5.2.2006

Pelko pois!

Edellisessä kirjoituksessani sanoin, ettei minulle ole täysin selvää, millaista hyvitystä muslimit oikeastaan haluaisivat. Esitin arveluni, että sopiva sanktio tanskalaispilapiirtäjille saattaisi olla silmien ja kivesten poisto. Joku loukkaantui minulle tällaisesta demonisoinnista. Lauantain Hesarissa gazalainen saarnamies onneksi antaa selkeän vastauksen: "Emme hyväksy mitään vähempää kuin vastuullisten päiden katkaisun." Häneen yhtynevät nekin, jotka pitkin Lähi-Itää kiljuvat kaduilla "Sota Tanskalle, kuolema Tanskalle!" Koska kukaan, esim. Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaami Khodr Chehab, ei ole irtisanoutunut näistä vaatimuksista tai kehottanut uskonveljiään malttiin, oletan, että lausunnot edustavat Oikeaa Islamia.

Sain vihaista sähköpostia väitettyäni aiemmin, että olemme sodassa, jonka häviämme, koska emme ymmärrä olevamme sodassa. Lietson kuulemma muutenkin herkässä tilanteessa tuomiopäivän tunnelmia. Itse katson vain suhtautuvani asiaan kuuluvalla kunnioituksella siihen, mitä muslimit itse sanovat. Mullah Krekar, jota Norja ihmisoikeusjärjestöjen ponnistusten ansiosta ei saa karkotettua alueeltaan, ilmoitti, että "sota on jo alkanut". Hänen mukaansa on "yhdentekevää, pyytääkö joku anteeksi vai ei".

Krekar kertoo pelkällä olemassaolollaan jotain kiehtovaa länsimaisesta yhteiskunnasta. Hän on Norjassa pakolaisena. Hän voi ilmoittaa olevansa sodassa isäntämaataan vastaan ilman, että hän kokisi tarvetta pelätä sanktioita. Onkohan Eurooppaa ympäröivässä maailmankaikkeudessa paljonkin paikkoja, joissa voi tehdä näin? Yritän kuvitella mielessäni tilannetta, jossa eurooppalaiset muuttavat sankoin joukoin pakolaisiksi muslimimaihin, elävät vastaanottajamaiden veronmaksajien kustannuksella, vaativat islamilaisten elementtien poistamista paikallisista oppilaitoksista, puukottavat ja räjäyttävät kuoliaaksi niitä, jotka arvostelevat heidän asennettaan, ja lopulta ilmoittavat olevansa sodassa elättäjiään vastaan. Ja kaiken aikaa muslimiälymystö yhtyisi heidän vaatimuksiinsa ja vaatisi kristittyjen uskonnonvapauden turvaamista. Ehkä tämä sitten olisi mahdollista, onhan islam rauhan ja suvaitsevaisuuden uskonto.

Minua askarruttaa myös se, miksi mullah Krekar, imaami Chehab ja kumppanit ylipäätään ovat täällä. Miksi he ovat paenneet kotimaistaan? Sikäli kuin olen ymmärtänyt, Euroopan muslimit ja muslimimaiden johtajat seisovat yhteisessä rintamassa länsimaailmaa vastaan. Jos pakolaisilla kuitenkin on ollut aito tarve paeta kotoaan, miksi he eivät ole hakeneet turvapaikkaa esimerkiksi Persianlahden öljyemiraateista? Miksi emiirit eivät ole aktiivisesti tarjonneet uskonveljilleen turvapaikkaa? Miksi änkyrämuslimit pakenevat Eurooppaan, joka syrjii, vainoaa ja loukkaa heitä minkä ehtii?

Kun pakolaisista, varsinkin afrikkalaisista, on puhe, saa usein kuulla, että he syrjäytyvät, koska heihin suhtaudutaan epäluuloisesti ja pelokkaasti. Tähän sisältyy implisiittisesti käsitys jonkinlaisesta telepaattisesta syrjinnästä. Jos minä pelkään mustaa miestä, musta mies saa trauman ja tekee rikoksen. Siksi ratkaisu mustan miehen rikollisuuteen on, että minä muutan asennettani mustaa miestä kohtaan. Ratkaisuksi ei koskaan tarjota sitä, että musta mies itse muuttaisi minun asennettani muuttamalla ensin omia tapojaan. "Suvaitsevaisen" mieleen ei mahdu sellainen kausaliteetti, että länsimaalaisten asenteet afrikkalaisia kohtaan olisivat seurausta jostain, mitä afrikkalaiset itse ensin tekevät.

Samanlainen ajattelu näyttää pätevän myös islamiin. Kiistattomia ovat seuraavat tosiasiat:

1) Muslimit maksavat eurooppalaisille yhteiskunnille paljon rahaa, koska he ovat enimmäkseen työttömiä, koska he tekevät paljon rikoksia (raiskauksista ja ryöstöistä hurmahenkisiin pommi-iskuihin), ja koska näiden seikkojen piilottamiseksi tarvitaan paljon kallista suvaitsevaisuuskasvatusta.

2) Eurooppalaiset pelkäävät muslimeja ja islamia, aivan helvetin kovasti.

Erimielisyys koskee lähinnä sitä, miten nämä kaksi tosiasiaa suhteutuvat toisiinsa. Siis sitä, kumpi tulee ensin.

Kuten edellisessä kirjoituksessani totesin, kaikki muslimit eivät suinkaan ole tyhmiä. Ongelma ei niinkään ole muslimeissa ihmisinä kuin islamissa. Tämän myöntävät epäsuorasti myös islamia glorifioivat toimittajat ja älyköt. Kun Tomi Ervamaa arvosteli taannoin Hesarissa Ayaan Hirsi Alin kirjaa Neitsythäkki, hän onnistui sanomaan seuraavaa:

"Entäpä ne miljoonat kaupungeissa asuvat nuoret muslimit, jotka pelaavat tietokonepelejä, kuuntelevat 50 Centiä, tekevät syntiä tuntematta siitä erityistä maailmanlopun tuskaa eivätkä ymmärrä olevansa takapajuisia rassukoita?"

Arvaukseni on, että kuka tahansa imaami toteaisi kysyttäessä tällaisten nuorten olevan varsin etäällä Oikeasta Islamista ja antautuneen länsimaiselle rappiolle. Ervamaan tarkoitus oli puolustaa islamia, jota Hirsi Ali nimenomaan kritisoi, mutta tuli vahingossa myöntäneeksi, että paras muslimi on sellainen, jolla ei ole mitään tekemistä islamin oppien kanssa.

Muslimimaailmassa on siis järkeviäkin ihmisiä, mutta heitä yhdistää se, että he eivät edusta Oikeaa Islamia. Oikea Islam on sitä, mitä islamin uskonoppineet sanovat. Tämän myöntää myös länsimainen eliitti, koska se on asettunut pilapiirroskiistassa kurkunleikkajien rintamaan, eikä niiden harvojen, jotka vaativat omiltaan malttia ja järjenkäyttöä. Muslimit ovat ihmisiä, kun taas islam on uskonto. Jos humanisti joutuu valitsemaan, hänen tulisi puolustaa nimenomaan ihmisiä (muslimeja), ei uskontoa (islamia). Muslimit ovat niitä, jotka ensisijaisesti kärsivät islamista, koska islam kahlitsee heidät pimeyteen (tahaton Tolkien-assosiaatio). Monikultturismin ansiosta samaan pimeyteen on ajautumassa myös länsimaailma. Kun länsi matelee murhaajien ja vihanlietsojien edessä, häviäjiä ovat ihmiset niin muslimimaailmassa kuin täälläkin. Rintamalinja ei kulje muslimien ja kristittyjen vaan islamin ja ihmiskunnan välissä.

Jordanialaisen sanomalehden päätoimittaja ymmärsi ylempänä esitetyn kausaliteettiongelman samalla tavoin kuin minä ja ilmeisesti aika suuri osa länsimaalaisista. Hän julkaisi osan tanskalaisista pilapiirroksista ja kysyi itsestäänselvän kysymyksen: Mikä lisää tehokkaimmin ennakkoluuloja muslimeja kohtaan? Tanskalaislehden 12 pilapiirrosta; vai se, että muslimit islamin nimessä ja sen seurauksena tappavat raiskatuksi tulleita tai vääriin miehiin rakastuneita tyttäriään, leikkaavat käsiä ja jalkoja rikollisilta, elävät keskiajalle pysähtyneissä yhteiskunnissa tiedettä ja oppineisuutta halveksien, katkaisevat kurkun niiltä, jotka luopuvat islamista, räjäyttävät pilvenpiirtäjän New Yorkissa ja junia sekä busseja Espanjassa ja Britanniassa, polttavat lähiöitä Euroopan kaupungeissa ja eurooppalaisten maiden suurlähetystöjä kotonaan, elävät siirtolaisina kuin siat pellossa, tappavat ja uhkailevat Euroopan kantaväestöä ja kitisevät loputtomasti siitä, miten heitä sorretaan? Kööpenhaminalainen muslimi Ala Kudeir tuomitsi lauantain Hesarissa väkivaltaisuudet ja sanoi:

"On hyvä, jos tilanne alkaa rauhoittua. Emme halua olla maailman ongelma."

Valtaosa meistä on luullakseni samaa mieltä niin jordanialaisen (nyttemmin ex-)päätoimittajan kuin Ala Kudeirinkin kanssa. Minä pelkään islamia ja muslimeja, koska he ovat antaneet minulle aiheen pelätä itseään. Lakkaan pelkäämästä heitä sitten, kun minusta tuntuu, etteivät he aiheuta vaaraa minulle tai yhteiskunnalle, jossa elän. Kollektiivinen pelko, pelko kokonaista ryhmää kohtaan, on evolutiivinen defenssimekanismi, joka auttaa varomaan todennäköistä vaaraa ja näin lisää yksilön selviytymismahdollisuuksia. Tämä kaikki tuntuu jopa itsestäänselvältä. Se ei kuitenkaan ole itsestäänselvää eurooppalaiselle vasemmistoeliitille. Vasemmistoeliitin mukaan eurooppalaisten islamia kohtaan kokema pelko, aiheeton pelko, on tullut ensin. Tämä pelko on sitten jollakin hämäräksi jäävällä mekanismilla rampauttanut maailman muslimit niin, että heidän on pakko raiskata, ryöstää ja tappaa. Ratkaisu ongelmaan löytyy jälleen kerran meistä itsestämme. Meidän on lakattava pelkäämästä. Sitten islamin koko humaanius, rauhanomaisuus ja muu hienous pääsee kukoistamaan arvoisellaan tavalla.

Helsingin yliopiston sosiaaliantropologian professori Jukka Siikala kertoo perjantain lehdessä, mistä on kysymys:

"[...] johtavat länsimaiset poliittiset voimat pyrkivät luomaan kielteistä kuvaa islamilaisesta maailmasta [...]"

Välillä minusta tuntuu, että ihmiset, jotka näennäisesti elävät samassa paikassa ja ajassa, oikeasti viettävätkin elämänsä joissakin rinnakkaistodellisuuksissa, joissa pätevät omat luonnonlakinsa. Kirjoituksiini kriittisesti suhtautuvat lukijat ovat toistuvasti esittäneet vieraskirjassa epäilyjä muinaiskirkkoslaavin opettamisen ja tutkimisen tarpeellisuudesta tai mielekkyydestä. On pohjimmiltaan arvovalinta, halutaanko yhteiskunnassa opetettavan muinaiskirkkoslaavia tai sosiaaliantropologiaa. Suomalainen yhteiskunta on katsonut molemmat opettamisen arvoisiksi. Jos tämä metatason pohdinta unohdetaan, voin omaksi puolustuksekseni ainakin todeta, että olen aika hyvä siinä, mitä teen. Toisin sanoen en ole pihalla oman alani kysymyksistä. Jukka Siikala, jolle maksetaan monta kertaa suurempaa palkkaa oman alansa tuntemuksesta, ja joka kutsutaan tiedotusvälineisiin asiantuntijan ominaisuudessa, on tutkimustensa nojalla tullut siihen tulokseen, että johtavat länsimaiset poliittiset voimat pyrkivät luomaan kielteistä kuvaa islamilaisesta maailmasta. Siikala epäilemättä elää elämäänsä jossakin muualla kuin minä. Olisi varmaan hyväksi sekä Siikalan että allekirjoittaneen mielenterveydelle, jos minä voisin muuttaa Siikalan maailmankaikkeuteen, ja hän tänne, missä minä elän.

Nykyisen mekkaloinnin taustalla on Tanskan vaikutusvaltaisimman moskeijan imaami Ahmed Abu Laban. Pilapiirrosten julkaisun jälkeen hän järjesti Kööpenhaminan keskustassa mielenosoituksia tanskalaista "islaminpelkoa" vastaan. Tämän jälkeen hän lähetti iskuryhmänsä muslimimaihin juoruamaan Jyllands-Postenin kuvista. Ahmedin pelonlievityskampanja on ollut suurmenestys. Nyt tanskalaiset ja muut eurooppalaiset varmasti pelkäävät islamia merkittävästi vähemmän kuin kuukausi sitten.

Vai voisiko olla niin, että Ahmedilla oli ketunhäntä kainalossaan. Hänen seurakuntaansa on tullut uusia jäseniä:

"Meidän ei tarvitse käännyttää heitä, nuoriso talloo polkua ovellemme. Joten minun pitää kiittää hallitusta jääräpäisyydestä."

Lähetystöt palavat, diplomaattisuhteet katkeavat, kohta pommit paukkuvat ja ihmiset kuolevat. Lännen ja islamilaisen maailman suhteet ovat syvimmässä aallonpohjassaan vuosikymmeniin. Tämä siksi, että imaami Ahmed Abu Laban Tanskanmaalta päätti ryhtyä merkkihenkilöksi ja kansanjohtajaksi. Hän hirnuu räkänaurua pelkoa tuntematta ja voimansa tunnossa, eikä kukaan voi hänelle mitään. Miten tämä on mahdollista? Se on mahdollista, koska länsimaisen matematiikan mukaan ongelma ei ole muslimien väkivaltaisuus ja uskonnollinen kiihko, vaan se, että me pelkäämme muslimeja ja islamia.

Mutta kohta tämä varmaan helpottaa. Britanniassa on nimittäin avattu muslimikulttuurien festivaali, joka "yrittää muuttaa vallitsevaa käsitystä". Sen tavoitteena on "edistää muslimimaailman humaaniuden ja monimuotoisuuden ymmärtämistä". "Islamin vaikutusvallasta ja terrorismista säikähtäneille briteille halutaan osoittaa, että muslimimaailmasta löytyy paljon taidetta. Ja kun löytyy taidetta, löytyy myös humaaniutta eli ihmisystävällisyyttä".

Siinäpä se. En tosin ennen ole kuullut, että taiteen läsnäolo kertoo jotain kulttuurin humaaniudesta, mutta toisaalta taiteeseenhan satsattiin valtavia summia juuri humaaniudestaan tunnetuissa Neuvostoliitossa ja Natsi-Saksassa, joten kyllä hypoteesin on oltava tosi. Kun tarpeeksi monet ovat nähneet, että muslimit osaavat kutoa maton, valmistaa keraamisia laattoja ja rakentaa pramean saarnatuolin, he ymmärtävät, miten humaani uskonto islam on. Tämän ymmärrettyään he lakkaavat pelkäämästä muslimeja. Ja kun he lakkaavat pelkäämästä, muslimeillakaan ei ole enää pakottavaa tarvetta polttaa, puukottaa, ampua, leikata ja räjäyttää.

Kyllä se siitä.

Ai niin, sellainen pikku-uutinen vielä sattui päivän Hesarista silmään, että Lontoossa Hizb-ut-Tahrir -niminen järjestö vaati

"eurooppalaisia hallituksia panemaan median kuriin. Länsimaista demokratiaa avoimesti vastustava järjestö vaati muslimimaita katkaisemaan kaikki suhteet valtioihin, joiden hallitukset eivät kykene hiljentämään tiedotusvälineitä Muhammed-asiassa."

Joitakin kysymyksiä, osa jo aiemmin esitettyjä, tulee mieleen. Miksi länsimaista demokratiaa vastustavat ihmiset ehdoin tahdoin muuttavat länsimaiseen demokratiaan, eivätkä asu siellä, missä länsimaisesta demokratiasta on vähiten vaaraa? Miksi Britannian viranomaiset sallivat maaperällään sellaisen järjestön, joka vastustaa avoimesti länsimaista demokratiaa? Jos asetelmat ovat tällaiset, mikä on se monikulttuurinen malli, joka tyydyttää niin kantaväestön kuin muslimienkin tuntoja, eikä syrji kumpaakaan ryhmää? Mitä monikultturistit olettavat tapahtuvan brittiläiselle yhteiskunnalle sitten, kun muslimit siirtolaisuuden ja epäsymmetrisen väestönkasvun ansiosta vääjäämättä saavuttavat enemmistön? Onko suvaitsematonta pelätä ihmisiä, jotka vastustavat länsimaista demokratiaa? Vastustavatko he demokratiaa siksi, että me pelkäämme heitä?


Takaisin