9.5.2008

Ruotsalaisnuorten ongelmista

Viime lokakuussa joukko nuoria potki Tukholman Kungsholmenissa kuoliaaksi 16-vuotiaan italialaispojan Riccardo Campogianin. Campogianin turha kuolema sai tuhannet ruotsalaiset marssimaan katuväkivaltaa vastaan. Käräjäoikeus tuomitsi osan tekijöistä kolmen (3) vuoden suljettuun nuorisohoitoon ja vapautti muutaman.

Ajattelin tuolloin, että kolme vuotta "suljettua nuorisohoitoa" on aika vähäinen rangaistus siitä, että tapetaan oikea ihminen, ilman syytä, brutaalisti potkimalla. Svean hovioikeus oli tässä kuussa kuitenkin sitä mieltä, että tuomio oli turhan kova ja lyhensi sen yhdeksi (1) vuodeksi suljettua nuorisohoitoa.

Riccardo Campogianin henki ja tappajien teko olivat Ruotsissa yhden (1) vuoden arvoisia.

Lehdet julkistivat auliisti Campogianin ulkomaalaisviritteisen nimen, mahdollisesti muistuttaakseen ihmisiä rasismin ja Sverigedemokraterna-puolueen vaaroista. Olemmehan nähneet ennenkin, miten julmia ruotsalaiset (ja suomalaiset) nuoret voivat olla.

Lehdet eivät kuitenkaan kertoneet tekijöistä juuri mitään, syystä tai toisesta. Luultavasti siitä toisesta. Panen heidän nimensä ja kuvansa tähän, jos vaikka asiaan olisi tarpeellista viitata myöhemmissä yhteyksissä. Syytetyt vasemmalta oikealle ovat Samuel Olulaja Fowler, Leonardo Filippo Santino Fronda, John Charlie Newman, Felix Michel Vesterlin ja Karl Sebastian Jonas Bonnier:

[Lähde.]

Jälkikäteen yksi tekijöistä sanoi näin:

"Olen pahoillani, että näin kävi. Mutta kaveri ansaitsi sen. Mitä siinä voi tehdä?"

Mieleen palaavat 76-vuotiaan eläkeläisen Münchenin metrossa melkein kuoliaaksi viime talvena potkineen Spiridonin (17) sanat:

"Mitä hän tuli aukomaan päätään. Pakkohan hänen oli nähdä, että olemme kännissä. Kaikki ovat aggressiivisia kännissä. Pakko hänet oli hoidella."

Ruotsalaisnuoret voivat entistä huonommin myös etelässä, Malmössä. Rosengårdin kaupunginosassa on tammikuun alun jälkeen ilmoitettu 90 tahallaan sytytettyä tulipaloa. 22 on nimetty tuhopoltoiksi ja 68 vahingonteoiksi. Viime vuonna samana ajanjaksona paloja sytytettiin 36. Tuleen on tuikattu mm. kouluja, päiväkoteja ja autoja, ja aseena on käytetty polttopulloja.

Jos nyt muistelette Pariisin ja Amsterdamin herkästisyttyviä lähiöitä tai Göteborgin maahanmuuttajanuoria, jotka selittävät tuhopolttamista sillä, että se on kivaa, ja jos näin ollen luulette Rosengårdin roihujen liittyvän siihen, että 90 prosenttia alueen asukkaista on maahanmuuttajia, valtaosin muslimeja, olette luonnollisesti väärässä. Nuorisotyöntekijä Marie Hendra katsoo palojen selittyvän sillä, että valoisat kevätyöt houkuttelevat nuorisoa liikkeelle.

Mutta ovatko ne kevätyöt kaksi kertaa valoisampia kuin viime vuonna? Ja valoisampia kuin Suomessa? Ja onko se, että ihmiset liikkuvat enemmän yöllä, ylipäänsä selitys sille, että kouluja, päiväkoteja ja autoja poltetaan? Ennen vanhaan täysikuu teki ihmiset hulluiksi ja pani pyromaanit liikkeelle. Nykyään saman näyttää tekevän valoisa kevätyö, ainakin Ruotsissa.

Mutta onneksi mitään tällaista ei voi tapahtua Suomessa. Meillä integraatio (joka vielä tällä hetkellä hiukan yskii) alkaa sujua heti, kun valtionsyyttäjä Mika Illman saa kaikki loputkin etnisiä suhteita ja arjen turvallisuutta uhkaavat verkkorasistit leivättömän pöydän ääreen.

Jokin aika sitten uutisissa kerrottiin, että kansainvälisen vertailun mukaan Ruotsi on maailman paras maahanmuuttajien kotouttaja. Tätä ei aina uskoisi, kun seuraa ruotsalaisia tiedotusvälineitä. Toisaalta vertailussa otettiin huomioon vain se, miten paljon maa käyttää maahanmuuttajiin rahaa ja miten aggressiivisia ovat omaan väestöön suunnatut propaganda- ja suvaitsevaisuuskampanjat. Siinä ei lainkaan kiinnitetty huomiota siihen, miten maahanmuuttajat integroituvat, ts. esim. siihen, työllistyvätkö tulijat, pärjäävätkö he koulussa, oppivatko he kielen, sopeutuvatko he paikallisiin arvoihin ja lakeihin tai millainen on heidän osuutensa rikollisista ja vankiloissa istuvista.

Malmöön siirrettynä tämä periaate tarkoittaa, että rahan haaskaaminen kaikenlaiseen "erilaisuus on rikkautta" -hömppään nostaa Ruotsin statusta kotouttajaguruna, mutta toisaalta parvekkeilta tyttäriään heittelevät isät tai kouluja ja päiväkoteja polttavat Nuoret™ eivät laske sitä.

Mielestäni nuo luettelemani asiat ovat kuitenkin aika tärkeitä kotoutumisen onnistumista mitattaessa. Niinikään tuntuisi luontevalta ajatella, että vain sellainen kotouttaminen on onnistunutta, jonka lopputuloksena on onnistunut kotoutuminen. Mainittu vertailu näytti pitävän vastaanottajamaan ja maahanmuuttajan suhdetta samanlaisena kuin on hotellin ja asiakkaan suhde: niin kauan kuin asiakas on tyytyväinen, hotelli tekee hommansa hyvin.

Mutta jos tulijat eivät ole maksavia asiakkaita, ja jos heistä on tarkoitus tulla osa vastaanottavaa yhteiskuntaa, heitä ei tulisi kohdella kuin asiakkaita vaan kuten uutta henkilökuntaa. Ainakin toivon sydän kylmänä, että suomalainen monikulttuurieliitti ei kotoutumisennusteita tehdessään tarkoita kotoutumisella samaa kuin ruotsalaiset.

Lopuksi hauska pikku-uutinen tältä päivältä. Hyvin kotoutunut mutta kankean byrokratian vuoksi kansalaisuudetta oleva 24-vuotias huippuosaaja sai Tukholmassa kuuden ja puolen vuoden vankeustuomion kolmesta raiskauksesta ja kolmesta raiskauksen yrityksestä. [Miten Ruotsissa voi saada tällaisen rangaistuksen mistään?!] Kultamuna otti talteen erään uhrinsa puhelinnumeron ja lähetti tälle tauotta tekstiviestejä (joiden sisältö ja tarkoitus jäävät arvoitukseksi), minkä ansiosta poliisin onnistui jäljittää hänen olinpaikkansa.

Yhdenlaista huippuosaamista.


Takaisin