Reilu vuosi sitten, lokakuussa 2005, kirjoitin lyhyesti Suomen somaliyhteisön lippulaivasta, moniosaaja Ali Qassimista. Kirjoitus herätti lukevassa yleisössä enemmän kiihotusta kuin kenties yksikään toinen tuotokseni, vaikka siinä ei tehty muuta kuin toistettiin omin sanoin Hesarin Ali-artikkelin sisältö. Kriitikoiden mielestä minua vain sapetti se, että vääränvärinen ihminen on pärjännyt työelämässä.
Jutun oikea pointtihan oli tietysti se, että se kymmenen prosenttia Suomessa asuvista somaleista, joka käy töissä, työllistyy pääasiassa aloille, joita ei olisi edes olemassa ilman somalivähemmistön olemassaoloa. Somalit ovat monikulttuurisuuspropagandan lempilapsia ja etnisistä vähemmistöistämme hehkutetuin. Kun pidetään Suomi-tarvitsee-maahanmuuttajia-seminaari, siellä puhuvat somalit. Kun tv-ryhmä tekee reportaasin monikulttuurisesta koulusta, siinä näytetään somalilapsia. Kun puhutaan rasismista, ruudussa näkyy valittavia somaleja. Koska tilanne on tämä, pieni vinoilu oli mielestäni aivan paikallaan.
Lukija muistutti minua vieraskirjassa eräästä Ali Qassimin huippuosaamisprojektista, johon kyllä törmäsin jo viime vuonna, mutta joka jostakin syystä jäi käsittelemättä. Alin oma putiikki Maahanmuuttajien Tuki ry haki Uudenmaan Te-keskukselta rahoitusta Synergian silta -projektille, jonka tavoitteena oli mikäpäs muukaan kuin "rasismin ja muukalaisvihan torjunta työmarkkinoilla". Alin hakemukseensa liittämässä projektikuvauksessa sanotaan näin:
"Hankkeen päätavoite on luoda malli siitä, miten samanaikaisesti parannetaan työttömien maahanmuuttajien työmahdollisuuksia ja lisätään työnantajien valmiuksia rekrytoida heitä. Mallissa huomioidaan kokonaisvaltaisesti maahanmuuttajan perhe ja toisaalta työllistävän työyhteisön koko henkilöstö. Tämä on prosessi, jota voidaan verrata sillanrakentamiseen, synergian sillan, josta hyötyvät niin työvoimapulasta kärsivä työnantaja kuin työnsaannin vaikeuksista kärsivä maahanmuuttaja. Avoimen dialogin ja molemminpuolisen lähentämisen periaate edellyttää laajempaa vuorovaikutussuhdetta kuin vain työnantajan ja työntekijän, eli yhden perheenjäsenen ja organisaation johdon. Siten mukaan tulevat maahanmuuttajien koko perhe ja työnantajien henkilöstö kaikilla tasoilla. Hankkeen tuloksena luodaan eri toimijoiden käyttöön malli kokonaisvaltaisista toimista maahanmuuttajaperheen sopeutumisessa. Malli sisältää toimintatavan monikulttuurisesta tukipalvelusta, joka voi jatkaa projektin jälkeen toimintaansa vakiintuneena toimintamallina ja maahanmuuttoasioiden kanssa työskentelevien tahojen, kuten julkishallinnon ja kansalaisjärjestöjen työkaluna. Hankkeen aikana kohderyhmänä olleet 20 maahanmuuttajataustaista henkilöä työllistyvät tai hakeutuvat täydennyskoulutukseen samalla, kun hankkeessa mukana olevien työyhteisöjen kyky hyväksyä erilaisuutta lisääntyy. Projektin toimet kohdistetaan koko maahanmuuttajaperheeseen ja koko työyhteisöön. Maahanmuuttajaperheiden valmennuksen tavoitteena on identiteetin vahvistaminen itseohjautuvuuden, sisäisen yrittäjyyden asenteen, oman osaamisen tuotteistamisen ja markkinoinnin keinoin. Työpajoissa käytetään työmenetelmänä tarinateatteria, SO-analyysiä, toimintaoppimista sisäisen yrittäjyyden otteen omaksumiseksi ja benchmarking-menetelmää yhteisöön kinnittymiseksi. Tarinateatteria käytetään yksittäisen ihmisen oman henkilökohtaisen tarinan kuulemiseksi ja sen näkyväksi tekemiseksi teatterin ja improvisaation keinoin. Tarinat ja niidenkerronta yhteisössä jäsentää ja ravitsee tunne-elämäämme sekä auttaa hahmottamaan omaa paikkaamme yhteiskunnassa. SO-analyysi, sisäisen yrittäjyyden valmennus sekä benchmarking tuovat esiin vahvuudet ja mahdollisuudet ja mahdollistaa oman osaamisen tuotteistamisen ja markkinoinnin yhteisöihin liittymiseksi (työyhteisöt tai koulutusorganisaatiot). TDA-analyysi mittaa työyhteisössä erilaisuuden vastaanottokykyä ja tuo esiin siinä olevat puutteet. Tämän pohjalta luodun koulutuksen tarkoituksena on hankkeeseen osallistuvissa yrityksissä edistää työyhteisöjen maahanmuuttajataustaisten ihmisten vastaanottokykyä."
Teksti vaikuttaa erehdyttävästi tietokoneohjelman generoimalta pupulta. Miettikää esim. seuraavaa pätkää:
"Maahanmuuttajaperheiden valmennuksen tavoitteena on identiteetin vahvistaminen itseohjautuvuuden, sisäisen yrittäjyyden asenteen, oman osaamisen tuotteistamisen ja markkinoinnin keinoin. Työpajoissa käytetään työmenetelmänä tarinateatteria, SO-analyysiä, toimintaoppimista sisäisen yrittäjyyden otteen omaksumiseksi ja benchmarking-menetelmää yhteisöön kinnittymiseksi."
Olen kohtuullisen tottunut lukemaan vaikeaa asiatekstiä, ja minulla on paljon kokemusta erilaisista projektirahoitushakemuksista. Silti en ymmärrä Alin projektikuvauksesta yhtään mitään. Mielestäni siinä ei sanota mitään.
Alin projektin hintalappu oli 344 650 euroa. Sillä rahalla oli tarkoitus saada 20 maahanmuuttajaa töihin tai täydennyskoulutukseen.
Avustus- ja apurahahakemusten kultainen sääntö on, että aina saa hakea. Vastuu on kuulijalla eli tässä tapauksessa hakemuksen käsittelijällä. Uudenmaan Te-keskus oli sitä mieltä, että Alin projekti on hieno ja ansaitsee 300 000 veroeuron satsauksen. Tämän lisäksi Helsingin kaupunki myönsi Maahanmuuttajien Tuki ry:lle 27 000 euron avustuksen toimintakuluihin.
26.10.2005, alle kuukausi Hesarin menestystarina-artikkelin julkaisun jälkeen, Helsingin kaupungin työllistämistoimikunta katkaisi toiminta-avustusten maksatuksen Maahanmuuttajien Tuki ry:lle. Verottajalta saatujen tietojen mukaan yhdistys ei ollut maksanut työnantajamaksujaan ainakaan vuosilta 2004 ja 2005. Uudenmaan Te-keskus puolestaan keskeytti Synergian silta -projektin rahoittamisen, koska...
"...on ilmennyt epäselvyyksiä mm. avustusten käytössä ja kirjanpidossa. [...] Synergian Silta – hankeen kumppaneilla on Helsingin käräjäoikeudessa vireillä oikeudenkäynti Maahanmuuttajien Tuki ry:tä vastaan. Sampo-pankki ja Nordea ovat sulkeneet yhdistyksen tilit epäselvyyksien vuoksi, jotka liittyvät nimenkirjoittajien toimivaltaan."
Näistä käänteistä ei ole pidetty kovin suurta meteliä. Varsinkaan ne eivät ole estäneet Ali Qassimia esiintymästä edelleen monikulttuurisen Suomen omantunnon äänenä ja kaikkien sorrettujen puolestapuhujana. (Vrt. tämä, tämä, tämä tai tämä.) Tai osallistumasta asiantuntijan ominaisuudessa erilaisiin julkisrahoitteisiin projekteihin. Pientä huumoria voidaan nähdä siinä, että Ali Qassimin mielestä "maahanmuuttajayhdistykset voisivat asiantuntijoina vaikuttaa nykyistä enemmän Helsingin kaupungin toimintaan".
Hyviä kysymyksiä ovat mielestäni ainakin seuraavat: a) Miksi Alille myönnetään 300 000 euroa (1 800 000 markkaa) julkista rahaa hankkeeseen, jonka sisältö on silkkaa puutaheinää? Aikana, jolloin rahaa ei tunnu riittävän edes yhteiskunnan perustoimintojen ylläpitämiseen. b) Miksi Alin kämmäykset saamiensa rahojen kanssa eivät ole vähentäneet hänen nauttimaansa luottamusta suvaitsevaiston piirissä? Mieleeni tuli, että aliqassimit ovat tietyssä mielessä nykyaikainen versio Sarumanista ja Auervaarasta. Aloitetaan ensinmainitusta.
Sarumanilla on pahamaineinen ääni, jolla hän lumoaa kuulijansa. Hyviksille, jotka löytävät Sarumanin, vihollisensa, lyötynä tuhotusta Rautapihasta (The Two Towers, book three, ch. X, 'The Voice of Saruman'), on vähällä käydä huonosti. Tolkien kuvaa Ääntä näin:
"Those who listened unwarily to that voice could seldom report the words that they heard; and if they did, they wondered, for little power remained in them. Mostly they remembered only that it was a delight to hear the voice speaking, all that it said seemed wise and reasonable, and desire awoke in them by swift agreement to seem wise themselves. When others spoke they seemed harsh and uncouth by contrast; and if they gainsaid the voice, anger was kindled in the hearts of those under the spell."
Ali Qassimin tapauksessa lumo ei piile niinkään puhujan fyysisessä äänessä vaan puheen moodissa ("etnopositiivinen", "monikulttuurinen"), jossain määrin myös puhujan statuksessa ("Ihmisoikeus-Ali"). Kaikki, mitä tässä Moodissa sanotaan, on suloista ja kuulostaa viisaalta ja järkevältä, vaikka kuulija harvoin muistaa tai pystyy raportoimaan, mikä puheen varsinainen sisältö oli. Mistä seuraten sisällöllä ei oikeastaan ole mitään väliä. Kuulijassa herää halu osoittaa oma viisautensa olemalla pikaisesti samaa mieltä. Poikkipuoliset sanat kuulostavat karkeilta ja moukkamaisilta, täysin riippumatta niiden asiasisällöstä. Jos Moodi (= "Ääni") poistetaan, tekstin tenho haihtuu ilmaan. Jos vastaavilla sanakäänteillä olisi haettu 345 000 euroa kahdenkymmenen keski-ikäisen miehen saattamiseksi töihin tai täydennyskoulutukseen, kaikki olisivat pitäneet hakemusta hullunhorinana, ja se olisi päätynyt paperikoriin.
Jossain takavuosien lehtijutussa Auervaaran uhrit kertoivat, miltä heistä tuntui huijausten paljastuttua. He olivat henkilökohtaisesti raivoissaan Rubenille, koska tämä oli saattanut heidät puille paljaille, mutta samanaikaisesti he olivat vihaisia poliisille ja tuomioistuimille, jotka olivat peruuttamattomasti särkeneet heidän illuusionsa. Alin tapauksessa ongelma on siinä, että rahat, joita Maahanmuuttajien Tuki ry huijaa Te-keskuksen tai Helsingin kaupungin tädeiltä, eivät oikeasti ole näiden tätien rahoja. Siksi heidän ei tarvitse ottaa asiaa henkilökohtaisesti. Siksi heille jää vain yleinen harmistus siitä, että tuli nyt tällainen valitettava väärinkäsitys, joka saattaa uusintaa valtaväestön nuivia stereotypioita.
"Kuulepa, Ali, sinä olit nyt vähän tuhma, ja tädin täytyy pikkuriikkisen panna rahapussipussukkaista kiinni, etteivät rasistit saa lyömäaseita. Mutta laitapa taas rohkeasti ensi vuonna hakemusta vetämään. Niiden lukemisesta tulee meille niin hyvä mieli. Kyllä meillä täällä aina rahaa riittää hyviin etnoviritteisiin ja -sävytteisiin hankkeisiin. Ja jos loppuu, niin nipistetään jostakin toissijaisesta momentista kuten tähänkin asti."