Huippuosaamista, osa 8
1. Emmanuel Eneh, rasismin uhri
Aamulehti julkaisi 13.12.2011 artikkelin otsikolla "Opiskelija syyttää Tampereen yliopistoa rasismista". Artikkelin typistetty versio löytyy verkosta, mutta tämä kirjoitus perustuu paperilehden pidempään juttuun.
Emmanuel Eneh, 50, muutti Tampereelle Nigeriasta vuonna 1989, 28-vuotiaana. Hän pääsi Tampereen yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan ilman pääsykoetta ns. kehitysmaakiintiön kautta.
Nyt, 22 vuotta myöhemmin, Emmanuel on edelleen opiskelija. Lisäksi hän on palannut lähtöruutuun, koska hänen opintosuorituksensa ovat vanhentuneet. Emmanuelin mielestä "yliopiston rasistiset virkamiehet" estivät hänen uransa.
Mitä sitten on tapahtunut? Emmanuel on reputtanut neljännen vuosikurssin lopuksi tentattavan, laajan sisätautiopin ja kirurgian tentin 17 kertaa.
17 kertaa.
Tenttikokonaisuudessa on kahdeksan eri arvioijaa. Tampereen yliopiston rehtori Kaija Holli:
"Jotain oppimisessa on pielessä."
Emmanuel on opiskelujensa aikana työskennellyt lääketieteen kandidaattina ja amanuenssina useissa suomalaisissa sairaaloissa. Ylilääkäri Olli-Pekka Mehtonen Kaivannon sairaalasta:
"Hän oli meillä amanuenssina vuoden ajan viime elokuuhun asti. Hän paneutui hyvin asioihin ja oli ahkera. Joitakin kieliongelmia oli ja niistä syistä joskus asiat hidastuivat."
Kukapa 22 vuodessa ehtisi oppia kunnolla suomea umpisuomenkielisessä kaupungissa?
Emmanuelin opintosuoritukset on tänä syksynä mitätöity lääketieteen laitoksen johtajan Matti Lehdon päätöksellä. Yliopiston sääntöjen mukaan opinnot vanhenevat kymmenessä vuodessa. Emmanueliin on siis sovellettu yliopiston yleisiä sääntöjä.
Mikä on Aamulehden artikkelin tarkoitus? Halutaanko sillä lisätä ennakkoluuloja ja negatiivisia asenteita maalaamalla portretti stereotyyppisestä afrikkalaisesta alisuoriutujasta ja rasismiruikuttajasta? Vai ovatko toimittajat Juha Veli Jokinen ja Merja Ojala vakavissaan sitä mieltä, että Emmanuelia on kohdeltu väärin?
Mahdollisesti Jokisen ja Ojalan ajattelua ohjaa se periaate, jonka Pakolaisneuvonta ry:n toiminnanjohtaja Eva Lindberg kiteytti viimekeväisen, Perussuomalaisten rasisminvastaista julkilausumaa koskeneen kohun yhteydessä:
"Ihan sama kohtelu kauttaaltaan kaikille ei ole kuitenkaan yhdenvertaisuutta."
Jos afrikkalainen ei läpäise tenttiä, vika ei ole afrikkalaisessa vaan tentissä tai sen arvostelijoissa. Oli rasismista varsinaista näyttöä tai ei.
Luonnollisesti Emmanuel kuuluu myös Tampereen kaupungin asettamaan "Maahanmuuttajaneuvostoon". Neuvoston tarkoituksena on mm. ...
"... osallistuminen syrjinnän ja rasismin ehkäisyyn."
Maahanmuuttajaneuvoston onkin syytä pikaisesti ryhtyä toimiin Tosiasiallisen Yhdenvertaisuuden toteutumisen varmistamiseksi Tampereen yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tenttiarvosteluissa.
Maailmanhalaajien kuvalehti julkaisi 2.9.1999 artikkelin Enehistä:
"[Eneh] on afrikkalaisen tanssin ja rummunsoiton taitaja, evankelista, mikrobiologi ja valokuvaaja. Nyt hän viimeistelee lääketieteen opintojaan Tampereen yliopistossa."
"Viimeistely" onkin osuva sana, sillä jo kaksi vuotta myöhemmin Eneh osallistui Kansanterveyslaitoksen seminaariin "Building a partnership between professionals and migrants" tittelillä "M.D." = Medical Doctor = lääketieteen tohtori. Näin siitä huolimatta, että kymmenen vuotta myöhemmin hän ei ole suoriutunut edes perusopinnoistaan.
Takaisin artikkeliin:
"Afrikalla on paljon opetettavaa Euroopalle. Vaikka Suomessa on korkeampi elintaso kuin Afrikassa, niin elämisen laatu on täällä alhaisempi. Katso nyt, hymyileekö täällä kukaan? Ihmisillä on aina kiire jonnekin, eikä kukaan ole tyytyväinen."
Eneh kertoo perinteisestä parannusmenetelmästä Affasta. Se on kolmiaskelinen prosessi, jossa selvitetään sairauden syy, poistetaan se, ja lopuksi hoidetaan fyysinen vaiva.
Sairauden aiheuttavat joko pahat henget, esi-isien viha tai maan jumalien loukkaaminen. Jos kyse on pahoista hengistä, on ne ajettava ensin pois, ja vasta sen jälkeen voidaan paneutua varsinaisen sairauden parantamiseen. Parantaja voi myös lähettää jonkun sukulaisen suorittamaan tehtävän, jonka tarkoitus on lepyttää esi-isiä ja jumalia. Lääkehoitoa ei kannata aloittaa ennen kuin sairauden syy on poistettu. Itse lääkeaineet, joita hankitaan juurista, lehdistä ja eläinten elimistä, eivät poikkea paljonkaan länsimaisista.
Alamme ehkä ymmärtää paremmin, miksi lääketieteen opinnot ovat 22 vuoden jälkeen ns. vaiheessa. Uuteen valoon asettuu myös Tampereen yliopiston erään opettajan lausunto, jonka mukaan Eneh tulisi ammatissaan "tappamaan naisia ja lapsia". Eneh tulkitsee lausuman rasistiseksi ja harkitsee tutkintapyynnön tekemistä. Toisaalta voidaan myös kysyä, veisitkö sinä lapsesi hoidettavaksi "M.D." Enehille.
Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksen julkaisussa Keskusteluja etnisyydestä mediassa on mainio Pentti Raittilan artikkeli "suvaitsevaisuusjournalismista". Analysoitavana on Helsingin Sanomissa (1999) ja Aamulehdessä (2006) julkaistut, Enehiä käsittelevät jutut. Etenkin jälkimmäinen, "ihmisoikeustoimittaja" Maila-Katriina Tuomisen (kts. kuva) pläjäys otsikolla "Emmanuel Eneh hoitaa sielua ja ruumista", on tutustumisen arvoinen. Jutun kuvateksti luonnehtii Enehiä näin:
Moniosaaja. Emmanuel Eneh on lääkäri, tanssija, vihreä politiikan vaikuttaja, tunnustuksellinen kristitty ja ennen kaikkea härmäläläinen ytimiään myöten.
Toden totta. Emmanuel Eneh on muun osaamisen ohella vihreiden varavaltuutettu, sivistys- ja elämänlaatupalvelujen lautakunnan jäsen sekä, sokerina pohjalla, ...
"... Anglikaanikirkon Euroopan hiippakunnan synodin Tampereen ICCK:n edustaja."
Miksi Aamulehti on julkaissut tällaisen jutun? Uskooko Aamulehti lisäävänsä maahanmuuttajien nauttimaa arvostusta julkaisemalla artikkelin häviäjästä, joka ei edes älyä olla hiljaa vaan syyttää häviämisestään hänelle elannon ja mahdollisuuden antanutta suomalaista yhteiskuntaa?
Enehin mediahistoria tuo esiin eräitä keskeisiä suvaitsevaisuusjournalismiin liittyviä ongelmia:
1) Maahanmuuttajiin, etenkin kolmannesta maailmasta tuleviin, liittyy kielteisiä mielleyhtymiä ja stereotypioita, mikä lienee keskustelun kaikille osapuolille selvää. Kielteiset mielleyhtymät perustuvat osittain ihmisten omiin, henkilökohtaisiin kokemuksiin ja havaintoihin, mutta vähintään yhtä suurelta osin siihen, että tietyt maahanmuuttajaryhmät ovat jatkuvasti esillä negatiivisessa uutisoinnissa.
2) Kukkahattuinen kansanosa uskoo, että negatiivinen uutisointi johtuu toimittajien halusta leimata maahanmuuttajia. Uskomuksen tekee tietenkin naurettavaksi jo se, että kolumni- ja pääkirjoituspuolella samat toimittajat käyvät väsymätöntä taistoaan "rasismia" ja "muukalaisvastaisuutta" vastaan ja pauhaavat päät punaisena uhkaavasta työvoimapulasta ja monikulttuurin rikkaudesta. (Edustava valikoima löytyy täältä.)
3) Negatiivinen uutisointi johtuu siitä, että uutisointi ylipäätään on negatiivista. Vain huonot uutiset ovat uutisia. Se, että eräät maahanmuuttajaryhmät ovat yliedustettuina negatiivisissa uutisissa, johtuu vain siitä, että he ovat yliedustettuina uutistapahtumissa. Jotka siis lähtökohtaisesti ovat negatiivisia tapahtumia.
4) Negatiivista uutisointia pyritään kompensoimaan positiivisella "uutisoinnilla", ts. nostamalla esiin ja jalustalle tummahipiäisiä "unelmavävyjä". Tässä tehdään kaksi ratkaisevaa virhettä. Ensinnäkin: yksilöiden hehkutus ei kovin hyvin istu suomalaiseen uutisointikulttuuriin. Suomalaisen pitää olla Jorma Ollila ja perustaa Nokia ennen kuin hänestä aletaan kirjoittaa artikkeleita ääni väristen. Toiseksi: Suomessa on varsin vähän niitä maahanmuuttajia, joita erityisesti halutaan suvaita ja puolustaa negatiivisilta stereotypioilta. Vaikka he ovat huikeasti yliedustettuina rikos- ja työttömyystilastoissa, he ovat vähintään yhtä räikeästi aliedustettuina menestyjien joukossa. Näin ollen se pooli, josta "menestystarinat" ja unelmavävyt pitää ammentaa, on toivottoman pieni. Siksi joudutaan tyytymään keskinkertaisuuksiin, mitättömyyksiin tai suorastaan kyseenalaisiin tyyppeihin.
Lopputulos on luonnollisesti naurettava. Kun menestystarinat kertovat ihmisistä, joiden suurin meriitti on ihonväri ja se, että he kuppaavat veronmaksajien rahoja kaikenlaisten monikulttuuriyhdistysten toiminnanjohtajina, normaali lukija esittää kysymyksen: onko tämä parasta, mihin kykenette?
Olen käsitellyt samaa aihepiiriä ja samoja ongelmia mm. seuraavissa kirjoituksissa:
Entäpä jos, Pentti Raittilan termistöä käyttäen, siirtyisimme maahanmuuttajia käsitellessämme "suvaitsevaisuusjournalismista" "normaalijournalismiin"? Aamulehti ei laatisi puolen sivun nyyhkytarinaa suomalaisesta opiskelijasta, joka reputtaa 17 kertaa saman tentin ja opiskelee 22 vuotta, ja jonka opintosuoritukset lopulta, yliopiston sääntöjen mukaisesti, nollataan. Aamulehden ei pitäisi julkaista tällaisia juttuja Emmanuel Enehistäkään vain siksi, että tämä sattuu olemaan maahanmuuttaja ja musta. Tämä artikkeli ei ole positiivista uutisointia, vaikka toimittajat luultavasti niin uskovatkin. Se ei lisää lukijan syyllisyyttä tai suvaitsevaisuutta vaan ärsyyntymistä, koska Enehin (ja implisiittisesti Aamulehden) syytökset lepäävät tyhjän päällä.
2. Kingsley Tasse Danhu ja lämmin yhteys suomalaisiin
Evankelisluterilaisen kirkon lähetystyökeskuksen julkaisun, Kirkkomme Lähetyksen, nro 2/2009 sisältää artikkeleita mm. seuraavista aiheista:
* Kirkolta huomiota maahanmuuttajille
* Maahanmuuttajien seurakunnat kasvussa
* Dialogiin Vantaan muslimiyhteisön kanssa
* Kuopiossa pakolaiset löysivät kotikirkon
* Maahanmuuttajatyö opettaa
* Kirkostako monikulttuurinen?
Kirjoitus "Ulkomaalainen odottaisi kirkolta lämmintä tervetulotoivotusta" (s. 12-14) kertoo Suomeen Kamerunista muuttaneesta Danhu Kingsley Tassesta. (Syy siihen, että joudun linkittämään alkuperäisen lähteen sijasta Hommaforumille, selviää tuonnempana.)
Yli viisi vuotta sitten Suomeen muuttanut kamerunilainen Danhu Kingsley Tasse on löytänyt kirkon, mutta lämmin yhteys suomalaisiin puuttuu vielä.
Danhu tuli vuonna 2004 opiskelemaan kansainvälistä julkisoikeutta Helsingin yliopistoon. Hän on harras kristitty ja espoolaisen seurakunnan jäsen.
"Kristittynä on aina helppoa löytää kirkko kysymällä kristityiltä. Sen lisäksi minulla on hyviä ystäviä Suomen luterilaisessa kirkossa, kuten Kristiina Kartano, joka on Tikkurilan luterilaisen seurakunnan pastori Vantaalla, sekä monia muita Espoon seurakunnassa, kuten pastori Pertti Poutanen, joka on Espoon seurakuntayhtymän monikulttuurisuustyön sihteeri, pastori Raigo Liiman ja niin edelleen. Löysin Suomesta kirkon tällä tavoin ihmisten kanssa keskustelemalla."
Danhu löytää suomalaisesta kristillisyydestä melko paljon toivomisen varaa mutta uskoo parempaan:
"Suomalainen tapa ylistää on vakava ja rauhallinen, ihmiset ovat liian kaukana toisistaan."
[...]
"Kamerunissa taas ihmiset ovat iloisia. He menevät uuden kristityn luo tervehtimään ja kysymään, mistä hän on kotoisin."
[...]
"Danhu Kingsley Tasseta harmittavat suomalaisten kristittyjen suunnitelmallisuus ja välimatka toisiinsa."
[...]
"On sanomattakin selvää, että suomalaiset ovat varautuneita ihmisiä, mikä tekee sopeutumisprosessista hitaan."
[...]
"On yleisesti ottaen mielekästä, että ihmiset suhtautuisivat lämpimästi toinen toisiaan kohtaan, joten odotamme sitä innolla."
[...]
"Kaikki, mitä kirkkona voimme tehdä, on rukoilla ja toivoa, että voimme hylätä lihalliset ajatuksemme ja tehdä asiat niin kuin Raamattu kehottaa. Lopuksi: Mitä tahansa voisin toivoa on se, että Jumala siunaisi tätä maata, sillä se on hieno maa. Kunnioitan täkäläisiä arvoja."
Suomen Evankelisluterilaisen Kirkon Migrant Church -sivulla sijaitsevassa blogissaan Danhu kertoo työskentelevänsä espoolaisessa seurakunnassa. Harrastuksikseen hän mainitsee jalkapallon, puistoissa kävelemisen, Raamatun lukemisen, jääkiekon seuraamisen ja kavereiden kanssa chillailun:
"Olen aika ystävällinen. Uskon, että eroavaisuuksinemme olemme yhtä kansaa. Unelmani on olla osallisena maahanmuuttajien rauhalliseen sijoittumiseen suomalaisiin yhteisöihin."
Kirkko&kaupunki-lehti julkaisi 25.5.2009 artikkelin, jossa esiintyvät sekä "suomalaistunut kamerunilainen lakimies" Danhu että hänen ylempänä nimeämänsä hyvä ystävä, puistolalainen pastori Kristiina Kartano.
Espoon Seurakuntasanomat uutisoi 22.10.2009 seuraavasti:
Kristus yhdistää kansat
Espoolaiset Margaret Samuel ja Danhu Kingsley Tassee juontavat YK:n päivän juhlan tuomiokirkon seurakuntasalissa lauantaina 24.10. kello 14–17. He ovat molemmat luterilaisen kirkon rivijäseniä ja käyvät tyytyväisenä tavallisessa suomenkielisessä jumalanpalveluksessa. Heillä on silti pieni toive: saada vähän menevämpää toimintaa kirkkoon. YK:n päivän kokoontumisessa onkin luvassa tanssia, taputusta ja ylistystä muun muassa pakistanilaisten, sudanilaisten ja kiinalaisten johdolla. Myös lapsille on omaa ohjelmaa. Tapahtumasta vastaa kymmenen hengen monikulttuurinen suunnittelutiimi.
Meno ja meininki ei kuitenkaan ole juhlan päätarkoitus. Danhu Kingsley Tassee toivoo, että päivä opettaisi jotain kansainvälisyydestä, joka on kirkon perusolemus.
Kamerunista kotoisin oleva mies haluaa rohkaista Espoon monikulttuurista väestöä. ”Meidän tulee luottaa kykyihimme ja siihen, mitä Jumala on meille antanut”, hän painottaa. Tassee on tarkkana sanoista. Hän ei halua, että puhutaan ”maahanmuuttajista”. Sana kuulostaa holhoavalta ja vääristää suomalaisten ja täällä elävien kansainvälisten ihmisten suhdetta. ”Kristuksessa olemme kaikki yhtä.”
Migrant Churchin Ajankohtaista-osiosta löytyy (tai löytyi) Espoon seurakuntayhtymän monikulttuurisuustyön sihteerin Pertti Poutasen (Danhun ystävä, kts. yllä) tiedote alkuvuodesta 2010:
Kamerunilainen Danhu Kingsley Tasse aloitti 8.3.2010 tukityöllistettynä Espoon seurakuntien tukipalveluissa. Työllistämisjakso kestää näillä näkymin kuusi kuukautta. Hänet on palkannut Espoon järjestöjen yhteisön Sektori-hanke. Danhun äidinkieli on englanti. Hän puhuu myös ranskaa ja suomea.
Danhun tehtäviin tulee kuulumaan maahanmuuttajien ohjaamista luterilaisten seurakuntien yhteyteen sekä toiminnan järjestämistä maahanmuuttajille ja seurakuntien opastamista espoolaisten maahanmuuttajien tilannetta koskevissa asioissa.
Google löytää Hämeenlinnan papiston päivillä 12.10.2010 pidetyn tervetuliaispuheen. Puhujan henkilöllisyys ei käy dokumentista ilmi, mutta kyseessä lienee tapahtuman isäntä/emäntä:
"Suurissa kaupungeissa, mutta kautta koko Suomenkin elämme kontekstin muutoksessa vaihetta, jossa keskellämme elää yhä enemmän ihmisiä, joiden kieltä ja kulttuuria emme osaa emmekä ymmärrä. Kamerunilainen työtoverini, lakimies Danhu Kingsley Tasse katselee maailmaa eri tavoin kuin minä teen. Ja hänen näkökulmansa on minulle rikkaus. Kysynkin tänään teiltä ja kauttanne seurakuntienne ja koko kirkon päättäjiltä, tarvitsemmeko nykyistä paljon määrätietoisempia toimia, jotta kirkon työntekijöinä, myös pappeina toimisi enemmän ulkomaalaistaustaisia, toisesta kulttuurista tulevia sisaria ja veljiä."
Danhun henkilöhistoriaan paneutuessamme voimme kuvitella taustamusiikiksi harppujen ja symbaalien vienosti säestämää kerubikuoron hyminää.
24.3.2011 Helsingin poliisi tiedotti 19 päivää aiemmin sattuneesta tapauksesta. Aamulehti uutisoi kuvan kera:
Nuori nainen raiskattiin asemalla Helsingissä
Helsingin poliisi etsii nuoren naisen raiskauksesta epäiltyä miestä.
Yli 20-vuotiaan naisen epäillään joutuneen raiskauksen uhriksi Huopalahden asemalla 5. maaliskuuta aamuyöllä kello 1.30.
Teko oli keskeytynyt sivullisen väliintuloon.
Poliisi pyytää nyt yleisön havaintoja epäillyn tunnistamiseksi.
Epäilty puhui muutaman lauseen suomea mutta pääosin englantia.
Epäilty on normaalivartaloinen noin 170-175 senttiä pitkä, tummaihoinen mies.
Tapahtuma-aikaan tekijällä oli päässään jonkinlainen harmaa pipo, harmaa puolipitkä takki, paksu musta kaulaliina ja farkut.
Yleisövihjeet pyydetään soittamaan virka-aikana numeroon 050 4561124 ja virka-ajan ulkopuolella lähettämään sähköpostitse osoitteeseen mikael.vairio@poliisi.fi.
Yhdeksän kuukautta myöhemmin, 3.12.2011, Iltalehden paperiversiossa oli tällainen uutinen:
Raiskaaja seurasi rautatieasemilta
Kaksi nuorta naista joutui saman
raiskaajan uhriksi Helsingissä.
Kummassakin tapauksessa raiskaaja lähti seuraamaan uhreja yöaikaan rautatieasemalta.
Ensimmäinen rikos sattui Pasilan rautatieaseman läheisessä puistikossa, toinen kesken jäänyt raiskaus tapahtui Huopalahden rautatieaseman portaikon tasanteella.
Pasilan rikoksessa uhri oli vasta 17-vuotias lukiolainen. Huopalahden uhri oli 22-vuotias opiskelija. Molemmat nuoret naiset olivat palanneet junalla illanvietosta ja olivat aikeissa jatkaa kotiinsa.
Valvontakamera
Pasilan raiskaus sattui viime vuoden syyskuun lopulla, Huopalahden tapaus kuluvan vuoden maaliskuussa. Teot alkoivat selvitä alkukesästä, kun Helsingin poliisi tunnisti Huopalahden aseman valvontakameralle taltioituneen espoolaismiehen.
Epäilty kiisti, mutta molemmat naiset tunnistivat miehen. Lisäksi miehen DNA täsmäsi 17-vuotiaasta otetun näytteen kanssa.
33-vuotias sai vastattavakseen kaksi raiskaussyytettä.
Ulkomaalainen
Käräjäoikeudessa 17-vuotias kertoi lähteneensä kävelemään asemalta kotiin päin kevyenliikenteenväylää pitkin. Pienen matkan päästä neidon seuraan lyöttäytyi ulkomaalainen mies joka sanoi: ”Hi, what's up”: Mies ryhtyi kyselemään, mistä tyttö oli tulossa ja kuka hän oli.
Tässä vaiheessa nuori nainen ei pelännyt miestä. Tämä sai jutuillaan houkuteltua tytön vähän syrjemmälle pensaikkoon.
Yhtäkkiä mies alkoi lähennellä toistellen englanniksi, että ”olet hyvin kaunis nainen”.
Tyttö yritti lähteä pois, mutta mies repi hänen housunsa alas ja raiskasi. Tekonsa jälkeen mies poistui paikalta.
Juoksi karkuun
Huopalahden teossa toistui pitkälti sama kaava, paitsi että tällä kertaa nainen oli aikeissa vaihtaa junaa ja yritti karistaa miehen kannoiltaan. Se ei hiljaisella asemalla onnistunut. Mies riipi naiselta housut pois.
Nainen huusi kovaa ”päästä irti!”.
Huuto havahdutti sivullisen, joka odotti junaa laiturilla. Paikalle kiiruhtanut todistaja näki miehen naisen kimpussa. Raiskaaja keskeytti tekonsa ja juoksi karkuun.
PETRI ELONHEIMO
Raiskaaja vastasi vapaalta
- 33-vuotias epäilty vastasi vapaana miehenää syytteisiin.
- Mies kiisti Helsingin käräjäoikeudessa mollemmat rikokset. Pasilassa mies kiisti olleensa kyseisenä päivänä, koska oli tuolloin ollut lapsensa kanssa. Huopalahdella hän kertomansa mukaan oli opastanut hiprakassa olleelle naiselle, miltä laiturilta tämän juna lähtee.
- Syytetty myös väitti, että hänellä oli olllut kyseisenä aikana lyhyt seksisuhde 17-vuotiaan kanssa. Tämän puolesta todisti myös syytetyn kaveri.
- Oikeus piti kertomuksia epäuskottavina ja tuomitsi Kingsley Tasse Danhun kolmeksi vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi vankilaan. Tuomio luettiin kahdesta raiskauksesta.
- Tekijä määrättiin heti vangittavaksi. Uhreeilleen Danhun pitää maksaa 1500 ja 3000 euron korvaukset.
Seuraavana päivänä myös Helsingin Sanomat raportoi, joskin hieman pidättyvämmin:
Ensimmäinen rikos tapahtui syyskuussa 2010 Pasilan rautatieaseman läheisessä puistikossa, jossa uhriksi joutui vasta 17-vuotias lukiolaistyttö. Espoolaismies lähti puolilta öin seuraamaan Pasilan asemalta kotiin matkalla ollutta tyttöä, houkutteli tämän syrjäiseen paikkaan ja raiskasi. Tekonsa jälkeen mies poistui paikalta.
[...]
Iltalehden mukaan mies on tuomittu Helsingin käräjäoikeudessa kahdesta raiskauksesta syytettynä kolmen vuoden ja neljän kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen.
Hyi, espoolaiset. Hyi, miehet.
Kun aihetta oli muutaman päivän ajan käsitelty Hommaforumin ketjussa, alkoi tapahtua ihmeellisiä:
a) Danhun blogi katosi jälkiä jättämättä Migrant Church -sivustolta.
b) Sivut 12-14 katosivat jälkiä jättämättä Kirkkomme Lähetys -lehden verkkoversiosta.
c) Danhun naamataulu katosi jälkiä jättämättä Migrant Church -sivuston monietnisestä ryhmäkuvasta. Vrt. ennen:
... ja jälkeen:
Danhu is not in the picture. Danhu has never been in the picture.
"Hi, what's up”: Mies ryhtyi kyselemään, mistä tyttö oli tulossa ja kuka hän oli.
"Kamerunissa taas ihmiset ovat iloisia. He menevät uuden kristityn luo tervehtimään ja kysymään, mistä hän on kotoisin."
Tässä vaiheessa nuori nainen ei pelännyt miestä. Tämä sai jutuillaan houkuteltua tytön vähän syrjemmälle pensaikkoon.
"I like to walk in the parks."
Yhtäkkiä mies alkoi lähennellä toistellen englanniksi, että ”olet hyvin kaunis nainen”.
"I am pretty friendly."
Tyttö yritti lähteä pois, mutta mies repi hänen housunsa alas ja raiskasi.
"... mutta lämmin yhteys suomalaisiin puuttuu vielä."
Näihin tunnelmiin. Toivotan kaikille hyvää ja rauhallista joulua.