Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske ilmoitti tänään panevansa vireille allekirjoittanutta koskevan syytteen. Rikosnimikkeinä ovat "kiihottaminen kansanryhmää vastaan" ja "uskonrauhan rikkominen".
Syyte sinänsä ei tule kenellekään yllätyksenä, mutta harva osasi odottaa, miten matalasta kohdasta Kalske aidan aikoo ylittää. Syytteen alaisena on kaksi sitaattia kirjoituksestani Muutama täky Illmanin Mikalle:
"Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto."
"Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre."
Näitä sitaatteja on pyöritelty julkisuudessa ennenkin, ja olen kommentoinut asiaa jo viime lokakuussa. Jokainen lukutaitoinen ihminen ymmärtää (vaikkei välttämättä halua ymmärtää) seuraavat seikat:
1) Mainitun kirjoituksen aiheena tai kohteena eivät olleet somalit, islam tai Muhammad. Kirjoituksen aiheena oli julkisen sanan ja syyttäjäviranomaisten harrastama kaksoisstandardi. Se, että joistakin ihmisryhmistä saa esittää törkeitä ja loukkaavia väitteitä, kun taas joistakin toisista ei saa. Kirjoituksen kohteena olivat julkinen sana ja ennen kaikkea syyttäjäviranomaiset, kuten kirjoituksen otsikostakin voi päätellä.
2) Kirjoituksessa esitetään se oikeutettu kysymys, miksi on luvallista väittää, että humalassa tappaminen "on suomalaisten kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre", ellei ole luvallista väittää, että "ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre".
Kirjoituksen aiheena eivät ole somalit, islam tai Muhammad, vaan se, että Suomessa eri ihmisryhmät nauttivat eriasteista viranomaissuojelua. Näin ei mielestäni pidä olla. Tällainen käytäntö ei ole tie tasa-arvoiseen yhteiskuntaan. Mielestäni julkisuudessa ei pidä sanoa, että ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien geneettinen erityispiirre, mutta julkisuudessa ei myöskään pidä sanoa, että humalassa tappaminen on suomalaisten geneettinen erityispiirre. Sietämättömin tilanne on se, että toisen väitteen saa esittää mutta toista ei.
Tätä kaksoisstandardia käsitteli kirjoitukseni Muutama täky Illmanin Mikalle. Väitteet somalien geneettisistä erityispiirteistä ja islamin pedofiilisestä luonteesta olivat instrumentteja, joilla aihetta lähestyin. Tämän ymmärtää (vaikkei välttämättä halua ymmärtää) jokainen lukutaitoinen ihminen.
Poliittinen paine syytteen nostamiseen aivan millä hyvänsä verukkeella oli valtava. Tarkoituksenmukaisuusnäkökulmasta näiden sitaattien valinta oli varsin järkevää, koska asiayhteydestään irrotettuna ne tietysti ovat törkeitä ja niitä on hyvä rummuttaa tiedotusvälineissä. Niiden oli tarkoituskin olla törkeitä, koska halusin niiden avulla käsitellä sitä suurta kysymystä, miksi törkeyksiä saa lausua yksistä ryhmistä mutta ei toisista.
Kalskeen oman ammattietiikan kannalta syytteen sisältö on käsittämätön, koska länsimaisessa oikeusjärjestyksessä syytteiden (tai tuomioiden) ei tulisi perustua tahalliseen väärinymmärtämiseen. Syyte on käsittämätön myös Kalskeen aiempien ratkaisujen valossa. Kolme vuotta sitten silloinen vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen teki tutkintapyynnön Suomen Sisu ry:stä, joka oli julkaissut verkkosivuillaan tanskalaisen Jyllands-Postenin Muhammad-pilakuvia. Kalske antoi asiasta syyttämättäjättämispäätöksen perustelunaan mm. se, että vaikka kuvat sinänsä olivat muslimien kannalta loukkaavia, niitä ei julkaistu loukkaamistarkoituksessa vaan sananvapauden rajojen testaamiseksi.
Kalske, kuten jokainen lukutaitoinen ihminen, varmasti ymmärtää, missä tarkoituksessa syytteessä siteeratut lausunnot on esitetty. Niillä ei pyritty testaamaan edes sananvapauden absoluuttisia rajoja vaan tuomaan esille se, nyttemmin oikeaksi osoittautunut epäily, että sananvapauden rajat vaihtelevat tapauskohtaisesti. Syytemääräyksen perusteluissa hän kuitenkin kieltäytyy tätä ymmärtämästä, mikä nähdäkseni asettaa kyseenalaiseksi joko hänen lukutaitoisuutensa tai hänen ammattietiikkansa:
"Tutkinnan kohteena oleva väite on sanamuodoltaan selkeä ja se esitetään korostetulla kirjoitustyylillä. Halla-aho toteaa itse, että sen sisältö loukkaa muslimin uskonnollisia tuntoja. Halla-aho toistaa väitteensä vielä kirjoituksensa puolivälissä. Katson, että väite tosiasiallisesti ilmentää sellaista loukkaamistarkoitusta, jota rikoslain 17 luvun 10 §.n 1-kohdassa edellytetään."
Kalskeen mielestä se, että totean siteeratun lausunnon olevan loukkaava, samoin kuin lausunnon lihavointi, ovat todisteita loukkaamistarkoituksesta. Lihavointiin ja sen tulkintoihin en vaivaudu ottamaan kantaa, mutta miten todennäköistä on, että toteaisin kirjoitukseni olevan loukkaava, jos esittäisin sen loukkaamistarkoituksessa?
Toimittajien ja vähän muidenkin parissa jo puoli vuotta jatkunut Halla-aho-psykoosi on johtanut siihen, että suurelle ihmisjoukolle on aivan yhdentekevää, mistä minua syytetään kunhan syytetään jostakin. Heitä neuvoisin huomioimaan, että tahalliseen väärinymmärtämiseen (ts. verukkeisiin) perustuvilla syytteillä (ja mahdollisilla tuomioilla) on paljon kauaskantoisempia seurauksia oikeusvaltion kannalta.
Odotan mielenkiinnolla, millaisia reaktioita syyte ja sen perustelut herättävät erilaisilla viranomaismielivaltaa periaatteessa vastustavilla tahoilla. Luultavasti odotan turhaan. Verenhimo on yltynyt sellaisiin mittoihin, että tavanomaiset etiikan lait ovat lakanneet olemasta voimassa.