12.1.2006

Viikon tapahtumia

Suurempien oivallusten puuttuessa kommentoin lyhyesti muutamia viime päivien uutisia. Minulla, kuten epäilemättä monella muullakin, on usein sellainen olo, että se, mitä monikulttuuristumisen tiimoilla oikeasti tapahtuu, ja se, mistä julkilausumissa puhutaan, eivät oikein kohtaa. Viittaan tällä esimerkiksi paljon esillä olleisiin, etniset rajat ylittäviin rikoksiin. Todellisuus on sitä, että kantaväestöllä on aihetta pelätä maahanmuuttajia, mutta poliitikot, pääkirjoitustoimittajat sekä kaikki julkisrahoitteiset kampanjat ovat huolissaan maahanmuuttajien kohtaamasta väkivallasta. Todellisuus on sitä, että Eurooppaan imeytyneet muslimit pyrkivät rajoittamaan kantaväestön sananvapautta, mutta poliitikot, pääkirjoitustoimittajat sekä kaikki julkisrahoitteiset kampanjat ovat huolissaan muslimien kohtaamasta suvaitsemattomuudesta.

Edellä sanottu ei tietenkään ole erityisen omaperäistä tai uutta, mutta toimikoon jonkinlaisena johdatuksena. Näiden kirjoitusten tarkoitus kun on sisältää ainakin siteeksi pohdintaa, eikä ainoastaan arkistoida uutisia.

* * *

Iranissa tuomittiin kuolemaan 18-vuotias nainen. Kaksi miestä oli yrittänyt raiskata hänet, ja hän itseään puolustaakseen oli puukottanut toisen raiskaajista kuoliaaksi.

Tapauksessa ei ole mitään yllättävää. Vastaavaa varmasti tapahtuu islamilaisissa maissa tuon tuostakin. Muslimikulttuurissa nainen vastaa siveellisyydestään hengellään, mutta hänellä ei kuitenkaan ole oikeutta puolustaa siveellisyyttään, koska tällöin hän kyseenalaistaisi miehen oikeuden raiskata hänet. Toisin sanoen hän voi joko alistua raiskattavaksi ja saada kuolemantuomion miehen viettelemisestä ja epäsiveellisyydestä, tai puolustaa itseään ja saada kuolemantuomion ylempänsä uhmaamisesta. (Käsittelin tätä aihetta kirjoituksessa Muhamettilaisen musta aukko). Ymmärrän oikein hyvin, miksi Ayaan Hirsi Alia ahdistaa.

Länsimaita ei tunnu ahdistavan. Kulttuurirelativismiin taipuvaisia kansalaisjärjestöjä tapaus ei kiinnosta. Paljon suurempi rikos tapahtuu, kun Yhdysvallat tuomitsee (mustia!) murhaajia kuolemaan. Länsimaisen naisen olisi kuitenkin syytä ymmärtää, mikä häntä ja hänen tyttäriään odottaa Euroopan monikulttuuristumisen myötä. Kuten olen eri yhteyksissä (esim täällä) teroittanut, yhteiskunnassa vallitsevat lait ovat väestön enemmistön jakamien arvojen formalisointeja. Länsimaisella naisella on oikeus puolustaa koskemattomuuttaan vain sen vuoksi, että suurin osa länsimaiden asukkaista on sitä mieltä. Vallitsevan demografisen kehityksen seurauksena enemmistö, ja siten enemmistön jakamat arvot, vaihtuu tämän vuosisadan aikana. Uusi enemmistö tulee laatimaan uudet, omia arvojaan paremmin vastaavat säännöt sille, mitä kukin saa ja ei saa tehdä.

* * *

Kaverini Tapsan uutispalvelu Logosmedia kertoo Saksan piispojen vetoavan muslimien uskonnonvapauden puolesta:

"Muslimien uskonnonvapaus ei toteudu riittävästi Euroopassa, toteavat Saksan katoliset piispat kannanotossaan. Piispat vetosivat Euroopan maihin, jotta nämä eivät terrorismin uhan vuoksi rajoittaisi uskonnonvapautta."

Piispojen huoli onkin oikeutettu. Päivän Hesarin mukaan Britannia on aloittamassa oikeudenkäyntiä Lontoossa sijaitsevan Finsbury Parkin moskeijan entistä pääimaamia Abu Hamza al-Masria vastaan, koska tämä on käyttänyt uskonnonvapauttaan ja kehottanut "tappamaan muun muassa juutalaisia ja muita vihollisia". Al-Masri on kutsunut "juutalaisia likaisiksi ja rienaaviksi pettureiksi" ja sanonut "heidän käytöksensä olleen syy, miksi Hitler lähetettiin maan päälle". "Hän puhui kalifaatin hallitsemasta maailmasta, jossa kalifaatti istuisi [...] Valkoisessa talossa."

Myös Espanja on rajoittanut islamin harjoittamista. Tiistaina poliisi pidätti 20 ihmistä "ääri-islamilaisten taistelijoiden värväämisestä Irakiin". Yksi pidätetyistä oli Barcelonan lähellä sijaitsevan Vilanova i la Geltrún pikkukaupungin moskeijan imaami. "Ryhmillä oli yhteyksiä myös Ranskaan, Belgiaan, Hollantiin ja Syyriaan."

Kenties piispat viittaavat muslimien uskonnonvapauden rajoittamisella myös siihen, että Ruotsissa, missä maahanmuuttajien tekemät raiskaukset ovat viimeisen vuoden aikana räjähtäneet käsistä, on tullut markkinoille raiskausta hankaloittava "siveysvyö".

Tämänkaltaisia skitsofreenisiä tilanteita tarkoitin sillä, mitä sanoin kirjoituksen ensimmäisessä kappaleessa. Islam on väkivaltaisin ja suvaitsemattomin uskonto maan päällä. Useimmissa muslimimaissa islamista luopuneita kansalaisia rangaistaan kuolemalla, puhumattakaan niistä, jotka tavalla tai toisella "loukkaavat Koraania tai Profeettaa". (Päivän Kirkko ja kaupunki raportoi Pakistanista.) Euroopan muslimiväestön kasvaessa vaatimukset käyvät yhä röyhkeämmiksi myös täällä. Muslimit tappavat Theo van Goghin kaltaisia kriitikoita, minkä jälkeen poliittinen eliitti ja kirkko vaativat kantaväestöltä suvaitsevaisuutta. Muslimit uhkailevat avoimesti tanskalaisten pilapiirtäjien henkeä, minkä jälkeen kirkko ja EU vaativat muslimivastaiseen kiihotukseen puuttumista. Muslimit räjäyttävät satoja ihmisiä Espanjassa ja Britanniassa, minkä jälkeen poliittinen eliitti ja kirkko huolestuvat muslimivastaisista asenteista. Imaamit saarnaavat estoitta maailman nielaisevaa kalifaattia, minkä jälkeen Saksan piispat huolestuvat muslimien uskonnonvapaudesta.

Mikä on pielessä? Miten tämä on mahdollista? Eurooppa on sodassa, jonka se tulee häviämään, koska se ei ymmärrä tai halua ymmärtää olevansa sodassa. Eniten ihmettelen kirkkoa, niin eurooppalaista kuin suomalaistakin, joka aktiivisesti ajaa omaa tuhoaan. Kirkko ja kaupunki -lehdestä on 90-luvun lopulta alkaen kehittynyt häkellyttävä monikultturistis-islamistinen pamfletti, jonka sivuilla piispat ja toimittajat paheksuvat naamat punaisina luterilaista suvaitsemattomuutta ja avaavat ovia "erilaisille maailmankatsomuksille". Se, että lehden linja vastaa kirkon virallista kantaa, käy ilmi vaikkapa piispa Heikan itsenäisyyspäiväsaarnan kaltaisista purkauksista.

Ehkä kirkko on vain huolissaan jäsenkadostaan ja yrittää parhaan kykynsä mukaan olla ajan hermolla mielistelemällä muslimeja ja monikultturisteja. Se, että tämä resepti ei pysäytä jäsenkatoa, ei tietenkään ole mikään yllätys. Vaikka piispan kieli olisi kuinka syvällä muslimien ja monikultturistien hanurissa, nämä eivät silti liity kirkon jäseniksi. Sen sijaan huomattava osa kristityistä, niistä, joiden mielialoja kirkon kannattaisi jo puhtaan itsekkäistäkin syistä kuunnella, kyllästyy organisaationsa lietsomaan itseinhoon ja kansallismasokismiin ja jättää sen. Toisin sanoen, kirkko kumartaa siihen suuntaan, josta sillä ei edes teoriassa ole mitään voitettavaa, ja pyllistää sinne, missä sen mahdollisuudet olisivat.

* * *

Kirjoituksissani, kuin myös vieraskirjassa, on usein viitattu monikultturismin surrealistisiin piirteisiin, ts. siihen, että X voi samanaikaisesti olla sekä Z että Y tai ei kumpaakaan, aina tilanteen mukaan. Erityisen surrealistisena voidaan pitää 8.1.2006 uutisoitua britannialaista tapausta, jota koskevan linkin ystävällinen taho sijoitti vieraskirjaan.

Konstaapeli Leslie Turner valittiin vuonna 2004 ensin prinssi Charlesin ja sitten herttuatar Camillan henkivartijaksi. Hän oli ensimmäinen musta kautta aikain vastaavassa tehtävässä. Kesäkuussa 2005 hänet siirrettiin muihin tehtäviin.

Turner vaati Scotland Yardilta vahingonkorvauksia "rotusyrjinnästä", koska hänet oli hänen omien sanojensa mukaan valittu tehtävään vain siksi, että hän on musta. Hän ei mielestään ollut saanut tarpeellista koulutusta, minkä vuoksi hän teki työssään virheitä, jotka johtivat lähtöpasseihin. Välttääkseen oikeuden Scotland Yard maksoi Turnerille 70 000 dollaria vastaavan summan.

Turner siis vaati ja sai korvauksia rotusyrjinnästä, koska hän oli joutunut Britannian lain salliman ja Scotland Yardin sisäisen ohjeiston suositteleman positiivisen syrjinnän kohteeksi. Sivusta katsova haukkoo henkeään tämän asetelman edessä. Olen toki Turnerin kanssa samaa mieltä siitä, että ainakin moraalinen rikos on tapahtunut, jos epäpätevä ihminen sijoitetaan mihin tahansa toimeen siksi, että hänellä on tietynvärinen iho. Sen sijaan en ymmärrä, miksi Turner saa korvauksia, ja miksi veronmaksajat, jotka pääsääntöisesti eivät kannata sen enempää posi- kuin negatiivistakaan syrjintää, joutuvat maksamaan sen hänelle. Rikoksen kohteena oli ainakin minun mielestäni yhteiskunta (ja tietysti henkivartijapalveluja "ostava" kuningasperhe), ei Turner, jota oli suosittu.

On mielenkiintoista nähdä, mitä tästä seuraa. Jokainen BBC:n, brittiarmeijan ja Britannian valtion palkkaama musta voi ilmoittaa, ettei hän oikeastaan osaa hommaansa, koska on pelkkä kiintiöneekeri, ja vaatia kipurahoja. Toivottavasti Helsingin kaupungin busseja ajavat, kielitaitovaatimuksia täyttämättömät maahanmuuttajat eivät seuraa tiedotusvälineitä. Sitä ei valkoinen mies ikinä arvaa, mistä rikoksesta hän joutuu seuraavaksi maksamaan.

Olen joskus miettinyt, että amerikkalaisten valkoisten pitäisi ryhtyä meuhkaamaan NBA:n pelaajamateriaalista. Koska rotuja ei ole, ei voi olla rodusta seuraavia erojakaan. Sen, että koripalloilijat ovat pääasiassa mustia, täytyy siis johtua valkoisiin kohdistuvasta syrjinnästä. Valkoisille on varattava koripallojoukkueissa kiintiöt, jotka vastaavat heidän osuuttaan väestöstä. Tämän jälkeen joukkueisiin sijoitetut kiintiövalkkarit voisivat valittaa, etteivät he pysy mustien pelikavereidensa vauhdissa, koska heidät on valittu mukaan ihonvärinsä eikä taitojensa vuoksi, ja vaatia korvauksia liigalta.

Tai jotain.


Takaisin