5.10.2007

Kultamunien kuoriutumista odotellessa

Ajattelin tänään kirjoittaa oikein somalifoobisen jutun. Tiedoksi Rainerille, Mikolle ja Maila-Katriinalle: ainakin intention tasolla tämä kirjoitus on käsitteen varsinaisessa merkityksessä kiihotusta kansanryhmää vastaan. Somalit kiihottavat minua, koska - toisaalla esitetyistä syistä - en ymmärrä, mitä he tekevät täällä.

Akuutti syy somalifoobiseen kirjoittamiseen on se, että huippuunsa viritettyä osaamista edustava Ali "Synergian Silta" Qassim aukoi taas ärsyttävällä tavalla päätään pääministeri Matti "Anteeksi" Vanhasen kyselytilaisuudessa Culttuuricescus Caisassa (Hesari 3.10.):

"Ali Qassim yleisöstä kaipaa konkretiaa: milloin Suomessa nähdään ensimmäinen maahanmuuttajataustainen ministeri?"

Ruotsin esimerkin innoittama Ali luonnollisesti tarkoittaa tummaihoista kiintiöministeriä, mielellään somalia, mielellään Ali Qassimia itseään. Kysymys on monella tavalla mielenkiintoinen. Miksi Suomessa pitäisi olla maahanmuuttajataustaisia ministereitä? En tarkoita, että heitä erityisesti ei pitäisi olla, mutta mikä on maahanmuuttajataustaisen ministerin itseisarvo ja funktio? Toimia "rohkaisevana esimerkkinä" vähemmistöille? Osoittaa valtaväestölle, että kyllä se maahanmuuttajakin osaa?

Mitä tulee "rohkaiseviin esimerkkeihin" ja "suomalaisten ennakkoluuloja pöllyttäviin menestystarinoihin", paljon oleellisemmalta tuntuisi se, että niin vähemmistöt itse kuin suomalaisetkin näkisivät maahanmuuttajia aivan tavallisissa, kaikkien tarpeellisiksi kokemissa töissä. Raksalla, bussin ratissa, pankkitiskin takana, kaupan kassalla. Se, että tiettyjen maahanmuuttajaryhmien edustajat joko ovat joutilaita asemanseinänkannattimia tai työskentelevät monikulttuuriasiantuntijoina, propagandamannekiineina, islamin tuntiopettajina tai kiintiöministereinä, ei mielestäni lähetä kovin hyvää signaalia sen enempää vähemmistöille kuin valtaväestöllekään. Vähemmistöt oppivat, että heidän pitää etnisyytensä perusteella saada erityiskohtelua, mikä tehokkaasti vie heiltä sen vähäisenkin motivaation omilla ansioilla yrittämiseen. He oppivat, että heidän ihonvärinsä on itsessään ansio.

Kiintiöetnot eivät, suvaitsevaiston sitkeästä uskomuksesta huolimatta, suinkaan kerro valtaväestölle, että maahanmuuttajat ovat osaavia. Päinvastoin, kiintiöetnot kertovat valtaväestölle, että etnosta ei oikeasti ole mihinkään. Lisäksi kiintiöt, ts. "positiivinen syrjintä", so. suomalaisten syrjintä, ymmärrettävästi loukkaavat tavallisen ihmisen oikeustajua.

Ja lisäksi kiintiöetnot heittävät epäilyksen varjon myös pätevien maahanmuuttajien niskaan; jos kaikki tietävät, että somaleja tai muita korrektin värisiä vähemmistöjä värvätään hyväpalkkaisiin positioihin etnisyyden perusteella, niiltä marginaalisilta osaajaetnoilta viedään mahdollisuus pärjätä omilla ansioillaan ja saada ansaitsemaansa tunnustusta.

Myönnän, että panin sanoja Ali Qassimin suuhun. Eihän hän puhunut mitään kiintiöistä. Mutta ellei hän tarkoittanut kiintiöministeriä, mitä hän tarkoitti? Ei Suomen laki estä maahanmuuttajataustaisen toimimista ministerinä. Oikea, ja itsestäänselvä, vastaus hänen kysymykseensä on se, että Suomessa nähdään ensimmäinen maahanmuuttajataustainen ministeri sitten, kun maahanmuuttaja valitaan eduskuntaan, maahanmuuttajaedustajan puolue nousee hallitukseen ja kyseinen puolue katsoo kyseisen maahanmuuttajaedustajan päteväksi jollekin ministerinpaikalle.

Mitäs epäselvää tuossa voi olla? Saman proseduurin puitteissa Suomessa tullaan, jos tullaan, näkemään myös ensimmäinen sokea ministeri, ensimmäinen jalaton ministeri, ensimmäinen transseksuaali ministeri jne. Suomen laki tai poliittinen kulttuuri ei aseta mitään esteitä sokeiden, jalattomien, transseksuaalien tai maahanmuuttajien toimimiselle ministerinä. Mitään ongelmaa ei ole.

Ali Qassimin mielestä ongelma kuitenkin on. Ongelma on se, että ei ole maahanmuuttajataustaista ministeriä. Kuulisin mielelläni, mitä asialle hänen mielestään pitäisi tehdä.

Matti Vanhasen olisi pitänyt kertoa Alille, että kysymys on esitetty väärälle taholle. Kysymys pitäisi esittää Suomen kansalle, koska ministerit valitsee viime kädessä eduskunta, joka äänestää hallituksen luottamuksesta, ja eduskunnan valitsevat äänestäjät. Tietysti Vanhanen periaatteessa voisi toteuttaa Alin toivomuksen nimittämällä maahanmuuttajan ministeriksi eduskunnan ulkopuolelta, mutta tällainen käytäntö on melko harvinainen ja demokratian kannalta ongelmallinen: poliittista valtaa kun käyttäisi henkilö, jolla ei ole äänestäjien mandaattia. Joissakin tapauksissa käytäntö voi olla perusteltu. Esimerkiksi Tarja Cronberg on puolueensa puheenjohtaja, minkä lisäksi hänen eduskunnasta putoamisensa johtui lähinnä viasta vaalijärjestelmässä. Vaikka Cronberg ei ole kansanedustaja, ja vaikken erityisesti pidä hänen mielipiteistään, katson hänen ministerinä toimimisensa olevan sekä muodollisesti että eettisesti perusteltua.

Mutta kenet Matti Vanhanen voisi, edes teoriassa, nimittää ensimmäiseksi maahanmuuttajataustaiseksi ministeriksemme?

Ali Qassim, joka on koko Suomessa oleskelunsa ajan roikkunut erilaisissa julkisrahoitteisissa höpöhöpöviroissa, on ajamansa passivoivan kiintiöajattelun uhri. Kun maahanmuuttajia pitää saada töihin, tämä ei suinkaan tarkoita, että heidän itsensä pitäisi asenteenmuutoksella ja kouluttautumisella kohentaa omaa markkina-arvoaan. Järjestelmän on työllistettävä heidät, mieluusti näkyville ja hyväpalkkaisille posteille. Kun maahanmuuttaja on, syistä, jotka Ali Qassim yksin ymmärtää, saatava ministeriksi, tämä ei suinkaan tarkoita, että maahanmuuttajien itsensä on aktivoiduttava ja luotava poliittista uraa. Järjestelmän on järjesteltävä maahanmuuttaja ministeriksi.

Sinä päivänä, kun eduskuntavaalien ääniharava Ali Qassim syrjäytetään hallitusneuvotteluissa ja hänen sijastaan ministerinpallille istutetaan joku kotimainen tyhjäpää, yhdyn huutokuoroon ja vaadin, että "maahanmuuttaja ministeriksi". Mutta asetelman on oltava se, että maahanmuuttajan on päästävä ministeriksi, vaikka hän on maahanmuuttaja, ei siksi, että hän on maahanmuuttaja.

Yle julkaisi syyskuussa hulvattoman uutisen otsikolla "Somalisukupolvi valmistumassa koulusta". Kirjoitukseni otsikko viittaa oikeastaan juuri tähän juttuun. Voimme kuvitella maahanmuuttokoneiston valtavaksi hautomakoneeksi. Suvaitsevaisto on kokoontunut kultaisten munien ympärille ja kuuntelee jännityksen ja innostuksen vallassa niiden sisältä kuuluvaa rapinaa. Kuoriutumisen hetki lähestyy.

Ylen uutista lukiessa on yhä vaikeampi olla ajattelematta, että somaleilla on erityinen rooli suuressa monikulttuuripelissä. Tämä on sitä, mitä tarkoitin, kun aiemmin kirjoitin, että somalit muodostavat suomalaisen monikulttuurin kovan ytimen. Monikulttuurikoneisto on täsmäviritetty hoivaamaan ja huoltamaan somaleja kehdosta hautaan ja tyydyttämään heidän erityisiä tarpeitaan, jotka joko eroavat oleellisesti kaikkien muiden tarpeista tai ainakin ohittavat ne heittämällä.

"Sisäministeriö selvittää parhaillaan, mitä Suomessa on tehty muslimien syrjäytymisen ehkäisemiseksi."

Miksi muslimien syrjäytyminen on erityinen huolenaihe? Miksi pienen muslimivähemmistön syrjäytyminen nostetaan erilleen yleisestä syrjäytymisongelmasta? 100 000 suomalaisnuorta on syrjäytymässä työ- ja opiskeluelämästä, mutta sisäministeriötä ei tunnu kovasti kiinnostavan. Johtuuko tämä ...

a)... siitä, että muslimit, toisin kuin kotoperäiset, ovat valtiovallan erityissuojeluksessa; vai ...

b)... siitä, että koska muslimi ei ole samalla tavalla rationaalinen ja vastuullinen olento kuin kotoperäinen nuori, hänen syrjäytymisensä, toisin kuin kotoperäisen nuoren syrjäytyminen, ei johdu hänestä itsestään vaan yhteiskunnan rakenteista; vai ...

c)... siitä, että muslimin odotetaan syrjäytyessään ryhtyvän suunnittelemaan jihadia, kun taas kotoperäisen syrjäytyjän tiedetään tyytyvän kirjoittelemaan netissä hyvinvoinnin haltuunotoista ja antagonistisista subjektiivisuuksista, tai korkeintaan valtaavan purkutaloja ja töhrivän bussipysäkkien katoksia?

Viimemainittu selitysvaihtoehto on toki rationaalinen, mutta siitä seuraa kysymys, kannattaako tänne päästää syntymään vähemmistöä, jonka syrjäytymistodennäköisyys on maksimaalinen ja syrjäytymisen seuraukset katastrofaaliset. Kaksi ensinmainittua selitysvaihtoehtoa ovat irrationaalisia, mutta koska monikultturismi on uskonto eikä varsinainen yhteiskuntateoria, vaihtoehtojen todennäköisyyttä ei kannata arvioida niiden rationaalisuudella.

"Suomen 10 000 somalista puolet on lapsia. Nämä Suomessa syntyneet somalit kasvavat hyvin pian aikuisiksi ja haluavat töihin."

Sivuhuomautuksena todettakoon, että lisääntyminen näyttää olevan melko huikeaa, jos puolet Suomen somaleista on syntynyt täällä. Suomen 17 vuotta vanhassa somalipopulaatiossa olisi siis tapahtunut 100 prosentin luonnollinen kasvu. Voi tosin olla, että Ylen tarjoamat luvut eivät ole tarkkoja, vaan maininnalla "Suomessa syntyneet" halutaan vain viitata siihen, että somalinuoret ovat ihan yhtä suomalaisia kuin kaikki muutkin. Tämä on tosin lievässä ristiriidassa sen kanssa, että ...

"... Väestöliiton monikulttuurisuusasioiden päällikön Anne Alitolppa-Niitamin mukaan myös lukio keskeytyy somalialaisnuorilla turhan usein. Hänen mielestään murrosikäisinä Suomeen muuttaneille nuorille tulisi tarjota yhteiskunnan tukea myös peruskoulun jälkeen."

Puheena olevat somalinuoret ovat nähtävästi syntyneet Suomessa silloin, kun kyse on heidän ihan-yhtä-suomalaisuudestaan, mutta muuttaneet tänne murrosiässä silloin, kun kyse on heidän tarpeestaan ja oikeudestaan erityisiin tukitoimiin.

Kuulisin myös mielelläni, keneltä Ylen toimittaja on saanut tietää, että somalit "haluavat töihin". Kotimaisessa nuorisossakin on pilvin pimein porukkaa, jolla ei ole minkäänlaista kiirettä päästä töihin. Aiempina aikoina heidänlaisensa tunnettiin lusmuina, sluibaajina ja vastaavina. Minun on vaikea uskoa, että lusmuja ja sluibaajia ei olisi vähintään yhtä paljon ja todennäköisesti enemmän somalinuorissa, joiden kokemuspiirissä ei ole ensimmäistäkään töissä koskaan käynyttä aikuista, ja joille suomalainen yhteiskunta hienotunteisuudessaan, suvaitsevaisuudessaan ja relativismissaan ei ole koskaan vääntänyt rautalangasta työn ja toimeentulon välistä yhteyttä.

Uskon vaivatta, että somalien joukossa on niitäkin, jotka haluavat kunnialliseen ammattiin, mutta yhtä vaivatta hyväksyn sen, että heidän joukossaan, kuten suomalaisten preka-eetujenkin joukossa, on runsaasti niitä, jotka notkuvat rautatieasemalla räkimässä ja soittamassa suutaan siksi, että he haluavat tehdä niin. Ei heitä kukaan sinne pakota. Suomessa on kaikille tarjolla maksuton perus-, ammatti- ja korkeakoulutus sekä runsaasti julkisrahoitteista ja virikkeellistä vapaa-ajantoimintaa.

"Vastikään perustetun Suomen somalien opiskelijayhdistyksen mukaan somalinuoret evät saa lukiossa riittävästi tietoa jatko-opintomahdollisuuksista. Tänä syksynä tehdyssä kyselyssä ilmeni, että 73 prosentilla somalitaustaisista lukiolaisista ei ollut riittävästi tietoa esimerkiksi yliopistojen pääsykokeista."

Mitäköhän tämäkin tarkoittaa? Eivätkö lukiolaiset ylipäänsä saa riittävästi tietoa jatko-opintomahdollisuuksista? Mikäli näin on, miksi somalit nostetaan erilleen kaikista puutteellisesti informoiduista lukiolaisista? Onko somaleilla erityinen oikeus saada tietoa? Vai koskeeko ongelma vain somaleja? Pimitetäänkö heiltä tietoa, jota jaetaan kaikille muille lukiolaisille tiskin alta sinetöidyissä kirjekuorissa? Ei keskeinen kysymys voi olla se, onko somalilukiolaisilla riittävästi tietoa, vaan se, onko järjestelmässä jokin syrjivä ominaisuus, joka estää nimenomaan somaleja saamasta tätä tietoa.

Sama tietysti pätee syrjäytymiseen laajemminkin. Ei se ole epätasa-arvoista, että somalien työttömyysaste on 60 tai 70. Epätasa-arvoista on vasta se, että järjestelmässä on jotakin, joka syrjäyttää nimenomaan somaleja. Jos tätä jotakin ei voida osoittaa, on lähdettävä siitä, että niin somalien työttömyys kuin heidän muutkin ongelmansa johtuvat heistä itsestään. Positiivisia erityistoimia ja paapomista perustellaan sillä, että ne kompensoivat rakenteellista epätasa-arvoa ja syrjintää, mutta jos jälkimmäisten olemassaoloa ei voida osoittaa, erityistoimet ovat perusteettomia ja edustavat puhdasta ja alastonta etnistä suosimista ja kääntäen muiden ryhmien etnistä syrjintää.

Mistä tulikin mieleeni tähän asti arvossa pitämäni ja joskus jopa äänestämäni Osmo Soininvaaran paljon keskustelua synnyttänyt hiljattainen rimanalitus blogissaan:

"Somalipakolaisten huonosta sopeutumisesta saamme kiittää vain omaa rasismiamme. Suomeen tuli paljon hyvin koulutettuja somaleja, joilla olisi ollut antaa paljon maamme hyväksi. Kun yliopistoissa koulutetuille ei ollut tarjota kuin hanttihommia, nämä suuntasivat pian Lontooseen ja rikastuttavat nyt Britanniaa. Heidän lähtönsä hankaloitti myös muiden somalien sopeutumista."

Osmo sai korrektiuskrampin ja alkoi pyörittää sitä samaa rikkinäistä levyä, jota olemme tottuneet Virheiltä De Röda kuulemaan. Jo lähtöasetelma on hullunkurinen. Somalit saapuivat keskelle Suomen sodanjälkeisen historian syvintä talouskriisiä. Maassa oli puoli miljoonaa työtöntä, mutta jostain olisi silti pitänyt tempaista motivoivaa ja koulutusta vastaavaa työtä kielitaidottomille Siad Barren upseereille, jotka olivat opiskelleet Moskovassa toverisopimuksella marksilaista dialektiikkaa ja sodankäyntitaitoja. Se, että näin ei tehty, oli rasismia.

90-luvun alussa moni akateemisesti koulutettu suomalainen sai olla tyytyväinen siivoojan, tarjoilijan tai varastomiehen työstä. Laskematon määrä ihmisiä yksinkertaisesti tuhottiin työttömyydellä, takausveloilla ja konkursseilla. Ketään ei kiinnostanut heidän syrjäytymisensä. Sellaisen Suomen olisi pitänyt kyetä tarjoamaan mieluista työtä kutsumatta saapuneille, kielitaidottomille somaleille, jotta nämä olisivat suvainneet sopeutua. Se, mitä Osmo sanoo, on itse asiassa niin irvokasta, että ellei tämä olisi koko perheen lähetys, päästäisin ruman sanan.

Jos Osmon otsasuoni olisi pullistellut vähän vähemmän, hän olisi kenties muistanut senkin, että hanttihommat ovat kautta historian ja maailman olleet ensimmäisen polven siirtolaisten pääasiallinen tapa astua sisään uuteen yhteiskuntaan. (Eipä silti, että tänne tulleita somaleja olisi niin kauheasti nähty edes niissä hanttihommissa.)

Viittaus Britanniaa rikastuttaviin yliopistokoulutettuihin somaleihin voisi olla parodiaa, mutta valitettavasti Osmo on tosissaan. Juuri sopivasti brittiläinen Channel 4 teki lehdissäkin, ei tosin suomalaisissa, uutisoidun dokumentin eri maahanmuuttajaryhmien kontribuutiosta Britannian yhteiskunnalle. Siitä käy ilmi mm., että ...

... iranilaiset, somalialaiset ja bangladeshilaiset ovat muita useammin työttömyyskorvauksen saajia.

... 40 prosenttia somaleista saa toimeentulotukea. Tämä on kymmenen kertaa enemmän kuin kantaväestössä.

... 80 prosenttia somaleista asuu sosiaalisin perustein tuetuissa asunnoissa.

Jos Britanniaan päätyi somalien eliitti, on melko helppo ymmärtää, miksi Suomeen jääneillä on ongelmia.

Ymmärrän toki, että Britanniankin tilanteeseen löytyy vihervasemmistolaisen apteekin hyllyltä "rakenteellinen" selitys, mutta pointti on, että Osmo joko omaa tietämättömyyttään tai lukijoiden tietämättömyyteen luottaen pyrkii käyttämään Britanniaa Yhteiskunta X:nä, paikkana, jossa integraation voidaan leikkiä onnistuneen, ja todisteena siitä, että integraation epäonnistuminen Suomessa voidaan selittää kantaväestön rasismilla. Tosiasia on, että somalien integroitumattomuus on toteutunut kaikkialla saman kaavan mukaisesti, eikä ilmiötä näin ollen ole mielekästä selitellä paikallisilla tekijöillä kuten rasismilla.

Ai niin, arvaatteko, mikä oli vastuullisten parlamentaarikkojen reaktio tv-dokumentin valottamiin tosiasioihin? Huolestuivatko he siitä, että maan nopeimmin kasvavat siirtolaisryhmät ovat myös suurimpia epäonnistujia? Huusivatko he yhtenä kuorona: "Näin ei voi jatkua!"

No eivät. He huolestuivat siitä, lisääkö ohjelma äärioikeistolaisen BNP:n (British National Party) kannatusta.

Mielenkiintoista on, että kukaan ei itse asiassa kiistä BNP:n "ekstremistien" väitteitä esimerkiksi kunnallisissa asuntojonoissa valkoisten perheiden edelle kiilaavista tulokkaista. Eihän niitä voikaan kiistää, koska ne ovat todenmukaisia. Jos suvaitsevaisto itse olettaa ihmisten kiihottuvan kalliiksi käyvistä ja jonoissa etuilevista maahanmuuttajaryhmistä, miksi se ei vaadi muutosta kiihottavaan käytäntöön, ts. siirtolaisten suosimiseen ja vastikkeettomaan elättämiseen? Suvaitsevaisto intuitiivisesti ymmärtää, että monikultturistisen ideologian mukaiset käytännöt julkisuuteen päästessään ylläpitävät ja lisäävät rasismia ja suvaitsemattomuutta. Eikö suvaitsevaisto näe mitään erikoista siinä, että harjoitetun politiikan, jonka julkilausuttuna tavoitteena on suvaitsevaisuuden lisääminen, implisiittisesti myönnetään vähentävän suvaitsevaisuutta?

Millainen ihminen voi vilpittömästi uskoa sellaisen aatteen oikeellisuuteen ja oikeutukseen, joka toimiakseen edellyttää asioiden todellisen laidan pimittämistä? Tätä ei pieni pääni kykene ymmärtämään.

Palaan vielä muutamalla sanalla lukio-ongelmaisiin somaleihimme. Asun n. 100 metrin päässä Eiran aikuislukiosta, jonka opiskelijamateriaalista somalit näyttävät muodostavan erittäin merkittävän osan. Ratikkapysäkin ja lukion välinen katu on ajoittain sakeana kaapuista kansaa.

Olen joskus ihmetellyt, miksi somalit ovat keskittyneet juuri Eiran aikuislukioon. Olen itse käynyt iltalukion, mutta tuohon aikaan iltalukiossa tapasi lähinnä vanhempia ihmisiä, jotka työn ja muiden tautien vuoksi eivät voineet osallistua virka-aikana annettuun opetukseen. Eiran somalilukiolaiset ovat kuitenkin tavallisia lukioikäisiä. Eira on mahdollisimman kaukana sieltä, missä somalit keskimäärin asuvat, ja heillä luultavasti on keskimääräistä harvemmin työssäkäynnistä johtuvia esteitä.

Selitys, mahdollisen aamu-unisuuden lisäksi, on tietysti se, että Eiran aikuislukiossa ei ole keskiarvorajoja. Koska lukion opetusohjelma, ja ylioppilaskirjoitusten vaatimustaso, on kuitenkin vakio riippumatta siitä, onko lukioon menty 9,5:n vai 5,5:n keskiarvolla, on jokseenkin odotuksenmukaista, että keskeytykset ovat avoimien ovien lukioissa tavallisempia.

Joku on ilmeisesti päättänyt, että somalit on hinnalla millä hyvänsä patistettava lukioon ja sieltä jatko-opintoihin. En ole varma siitä, onko tämä paras mahdollinen tapa edistää heidän muutenkin haasteellista asettumistansa osaksi yhteiskuntaa. Parempia tuloksia saatettaisiin saavuttaa rohkaisemalla ammattikoulutukseen niitä, joiden rahkeet ja motivaatio eivät riitä kirjatiedon omaksumiseen. Näyttää kuitenkin siltä, että tämä ei käy. Tarvitaan korkeasti koulutettuja somaleja kiintiövirkamiehiksi, monikulttuuriasiantuntijoiksi ja muiksi luutuneita käsityksiämme pöllyttäviksi menestystarinoiksi. Siispä heidät korkeakoulutetaan vaikka väkisin.

Kyllä keinoja löytyy. Kuten kiintiöt. Tai tarvittaessa yksi somalinkielinen lukio asiakaskunnan erityistarpeet huomioivine erityispiirteineen. Onhan meillä jo Hanken ja kohta kiinankielinen peruskoulukin.


Takaisin