30.8.2007

Virheellistä toiseutta

Monikultturistinen yhteiskunta jättää maahanmuuttajille hyvin vähän liikkumavaraa. Maahanmuuttajalla ei ole varsinaista itseisarvoa vaan ainoastaan fetissi- ja funktioarvo. Hyvä maahanmuuttaja on sellainen, joka ei sopeudu, joka vaatii kotoutustoimenpiteitä ja joka valittaa, koska tällainen maahanmuuttaja toteuttaa funktiotaan: suvaitsevaisella on tilaisuus suvaita häntä ja olla siten hyvä ihminen.

On myös huonoja maahanmuuttajia, sellaisia, jotka assimiloituvat suomalaiseen kulttuuriin ja siten pettävät toiseususkonnon ihanteet. Elleivät he valita ja vaadi, suvaitsevaisella ei ole tilaisuutta suvaita heitä tai jakaa heille jalosti vastikkeetonta verorahaa. Elleivät he valita ja vaadi, he eivät myöskään lisää suomalaisten syyllisyyttä, mikä ei ole hyvä asia, koska suomalaisten syyllisyyden lisääntyminen on etnopositiivista.

Pahinta on, jos maahanmuuttaja, joka ei valita eikä vaadi, on vielä nainen. Hyvä ja suvaitsevainen maahanmuuttopolitiikka on muiden ominaisuuksiensa ohella käänteistä seksiturismia, jonka avulla osa naispuolisesta väestöstämme voi a) toteuttaa eksoottisia seksifantasioitaan ilman kallista ja hankalaa matkustelua, b) lisätä omaa seksuaalista markkina-arvoaan ja c) ärsyttää suomalaista miestä, tuota kaiken kavaluuden alkujuurta, joka maksaa fetissin maassaolon, saa todennäköisimmin hänen puukostaan ja joutuu kuuntelemaan, kuinka ihq fetissi on verrattuna suomalaiseen HK:n sinistä syövään kalsarisankariin. (Ennen kuin alat huutaa, käy tutustumassa suvaitsevaisten naisten ajatuksiin kirjoituksen Itsenäisyyspäivä jälkiosassa.)

Erityisen ärsyttäviä ovat thai-vaimot. Huoria ja/tai hakkaavien suomalaismiesten kotiorjia kaikki. Mitä siitäkin tulee, jos suomalainen mies saa piparia ohi sallittujen jakelukanavien? Thai-vaimot ärsyttävät suvaitsevaisia juuri siitä samasta syystä, joka saa Juntti-Reiskan katselemaan mustaa miestä alta kulmain: ulkoa tuleva tarjonta on uhka omalle markkina-arvolle.

Hesari onkin aloittanut jälleen ristiretken tuontivaimoja vastaan. Motiivit ovat toki jalot. Avioliitot eivät välttämättä perustu puhtaaseen rakkauteen, vaan naiset saattavat olla liikkeellä paremman elämän perässä. (Tämä ei tietenkään päde suomalaisnaisten ja afrikkalaisten miesten liittoihin.) Suomalaismies saattaa pahoinpidellä ja alistaa vaimoaan. (Tätä ei tapahdu suomalaisnaisten ja tuontimiesten liitoissa.) Vuosina 1996-2005 solmituista 1600 suomalais-thaimaalaisesta avioliitosta kokonaista 400 on päättynyt eroon. (Muistan lukeneeni, että suomalaisnaisten ja pohjoisafrikkalaisten miesten avioliitoista 70-80 prosenttia päättyy eroon, mutta se on eri asia.) Osa eronneista thai-vaimoista päätyy töihin thai-hierontaa tarjoaviin salonkeihin. (Se on yhteiskunnan kannalta paljon huolestuttavampi ilmiö kuin rautatieaseman seinänkannattimiksi päätyvät afrikkalaiset miehet.) Thaimaalaiset naiset eivät välttämättä edes jaa länsimaisia käsityksiä sukupuolten tasa-arvosta. (Toisin kuin afrikkalaiset ja arabimiehet.)

Ikään kuin tämä ei riittäisi, päivän Hesarissa toimittaja Juhani Mykkäsen haastattelema, Suomeen viisi vuotta sitten muuttanut, suomalaisen kanssa avioitunut, kokkina työskentelevä ja thaiyhteisössä vaikuttava Niramon Thanuddhanusilp vastaa prostituutiopaljastuksia koskeviin kysymyksiin virheellisesti:

"Thaimaassa prostituutio on kielletty ja sen harjoittamista hävetään. Täällä seksipalvelujen myyminen on sallittua ja paikallisten asenne myönteisempi. Nämä asiat saavat ihmiset tuntemaan olonsa paremmaksi."

Niramon ei tunnu ymmärtävän Aidosta Monikulttuurisuudesta yhtään mitään:

"Kieli on ylivoimaisesti suurin este saada muita töitä. Mutta monet thaimaalaiset päätyvät opiskeltuaan liike-elämäänkin. Suomalaisen yhteiskunnan ei pidä muuttua, meidän pitää sopeutua."

(On niin kerettiläistä puhetta, että lukija alkaa hädissään kaivaa krusifiksia ja valkosipulia esiin.)

24-vuotias thai-ravintolan pitäjä Warakorn Iamruang muutti Suomeen äitinsä kanssa 14 vuotta sitten. Äiti on edelleen tyytyväisenä naimisissa suomalaismiehensä kanssa. Warakorn luulee, että Suomessa maahanmuuttajan on "hyvä elää":

"Työtönkin saa täällä sosiaaliapua. Varsinkin suomea osaava pärjää kyllä."

Thai-hieronnasta Warakorn on yhtä pihalla kuin Niramonkin:

"Jotkut suomalaisetkin ajattelevat, että ne ovat vain seksipaikkoja, mutta kyllä se on ihan normaalia työtä. Ihminen ilman koulutusta voi tehdä sitä elääkseen."

Välillä voi vain hartaasti ihmetellä, miksi joillekuille kaikki on niin kauhean vaikeaa ja joillekuille muille taas ei. Miksi jotkut ryhtyvät uudessa ja vaikeassa tilanteessa rakentamaan elämäänsä niillä palikoilla, joita heillä on, kun samalla toiset odottavat peukaloitaan pyöritellen, että joku muu loisi heille optimaaliset olosuhteet? Miksi rakenteellisen rasismin karvainen koura, joka pakottaa afrikkalais- ja arabimiehet syrjäytymään ja kriminalisoitumaan, ei tavoita thaimaalaisia, nepalilaisia ja kiinalaisia? Voisiko onnistumisen ja epäonnistumisen takana olla jotain muutakin kuin ympäröivän yhteiskunnan asenteet? Esimerkiksi oma asenne?

Ja miksi niitä työperäisten maahanmuuttajien rekrytoimispisteitä ollaan perustamassa juuri Afrikkaan?

Ensimmäisen Afro Massage tai Somali Cuisine -toiminimen avaamista odotellessa...


Takaisin