Sunnuntain Hesarissa oli tällä kertaa runsaasti materiaalia mielipiteenmuodostukseen. Sunnuntaiosassa tarjottiin hollantilais-somalialaisen kansanedustajan Ayaan Hirsi Alin haastattelu, kulttuurisivuilla hänen kirjansa Neitsythäkki arvostelu, ja ulkomaansivuilla tilannekatsaus Södertäljen maahanmuuttajalähiöstä Ronnasta.
On vaikea päättää, mistä aloittaisi. Ehkäpä lähden liikkeelle Hollannin demografisesta tilanteesta. Kymmenen prosenttia maan asukkaista on muita kuin "länsimaalaisia", lähinnä siirtolaisia Turkista, Surinamista ja Marokosta. Amsterdamissa, Rotterdamissa ja Haagissa puolet alle 14-vuotiaista ja 40 prosenttia 15-29-vuotiaista on muita kuin "länsimaalaisia".
Nykyinen kehitys Hollannissa on alkanut vasta 60-luvulla. Toisin sanoen maahanmuuttajien määrä on kohonnut nollasta nykyisiin lukemiin alle puolessa vuosisadassa. Jos ei tehdä mitään sellaista, mitä "kansalaisjärjestöt" ja muut suvaitsevaiset vastustavat, muutoksen ja sen nopeuden pohjalta voidaan tehdä suoria johtopäätöksiä siitä, mikä Hollannin tilanne on 20, 40, 60 tai 100 vuoden kuluttua.
Mielestäni on aidosti omituista, että suurin osa yhteiskunnasta on täysin välinpitämätön tai ainakin mieluummin vaikenee. Ei tämän mittaluokan asiasta voi vaieta. "Niitä" on ensin vähän, sitten "niitä" on huomattava vähemmistö. Ennemmin tai myöhemmin "ne" muodostavat enemmistön, ja lopulta jäljellä on vain "niitä". Tämä ei ole kiihotusta tai hysteriaa, tämä on matematiikkaa. Seuraavien vuosikymmenten aikana tämä on totta Hollannin, Ruotsin, Ranskan ja Britannian suurimpien kaupunkien kohdalla.
Tein juuri vaimoni kanssa yhdistetyn loma- ja kirjallisuudenhankintamatkan länsiukrainalaiseen L'viviin. L'viv on 700 000 asukkaan vanha kaupunki lähellä Puolan rajaa. Nykyisen kaltaisesta, länsieurooppalaisesta monikulttuurisuudesta siellä ei ole tietoakaan, mutta kaupungissa on elänyt ainakin 500 vuotta pieni armenialainen vähemmistö. Armenialaiset ovat integroituneet ukrainalaiseen ympäristöön mutta samalla säilyttäneet omasta kulttuuristaan sen, minkä ovat voineet, esimerkiksi oman kirkon ja jossain määrin kielensä. Tämä on eurooppalaista monikulttuurisuutta, joka ei nykypäivänä kelpaa kenellekään. Se ei ole seksikästä, koska siihen ei sisälly etnistä konfliktia (joka antaa riittämättömyyskompleksisille mahdollisuuden profiloitua suvaitsevaisuudellaan) eikä se näy helposti ulospäin. Länsieurooppalaisen monikulttuurisuuden avainsana on juuri helppous ja näkyvyys. Neekeri on kivempi "etno" kuin vaikkapa armenialainen, koska armenialaisesta ei näe, että hän on "etno".
L'viviläinen monikulttuurisuus on stabiilia, mikä käy ilmi jo siitä, miten hyvin se on uhmannut aikaa ilman, että armenialaisen ja ukrainalaisen yhteisön määrälliset suhteet olisivat sanottavasti muuttuneet. Länsieurooppalainen monikulttuurisuus ei ole stabiilia, toisin kuin Tarja Halosen kaltaiset utopistit kuvittelevat. Koska kolmannen maailman siirtolaiset eivät integroidu vaan linnoittautuvat ja lietsovat itseään pyhään vihaan isäntäyhteiskuntiaan kohtaan, ei oikeastaan ole edes kyse monikulttuurisuudesta vaan pelkästään yhteiskunnan monietnisyydestä. Tai oikeastaan koko yhteiskunnan hajoamisesta sirpaleyhteisöihin. Eurooppalaisia ei tule Eurooppaan mistään lisää vaan päinvastoin heidän määränsä vähenee vähäisen syntyvyyden vuoksi. Nykyiset siirtolaisyhteisöt lisääntyvät hurjaa vauhtia niin luonnollisen kasvun kuin uusien siirtolaistenkin ansiosta. Tämän epäsymmetrisen kehityksen tulos on nähtävissä aiemmin siteeratuissa hollantilaisluvuissa. Se, mitä länsi-Euroopassa on tapahtumassa, ei ole länsimaalaisen yhteiskunnan maustuminen rikastuttavilla elementeillä vaan yksinkertaisesti väestönvaihto. Eurooppalainen väestö korvautuu afrikkalaisella ja aasialaisella. Hollannin, Ruotsin ja Britannian nykytilanne on kehittynyt muutamissa vuosikymmenissä. Jos ja kun tahti jatkuu samana, kalifaatti on valmis seuraavien sadan vuoden aikana. Tämä on väistämätön tosiasia. Se ei muutu miksikään, sanoin minä sen ääneen tai en.
Koska kaikki mielipiteet ovat mielestäni oikeutettuja, en ala purnaamaan, jos joku on oikeasti sitä mieltä, että eurooppalaisuus (niin etnisenä kuin sivistyksellisenä ja kulttuurisena käsitteenä) saa kadota. Kuitenkaan kukaan ei sano olevansa tätä mieltä, lukuunottamatta tietysti niitä imaameja, jotka julistavat Lännen tuhoa eurooppalaisten veronmaksajien rahoittamissa moskeijoissaan Ruotsissa, Hollannissa ja Britanniassa. Vaikka eurooppalaisuuden romahdusta ei kukaan sano kannattavansa, huomattava osa eurooppalaisista vastustaa mitään muutoksia siihen politiikkaan, joka - edellä esitetyistä syistä - väistämättä, seuraavan sukupolven tai kahden aikana, johtaa eurooppalaisten joutumiseksi vähemmistöön mantereellaan. Ainoa selitykseni tilanteelle on, että suuri osa meistä ei yksinkertaisesti ns. tule ajatelleeksi.
Monikultturismin fanaattisimmat propagoijat haluaisin haastaa vastaamaan edellä esitettyihin väitteisiin ja pohdintoihin. Kehityskulku on todellinen. Se koskettaa meistä jokaista ja ennen kaikkea lapsiamme ja näiden lapsia. Ei vastaukseksi kelpaa se, että asioista puhuminen antaisi polttoainetta kaikenlaisille äärioikeistolaisille. Kuten Ayaan Hirsi Ali huomauttaa, Guantánamosta puhuminen koettiin tarpeelliseksi, vaikka se antoi uutta puhtia kaikenlaisille ääri-islamistisille vihanlietsojille. Holokaustista puhuminenkin koetaan tarpeelliseksi, vaikka se on saanut kokonaiset sukupolvet länsieurooppalaisia pitämään kaikkia saksalaisia epäilyttävinä koppalakkikaasuttajina. Kyllähän tosiasioista on voitava puhua, vaikka joku käyttäisi niitä kyseenalaisiin tarkoituksiin. Ei voi olla niin, että liberaalin, demokraattisen ja yksilön vapauksiin uskovan yhteiskunnan on annettava tuhoutua, ettei vain loukattaisi ketään.
Silläkään ei ole mitään merkitystä (viittaus vieraskirjaani kirjoitettuihin viesteihin), asunko minä Eirassa, olenko tyypillinen apurahatutkija tai onko minulla jokin henkilökohtainen trauma tai pelkotila tuntematonta kohtaan. Vaikka olisikin, eurooppalaiset ovat, edelleen aiemmin mainituista syistä, jäämässä vähemmistöksi Euroopassa, ja tähän asiaan, ei minun persoonallisuusongelmiini, pitäisi ottaa kantaa. Onko nykyisen demografisen kehityksen vääjäämätön lopputulos hyvä vai paha asia? Jos se on mielestänne hyvä asia, sanokaa se suoraan. Sitä vaihtoehtoa ei ole olemassa, että nykyinen kehitys jatkuu ja samanaikaisesti yhteiskuntamme säilyy oleellisesti muuttumattomana. Kuten nyt ja aiemmin, yhteiskuntamme tulee vastaisuudessakin näyttämään täsmälleen samalta kuin sen konstituenttien, ts. kansalaisten, enemmistö. Ja seuraavien vuosikymmenten aikana sen enemmistön muodostavat ihmiset, jotka eivät ajattele esimerkiksi tasa-arvosta, yksilönvapauksista sekä valtion ja uskonnon keskinäisestä suhteesta kuten me ajattelemme.
* * *
Ronnan lähiötä koskevasta jutusta tulin ajatelleeksi mm. seuraavaa. Keskusteltaessa etnisten ryhmien pakkautumisesta tiettyihin kaupunginosiin ollaan yleensä huolissaan siitä, että varakkaat - olivatpa nämä alkuasukkaita tai maahanmuuttajia - ostavat itsensä vapaiksi diversiteetistä muuttamalla alueille, jotka ovat mahdollisimman valkoisia. Tämän kääntöpuolena "mustat" lähiöt muuttuvat entistä mustemmiksi. Ongelmana pidetään siis sitä, että maahanmuuttajilla on keskimäärin kantaväestöä vähäisemmät (taloudelliset) mahdollisuudet valita asuinpaikkansa.
Mielestäni ongelma on hieman toisennäköinen. Suomessa tai Skandinaviassa ei (vielä) ole muurein ympäröityjä varakkaiden valkoisten miniyhteiskuntia. Tämän vuoksi kenellä tahansa merirastilalaisella tai myllypurolaisella maahantulijalla on vapaus kuluttaa (runsas) vapaa-aikansa notkumalla missä haluaa, vaikka sitten rautatieasemalla tai Eiran puistoissa. Sen sijaan kantaväestön liikkumisvapaus rajoittuu länsieurooppalaisittain monikulttuurisessa yhteiskunnassa. On yleisesti tunnettu tosiasia, että Ruotsissa, Hollannista ja Britanniasta puhumattakaan, on lähiöitä ja kaupunginosia, joihin eivät mene valkoiset siviilit, eivät vartiointiliikkeet, eivätkä edes poliisit ilman kypärää, panssariautoa ja kymmentä kollegaa. Kansalaiskeskustelu on huolissaan maahanmuuttajien oikeuksista, mutta juuri maahanmuuttajat ovat niitä, jotka pystyvät liikkumaan millä tahansa alueella mihin tahansa vuorokauden aikaan. Kehitys on johtamassa siihen, että varakkaista valkoisista eurooppalaisista tulee vankeja kultahäkeissä. He eivät voi poistua alueilta, jotka vielä katsotaan turvallisiksi (= joissa maahanmuuttajien määrä on vähäinen). Monikulttuurisuus tarkoittaa sitä, että maahanmuuttajalähiöt kuuluvat vain maahanmuuttajille, kun taas loput alueet kuuluvat kaikille, maahanmuuttajille ja kantaväestölle.
Edellä sanotulle on helppo nauraa Suomessa, mutta Suomi onkin vasta 90-luvun alussa kääntynyt tuhon tielle. Tämä on todellisuutta niinkin lähellä kuin Ruotsissa.
Mainittakoon, että omasta mielestään Ronnan maahamuuttajat eivät oikeasti tehneet mitään. Poliisi vain tuli ja pieksi, koska poliisi on lehmä, sika sekä apina. Varmemmaksi vakuudeksi pidätettyjen tukijoukot tulittivat konetuliaseella poliisiasemaa, jonne poliisi oli vienyt pidättämänsä etniset henkilöt. Selväpä tuo, että kunnon kansalaisilla on kaapissa konepistooli tämänkaltaisten ihmisoikeusrikkomusten varalle.
* * *
Tomi Ervamaa on hätää kärsimässä arvostellessaan Ayaan Hirsi Alin kirjaa Neitsythäkki. Jotain rumaa pitäisi sanoa, koska kirjailija ilmaisee oikeastaan sen saman kuin minä vaatimattomassa kirjoituksessani Muhamettilaisen musta aukko. Ervamaa tuntee kuitenkin itsensä aseettomaksi ja kädettömäksi, sillä Hirsi Alin ihonväri ja kulttuuritausta tekevät hänet immuuniksi niille välineille, joilla Ervamaan kaltaiset suvaitsevaiset ovat tottuneet operoimaan. Hirsi Alin leimaaminen eurosentriseksi, islamista mitään tietämättömäksi rasistiksi olisi naurettavaa. Niinpä Ervamaa on pakotettu semanttiseen saivarteluun ja perustelemattomiin, pikkuilkeisiin heittoihin.
Hirsi Alin mukaan islamilaisessa yhteisössä
"naisen seksuaalisuutta vartioidaan vainoharhaisesti. Tytöt ja äidit alistetaan ja eristetään siivous- ja lastentekokoneiksi. Tämä ei suosi sivistystä, vaan tekee myös pojista ja miehistä pieniä ja isoja despootteja. Lopulta päästään siihen, että islamilaisesta maailmasta ainakin arabimaat ovat surkeassa tilassa sosiaalisesti, sivistyksellisesti ja taloudellisesti".
Ervamaa haukkoo henkeään:
"Huh huh. Onkohan tässä perää? Varmaan ainakin jonkin verran. Kärjistystä, yleistämistä? No aivan varmasti."
Toisin sanoen Hirsi Alin kuvauksessa on mahdollisesti jonkin verran perää, mutta siinä on varmasti kärjistystä ja yleistämistä. Missä kohdassa se kärjistys ja epäoikeudenmukainen yleistys on? Millä perusteella? Lukija etsii artikkelista lisäselvennystä vaan ei löydä. Ehkä kyseessä olikin vain jonkinlainen korrektiuskramppi. Jos islamia arvostellaan, arvostelun on pakko sisältää yleistämistä.
Hirsi Ali arvostelee islamin länsimaalaisia päänsilittäjiä:
"Loukkaamisen pelko pitää yllä epäoikeudenmukaisuutta ja inhimillistä hätää. [...] Tyhmä ymmärtäminen vangitsee vähemmistökulttuurin jäsenet omaan jälkeenjääneisyyteensä."
Ervamaa kommentoi nokkelan kuuloisesti:
"Varsin mahdollista, mutta tuskin ymmärtämättömyyskään hyve on."
Joko Ervamaa on pönttö, tai sitten hän ainakin luottaa siihen, että lukija on. "Ymmärtämisellä" tässä yhteydessä tarkoitetaan luonnollisesti empaattista reaktiota, ts. hyväksymistä tai silmien sulkemista, ei kognitiivista operaatiota, analyyttistä ymmärtämistä. Vastaavasti on moraalisesti kyseenalaista "ymmärtää" Hitlerin toimia, jos "ymmärtämisellä" tarkoitetaan niiden sympatiseeraamista. Sen sijaan on, tietenkin, paikallaan yrittää ymmärtää Hitlerin tekemiset ja vaikuttimet. Jos tämä kiellettäisiin, historiantutkimus olisi mahdotonta.
Ervamaa jatkaa:
"Kun musliminaiset sanovat Hirsi Alille, että meillä menee ihan kivasti ja mieskin on mukava, kiitos vain, Hirsi Alin vastaus on, että sortokulttuuriin kasvaneet siskoressukat eivät muusta tiedä eivätkä ymmärrä omaa ahdinkoaan. Näin saadaan mukavan aukoton argumentti."
Mutta jos tilanne on se, että musliminainen ei saa äänestää vaaleissa (puolustukseksi mainittakoon, etteivät useimmat muslimimiehetkään saa), valita puolisoaan tai päättää omasta ruumiistaan, tai jos siirtolaiseksi lähteneen muslimiperheen mies kieltää vaimoaan opettelemasta paikallista kieltä, menemästä töihin tai poistumasta asunnosta, ja vaimo siitä huolimatta kertoo, että "meillä menee ihan kivasti ja mieskin on mukava", en näe mitään syytä olla yhtymättä Hirsi Alin kehäpäättelyyn.
Ervamaa:
"Entä ne miljoonat muslimimiehet ja -naiset, jotka elävät kohtalaisen tyytyväisinä ja täysin tietämättöminä siitä, että heidän elämänpiirinsä onkin Hirsi Alin kuvaama henkinen ja fyysinen vankila?"
Miesten tyytyväisyyteen en ota kantaa, koska kirja kritisoi juuri miesten despotiaa muslimiyhteiskunnissa. Mitä naisiin tulee, en tiedä heidän subjektiivisista tyytyväisyyden tai tyytymättömyyden tunteistaan. Ilmeisen vahingossa Ervamaan kysymys kuitenkin sisältää jo vastauksen: Miljoonat musliminaiset todellakin epäilemättä elävät elämäänsä kohtalaisen tyytyväisinä, koska he eivät tiedä elävänsä vankilassa. Miten ihminen voi tietää olevansa vanki, ellei hän ole koskaan ollut vapaa? (Tässäpä tuli mieleen elokuvan Matrix alkuasetelma.)
Ervamaa:
"Entäpä ne miljoonat kaupungeissa asuvat nuoret muslimit, jotka pelaavat tietokonepelejä, kuuntelevat 50 Centiä, tekevät syntiä tuntematta siitä erityistä maailmanlopun tuskaa eivätkä ymmärrä olevansa takapajuisia rassukoita?"
Onkohan Ervamaa nyt ihan tosissaan? Huolemme ovat ohi. Mielestäni islamin ja monikulttuurisuuden ongelma onkin aina ollut siinä, että muslimit eivät pelaa riittävästi tietokonepelejä, kuuntele 50 Centiä, tee tarpeeksi syntiä tai tunne itseään takapajuisiksi rassukoiksi. Huomattakoon muuten sekin yksityiskohta, että tietokonepelit ja 50 Cent eivät tule muslimimaailmasta.
* * *
Ayaan Hirsi Ali on saanut maailman muslimeilta tappotuomion, kuinkas muutenkaan. Välit sukulaisiin ovat poikki. Tämä ei tietenkään muuta sitä tosiasiaa, että aivan VALTAVA enemmistö muslimeista on maltillisia, rauhaa rakastavia ja järkeviä ihmisiä (ja islam rauhanuskonto, sanoohan koraanikin niin). Huoleen on kuitenkin painava aihe, kuten Hirsi Alin kaverin Theo van Goghin kohtalo osoitti.
Toimittaja Anu Nousiainen keksii sopivan kysymyksen:
"Miksi pitää provosoida, kun vähempikin varmaan riittäisi?"
Tähän minulla olisi kaksi huomiota:
1) Mihin riittäisi vähempikin? Epäilemättä Hirsi Ali olisi saanut tappotuomion vähemmälläkin kritiikillä, mutta tuskin Nousiainen tätä tarkoittaa. Tarkoittaako Nousiainen, että vähempi kritiikki olisi saanut aikaan uudistuskeskustelua ja -painetta Euroopan islamilaisten yhteisöjen sisällä? Mihin tämä usko perustuu?
2) Onko liberalismiin, tasa-arvoon, yksilön vapauksiin ja sananvapauteen vannovassa yhteiskunnassa syntinen se, joka kritisoi naisten alistamista, lasten silpomista, sivistyksellistä takapajuisuutta ja uskonnollista fanatismia? Eikö varsinainen ongelma ole se, että Euroopassa elää vähemmistö, joka uskontonsa ja kulttuurinsa nimissä tappaa ja uhkaa tappaa ihmisiä? Eikö varsinainen ongelma ole myös se, että turvallisuussyistä Hirsi Alin kirjan muunkielisissä käännöksissä on pitänyt jättää kääntäjän nimi mainitsematta? Euroopassa? Vuonna 2005? Voidaanko tämä ongelma ratkaista eurooppalaista mentaliteettia tyydyttävällä tavalla vaientamalla islamiin kohdistuva kritiikki?
Yhtäkään toisinajattelijaa ei olisi tapettu natsi-Saksan tai Neuvostoliiton kuolemanleireillä, jos kaikki toisinajattelijat olisivat pitäneet mölyt mahassaan. Oliko pakko provosoida? Eikö vähempikin olisi riittänyt?
* * *
Loppukevennys: Sunnuntaisivuilla kerrotaan poliisin pyrkivän rekrytoimaan maahanmuuttajia. Artikkelissa olisi tietysti paljonkin mainitsemisen arvoista, mm. se, että poliisikoulutukseen hakeutuvista "maahanmuuttajataustaisista" monella "toinen vanhempi on suomalainen". Ööö... Mikä maahanmuuttajataustainen se sellainen on? Vai tarkoitetaankos tällä sitä, että kuka tahansa, joka ei ole vaaleaihoinen, on maahanmuuttajataustainen. Oletan, ettei tuttavaani, jonka isä on suomalainen ja äiti islantilainen, rekisteröitäisi poliisikoulutuksessa "maahanmuuttajataustaiseksi". Jotenkin näyttää olevan niin, että ihonväri on Se Juttu, vaikkei värillä kuulemma ole väliä ja vaikka koko väri on oikeastaan pelkkä sosiaalinen konstruktio.
Varsinainen huumoripala liittyy siihen, että Ruotsissa jo 18 prosenttia poliisikoulutuksen aloittavista on maahanmuuttajataustaisia, ja että kokemukset ovat hyviä. Pienenä tarkennuksena mainitaan sitten, että suurimmalla osalla on suomalaiset juuret.