide, vaan se edustaa harhaista käsitystä maailmankaikkeudesta.

Turun sanomat on hämillään nuorison asenteista:

"Asenteet ovat koventuneet aikana, jolloin ulkomaalaisväestön määrä on kasvanut Turussa merkittävästi. Vierasmaalaisiin luulisi täällä jo totutun, mutta ainakin nuorten suhtautumisessa näyttää tapahtuneen päinvastoin vain kärjistymistä."

Tämä on outoa vain, jos premissi on se, että ulkomaalaiskriittisyys johtuu ihonväristä ja tuntemattoman pelosta. "Suvaitsevainen" liturgia ei voi luopua tästä premissistä, koska siitä luopuminen olisi sen myöntämistä, että kriittisyydelle voi olla oikeita, rationaalisia perusteita. Tätä ei voi myöntää, koska silloin annettaisiin pikkusormi perkeleelle.

Kielteisen suhtautumisen lisääntyminen ei ole lainkaan outoa, jos premissiksi hyväksytään se, että monikulttuurisuus ei ole rikkaus vaan riesa. Tällöin riesan lisääntyminen johtaa automaattisesti kriittisyyden kasvuun.

"Suvaitsevaista" premissiä ei tue mikään muu kuin ervastilainen ideologia. Minun premissiäni tukee todellisuus. "Suvaitsemattomuus" lisääntyy ja "äärioikeiston" kannatus kasvaa juuri siellä, missä maahanmuuttajia on eniten. Kontaktien lisääntyminen lisää myönteistä suhtautumista maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen vain, jos maahanmuutto ja monikulttuurisuus näyttäytyvät myönteisinä ilmiöinä. Sitä, millaisena monikulttuurisuus on tänä kesänä näyttäytynyt Turussa ja vähän muuallakin, olen käsitellyt esim. kirjoituksissa Keskustelua meillä ja naapurissa, osa 2. ja Keskustelua meillä ja naapurissa, osa 3.. Eivätkö toimittajat ja Heikki Ervasti ymmärrä, mitä Turussa tapahtuu, vai eivätkö he ymmärrä, että näillä tapahtumilla on vaikutusta turkulaisten maahanmuuttoa ja maahanmuuttajia koskeviin mielipiteisiin?

Minun on vaikea käsittää Ervastin huolta. 80% koululaisista on juuri sitä mieltä kuin heidän halutaan olevan. Kun Britannian muslimeista vain 20% hyväksyy terrorismin, tämä on "ilahduttavan vähän". Kun sama osuus Turun koululaisista ajattelee omilla aivoillaan, tämä on "huolestuttavan paljon".

Aiheen käsittely on hyvä päättää Iltalehden häkellyttävään kontribuutioon. Haastateltaviksi on valittu kolme erehdyttävästi toisiaan muistuttavaa turkulaisnuorta, joista yksikään "ei satu" edustamaan sitä oireellista 20 prosenttia. Heidän vastauksensa kysymykseen, vaikuttaako rotu älykkyyteen, ovat seuraavat:


Heidi Mäkilä, 19:

"Ei vaikuta. Uskon, että älykkyys on yksilöstä kiinni."

Tätähän ei kukaan ole kyseenalaistanut. Tissien kokokin on yksilöstä kiinni. On miehiä, joilla on tissit, ja on naisia, joilla ei ole tissejä. Silti pidetään, keskiarvojen nojalla, mielekkäänä sanoa, että naisilla on isommat tissit kuin miehillä.


Rea Tuominen, 21:

"Ei varmasti millään lailla. Ei ole mitään eroa, oli minkä värinen vaan."

Hieno, tyhjentävä ja vankasti argumentoitu vastaus. Varmasti sukupuoli ei vaikuta tissien kokoon millään tavalla. Ei ole mitään eroa, oli kumpaa sukupuolta vaan. Aabeesee lukot, avaimet auringossa.


Helena Mackey, 18:

"Ei todellakaan vaikuta. On varmasti eri rotua olevia ihmisiä, jotka ovat minua älykkäämpiä."

Jos tämä oikeasti on kuva siitä, mitä 80% nuorisosta ymmärtää tilastollisuudesta, tulevaisuus on synkkä. Sukupuoli ei todellakaan vaikuta tissien kokoon. On varmasti naisia, joilla on pienemmät tissit kuin joillakin miehillä.

Se, että rotujen välillä on keskimääräisiä älykkyyseroja, ei ole sama asia kuin se, että me olemme älykkäämpiä kuin kaikki muut. On yleisesti tunnettu tosiasia, että itäaasialaiset ja juutalaiset saavat älykkyystesteissä keskimäärin korkeampia pisteitä kuin valkoihoiset keskimäärin.

Se, että rotujen välillä on keskimääräisiä älykkyyseroja, ei myöskään tarkoita sitä, etteikö kaikkien rotujen edustajista löytyisi kummankin ääripään edustajia. Kaikista roduista löytyy varmasti yksilöitä, jotka ovat älykkäämpiä kuin minä. Kyse on keskiarvoista. Keskiarvoista. Miksi tätä on niin vaikea ymmärtää? Olen käsitellyt sisäisen ja ulkoisen variaation suhdetta aiemmassa kirjoituksessani "Tatu Vanhasesta II: Vaihtelun olemus".

Koska kertausta ei koskaan ole liikaa, kerron vielä kerran, mitä tässä kirjoituksessa sanottiin, ja mitä siinä ei sanottu:

* Siinä ei sanottu, että ihmisrotujen olemassaolo olisi aukottomasti osoitettu tosiasia.

* Siinä ei sanottu, että rotujen väliset geneettiset, keskimääräiset älykkyyserot olisivat aukottomasti osoitettu tosiasia.

* Siinä kritisoitiin sitä, että lapsille kylmäverisesti valehdellaan siitä, mikä on tieteen kanta näihin kysymyksiin.

* Siinä kritisoitiin myös sitä, että lapsista pyritään kitkemään johdonmukaisuus ja kriittisyys ja korvaamaan ne sokealla uskolla.

* Siinä tuomittiin se, että lapsille opetetaan virheellistä ajattelua, jossa luonnontieteellisiin kysymyksiin otetaan ideologisia, moraalisia kantoja.

Kevennykseksi suosittelen Reinon hauskaa kannanottoa: VPM saa suvaitsevaisuuskasvatusta.


Takaisin