21.9.2006

Islamin yleisestä ja erityisestä suvaitsevaisuudesta

Kuten kaikki tähän mennessä jo tietävät, islam on rauhan ja suvaitsevaisuuden uskonto. Jos tältä ei aina näytäkään, se johtuu siitä, että marginaaliset islamin suuntaukset saavat kaiken mediahuomion (mikä liittyy läntisten tiedotusvälineiden pyrkimykseen demonisoida islamia). Oikea Islam, jota kannattaa valtava enemmistö kaikista muslimeista, etenkin Euroopassa asuvista, ja jota meille erehtymättömästi tulkitsee Jaakko Hämeen-Anttila, ei ole yhtään sen väkivaltaisempi tai suvaitsemattomampi kuin kristinusko tai sen kannattajat.

Paavi Benedictus meni pitämään luennon Regensburgin yliopistossa. Hän siteerasi bysanttilaista oppinutta, joka oli pitänyt profeetta Muhammedin perintöä väkivaltaisena. Paavi ei sanonut olevansa samaa mieltä siteeraamansa henkilön kanssa. Sen sijaan hän kehotti uskontokuntia vuoropuheluun ja tuomitsi miekkälähetyksen sekä uskonnon nimissä harjoitettavan väkivallan.

Maailman muslimit haistoivat syytöksen. Koska vihjauskin islamin väkivaltaisuudesta tai suvaitsemattomuudesta on niin väärä, että taivaat itkevät verta, rauhan ja suvaitsevaisuuden uskonnon edustajien reaktiot piti mitoittaa tilanteen vaatimusten mukaan. Turkin pääministerin Recep "tervetuloa unioniin" Erdoganin puolueen varapuheenjohtajan Salih Kapusuzin mukaan paavilla "on synkkä mielenlaatu, joka kumpuaa keskiajan pimeydestä. [...] Hän jää historiaan samassa kategoriassa sellaisten johtajien kuin Hitler ja Mussolini kanssa." Irakin shiiat ja sunnitkin lopettivat keskinäisen nahistelunsa hetkeksi. Shiiajohtaja Sheik Abdul-Kareem al-Ghazin mukaan "paavi ja Vatikaani ovat osoittautuneet sionisteiksi".

Koska paavi ei pikapikaa pyytänyt anteeksi valheellisia vihjauksiaan islamin väkivaltaisuudesta, muslimien oli itse todistettava niiden perinpohjainen paikkansapitämättömyys. Länsirannalla kirkkoihin heitettiin polttopulloja, Somaliassa uskonoppinut kehoitti tappamaan paavin, irakilaisryhmä uhkasi pommilla Italiaa ja Vatikaania, Mogadishulaisessa lastensairaalassa työskennellyt italialainen nunna ammuttiin kuoliaaksi.

Väite siitä, että islam pyrkisi levittäytymään väkivaltaa käyttäen, on niin kertakaikkisen perusteeton, että Al Qaida oli 18.9.2006 pakotettu seuraavanlaiseen julkilausumaan:

"Tulemme jatkamaan pyhää sotaamme. Emme lopeta ennen kuin yhtenäisyyden lippu liehuu kaikkialla maailmassa. Tulemme murskaamaan ristin. Teillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin islam tai kuolema. Tulemme valloittamaan Rooman samalla tavalla kuin valloitimme Konstantinopolin."

Joskus tuntuu siltä kuin vastuu uskontojen rauhanomaisesta vuoropuhelusta olisi yksinomaan toisella osapuolella. Osapuoli A yrittää avata keskustelua nostamalla esiin vakavia ja vaikeita asioita. Osapuoli B saa apinakohtauksen ja ryhtyy tuhoamaan, uhkailemaan ja tappamaan. Osapuoli A pyytää nöyrästi anteeksi provokaatiotaan. Vähitellen tunteet viilenevät ja palataan takaisin hermostuneen, molemminpuolisen vaikenemisen tilaan. Ja kun vähän aikaa kuluu, osapuoli A - paljolti suvaitsevaisen valistuksen ansiosta - alkaa taas kuvitella, että osapuolen B kanssa voi ihan oikeasti puhua vaikeista asioista. Ja sitten taas mennään.

Joskus tuntuu myös siltä kuin olisin kirjoittanut tästä jatkuvasti toistuvasta asetelmasta ennenkin.

Islam hallitsee läntistä maailmaa kauhulla. Reagoimalla raivoisasti mihin hyvänsä todelliseen tai kuviteltuun ärsykkeeseen muslimit ovat nostaneet länsimaailman kynnyksen kritisoida muslimeja sietämättömän korkeaksi. Britannian moskeijoissa imaamit villitsevät toisen ja kolmannen polven muslimisiirtolaisia pyhään sotaan isäntäyhteiskuntiaan vastaan. Viranomaiset eivät puutu tähän, koska imaamit ovat saaneet heidät uskomaan, että puuttuminen syyllistäisi muslimeja ja lietsoisi radikalisoitumista ja väkivaltaa. Viesti on siis kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että "me räjäytämme teidät, ellette anna meidän räjäyttää teitä rauhassa". Imaamit rakentavat Euroopan maaperällä, eurooppalaisten maksamissa moskeijoissaan, tahdotonta, fanaattista robottiarmeijaa, jonka ainoa tehtävä on tuhota läntinen yhteiskunta. Laskelmoidulla herkkähipiäisyydellään muslimit ovat luoneet itselleen täydelliset olosuhteet sotavalmisteluille.

Vaikempaa on ymmärtää sitä, että pilakuva- ja paaviepisodienkin jälkeen meillä riittää puusilmiä, jotka eivät näe, mitä on tapahtumassa. Niiden, joiden koko identiteetti rakentuu suvaitsemiselle ja relativismille, on tietysti vaikea muuttaa toiminta- ja ajattelutapojaan, näytti todellisuus miltä hyvänsä, mutta luultavasti paljon suurempi osa meistä yksinkertaisesti tekee chamberlainit: ehkä niistä sitten tulee kivoja ihmisiä, jos me annamme periksi vielä tässä ja tässä ja tässä asiassa. Jos me olemme niitä kohtaan suvaitsevaisia nyt, ehkä nekin sitten aikanaan ovat suvaitsevaisia meitä kohtaan. Historiahan tuntee lukuisia tapauksia, joissa kuoleman ja ekspansion nimeen vannovat ideologiat ovat rauhoittuneet sillä, että niiden vaatimuksiin on suostuttu.

Mutta eipä tästä sen enempää. Ei minun kannata osoitella samoja ajatusvirheitä joka ainoa kerta, kun länsimaat pyytelevät rähmällään anteeksi verta janoavilta hulluilta. Helmikuussa ennustin, ettei pilakuvajupakka jää viimeiseksi konfliktiksi matkallamme kohti helvettiä. Se ei jäänyt, eikä jää tämä tämänkertainenkaan.

Jaakko Hämeen-Anttila&co. ovat opettaneet meille, että Oikea Islam on rauhanuskonto ja Suurin Osa muslimeista maltillisia. Jos näin on, voidaan kysyä, miksi länsimaat aina pyytävät anteeksi, kun islamilaisen maailman "ääriainekset" hermostuvat jostakin, mitä olemme sanoneet tai tehneet. Jos kerran suurin osa muslimeista on ihan yhtä maltillisia kuin mekin, silloinhan suurimman osan muslimeista ei pitäisi ottaa hernettä nenäänsä tyhjästä, eikä mitään anteeksipyytelyjä tarvittaisi. Pyyteleekö länsi tietoisesti anteeksi väärän islamin ja radikaalin vähemmistön edessä? Vai pyyteleekö se anteeksi vain väkivallan pelossa? Eikö poliittisesti korrekti länsi itse leimaa koko islamilaista maailmaa fanaatikoiksi tunnustamalla ääriainekset islamin puhemiehiksi ja pyytelemällä niiltä anteeksi?

Vaan unohdetaan hetkeksi tämä ristiriita länsimaisen ajattelun ja käytännön välillä. Puhutaan niistä maltillisista muslimeista. Tänä vuonna tehdyn kyselyn mukaan 20%, siis viidennes, Britannian muslimeista hyväksyy terrorismin poliittisten päämäärien tavoittelussa. Optimistinen "suvaitsevainen" ilahtuu: 80% muslimeista ei hyväksy (tai ainakaan myönnä hyväksyvänsä) terrorismia. Tällöin ikään kuin unohtuu se, että Britanniassa asuu yli 200 000 muslimia, reilu Tampereellinen, joiden mielestä on jees kritisoida esim. isäntämaan ulkopolitiikkaa räjäyttämällä syyttömiä bussi- ja metromatkustajia. Tämä joukko on enemmän kuin riittävä pysyvän kauhunkierteen ja poikkeustilan ylläpitämiseksi. Ketä lohduttaa se, että 900 000 muslimia ei hyväksy terrorismia, jos 200 000 hyväksyy? Kaikki muslimit eivät ole terroristeja, mutta tämä ei ole Euroopan kannalta oleellista. Euroopan kannalta oleellista on, että kaikki terroristit ovat muslimeja. Ja melkein kaikki muslimit ovat tuontitavaraa. Ja heidän tulonsa Eurooppaan on poliittinen päätös.

Viitattaessa muslimeihin käsite "maltillinen" määritellään erittäin liberaaleilla kriteereillä. Kun "vain" 20% Britannian muslimeista myöntää kannattavansa terrorismia, "suvaitsevainen" toteaa, että 80% muslimeista on maltillisia. He ovat kuitenkin maltillisia vain suhteessa siihen 20 prosenttiin. Britannian muslimeista 40% ilmoittaa kannattavansa sharia-lain käyttöönottoa muslimienemmistöisillä alueilla (Telegraph 19.2.2006). (Vastaavia vaatimuksia on kuulunut myös Ruotsissa.) Toisin sanoen puolet maan muslimeista kannattaa esimerkiksi kuolemanrangaistusta ja rikollisten raajojen katkaisemista. Vain puolet piti "reiluna" sitä, että saarnaaja Abu Hamza tuomittiin vihanlietsonnastaan.

Kysy itseltäsi, mitä ajattelisit kristillisestä lahkosta, jonka jäsenistä viidennes hyväksyy terrorismin ideologiansa edistämiseksi ja puolet kannattaa vanhatestamentillista, kuolemanrangaistuksen ja silpomisen sisältävää rikoslakia? Jonka saarnaajat julistavat valloittavansa maailman ja tarjoavansa toisinuskoville vaihtoehtoina joko alistumista tai kuolemaa? Pitäisitkö sitä, kaikesta huolimatta, rauhanuskontona? Olisitko valmis pyytämään kyseiseltä lahkolta anteeksi sitä, että joku omaan viiteryhmääsi kuuluva vihjaisi sen olevan väkivaltainen uskonto?

Jos vastaus on "ei", voit pysähtyä hetkeksi miettimään, arvioitko muslimeja eri kriteereillä kuin muita.

Käsittelen lopuksi islamin suhdetta erääseen erityiskysymykseen, nimittäin homoseksuaalisuuteen. Tämä suhde on kaivertanut mieltäni lähinnä sen vuoksi, että SETA on ollut yksi aktiivisista vapaata maahanmuuttoa (eli rumasti sanottuna islamisaatiota) propagoivista toimijoista. Syyt SETAn ja islamin epäpyhään allianssiin ovat epäilemättä samoja kuin syyt jyrkän linjan feministien islam-maniaan: niin feministi, homo kuin muslimikin ovat mielestään uhreja, ja kaikkien kolmen alistaja ja riistäjä on valkoinen heteromies. Näistä kolmesta ryhmästä ainoastaan muslimit toimivat omien etujensa mukaisesti, ts. hyödyntävät hyödyllisiä idiootteja. Naiset ja homot kaivavat omaa kuoppaansa. Olisi toivottavaa, että he ymmärtäisivät virheensä ajoissa.

Ei ole salaisuus, että islam on homovastainen uskonto. "Niin on kristinuskokin!", huutaa suvaitsevainen. Kyllä vaan, mutta yksikään kristillinen valtio ei ole teokraattinen, eikä yksikään merkittävä kristinuskon suuntaus lue raamattua kirjaimellisesti otettavana arkielämän käsikirjana. Homoseksuaalisuutta ei pidetä sairautena tai rikoksena yhdessäkään Euroopan valtiossa. Useat Euroopan maat sallivat homoseksuaalien avioliitot. "Mutta islamissakin on erilaisia suuntauksia!", huutaa suvaitsevainen. Tutkitaan.

Religious Tolerance -sivustolta löytyy tietoa islamin suuntausten homolinjauksista. Jäljessä tulevat tiedot ovat peräisin lähinnä kyseisestä lähteestä.

Islamin oppineiden kesken vallitsee konsensus siitä, että kaikki ihmiset ovat luonnostaan heteroseksuaaleja. Homoseksuaalisuus nähdään syntisenä ja perverssinä poikkeamana normista. Kaikissa islamin filosofisissa ja oikeusopillisissa koulukunnissa homoseksuaalinen käyttäytyminen nähdään rikollisena.

Rangaistusten suhteen oppineiden näkemykset eroavat toisistaan. Hanafi-koulukunnassa rangaistus on "ankara pieksentä". Jos rikollinen toistaa tekonsa, kuolemanrangaistus tulee kyseeseen. Shafi-koulukunnan tulkinnan mukaan naimisissa oleva homoseksuaali kivitetään kuoliaaksi, kun taas naimaton tuomitaan 100 raipaniskuun. Osa oppineista on sitä mieltä, että homoseksuaali tulee pudottaa korkean rakennuksen huipulta, mutta maltillisemmat katsovat, että hänet tulee pitää vangittuna kuolemaan asti.

Hanbaliittista laintulkintaa (nimetty perustajansa Ahmad ibn Hanbalin mukaan) noudatetaan laajasti arabimaissa. Sen mukaisesti homoseksuaalit kivitetään kuoliaaksi.

Maailmassa on tällä hetkellä ainakin seitsemän maata, joissa homoseksuaalisuudesta rangaistaan kuolemalla: Afganistan (siis edelleen; tämä ei tietenkään vähennä sitä seikkaa, että Hamid Karzai on ihan ihqu), Iran, Mauritania, Pakistan, Saudi-Arabia, Sudan ja Jemen.

Tässä kohdassa sopii siteerata Pakistanin ulkoministeriön puhenaista Tasnim Aslania:

"Anyone who describes Islam as a religion as intolerant encourages violence."

Arvioiden mukaan 4000 homoseksuaalia on teloitettu Iranissa vuoden 1979 vallankumouksen jälkeen. Afganistanissa järjestettiin talibanien valtakaudella 10 julkista homoseksuaalien teloitusta.

Näin siis muslimimaailmassa. Entä länteen muuttaneet muslimit? He varmasti adaptoituvat läntisiin liberaaleihin arvoihin ja vastaavat SETAn ja muiden maahanmuuttajamyönteisten järjestöjen suvaitsevaisuuteen suvaitsevaisuudella.

Mukhtar K. Ahmed Al-Mesalati pyrkii kirjassaan Introducing the QUR'AN: The book of ALLAH osoittamaan, että "koraani on tieteellisesti pätevä, että islam on rauhan uskonto, että islam opettaa suvaitsevaisuutta, ja että islam on ainoa validi uskonto maailmassa". (Hmm... "Suvaitsematon" on näkevinään pienen ristiriidan viimeisen ja toiseksi viimeisen kohdan välillä.) Al-Mesalati haluaa myös pöllyttää niitä väärinkäsityksiä, joita islamista vallitsee länsimaissa.

Al-Mesalati toteaa homoseksuaalisuudesta seuraavaa:

"Sodomia on yksi hirvittävimmistä ja inhottavimmista rikoksista, ja rangaistuskin on yksi ankarimmista, kuolemanrangaistus. [...] Rangaistus on toki kova, mutta rikoksen seuraukset yhteiskunnalle ovat vielä kovemmat, jos syyllisten annetaan kulkea vapaana. Heidän ei tulisi sallia elää yhteiskunnassa, sillä epidemia, jota he voivat levittää, on musertava. Kuvitelkaa yhteiskuntaa, jossa elää joukko sodomiitteja. Se on yhteiskunta vailla siveyttä, hyvettä ja moraalia, sillä nämä arvot tuhotaan ja tapetaan. Totisesti näiden sairaiden ja vaarallisten sodomiittien teloittaminen on yhteiskunnan kannalta parempi vaihtoehto kuin se, että moraali, siveys ja hyve teloitettaisiin."

Tohtori Muzammil Siddiqi Pohjois-Amerikan Islamilaisesta Yhdyskunnasta (ISNA) sanoo mm. näin:

"Homoseksuaalisuus on moraalinen häiriö. Se on moraalinen sairaus, synti ja turmelus. [...] Kukaan ei synny homoseksuaaliksi, kuten kukaan ei synny varkaaksi, valehtelijaksi tai murhaajaksikaan. Ihmiset omaksuvat tällaisia pahoja tapoja asianmukaisen ohjauksen ja opetuksen puutteessa."

"On monia syitä, miksi se on kiellettyä islamissa. Homoseksuaalisuus on vaarallista yksilöiden terveydelle ja yhteiskunnalle. Se on monen haitallisen ja tappavan taudin pääsyy. Se on häpeällistä niin miehille kuin naisille. Se alentaa ihmistä. Islam opettaa, että miesten tulee olla miehiä ja naisten naisia. Homoseksuaalisuus riistää mieheltä mieheyden ja naiselta naiseuden. Se on kaikkein luonnottomin elämäntapa. Homoseksuaalisuus johtaa perhe-elämän tuhoutumiseen."

Brittiläinen muslimijärjestö Al-Muhajiroun julkisti vuonna 2001 fatwan, jossa todetaan, että "islamin tuomio tällaisista (=homoseksuaalisista) teoista on kuolema". Kanadalaisen muslimijärjestön Ahmadi Muslim Jama'at'in julkaisussa Homosexuality & Islam sanotaan mm., että "homoseksuaalisuus sotii täydellisesti kaikkia ihmiselämää koskettavia luonnonlakeja vastaan", että "homoseksuaalisuus on oire yhteiskunnan rappiosta", ja että homous ei voi olla geneettistä, "koska Venäjällä, Kiinassa ja monissa muissa maissa ei ole homoja eikä lesboja".

Kop kop, te siellä Vihreissä, Sosialistiliitossa, SETAssa, RKP:ssä, presidentinkansliassa ja muissa homo- ja muslimiystävällisissä paikoissa. Ihan varmasti on olemassa homomuslimeja. Ihan varmasti on myös heteromuslimeja, joita homot eivät häiritse. Mutta oletteko ihan varmoja, että heidän suhteellinen painoarvonsa islamilaisessa maailmassa on merkittävä? Oletteko varmoja, että he ovat äänessä omaan koskemattomaan toiseuteensa eristäytyvien maahanmuuttajien moskeijoissa ja järjestöissä? Oletteko varmoja, että merkittävin teihin kohdistuva uhka on kristitty heteropatriarkaatti. Teidän on parempi olla varmoja siitä. Homojen juridisen aseman määrää väestön enemmistö.

Älkää kysykö, kenelle kello tikittää. Se tikittää teille.


Takaisin