13.9.2007

Vielä raiskauksista

Olipa kerran Kaisaniemenpuistoa koskeva väärinkäsitys. Tuon väärinkäsityksen mukaan Kaisaniemenpuiston pelottavuus johtui siitä, että sen olivat ottaneet tukikohdakseen ja metsästysmaakseen tummahipiäiset ja useasti veitsin aseistautuneet nuoret miehet. Väärinkäsityksen mukaan puistoa pelättiin, koska nuorukaiset olivat ryöstäneet, pahoinpidelleet tai raiskanneet siellä useita suomalaisia tyttöjä ja poikia.

Sitten Helsingin Sanomat oikaisi väärinkäsityksen. Kaisaniemenpuiston pelottavuus ja huono maine eivät johtuneetkaan työperäisistä nuorukaisista vaan ... pelottavista pensaikoista. Sekä siitä, että maaseudulta kaupunkiin juhlimaan saapuneita äveriäitä ja humalaisia isäntämiehiä ryöstettiin Kaisaniemenpuistossa 1800-luvulla.

Koska pelottavuus johtuikin pelottavista pensaikoista, eikä pensaikoissa vaanivista työperäisistä nuorukaisista, ratkaisu pelottavuuteen ei tietenkään voinut olla vartioinnin, poliisipartioinnin tai kameravalvonnan lisääminen, jota väärinkäsittäneet olivat ajoittain vaatineet, vaan se, että poistetaan pelottavat puskat ja istutetaan tilalle kukkasia. 1800-luvulta periytyvää huonoa mainetta Helsingin Sanomat päätti ryhtyä kohentamaan Kaisaniemi-teemaviikon avulla.

Ikävä kyllä 12.9., juuri, kun Kaisaniemenpuiston pelottavuuden oikeat syyt (pensaikot) alkoivat hahmottua ihmisille, työperäinen, tummaihoinen, Kaisaniemenpuiston pensaisiin kätkeytynyt mieshenkilö, sanallisen suostuttelun kariuduttua, pyrki teräasetta apunaan käyttäen raiskaamaan naishenkilön.

Jotta vanhat väärinkäsitykset eivät olisi saaneet uutta puhtia, Helsingin Sanomat päätti toimia vastuullisen median tavoin ja jättää yksittäistapauksen uutisoimatta. Ikävä kyllä muut tiedotusvälineet eivät tunteneet vastuutaan, ja kun ilkeät lukijat vielä vihjailivat Helsingin Sanomien sivujen kommenttiosastolla, että noudatettava uutisointipolitiikka saa Hesarin näyttämään melko pöljältä, uutinen lopulta ilmestyi myös Pravdan sivuille.

Tosin tummaihoisesta miehestä oli tullut "ulkomaalaissyntyinen" mies.

Helsingin Sanomat on aiemmin ollut huolissaan siitä leimaavasta vaikutuksesta, joka sanan "ulkomaalainen" käytöllä rikosuutisoinnissa voi olla. Olen periaatteessa aivan samaa mieltä, ja juuri sen vuoksi ihmettelen, miksi Hesari kutsuu vielä vapaalla jalalla olevaa ja siten tuntematonta tummaihoista miestä ulkomaalaissyntyiseksi mieheksi.

Ensinnäkin: Mistä Hesari tietää, että mies on ulkomaalaissyntyinen (= ulkomailla syntynyt)? Onhan Suomessa paikanpäälläkin syntyneitä tummaihoisia.

Toiseksi: Mikä ihmeen tuntomerkki on "ulkomaalaissyntyinen"? Eikö juuri "ulkomaalaissyntyisyyden" mainitseminen vihjeenä johda siihen, että ihmiset alkavat pälyillä epäluuloisina kaikkia ulkomaalaisia? Jos sanottaisiin reilusti, että tekijä oli tummaihoinen, ei esitettäisi mahdollisesti virheellistä väittämää hänen ulkomaalaisuudestaan eikä varsinkaan leimattaisi kaikkia ulkomaalaisia, kuten japanilaisia, norjalaisia ja venäläisiä, mahdollisiksi raiskaajiksi.

Lyhyesti sanoen: Miksi Hesari ulkomaalaistaa tummaihoiset ja epäilyksenalaistaa ulkomaalaiset?

Mutta ei vaadita tiedostavilta toimittajatyttösiltä kohtuuttomia. Kaisaniemenpuiston kultamunan uutisointi missään muodossa on jo paljon enemmän kuin se, että samainen lehti ei noteerannut millään tavalla työperäisen miesjoukon samaan aikaan Raisiossa suorittamaa joukkoraiskausta. Kaikenlaiset pikkujutut eivät mahdu Helsingin Sanomiin, koska sen on tehtävä neljännessivun juttuja mm. siitä, että musta mies saa huonoa kohtelua ambulanssikuskilta Oslossa. Puhumattakaan megareportaaseista, joissa käydään suomalaisen maahanmuuttopolitiikan merkittävimmän ongelman, itsensä työllistävien, ketään häiritsemättömien ja lakia rikkomattomien thai-hierojien kimppuun. Ne kurjat hutsut, väittämällä, että maahanmuuttajien tehtävä on sopeutua Suomeen, yrittävät riistää Hyviltä Suomalaisilta tilaisuuden sopeutua maahanmuuttajiin.

Kaisaniemenpuiston työperäinen subjektiivisuus pakeni paikalta humalaisen miesseurueen säikäyttämänä. En ole aivan varma, millä tavoin seurueen humalaisuus oli oleellinen ja maininnan arvoinen asia. (Mahdollisesti toimittajan tarkoitus oli muistuttaa, että siinä sitä taas hk:n sinistä ja keskikaljaa verkkareissa vetävä Örveltävä Suomalaismies™ pelotteli maahanmuuttajaa ja oli ehkä - jollakin tavalla - ainakin osasyyllinen koko juttuun.) Joka tapauksessa oli kaikkien osapuolten kannalta erinomaisen hyvä asia, että työperäinen mieshenkilömme oli sitä sorttia, joka käy veitsi kädessä vain yksinäisten naisihmisten kimppuun, eikä sellainen, joka ryhtyy ylivoimankin edessä puolustamaan oikeuttaan periä öisen puskapiirakan muodossa hyvitystä siirtomaa-ajan vääryyksistä ja yhteiskuntamme syrjivistä piilorakenteista. Ei ole nimittäin lainkaan viisasta mennä aktiivisesti väliin, jos jossakin raiskataan tai pahoinpidellään lähimmäistä.

Tämä nähtiin muutama päivä sitten Turun käräjäoikeudessa. Kaksi nuorta miestä, yksi turkulainen ja yksi tamperelainen, pyysivät syyskuussa 2006 tupakkaa helsinkiläiseltä pariskunnalta. Kun tupakkaa ei saatu, turkulaismies tarttui helsinkiläismiestä takaapäin kiinni ja potkaisi päähän. Tamperelaismies kuristi maassa makaavaa helsinkiläismiestä niin, että tästä alkoi taju paeta. Helsinkiläispariskunnan helsinkiläinen ystävä, karaten harrastaja, tuli apuun lyömällä ja potkaisemalla päällekarkaajia naamatauluun. Hetken aikaa haahuiltuaan turkulainen ja tamperelainen törmäsivät uudelleen helsinkiläisnaiseen ja löivät tätä kasvoihin niin, että hän putosi katuun. Miehet jatkoivat maassa makaavan naisen lyömistä ja potkimista. Nainen sai ruhjeita, ja häneltä murtui nenäluu.

Hölmömpi ja taantumuksellisempi ihminen voisi olla sitä mieltä, että karatea harrastavan helsinkiläisen väliintulo oli sekä erinomaisen oikeutettu että silmittömän ja aiheettoman väkivallan lopettamiseksi välttämätön. Hölmömpi ja taantumuksellisempi olisi kuvitellut, että kaupunki myöntää hänelle mitalin ja kunniakirjan esimerkillisestä toiminnasta. Turun käräjäoikeus oli kuitenkin viisaampi ja tuomitsi miehen maksamaan tamperelaiselle ja turkulaiselle eläimelle 450 euroa korvauksia kivusta ja särystä. Lisäksi hänelle tuomittiin 40 päivää ehdollista vankeutta.

Kun maahanmuuttajat raiskasivat oululaisnaisia viime talvena, lehdissä kritisoitiin lähinnä suomalaisia miehiä, jotka eivät saata naisia ravintolasta kotiin. Ihmeteltiin myös sitä, miten raiskaus voi tapahtua vilkkaahkolla paikalla ilman, että kukaan menee väliin.

Minä ainakaan en mene väliin, jos näen jossakin pahoinpitelyn tai raiskauksen. Poliisille toki soitan, mutta on aivan varmaa, etten ryhdy omatoimisesti tapahtumiin puuttumaan. Yksi syy on se, että raiskaajat ja pahoinpitelijät, jotka yleisillä paikoilla suoritettavissa akteissa pääsääntöisesti ovat kolmannen maailman tulokkaita, ovat yleensä aseistettuja ja erittäin halukkaita vahingoittamaan ja tappamaan. En halua kuolla. Toinen ja luultavasti tärkeämpi syy on se, että en vähäisimmässäkään määrin halua riskeerata tilannetta, jossa joutuisin maksamaan jollekin Afrikan sarven ihmissaastalle vahingonkorvauksia "kivusta ja särystä". Tuollaisessa tilanteessa voisin hyvin kuvitella menettäväni kokonaan itsehillinnän ja ottavani hengiltä sekä tuomarin, kipua ja särkyä kärsineen saastan että häntä puolustavan oikeusavustajan.

On myös periaatteellisia syitä. Raiskaus- ja pahoinpitelyepidemiaa ei ratkaista kansalaisaktiivisuudella. Siihen voidaan puuttua oikeanlaisella maahanmuuttaja- ja kriminaalipolitiikalla. Ongelma ei ole se, että suomalainen mies ei suojele suomalaista naista, vaan se, että Suomea ollaan tietoisella politiikalla muuttamassa maaksi, jossa suomalaista naista pitää suojella. En pidä lainkaan siitä ajatuksesta, että minun pitäisi oma terveyteni, omaisuuteni ja vapauteni vaarantamalla tehdä valtion ja viranomaisten puolesta likainen työ, ts. hillitä sellaisen maahanmuuttopolitiikan lieveilmiöitä, johon en ole voinut missään vaiheessa vaikuttaa, ja jota kaikesta sydämestäni vastustan.

Ihmiset eivät usko monikulttuurisuuden seurauksia ennen kuin ne osuvat omalle kohdalle. Tulevien sukupolvien kannalta on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää, että nämä seuraukset tajutaan mahdollisimman pian. On yksilöiden kannalta julmaa mutta kokonaisuuden kannalta hyvä asia, että monikulttuuri saa kukkia kaikessa kauheudessaan ilman kunnon kansalaisten interventioita. Mielestäni periaate on sama kuin lastenkasvatuksessa: lasta ei pidä vimmaisesti yrittää estää satuttamasta itseään, koska silloin hän ei koskaan opi, mitä ei kannata tehdä. Ei lapsi usko puhetta, vaan hänen on pakko saada itse työntää omat sormensa oven väliin. Sen jälkeen hän uskoo.

Monikultturismin pitää antaa vapaasti satuttaa ihmisiä, koska muuten he eivät opi, että monikultturismi satuttaa ihmisiä. Elleivät he opi sitä, he eivät nouse (esimerkiksi äänestyskäyttäytymisellään) vastustamaan monikultturismia, minkä seurauksena se satuttaa seuraavaa sukupolvea vielä enemmän.

Kuulimme kesällä, että raiskaukset ovat tänä vuonna lisääntyneet maassamme 55 prosentilla. Helsingin Sanomat ei saanut tätä detaljia mahtumaan sivuilleen. Mutta toisaalta Hesarinkaan kokoiseen lehteen ei mahdu kaikkea, ja Hesarin vastuullisena velvollisuutena on ollut vähän väliä muistuttaa meitä karmeasta työvoimapulasta, jota ei voida helpottaa työllistämällä niitä 100 000 kotimaista nuorta aikuista, joilla ei tällä hetkellä ole työ- eikä opiskelupaikkaa, mutta jota voidaan ratkaisevasti helpottaa tuomalla maahan esimerkiksi lukutaidottomia afrikkalaisia, joille saattaa jo kolmessa vuodessa valjeta kirjainten ja äänteiden välinen yhteys. Onneksi tiedämme, että jokaisesta maahanmuuttajasta koituu (ainakin periaatteessa) Suomelle 350 000 euron säästöt, muuten meitä saattaisi harmittaa se, että työperäisiä pitää asuttaa mm. Hotelli Vantaassa.

Tämän lisäksi Helsingin Sanomien on pitänyt uutisoida lisääntyvistä rasistisista rikoksista, joista tosin suurin osa on nimittelyjä, eikä niistä ole muuta näyttöä kuin maahanmuuttajan ilmoitus. Mutta hei, 90 prosenttia rasistisista rikoksista, kuten muistakin valkoisen heteromiehen rikoksista, jää tietysti ilmoittamatta poliisille eikä päädy tilastoihin. Ainakin näin voisi olla. Ja sehän tarkoittaa, että on.

Kirkko ja Kaupunki -lehti tarjosi hieman tarkennusta kertomalla, että kolmasosa poliisin tietoon tulleista raiskauksista on maahanmuuttajien tekemiä. Ja maahanmuuttajiahan on suomen väestöstä ainakin kaksi prosenttia.

Tällä viikolla Iltalehti, tosin vain paperiversiossaan, käsitteli aihetta koko sivun jutulla. (Kiitokset Jarille, joka skannasi ja postitti artikkelin.) Viime vuonna Helsingissä kirjattiin 247 seksirikosilmoitusta. Luku on vuosituhannen synkin. Selvitetyiksi kirjatuista tapauksista tekijä oli maahanmuuttaja 39 prosentissa. Suhteessa eniten ulkomaalaisepäiltyjä (45%) oli vuonna 2003.

"Poliisi on kirjannut myös sen, mistä epäillyt ovat syntyisin. Asian arkaluonteisuuden vuoksi se ei kuitenkaan suostu antamaan epäiltyjen maakohtaista top ten -listaa."

Hmm... Olisivatkohan maakohtaiset tiedot yhtä arkaluonteisia, jos tekijät eivät olisi juuri niitä, joita Suomi tuntuu poliitikkojen ja Hesarin mielestä kaikkein kipeimmin tarvitsevan? Jostakin syystä Hesarilla ei ollut mitään estoja kertoa suureen ääneen ja moneen kertaan, että eroottisia lisäpalveluja Helsingissä tarjoavat hierojat ovat juuri thaimaalaisia.

"Iso osa epäillyistä on kuitenkin koillisesta ja pohjoisesta Afrikasta, Lähi-Idästä sekä eteläisestä Euroopasta.

[...]

- Valtaosa tulee EU:n ulkopuolelta. Maakohtainen jakauma myötäilee jossain määrin sitä, paljonko kyseisessä maassa syntyneitä on Suomessa, toteaa seksirikoksia työkseen tutkiva rikosylikonstaapeli Marja Vuento Helsingin rikospoliisista."

Kaikki, myös todellisuudenkieltäjät, tietävät, että lähes kaikki puskaraiskaukset ovat maahanmuuttajien tekemiä. Tämän toteamiseen riittää lehtien seuranta. Vasta-argumentti on se, että suurin osa raiskauksista ei ole puskaraiskauksia, ja tähän argumenttiin sisältyy implisiittinen olettama, että "tuttavien kesken" ja "kotona" tapahtuvat raiskaukset olisivat yksinomaan suomalaisten tekemiä. Iltalehti:

"Vain harva tapaus on "puskaraiskaus", jossa tuntematon tekijä yllättää uhrinsa. Iso osa seksirikoksista on Marja Vuennon mukaan sellaisia, joissa suomalainen nainen on lähtenyt vieraan ulkomaalaisen luo jatkoille tai kutsunut tämän kotiinsa. Alkoholilla on ollut merkittävä osuus monessa tapauksessa."

Äkkiseltään tulee mieleen viime vuonna huomiota herättänyt kenialainen sarjaraiskaaja (klik, klik, klik). Rikoskomisario Stenberg Helsingin poliisista kuvaili tapahtumia näin:

"Kaikki uhrit ovat alle kolmekymppisiä. Stenbergin mukaan miehellä on ollut tapana lyöttäytyä hänelle entuudestaan tuntemattomien naisten seuraan, minkä jälkeen matka on jatkunut yleensä kuta kuinkin sulassa sovussa uhrien asunnolle. Hänen käytöksensä on muuttunut tilanteen edetessä seksuaalisesti uhkaavaksi."

22-vuotias Miia lähti itselleen tuntemattoman kenialaisen kanssa jatkoille aamuöiseltä metroasemalta:

"- Olin yksin odottamassa metroa, kun hän tuli puhumaan minulle. Jutut olivat ihan viisaita, nuori nainen kertoo.

Koska mies vaikutti ystävälliseltä eikä lainkaan uhkaavalta, Miia lähti hänen kanssaan jatkoille."

Mieleen hiipii taas sellainen naisia syyllistävä ajatus, että siitäs sait, mutta asiaa voidaan katsoa toiseltakin kantilta. Maailma on täynnä naiiveja ihmisiä, jotka oikeasti uskovat monikulttuuripuppua. Propagandan toteemi ja ikoni on musta mies. Suomi ei tarvitse mitään yhtä paljon kuin tuota mustaa miestä. Vain hän voi johdattaa meidät värikkääseen, eksoottisesti värisevään ja talouskasvulta tuoksuvaan yhteisölliseen tulevaisuuteen. Vain hänen läsnäolonsa takaa, ettemme elä kivikautta. Kaikkien kulttuurit ovat yhtä hienoja (paitsi suomalaisten vähän huonompi), eivätkä minkään ryhmän edustajat ole sen todennäköisempiä rikollisia kuin suomalaisetkaan.

Voidaan ajatella, että Miia on ennen kaikkea propagandan uhri. Hän ei tiedä, että useimmissa maailman kulttuureissa ei ole ikinä kuultukaan naisen oikeudesta koskemattomuuteen, koska tällaisen tosiasian kertominen ei ole linjassa monikultturistisen dogman kanssa. "Asian arkaluonteisuuden" vuoksi kukaan ei ole kertonut hänelle, että tiettyihin - naamasta tunnistettaviin - maahanmuuttajaryhmiin kuuluvat miehet raiskaavat hirvittävän paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuin suomalaiset tai muut länsimaalaiset. Lisäksi feministinen propaganda, joka jankuttaa päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen naisen oikeutta olla tulematta raiskatuksi, vaikka olisi minkälaisessa jurrissa ja kenen seurassa, saa naiivit naikkoset uskomaan, että oikeudesta olla tulematta raiskatuksi seuraa raiskatuksi tulemisen mahdottomuus.

Valitettavasti se, että naisilla on jokin kosminen oikeus omaan ruumiiseensa, ei muuta sitä, että nainen voidaan raiskata, koska on miehiä, jotka raiskaavat. Ja tietyissä ryhmissä niitä miehiä on erityisen paljon. Koska niissä ryhmissä ajatellaan asioista eri tavalla kuin meillä.

Suomessa on kasvava määrä uuden tyyppisiä raiskaajia, ja useiden naisten käytös (naiivius yhdistettynä humalaan) tekee raiskaamisen helpommaksi. Kumpaankaan asiaan ei voi kuitenkaan puuttua, eikä kummastakaan asiasta voi puhua, koska uhria ei saa syyllistää eikä maahanmuuttajia leimata. Hieno tilanne.

Siteeraan lopuksi Marja Vuentoa Iltalehdestä:

"- Kuulustelupöydän toisella puolella on ollut nuoria miehiä, jotka katsovat minua kuin hölmöä: Eikö tuo täti tajua, että se nainen halusi seksiä.

- Monelle ulkomaalaiselle pelkkä silmiin katsominen on flirttiä. [Tämä on hyvin triviaalia, koska esimerkiksi muslimikulttuurissa nainen luo koraanin vaatimuksen mukaisesti katseensa maahan miehen lähestyessä.] Ja toisen kotiin meneminen tai omaan kotiin kutsuminen koetaan jo täydeksi suostumukseksi seksiin.

[...] Marja Vuento on tämän tästä joutunut feministien hampaisiin, kun hän on varoittanut naisia juomasta liikaa ja kehottanut harkitsemaan, kenen matkaan lähtee. Hän sanoo tietävänsä, että tämänkin haastattelun jälkeen on varauduttava haukkumisiin.

- Ulkomaalaisia tulisi valistaa enemmän meidän kulttuuristamme ja lainsäädännöstämme. Suomalaiset naiset puolestaan voisivat herätä siihen, että monet näistä miehistä ovat kasvaneet kulttuureissa, joissa suhtautuminen naiseen on ihan jotain muuta kuin Suomessa."

Ikävä kyllä nämä miehet eivät ole vain kasvaneet sanotunkaltaisissa kulttuureissa. He elävät sitä kulttuuriaan myös täällä. He kasvattavat poikansakin siihen. Koska meillä on monikulttuuri. Koska kaikki on yhtä hyvää. Koska "asian arkaluonteisuuden" vuoksi kukaan ei tee näille miehille mitään.


Takaisin