25.8.2009

Oikeudenkäynti

Syytteitäni käsiteltiin tänään Helsingin käräjäoikeudessa. Syytettä ajoi Simo Kolehmainen ja tuomarina toimi Jussi Sippola.

Johan Bäckman on kirjoittanut varsin hyvän kuvauksen tilaisuuden luonteesta, joten en käy sitä puolta toistamaan. Kaikki läsnäolleet ihmettelivät valtionsyyttäjä Mika Illmanin vahvaa läsnäoloa, vaikka tämä ei fyysisesti ollut paikalla. Suurin osa syyttäjän minulle osoittamista kysymyksistä koski tavalla tai toisella sitä, mitä olen tarkoittanut sanoessani Illmanista sitä tai tätä:

S.K.: Miksi olette kirjoituksessa "Muutama täky Illmanin Mikalle" kommentoinut Seppo Lehdon saamaa tuomiota, ellette ole tutustunut kaikkiin asiaan liittyviin papereihin?

J.H.: On varsin tavallista, että ihmiset kommentoivat asioita ja tapahtumia, joiden suhteen he eivät ole asiantuntijoita.

S.K.: Mitä tarkoitatte toivottaessanne Mika Illmanille kirjoituksen lopussa "hyvää päivänjatkoa"?

J.H.: En halua käyttää v-sanaa, mutta kyseistä tyylilajia voidaan kutsua pottuiluksi.

Käytännössä Kolehmainen esiintyi loukatun ja provosoidun Illmanin asianajajana. Muodollisestihan Illmanilla ei ole ollut prosessissa roolia, mutta poliisilta saamani tiedon mukaan hän patisti poliisia käymään koko tuotantoni läpi, kun oli käynyt ilmi, että Heli Järvisen (Vihreät Naiset ry) syksyllä tekemästä rikosilmoituksesta ei löytynyt eväitä syytteeseen tai edes esitutkintaan.

Pääosan ajasta osapuolet puhuivat eri asioista. Kolehmainen todisteli, että esittämäni lauseet ovat loukkaavia. En kiistänyt loukkaavuutta vaan keskustelin siitä, missä tarkoituksessa lauseet on esitetty. Kolehmaisen mukaan loukkaamistarkoituksen todisti mm. se, että lauseet oli lihavoitu ja että itse totesin ne loukkaaviksi. Kysyin Kolehmaiselta, että jos hän haluaisi loukata jotakuta, varustaisiko hän loukkauksensa merkinnällä "loukkaava". Eikö sellainen ikään kuin vesittäisi koko loukkauksen? Mainitsin myös, että nykysuomen sanakirjassa on hakusanat "neekeri" ja "nekru", jotka on lihavoitu ja joiden yhteydessä mainitaan "halventava", ja kysyin, todistaako tämä Kolehmaisen mielestä, että nykysuomen sanakirja käyttää sanoja "neekeri" ja "nekru" halventamistarkoituksessa.

Lisätodisteina loukkaamistarkoituksesta Kolehmainen luovutti oikeudelle kirjoitukseni Kommentteja A-Talk-lähetykseen, Pahoitteluni ja Syytteestä lyhyesti. Pidin tätä vähän hassuna, koska - jos olisin muistanut - olisin tarjonnut samoja kirjoituksia puolustuksen todisteina. Yleisen naurunpyrskähdyksen Kolehmainen aiheutti sanomalla, ettei hän usko kirjoituksen "Pahoitteluni" olevan aito anteeksipyyntö.

Pientä ihmetystä herätti se, että istunnolle oli varattu mikroskooppisen pieni sali, vaikka yleisömenestys varmaankin osattiin ennakoida.

Median noteerauksia on koottu Mediaseuranta-blogiin. Ilta-Sanomilla on taas ollut pieniä vaikeuksia otsikoinnissa. Toimittaja mahdollisesti närkästyi, koska hän ei mahtunut kuuntelemaan istuntoa.

Kiitän kaikkia läheltä ja kaukaa paikan päälle tulleita, sekä päivän aikana soittaneita ja kirjoittaneita, tuesta! Alla on tekstimuodossa oma puheenvuoroni. Litterointi syyttäjän puheenvuoroista valmistunee jossakin vaiheessa.

* * *

Tekstin lähtökohtana on sanomalehti Kalevan pääkirjoitus päivämäärällä 20.5.2008. Kirjoituksessa on seuraava kohta:

"Kiistatonta on, että Suomi on Länsi-Euroopan väkivaltaisimpia maita ja että se kytkeytyy erottamattomasti viinankäyttöön. Päissään surmaaminen on kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre."

Monet ihmiset, minä mukaanluettuna, katsoivat, että tällainen väite on paitsi absurdi myös törkeä ja loukkaava. Kirjoituksesta tehtiin kantelu Julkisen Sanan Neuvostolle, joka ei kuitenkaan ottanut asiaa käsittelyyn. Neuvoston sihteeri Nina Porra kommentoi päätöstä näin:

"Kirjoittaja viitannee selvityksiin, joissa humalajuominen on havaittu suomalaisen alkoholikulttuurin erityispiirteeksi. Myös humalan ja väkivallan välillä on todettu yhteyksiä. Ongelman geneettistä taustaa kirjoittaja ei käsittele faktana vaan esittää siitä oman arvelunsa."

Myöskään valtakunnansyyttäjän virasto ei ryhtynyt toimiin sanomalehti Kalevaa vastaan, vaikka kiihotusrikokset kuuluvat sen toimialaan.

Osoittaakseni, että tällaiset väitteet ovat törkeitä ja loukkaavia, muotoilin sanomalehti Kalevan lauseesta parodian, jossa "suomalaiset" on korvattu "somaleilla". Hypoteesini oli, että somalit ovat sekä median että viranomaisten erityissuojeluksessa, ja että väite, jonka saa esittää suomalaisista, muuttuu tuomittavaksi, kun se esitetään somaleista. Oma versioni siis kuului näin:

"Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre."

Irvaillakseni Julkisen Sanan Neuvoston perusteluille lisäsin tekstiin maininnan, että esitän tämän väitteen arveluna enkä faktana. Edelleen osoitin, että rikostilastoja hyväksi käyttäen somaleja koskeva törkeä väite on aivan samalla tavoin perusteltavissa kuin Kalevan suomalaisia koskeva törkeä väite.

Korostan, että toisin kuin sanomalehti Kalevan pääkirjoitustoimittaja, minä en esittänyt omaa, törkeää väitettäni mielipiteenä vaan käytin sitä kaksinaismoralismin pilkkaamiseen ja arvosteluun. Asiallisesti ottaen, ja evoluution mekanismit huomioiden, ajatus siitä, että verovaroilla loisiminen tai humalassa tappaminen voisivat olla jonkin populaation geneettisiä erityispiirteitä, on mieletön.

Huomautan, että rikoslain pykälä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ei aseta eri kansanryhmiä eriarvoiseen asemaan. Siellä ei sanota, että yhtä kansanryhmää on luvallista solvata mutta toista ei. Lisäksi Suomen perustuslain 6§ toteaa, että "ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä". Tulkitsen tämän niin, että myös kaikki etniset ryhmät ovat yhdenvertaisia lain edessä. Mielestäni yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, että laki paitsi asettaa kaikkien ihmisten toiminnalle samanlaiset rajoitukset myös suojelee kaikkia ihmisiä samalla voimalla.

Näin ollen: Vaikka olisin esittänyt somaleja koskevan väitteen mielipiteenäni enkä havaintomateriaalina, se, että syyte nostetaan minun somaleja koskevasta väitteestäni mutta ei sanomalehti Kalevan suomalaisia koskevasta väitteestä, rikkoisi perustuslain yhdenvertaisuuspykälää. Tämä on kuitenkin tässä tapauksessa epäoleellista, koska - kuten todettua - syytteessä mainittu loukkaamistarkoitus puuttuu. Tämä tapaus on verrattavissa lähinnä siihen, että historian oppikirjaa syytettäisiin natsismin propagoimisesta, koska siinä esitellään natsien aikanaan juutalaisista esittämiä halventavia väitteitä.

Toinen syytteessä mainittu kohta kuuluu:

"Profeetta Muhammad oli pedofiili ja islam pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto."

Tämä lause liittyy keskusteluun, jossa arvostelen sitä ajatusta, että jonkin lausuman subjektiivinen loukkaavuus voisi olla riittävä edellytys sen rikosoikeudelliselle loukkaavuudelle. Toisin sanoen, että jos jokin ryhmä loukkaantuu lauseesta X, lause X on laiton riippumatta siitä, onko se tosi vai ei. Omasta mielestäni tosiasioiden sanominen ei voi eikä saa olla rikollista, vaikka joku niistä loukkaantuisi. Kyseessä on myös yhdenvertaisuusongelma. Esimerkiksi muslimi loukkaantuu uskontoonsa kohdistuvasta kritiikistä paljon herkemmin kuin keskimääräinen kristitty. Jos subjektiivinen loukkaavuus täyttää rikoksen tunnusmerkit, laki suojelee muslimia suuremmalla voimalla kuin se suojelee kristittyä.

Muhammadista ja islamista esittämäni lauseet eivät ole mielipiteitä vaan väistämättömiä loogisia johtopäätöksiä tunnetuista tosiseikoista. En käytä sanaa "pedofiili" psykopatologisena käsitteenä vaan kansanomaisesti merkityksessä "lapsiinsekaantuja". Muslimien oma perimätieto, hadith-kirjallisuus, kertoo, että Muhammad yhtyi vaimoonsa Aishaan tämän ollessa 9-vuotias. 9-vuotias on lapsi tänä päivänä, ja fyysisessä mielessä hän oli sitä myös 600-luvulla, oli hänen oikeudellinen asemansa mikä hyvänsä. Jos Muhammad siis sekaantui Aishaan ja jos Aisha oli lapsi, Muhammad oli lapsiinsekaantuja.

Se, että Muhammad on muslimeille pyhä hahmo, ei voi tehdä hänestä immuunia kritiikille länsimaissa, varsinkaan, jos kritiikki koostuu kiistämättömien tosiasioiden lausumisesta. Paitsi että Muhammad on muslimien pyhä profeetta, hän oli myös historiallinen henkilö, sotapäällikkö, poliitikko, kansankiihottaja, jota on voitava arvostella siinä kuin muitakin historiallisia merkkihenkilöitä.

Mitä tarkoittaa se, että "islam on pedofilian pyhittävä uskonto eli pedofiiliuskonto"? Muhammadin elämäntapa eli sunna on islamin mukaan kaikissa suhteissa esimerkillinen. Siteeraan professori Jaakko Hämeen-Anttilan Islam-taskusanakirjaa vuodelta 2001:

"Sunna on si­tova esikuva muslimeille, ja jokaisen hurskaan musli­min velvolli­suus on nou­dattaa profeetta Mu­hammadin tarjoamaa esikuvaa. Profeetta Mu­hammad oli [...] virheiltä suojattu (ma’sum), joten hän ei käytöksessään tehnyt mitään väärää tai mitään, mikä ei olisi ollut Jumalan tarkoitus."

Edelleen professori Hämeen-Anttila toteaa teoksessa Islamin käsikirja vuodelta 2004 seuraavaa:

"Pro­feetta ei eläes­sään ol­lut toi­minut yk­sinomaan senhetkisen tilanteen mu­kaan vaan pi­täen samalla silmällä myös tulevaisuutta. Profeetan elämän yksi­tyiskohdat oli tar­koitettu is­lamin yhtei­sön ikuisen jäljit­telyn kohteeksi."

Islam pitää kaikkia Muhammadin tekoja esimerkillisinä ja Jumalan tarkoituksen mukaisina, mukaanlukien lapsivaimoon sekaantuminen. On siis perusteltua sanoa, että islam pyhittää lapsiinsekaantumisen. On huomattava, että minä puhun nyt islamista oppirakennelmana, en muslimeista, joista suurin osa ei elä islamin vaatimusten mukaisesti. Kyseessä on kuitenkin paljon enemmän kuin teoreettinen ongelma. Juuri profeetta Muhammadin esimerkillä perustellaan ja oikeutetaan pedofiilisia käytäntöjä tänä päivänä, niin muslimimaissa kuin länsimaiden muslimiyhteisöissä. Muistutan, että viime talvena Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaami Khodr Chehab kerskaili julkisuudessa vihkineensä 14-vuotiaita tyttöjä islamilaiseen avioliittoon ja piti 11 vuotta sopivana avioitumisikänä tytöille.

Viittaan tässä yhteydessä eräisiin valtakunnansyyttäjän viraston tekemiin ratkaisuihin.

Ensimmäinen on maaliskuulta 2005. Aiheena oli erään pastorin laatima lehtikirjoitus otsikolla "Valkoinen ja musta perkele", jossa, apulaisvaltakunnansyyttäjän kuvauksen mukaan, arvosteltiin kärjekkäästi ja paikoin ivallisesti paavia sekä katolisen ja ortodoksisen kirkon pyhiä instituutioita. Kirjoitusta tutkittiin kiihotuksena kansanryhmää vastaan ja uskonrauhan rikkomisena. Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi, ettei asiassa ollut syytä epäillä rikosta ja kirjoitti ratkaisun perusteluissa mm. seuraavaa:

"Sananvapaus ei pelkästään kata sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa."

Vuonna 2006 Suomen Sisu ry julkaisi internet-sivuillaan kohua herättäneitä tanskalaispilakuvia profeetta Muhammadista. Asiasta tehtiin tutkintapyyntö ja esitutkinta, mutta prosessi päättyi sanotun vuoden kesäkuussa syyttäjä Kalskeen tekemään syyttämättäjättämispäätökseen. Perusteluissaan Kalske totesi mm. näin:

"Epäiltyjen toiminnan nimenomaisena tarkoituksena ei voida pitää säännöksen suojelukohteena olevien ihmisten uskonnollisten tunteiden loukkaamista. Päinvastoin pidän uskottavana, että epäiltyjen nimenomaisena tarkoituksena on ollut eräänlaisen, julkiseen valtaan kohdistetun vastalauseen esittäminen."

Minun tapaukseni ja Suomen Sisu ry:n tapaus ovat hyvin samankaltaisia, tosin sillä erotuksella, että oman kirjoitukseni tapauksessa loukkaamistarkoituksen puuttuminen ei ole tulkinnanvarainen vaan asiayhteydestä täysin ilmeinen asia. Tarkoitus, jossa lauseet on esitetty, on kirjoituksen otsikkoa myöten väännetty rautalangasta.

Huomautan, että syytemääräyksessään syyttäjä Kalske on kokonaan sivuuttanut esitutkinnassa antamani selostuksen siitä, missä tarkoituksessa olen lauseeni esittänyt. Nähdäkseni hän on rikkonut virkavelvollisuuttaan punnita objektiivisesti syytteen nostamista ja nostamatta jättämistä puoltavia näkökohtia. Syyttäjän velvollisuus on perustella, miksi islamia ja Muhammadia koskeva väitteeni on hänen mielestään esitetty nimenomaisessa loukkaamistarkoituksessa eikä julkiseen valtaan kohdistuvana vastalauseena, kuten minä väitän.

Viittaan vielä yhteen, valtakunnansyyttäjänviraston tammikuussa 2009 tekemään ratkaisuun. Uskonnollinen yhdyskunta nimeltä Sana ja ylistys oli tehnyt rikosilmoituksen Veriryhmä-nimistä verkkosivustoa vastaan. Verkkosivuston etusivulla ilmoitettiin, että "Veriryhmän tarkoitus on pilkata Sana ja ylistys -seurakuntaa ja uskontoa muutenkin". Rikosnimikkeenä oli mm. uskonrauhan rikkominen. Siteeraan muutamia otteita Veriryhmän materiaalista:

"Kristus. Me panisimme Kristusta. Jeesus Kristus oli homo. Mitä Raamattu sanookaan lapsiin sekaantumisesta. Se on ainut tapa nauttia seksistä."

Syyttäjä Kalske katsoi, ettei asiassa ole todennäköisin syin syytä epäillä uskonrauhan rikkomista.

Kuten huomaamme, siteeratut ratkaisut, ja näiden ratkaisujen perustelut, ovat karjuvassa ristiriidassa tänään käsittelyssä olevan syytteen kanssa. Tällainen toiminta rikkoo minun oikeuttani yhdenvertaiseen kohteluun lain edessä ja on puhdasta viranomaismielivaltaa.

Lopuksi huomautan, että niin paljon kuin mielipiteeni ovatkin kirvoittaneet itkua toimittajissa ja poliittisessa kentässä, kirjoitus "Muutama täky Illmanin Mikalle" ei ole ennen tätä prosessia herättänyt minkäänlaista huomiota. Kukaan ei ole loukkaantunut eikä kiihottunut, lukuunottamatta syyttäjä Kalsketta. Tämä johtuu siitä, että kaikki kirjoituksen lukeneet ovat ymmärtäneet, mistä siinä on kysymys. Että se on mediaan ja viranomaisiin kohdistuvaa kritiikkiä. Vasta syyttäjä Kalske on tehnyt somaleja koskevasta kommentista loukkaavan irrottamalla sen asiayhteydestään. Asiayhteydestään irrotettuna se on tismalleen yhtä loukkaava kuin sanomalehti Kalevan pääkirjoitus, jota se parodioi.

* * *

Varmaan arvasittekin, miten Suomen Penin varapuheenjohtaja, sananvapausmies Jarkko Tontti, asiaan suhtautuu. Selittelyt ja olkiukkoilu lähestyvät epätoivoista tasoa.


Takaisin