21.11.2008

Sanna Ukkola ja Ilta-Sanomat

Ilta-Sanomat ja sen tuore politiikantoimittaja Sanna Ukkola ovat aloittaneet niin laadultaan kuin intensiteetiltään häkellyttävän kurakampanjan henkilöäni vastaan. Sannan "tutkiva journalismi" tarkoittaa sitä, että hän poimii sivustoni yhteydessä toimivalta keskustelupalstalta ("vieraskirja"), minuun mitenkään liittymättömältä Suomen Sisun keskustelupalstalta ja muilta foorumeilta vaihtelevien kirjoittajien tuottamia lauseenpuolikkaita ja sarkastisiksi vitseiksi tarkoitettuja heittoja, esittää ne Halla-ahon ja "halla-aholaisten" virallisina kantoina ja onnistuu maalaamaan minusta niin omituisen kuvan, että satunnainen kansalainen voi vain ihmetellä, miksi melkein 3000 pääasiassa koulutettua - ja sivustoani vuosikausia seurannutta - helsinkiläistä katsoi hyväksi äänestää minua kunnallisvaaleissa.

Huomautettakoon, että vieraskirjani, josta Ukkola raflaavia lausuntojaan käy onkimassa, on avoin keskustelupalsta, jonne kuka hyvänsä voi kirjoittaa mitä hyvänsä. On siis mahdollisuuksien, jopa todennäköisyyden, rajoissa, että Ukkola on itse käynyt postittamassa sinne osan niistä "äärimielipiteistä", joita hän sitten Ilta-Sanomissa julkaisee "halla-aholaisten" lausuntoina.

Eilisessä rimanalituksessaan Ukkola syyllistyy puhtaaksiviljeltyyn valehteluun väittäessään, että sivustollani (ja minun aloitteestani) suunnitellaan häirikköpuhelu- ja roskapostikampanjoita Ukkolaa itseään ja erilaisia tahoja vastaan. Sannan tuottama ja Ilta-Sanomien julkaisema sonta on siinä määrin paksua ja absurdia, että se kääntyy itseään vastaan (minkä näen ennennäkemättömästä myönteisen palautteen vyörystä), enkä siksi ryhdy sitä tämän yksityiskohtaisemmin ruotimaan. Sannan ja hänen käyttämiensä "asiantuntijoiden" vaikuttimista voidaan kuitenkin sanoa jotain.

Sanoma oy:n lippulaiva Hesari on siistinyt vaalien jälkeen huomattavasti linjaansa minua koskevassa uutisoinnissaan. Tämä toi ensin mieleeni ajatuksen, että loanheitto on konsernin sisäisellä päätöksellä ulkoistettu Ilta-Sanomille. Salaliittoteorioita pitää kuitenkin välttää, jos parempiakin selityksiä on, ja tällä kertaa selitys löytynee Sannan omasta arvomaailmasta ja vanhoista kaunoista.

Tuolloin IS:n Lontoon-kirjeenvaihtajana työskennellyt Ukkola kirjoitti syksyllä 2006 rikosten lisääntymisestä ja raaistumisesta Euroopassa. Kirjakauppias ja perussuomalaisten rantasalmelainen vaikuttaja Jarkko Sandell tiedusteli Ukkolalta asiallisesti, miksei tämä maininnut jutussaan lainkaan maahanmuuttoa ja sen osuutta sanottuun kehitykseen. Ukkola vastasi hänelle näin:

"[R]asisteille minun ei tarvitse perustella yhtään mitään."

Sandell postitti Ukkolan vastauksen vieraskirjaani. Tämän vuoden maaliskuussa Ukkola lähetteli minulle viestejä, joissa vaati Sandellille osoitetun viestin poistamista vieraskirjasta. Ilmoitin, etten sensuroi vieraskirjaa muutoin kuin asiattomuuksien osalta, ja että mielestäni hänen vastauksellaan on yleistä mielenkiintoa, kun otetaan huomioon hänen asemansa erään valtalehden toimittajana.

Ukkolan ristiretken takaa löytynevät näin ollen yhtäältä hänen vakaumuksensa, jonka mukaan sivistyneen käytöksen normit eivät päde keskusteltaessa "rasistien" kanssa, ja toisaalta henkilökohtainen viha ja vimma.

Nykyään puhutaan paljon "ulkomaalaisvihasta" ja "muukalaisvastaisuudesta". Kumpikin termi on ainakin itselleni melko käsittämätön. En tunne enkä ole koskaan tavannut yhtäkään ihmistä, joka vihaisi ulkomaalaisia (99,9% maapallon väestöstä) tai vastustaisi kategorisesti maahanmuuttoa. En usko, että tällaisia ihmisiä on olemassakaan. Toki on olemassa ihmisiä (kuten minä), jotka vaihtelevin perustein ja vaihtelevissa määrin haluavat rajoittaa ja/tai kontrolloida maahanmuuttoa, mutta tämä on eri asia kuin "ulkomaalaisviha" tai "muukalaisvastaisuus".

Ulkomaalaisvihan ja muukalaisvastaisuuden olemassaolo muualla kuin vihervasemmistolaisten mielikuvituksessa on siis kyseenalainen asia. Sen sijaan, niin ällistyttävää kuin se onkin, mitä aidointa on Halla-aho-vihan olemassaolo. En tarkoita sillä kriittistä tai peräti kielteistä suhtautumista mielipiteisiini vaan henkilööni kohdistuvaa palavaa vihaa, joka ei liity mihinkään oikeasti sanomaani, ja joka sakeudellaan sammuttaa vihaajan kyvyn rationaaliseen ajatteluun. Sairaalloisesta Halla-aho-vihasta kärsiviä henkilöitä on tiedossani tällä hetkellä kolme + yksi rajatapaus:

1. Rajatapaus Osmo Soininvaara. Laajoissa piireissä arvostusta nauttinut älykkö on kouluesimerkki siitä, miten internet tuo ihmisestä esiin pahimmat piirteet. Mies, joka vuosikymmenet on saanut häiriöttä pitää monologeja hiljaa kuuntelevalle ja hyväksyvästi nyökkäilevälle yleisölle, ei kykene käsittelemään internetin luomaa tilannetta, jossa hänen näkemyksiään kritisoidaan. Lukuisat Osmon blogin lukijat ovat joutuneet kiusaantuneina havainnoimaan, miten hän itsensä pussiin puhuttuaan tai tosiasioilla nurkkaan ajettuna aloittaa lapsekkaan kiukuttelun, kriittisten kommenttien sensuroinnin, lällättelyn ja olkiukkojen (= vastustajan sanomisista vääristelty irvikuva) rakentelun.

Yön yli nukuttuaan Osmo yleensä on rauhoittunut, mutta vahinko on jo tapahtunut. Internet on vaarallinen väline äkkipikaiselle ihmiselle, koska se mahdollistaa salamareagoinnin, eikä sanomisiaan saa takaisin sitten, kun pää on selvennyt.

Osmo on pitkin syksyä väsymättä haukkunut minua ja mielipiteitäni. Tai pikemminkin itse rakentamiaan irvikuvia mielipiteistäni. Ankarinkaan rautalankan ja ratakiskon vääntäminen ei ole selkeyttänyt Osmolle esimerkiksi sitä, että minä en vaadi maahanmuuton lopettamista, pidä kaikkia muslimeja raiskaajina tai muina rikollisina tai vaadi kaikkien maahanmuuttajien karkottamista. Se, että Osmo ei tätä ymmärrä, ei johdu ymmärryskyvyn puutteesta vaan siitä, että Osmo ei halua ymmärtää. Hän ei halua ymmärtää, koska hän haluaa vihata. Vihaaminen vaatii polttoainetta, ja polttoaineena toimivat tässä tapauksessa Osmon itsensä luomat fantasiat minun mielipiteistäni. Vihan ylläpito edellyttää mielipiteitäni koskevista väärinkäsityksistä kiinnipitämistä.

Jos Osmo suostuisi ymmärtämään, mitä mieltä minä maahanmuutosta olen, hän joutuisi toteamaan sen, minkä minäkin: substanssipuolella välillämme ei ole suuria ristiriitoja. Pidän hänen maahanmuuttopoliittisia kirjoituksiaan varsin järkevinä. Lisäksi hän joutuisi ottamaan kantaa argumentteihini, ja sehän on aina vaikeampaa kuin henkilöön käyminen.

Osmo paljasti tuoreen kirjoituksensa kommenttiosastolla, että hän ei ole edes lukenut kirjoituksiani, lukuunottamatta sitä yhtä kahden vuoden takaista. Tämä ei kuitenkaan estä Osmoa muodostamasta vankkaa käsitystä siitä, mitä kirjoituksissani sanotaan. Mielestäni tämä on Soininvaaran kaliiberiselta mieheltä aika heikko esitys.

Osmo on väsymättä antanut lausuntoja, joissa hän - minua koskaan tapaamatta ja tekstejäni koskaan lukematta - epäilee kykyäni vakavaan yhteistyöhön. Osmon epäilykset eivät tietenkään minua heilauta, koska olen sopuisa ja leppoisa ihminen, joka asiapohjalta kykenee yhteistyöhön kenen hyvänsä kanssa. Sen sijaan odotan mielenkiinnolla, miten Osmo itse aikoo selvitä yhteistyön haasteista kuukausikaupalla jatkamansa mustamaalaamisen ja siltojenpolttamisen jälkeen. Tammikuussa lusikka on kuitenkin otettava kauniiseen käteen, sillä Osmo joutuu istumaan samassa valtuustosalissa ja samoissa lautakunnissa kanssani.

Kutsun Osmoa rajatapaukseksi Halla-aho-vihaajien joukossa, sillä toisin kuin loppujen kolmen tapauksessa on laita, hänen moottorinaan ei liene henkilökohtaisesta kaunasta sikiävä paha tahto tai mielenterveysongelma vaan yksinkertaisesti älyllinen laiskuus, ylpeys ja tietynlainen kypsymättömyys. Hän on tehnyt mielipiteistäni huhupuheiden perusteella väärän tulkinnan ja on liian ylimielinen korjatakseen näkemyksiään. Silloinhan pitäisi myöntää erehtyneensä.

2. KommunistiVasemmistoprofessori Jeja-Pekka Roos. Roos ei ole kunnallisvaalien jälkeen kirjoittanut juuri muusta kuin minusta, ilmeisen maanisessa mielentilassa. Hänen esittämistään kommenteista voimme päätellä, että minä ja mystiset "halla-aholaiset" olemme syyllisiä jotakuinkin kaikkiin maailman epäkohtiin, kenties joitakin kaukaisissa maissa tapahtuneita kivivyöryjä ja tulvia lukuunottamatta.

Roosin motiiveista on vaikea sanoa mitään, koska yhteistä historiaa meillä ei ole. Oletan (en siis esitä faktana), että Roosin ongelma on ratkaistavissa lähinnä psykiatrisin keinoin. Sitä, miten tukevasti Roos on irrallaan todellisuudesta, kuvannee mm. se, että hän on syyttänyt rikokseen yllyttämisestä demareiden Saija Jokelaa siksi, että tämä (jokseenkin ainoana poliittisena henkilönä maassamme) on mullistavasti ja vallankumouksellisesti katsonut oikeuden mielipiteeseen ja asialliseen kohteluun koskevan myös minua.

3. Entinen kannattajani, ylioppilas Jussi K. Niemelä, jonka motiiveja käsittelin toisaalla.

4. "Iirin kielen asiantuntija" Panu Höglund Turusta. Lainausmerkeissä annettu attribuutti on Panun itselleen myöntämä arvonimi, useimmat muut tuntevat hänet patologisena naisvihaajana ja raiskausten kannattajana ("raiskaajan siitin on oikeuden miekka") sekä maamme virkaiältään vanhimpana nettiräyhääjänä, törkyturpana ja keskustelupalstojen spämmääjänä, jolle vetää tarmokkuudessa ja tuotteliaisuudessa vertoja vain tamperelainen elämäntapataiteilija Seppo Lehto, jos hänkään. Panen tähän joitakin kuolemattomia lausuntoja Panulta (kiitos vieraskirjalaiselle kokoamisesta):

http://groups.google.com/group/sfnet.keskustelu.seksi/msg/eb9df4aeca9be347
http://groups.google.com/group/sfnet.keskustelu.ihmissuhteet/msg/3406d306513ac2b8
http://groups.google.com/group/sfnet.keskustelu.ihmissuhteet/msg/b160f0c1214c4467
http://groups.google.com/group/sfnet.keskustelu.ihmissuhteet/msg/d9ecaa62a090fd2e
http://groups.google.com/group/sfnet.keskustelu.seksi/msg/e12de7f9e43dc16e
http://groups.google.com/group/sfnet.keskustelu.ihmissuhteet/msg/97ef05ab7983a01e
http://groups.google.com/group/sfnet.keskustelu.seksi/msg/cbf4ad0d221c71d1

Vastoin laajalle levinnyttä harhaluuloa minun ja Panun välillä ei ole mitään riitaa. Kyseessä on puhtaan yksipuolinen vihasuhde.

Kuten Panun blogin lukijat tietävät, Panua ei saa arvostella eikä hänen virheistään saa huomauttaa. Minä en aikoinani tiennyt tätä, vaan menin tekemään kielitieteellisiä huomautuksia Panun kielitiedettä sivunneeseen artikkeliin (tapausta on käsitelty täällä). Panu sai raivokohtauksen, ja sittemmin hän on räpsäissyt välittömän ja pysyvän kirjoituskiellon jokaiselle, joka on maininnut nimeni tahi viitannut henkilööni muussa kuin jyrkän vihamielisessä hengessä.

Panun viha ja raivo nousivat uusiin sfääreihin, kun hän hieman myöhemmin esitti minusta valheellisia tietoja ja minä vaadin häntä edesvastuun uhalla joko sallimaan itselleni vastineoikeuden tai poistamaan mainitut valheelliset tiedot. Hän pelästyi ja poisti hätäpäissään omat valheensa, ja tätä pelästymistä hän ei anna minulle anteeksi.

Asian kääntöpuoli on, ettei Panu (sikäli kuin olen hänen tuotantoaan seurannut) ole "välirikkomme" jälkeen kirjoittanut yhtäkään artikkelia mistään aiheesta ilman, että hän olisi jonkin aasinsillan kautta - ja nimiä mainitsematta - sanonut jotain ilkeää minusta. Kuten Roosilla myös Panulla maailman kaikki paha ja vääryys, oli kyse koulumurhista tai radikaalifeminismistä, kiertyy tavalla tai toisella minuun.

Näitä neljää henkilöä, Osmo Soininvaaraa, J-P Roosia, Jussi K. Niemelää ja Panu Höglundia tutkiva journalistimme Sanna Ukkola on käyttänyt paitsi minua koskevien uutistensa kommentaattoreina myös tietolähteinään. Soininvaaran ja Roosin hän on löytänyt suoraan näiden blogeista ja Niemelän taannoisesta A-Talk-ohjelmasta. Höglundia Ukkolalle on epäilemättä suositellut Höglundin kaveri Niemelä.

Kuten en aiemmin väittänyt tosiasiaksi sitä, että Niemelä olisi allekirjoittaneelle omistetun ja sisällöltään epäterveeksi luonnehdittavan Kansanhajanaisuus-blogin takana, en myöskään väitä tosiasiaksi sitä, että Panu Höglund ylläpitäisi toista allekirjoittaneelle omistettua ja sisällöltään epäterveeksi luonnehdittavaa blogia, Johannes Nälkäkorpea. Lukija suorittakoon vertailevan analyysin "Nälkäkorven" ja Panun varsinaisen blogin välillä ja tehköön analyysistä haluamansa johtopäätökset. Ja pohtikoon, mitä tarkoittaa Panun oma ilmoitus, että hänellä on ollut Niemelän kanssa "kunnia taistella eräitäkin tiettyjä absoluuttisen pahuuden halveksittavia edustajia vastaan".

Haluaisin muistuttaa "toimittaja" Ukkolaa ja Ilta-Sanomia siitä, että vaikka heidän tietolähteensä olisivat syyntakeettomassa tilassa, tämä ei vapauta lehteä eikä toimittajaa tietojen oikeellisuutta koskevasta vastuusta. Ukkola kirjoituksineen luistelee tällä hetkellä erittäin ohuella jäällä, ja on vain ajan kysymys, milloin se hajoaa alta.

Ukkola lähettelee minulle jatkuvasti tekstiviestejä ja sähköposteja ja kinuaa kommentteja seuraavaan Halla-aho-juttuunsa. Ilmoitin hänelle eilen, ettei edellytyksiä yhteistyölle enää ole, ja että minua ja mielipiteitäni koskevissa kysymyksissä hänen kannattaa kääntyä suoraan Niemelän, Höglundin ja Roosin puoleen.

Olen miettinyt sitä, mihin Ilta-Sanomat ja muut tiedotusvälineet pyrkivät minuun kohdistuvalla törkykampanjallaan. Poliittisen mustamaalauksen perinteisiä tavoitteita ovat a) vaikuttaa vastustajan olemassaolevaan kannattajakuntaan, ja b) vaikuttaa vastustajan tulevaan kannatukseen. Koko nykyinen kannatukseni perustuu tähän blogiin. Ne, jotka äänestivät minua, tietävät aivan tarkkaan, mitä olen ja en ole sanonut. Valehtelu ei vaikuta heihin millään tavalla. Mitä taas tulee kannatukseni kehitykseen, minua koskeva skandaaliuutisointi ohjaa jatkuvasti valtavia määriä uusia kävijöitä sivuilleni. Heistä osa malttaa tutustua teksteihini ja toteaa, ettei totuus ollutkaan aivan sitä, mitä Sanna Ukkola väitti. Osa jopa huomaa olevansa kanssani samaa mieltä.

Lokakampanja ei siis edes teoriassa voi vaikuttaa kannatukseeni muuten kuin lisäävästi, ja jopa Sanna Ukkolan on pakko ymmärtää tämä. Mikä on tavoite? Tavoite on lietsoa hysteriaa, paniikkia ja vihaa henkilöäni kohtaan. Laki ei tunne kiihotusta yksilöä vastaan, mutta tämä on juuri sitä. Ukkolan ja Ilta-Sanomien (kuten eräiden muidenkin tiedotusvälineiden) tavoitteena on tehdä minusta niin vihattu henkilö, että alkaisin pelätä turvallisuuteni puolesta ja että tämä pelko saisi minut vaikenemaan.

Tavoite on siltä osin saavutettu, että ensimmäistä kertaa yhteiskunnallisen vaikuttamisen urallani pelkään omasta puolestani ja perheeni puolesta. Pelko syntyy sen tosiasian ymmärtämisestä, että tarvitaan vain yksi epävakaa Hyvän Asian Soturi, jonka päässä naksahtaa päivästä ja viikosta toiseen jatkuvan demonisoinnin tuloksena. Kun Timo Soini vaalien jälkeen muistutti ennakkotapauksesta Pim Fortuyn, oikeusministeri Tuija Brax naureskeli, että hei, tämähän on Suomi. Samalla tavoin naureskeltiin Fortuynin ennakkovaroituksille. "Hei, tämähän on Hollanti."

Siltä osin tavoite jää saavuttamatta, että minä en aio vaieta. Olen liian idealisti antaakseni pelon ohjata käyttäytymistäni. Päinvastoin, median ja tiettyjen poliitikkojen brutaali reaktio vaalivoittooni on toden teolla herättänyt minut siihen, millainen henkinen syöpä yhteiskuntaamme vaivaa, ja miten tärkeää on pysyä äänessä.

Haluatteko verta käsiinne ja minusta marttyyrin? Minä olen siihen valmis, mutta oletteko te?


Takaisin