28.11.2008

Kommentti homonampumiskohinaan

Sanoma-konsernin sotaretki henkilöäni ja henkilöni välityksellä Timo Soinia, Perussuomalaisia ja kaikkia väärin äänestäneitä suomalaisia vastaan jatkuu uudella skandaalilla. Kohu liittyy vuonna 2003 kirjoittamaani tekstiin, jossa kevytmieliseen sävyyn purin ärtymystäni erilaista kaduilla tapahtuvaa häirintää kohtaan. Kirjoitus on edelleen luettavissa täällä.

Raportoin tekstissä tapauksesta, jossa (siisti ja selvä) mieshenkilö lähestyi minua kadulla, ehdotti suuseksiä ja tivasi perusteluja kieltäytymiselleni. Tapaus raivostutti minua, ei siksi, että kyseinen mieshenkilö oli homo, vaan siitä samasta syystä, miksi vastaava ehdotus ja tivaaminen olisi luultavasti raivostuttanut useimpia naishenkilöitä. En pidä seksuaalisesta häirinnästä, ja sellaisen kohteeksi joutuminen suututtaa minua.

Kirjoituksen alkuperäisessä versiossa oli seuraava kappale:

"Tehtaanpuiston homon kanssa mietin hetken, että jospa hakisin yläkerrasta pyssyn ja ampuisin päähän. Olisiko siitä seuraava hekuma niin suuri, että se ylittäisi vankilareissusta seuraavan harmituksen? Väkivalta on nykyään aliarvostettu ongelmanratkaisukeino."

En pidä tätä möläytystä kovin ansiokkaana, ja se onkin poistettu kirjoituksesta aikoja sitten. Puolustuksekseni, siis omaksi eikä möläytyksen puolustukseksi, nostaisin kuitenkin esiin muutaman seikan:

1. Koko kirjoitus on läpeensä provokatiivinen, turhautunut purkaus, huumoriksi tarkoitettu, vaikkei sitä sellaiseksi ymmärrettäisikään. Tämä luultavasti käy ilmi tekstin loppuosasta (jota poistettu kappale välittömästi edelsi):

"Poikien kanssa pohdin, että suoranaisiin laittomuuksiin ja vaaratilanteisiin puuttuvan poliisin ohella meillä pitäisi olla jonkinlainen muhamettilaisyhteiskunnista tuttu partasuumiliisi, jonka toimialaa olisivat kaikenlaiset intuitiivisesti tunnistettavat mutta lainsäädännön kannalta vaikeasti kodifioitavat ärsyttävyydet. Miliisit voisivat partioida jalkakäytävillä ja jaella sähköpiiskalla tärskyjä mölyäville pultsareille, häiritseville hare krishnoille ja Unicefin rahankerääjille, ihmisiä töniville mummoille sekä räkiville ja kiroileville teineille.

Olenkohan tulossa vanhaksi?"

2. Tehtaanpuiston homoa koskevassa kommentissani en kerro, mitä suuseksiä kadulla ehdottaville mielestäni pitäisi tehdä tai mitä aion sellaisille tehdä. Siinä kuvailtiin ajatuksia, jotka - teoreettisena pohdintana - käväisivät vihanpuuskan keskellä päässäni. Edelleen uskon, että vastaavassa tilanteessa yhden jos toisenkin päässä käväisee samanlaisia ajatuksia.

3. Kaikkia päässä käväiseviä ajatuksia ei ole viisasta sanoa ääneen. Teksti kuitenkin kirjoitettiin viisi vuotta sitten, aikana, jolloin en ollut julkisuuden henkilö ja jolloin aseet ja niillä tehty väkivalta eivät olleet yhtä akuutteja ja kivuliaita kysymyksiä kuin nykyään.

4. Koska aika ja oma asemani muuttuivat, ja koska mainittu möläytys ei absoluuttisestikaan ole kovin älykäs, poistin sen kirjoituksesta.

Olen sekä kannattajieni että vastustajieni kanssa yhtä mieltä siitä, että kirjoituksissani on harkitsemattomuuksia. Varsinkin vanhemmasta päästä olevat tekstit ovat päiväkirjamaista avautumista, eivät yhteiskuntapoliittisia tutkielmia. Jälkikäteissensuroinnissa on kuitenkin omat pulmansa tilanteessa, jossa lauma vihamielisiä tarkkailijoita ja tiedotusvälineitä yrittämällä yrittää löytää kirjoituksista jotakin raskauttavaa. Jos poistan vanhasta artikkelista yhden elementin (kuten tässä käsitellyn möläytyksen), vihamielinen tarkkailija haistaa välittömästi verta, hoksaa, että "ahaa, siinä on arka kohta", ja ryhtyy rummuttamaan poistettua elementtiä julkisuudessa.

Juuri näin on käynyt tässäkin tapauksessa. Poistetun kappaleen julkisella riepottelulla pyritään todistamaan jompaakumpaa seuraavista teeseistä:

1. Halla-aho on väkivaltainen hullu. En ole. En ole koskaan syyllistynyt väkivaltarikokseen tai mihinkään muuhunkaan rikokseen. En esitellyt tekstissä aikeita tai uhkauksia, vaan kerroin, miltä minusta tietyllä hetkellä, vihanpuuskassa, tuntui. Osmo Soininvaara voi todistaa teille, että vihanpuuskassa saattaa ajatella kaikenlaista.

(Jos joku nyt huomauttaa, että Osmo vihanpuuskassaan ainoastaan toivoi, kun taas minä omassa vihanpuuskassani fantasioin aktiivisella teolla, huomautan, että erästä itse (toisessa vihanpuuskassa) esittämääni toivetta varsin yleisesti pidetään aktiiviseen tekoon verrattavissa olevana rikoksena.)

2. Vaikkei Halla-aho olisi tarkoittanut sitä, mitä kirjoitti, tuollaiset möläytykset eivät sovi kaupunginvaltuutetulle. Halla-aho on siten sopimaton kaupunginvaltuutetuksi. Tässä unohtuu nyt se, että en minä kommenttiani möläyttänytkään kaupunginvaltuutettuna. Möläytin sen tuntemattomana rivikansalaisena. Se, että möläytys jatkaa olemassaoloaan nyt, ei johdu minusta. Minä olen poistanut sen ja siten tuonut julki, että tuollaisen sanominen ei ole omastakaan mielestäni sopivaa.

Asiaa käsittelevässä artikkelissaan Helsingin Sanomat tyytyy raportoimaan näin:

"Eräässä blogikirjoituksessaan hän kertoo miettineensä hetken, pitäisikö hänen hakea yläkerrasta pyssy ja ampua homoa päähän."

Minun mielestäni tuollaisesta uutisoinnista syntyy sellainen kuva, että olen ylipäänsä miettinyt posauttavani geneeristä homoa päähän, mikä kuva ei oikein vastaa todellisuutta. Lauseen totuusarvo lisääntyisi jo tällaisella modifioinnilla:

"Eräässä viiden vuoden takaisessa ja sittemmin poistetussa blogikirjoituksessaan, johon kukaan ei ennen vaaleja kiinnittänyt huomiota, hän kertoo miettineensä hetken, pitäisikö hänen hakea yläkerrasta pyssy ja ampua suuseksiä sinnikkäästi kadulla tarjonnutta homoa päähän."

Selostin kyllä asiayhteyden minulle soittaneelle toimittaja Saloselle. Luonnollisesti oleellinen lisäinformaatio ei suodattunut Salosen juttuun, koska Salosen tehtävä ei ole välittää tietoa vaan luoda oikeanlaisia mielikuvia.

Lehtien mukaan poliisi harkitsee aselupieni peruuttamista. (No, ei tämä nyt ole ihan se, mitä poliisi itse noissa jutuissa kertoo.) Minua kiinnostaisi suuresti tietää, miten ja miksi tieto poliisin vasta tekeillä olevasta lupaharkinnasta on päätynyt tiedotusvälineille. Asiasta uutisoi (ei kovin yllättävästi) ensimmäisenä Ilta-Sanomat, jonka juttuun ei sattuneesta syystä ole merkitty toimittajan nimeä. Uutisesta voidaan mainita myös se, että sen mukaan olen...

"...kirjoittanut useita väkivaltaa ja aseharrastusta ihannoivia tekstejä."

Aseharrastusta olen puolustanut useaankin otteeseen, mutta puolustaminen ei kai ole ihan sama asia kuin ihannoiminen. Eniten minua ihmetyttävät ne "useat väkivaltaa ihannoivat tekstit". Voisiko joku etsiä tältä sivustolta esimerkkejä teksteistä, joissa "ihannoidaan väkivaltaa"?

Mutta takaisin asiaan: Miten Sanna Ukkola Ilta-Sanomat sai kuulla koko asiasta? Ilmoitteleeko poliisi saamistaan tutkintapyynnöistä tai vasta tekeillä olevista harkitsemisistaan Ilta-Sanomille? Vai onko poliisille tulleen vihjeen takana hyvin lähellä Ilta-Sanomia oleva taho? Käsittelyssä oleva, Tehtaanpuiston ahdistelijaa koskeva tekstihän on viime aikoina vilkkunut ennenkin Ilta-Sanomien uutisoinnissa. Mielestäni joku poliisissa toimii nyt hieman harkitsemattomasti, sillä tällainen tietojen vuotaminen tekee aselupieni harkinnasta poliittisen prosessin. Sen sijaan, että poliisi voisi rauhassa harkita, olenko laissa säädetyin kriteerein sovelias pitämään hallussani aseita, se joutuu nyt pohtimaan, mikä on poliittisesti mahdollinen ratkaisu. Poliisihan ei suinkaan ole riippumaton toimija. Se toimii sisäministeriön alaisuudessa.

Toimittajan tehtävänä on perinteisesti pidetty oleellisen tiedon esiinnostamista kohinan keskeltä. Sanoma-konsernin lehdet ovat nyt kuukauden ajan käyneet täikammalla läpi lähinnä vuosien takaisia, osin jo sivuiltani poistuneita tekstejä ja määritelleet oleelliseksi tiedoksi sen, että kannatan naisten raiskaamista ja homojen ampumista. Kuitenkin kolme tuhatta, pääosin koulutettua ja kirjoituksiini tutustunutta helsinkiläistä katsoi hyväksi äänestää minua kunnallisvaaleissa. Äänestivätkö he todella minua siksi, että hekin kannattavat naisten raiskaamista ja homojen ampumista? Vai näkivätkö he kirjoitusteni oleellisen sisällön jotenkin toisin kuin HS ja IS?

Kaikkien on myllytyksen keskellä hyvä muistaa, että IS:n, HS:n, vasemmistonaisten tai vihreiden naisten todellinen ongelma en ole minä tai julkisuudessa esitetyt mielipiteeni. Nehän olivat kaikkien nähtävillä jo ennen vaaleja, eivätkä ne silloin kiinnostaneet ketään. Niistä puhutaan nyt siksi, ettei tarvitsisi puhua siitä asiasta, jonka vuoksi te oikeasti äänestitte minua. Ettei tarvitsisi sanoa sitä demokraattisessa yhteiskunnassa epäkorrektia totuutta, että te äänestitte ihan väärin.

IS:n Sanna Ukkola perusteli jossakin välissä loanheittoaan ja vanhojen irtolauseiden keräilyä sillä, että äänestäjillä on oikeus tietää, mitä heidän valtuutettunsa ajattelevat. Minun tapauksessani Sanna tekee turhaa työtä, sillä äänestäjäni tietävät oikein hyvin, mitä heidän valtuutettunsa ajattelee. Sanna voisi seuraavaksi pohtia, onko kansalla myös oikeus saada kuulla mediakeskustelua niistä aiheista, jotka saivat äänestäjäni äänestämään minua. Ne aiheet eivät ole naisten raiskaaminen ja homojen ampuminen.

Osoituksena siitä, miten ihmeellinen maailma on, toimii se, että oikeastaan ainoana tiedotusvälineenä Vihreä Lanka (toimittajineen ja kolumnisteineen) on tarttunut vaalituloksen antamaan haasteeseen rakentavalla tavalla. Se on ainoa julkaisu, jolla tuntuu olevan halua ihmisten äänestyskäyttäytymisen ymmärtämiseen väärien ehdokkaiden demonisoinnin sijaan, jokseenkin ainoa, joka haastatteluissa on julkaissut sen, mitä olen oikeasti vastannut, kuin myös jokseenkin ainoa, joka on oivaltanut sen ilmeisen seikan, että "aseita-hipelöivä-raiskauksia-kannattava-homonampuja = 3000-ääntä" ei ole uskottava yhtälö. Vihreiden keskuudessa puhjennut debatti on jopa saanut minut miettimään uudelleen eräitä sanottuun liikkeeseen liittyviä yleistäviä käsityksiäni.

Uusimman likasaavin ajoitus ei tietenkään ole puhdasta sattumaa. Soini on Ylen Ykkösaamu-ohjelman vieraana huomenna, lauantaina klo 10.05, ja arvatkaapa, mistä siellä puhutaan. Itsestäni taas on luvassa iso juttu sunnuntain Hesariin. Toimittaja Esa Mäkinen (os. Ylioppilaslehti) oli tehnyt hyvät taustatyöt, ja itse haastattelukin oli varsin laadukas, mikä loi tiettyjä odotuksia. Saamani tarkistusversion perusteella luvassa on kuitenkin taas ämpärillinen sitä ihteään.

Vastustajani ja vihaajani muistuttavat usein siitä, että olen täydellisen turha ja merkityksetön tyyppi. Enpä haluaisi olla yhtään tämän merkityksellisempi. Paine saattaisi kasvaa rasittaviin mittoihin.


Takaisin