15.8.2004

Tatu Vanhasesta, osa 2: Vaihtelun olemus

Tatu Vanhasen tapauksen tiimoilta yliopistoväki on ahkerasti toistellut tosiasiaa, että älykkyysosamäärän vaihtelu rotujen sisällä on suurempaa kuin keskimäärin rotujen välillä. Tämän perusteella katsotaan toteennäytetyksi, että rotujen välillä ei ole geneettisiä älykkyyseroja. Ottamatta kantaa itse älykkyyskysymykseen haluaisin muutaman esimerkin avulla kyseenalaistaa perustelun mielekkyyden.

Useimmat ihmiset allekirjoittaisivat seuraavat yleistävät väittämät: 1) Miehet ovat voimakkaampia ja väkivaltaisempia kuin naiset. 2) Lapset ovat pienempiä kuin aikuiset. 3) Mustat ovat parempia pikajuoksijoita kuin valkoiset.

Nämä väittämät korreloivat varsin hyvin ihmisten arkihavainnon kanssa, ja niillä on tiettyä ennustusvoimaa. Ne myös ohjaavat ihmisten toimintaa. Suurin osa pahoinpitelyistä ja henkirikoksista todellakin on miesten tekemiä. Lapsille tehdyt vaatemallit ovat tyypillisesti pienempiä kuin aikuisille suunnitellut. Suurin osa 100 metrin finalisteista on tyypillisesti mustia.

Kuitenkin aggression ja fyysisen voiman vaihtelu aggressiivisimpien ja voimakkaimpien miesten ja rauhallisimpien ja heikoimpien miesten välillä on paljon suurempaa kuin mainittujen ominaisuuksien keskimääräinen ero miesten ja naisten välillä. Lyhimpien ja pisimpien aikuisten pituusero on paljon suurempi kuin aikuisten ja lasten välinen keskimääräinen pituusero. Nopeimpien ja hitaimpien mustien nopeusero on paljon suurempi kuin mustien ja valkoisten keskimääräinen nopeusero.

Kaikissa tapauksissa ryhmien sisäinen vaihtelu on suurempaa kuin ryhmien välinen vaihtelu. Tarkoittaako tämä, että toisessa kappaleessa esitetyt väitteet ovat vääriä tai merkityksettömiä? Pitäisikö nais- ja mieskuulantyöntäjien ryhtyä käyttämään samanpainoista kuulaa? Pitäisikö vaatevalmistajien ryhtyä valmistamaan samankokoisia vaatteita aikuisille ja lapsille? Uskommeko silkaksi sattumaksi, että 100 metrin finaalissa on paljon enemmän mustia kuin valkoisia? Ei, ei, ei ja emme.

Tilastolliset seikat ovat merkityksettömiä puhuttaessa yksilöstä, koska yksilö voi edustaa mitä tahansa ääripäätä oman ryhmänsä sisäisen vaihteluvälin puitteissa. Tilastollisuudella ja keskiarvoilla on merkitystä vasta, kun on kyse suurista joukoista. Käsittääkseni Vanhanen ja muut psykometrikot käsittelevät populaatioita, eivät yksilöitä. Jos populaatioiden välillä on keskimääräisiä, tilastollisesti merkittäviä älykkyyseroja (kuten Vanhanen väittää), nämä erot ennustavat sitä, miten eri populaatioiden edustajat keskimäärin pärjäävät esim. monietnisessä yhteiskunnassa.

Maailmassa, jossa elämme, rotu ja menestyminen selvästikin liittyvät toisiinsa. On makuasia, miten tilanteen haluaa tulkita, mutta Vanhasen teoria sekä selittää tilannetta että ennustaa. Se voi olla väärä selitys, mutta sen kumoamiseksi tarvitaan vankkoja argumentteja eikä poliittisesti korrekteja kliseitä kuten se, johon kirjoitukseni alussa viittasin.


Takaisin