2.10.2005

Uudesta yksittäistapauksesta

Päivän Hesari kertoo uudesta yksittäistapauksesta, jota ei saa yleistää. "Noin 185 senttimetriä pitkä, 16-18-vuotias ja somalitaustainen" henkilö puukotti miehen kuoliaaksi Haagassa lauantai-iltana.

Ennen asiaan menoa haluaisin ihmetellä, mitä tarkoittaa "somalitaustainen". "Somali" on etninen designaatio, toisin kuin vaikkapa "somalialainen", joka tiukasti ottaen viittaa kansalaisuuteen tai pysyvään asuinpaikkaan. "Somalialaistaustainen" olisi ymmärrettävä termi nimeämään henkilöä, joka on entinen Somalian kansalainen tai entinen Somalian asukas, mutta mikä ihme on "somalitaustainen"? Onko hän entinen etninen somali, joka sittemmin on lakannut olemasta sellainen? Mitä moinen muutos henkilön olotilassa tarkoittaa, ja miten sellainen tapahtuu? Vai onko kyseessä vain jokin uuskielisyystemppu, jolla rikollisen somaliusastetta saadaan hitusen lievennettyä?

Somalitaustaiset yksittäistapaukset ovat ennen eilistä kulminaatiopistettä olleet viime aikoina sen verran yleisiä, että Hesarin toimittaja Teppo Moisio haistaa perusteettomien yleistysten vaaran ilmassa. Niinpä hän käy puolustustaistoon heti henkirikosuutista seuraavalla sivulla. Moisio haastattelee somalialaisia, kielteisestä uutisoinnista tuohtuneita nuorukaisia ja toteaa, että "mustaihoisia ei käy kateeksi".

Yritän kovasti välttää oman närkästykseni valloilleen päästämistä, enkä siksi ryhdy subjektiivisiin vuodatuksiin siitä, miten hävytöntä - uhria ja tämän omaisia kohtaan - on tällaisessa yhteydessä ryhtyä tekemään somaleista uhreja ja suomalaisista pahantekijöitä. Yritän sen sijaan vähän pilkkoa sitä, mitä Moisio sanoo.

"Leijonanosa [...] somalitaustaisista ihmisistä on mukavaa, lainkuuliaista väkeä, jonka leimaaminen on turhaa."

Ensimmäiseksi voisi kysyä, mihin tilastoon tai edes henkilökohtaiseen kokemukseen perustuu väite, jonka mukaan "leijonanosa" somaleista on mukavaa ja lainkuuliaista väkeä. En väitä, ettei näin ole, mutta Moision yleistystä on vaikea arvioida, varsinkin, kun hän ei edes täsmennä, mitä tarkoittaa "mukava" ja kuinka paljon on "leijonanosa". Sellaiset indefiniittiset suhdeluvut kuin "leijonanosa", "valtava enemmistö" jne. ovat saaneet viime vuosina uusia ja outoja merkityksiä; doktriinin mukaanhan "valtava enemmistö" esimerkiksi somaleista ja romaneista on "normaaleja, työssä käyviä ihmisiä", vaikka kummassakin yhteisössä työttömyysaste on yli 50 prosenttia.

Hyväksytään kuitenkin alustavasti Moision väite, jonka mukaan suurin osa somaleista on mukavia ja lainkuuliaisia. Suomalaiset ovat ottaneet somalit vastaan ja antaneet heille turvapaikan (kutsuttiin sitä sitten "turvapaikaksi" tai "oleskeluluvaksi humanitaarisista syistä"), useimmissa tapauksissa myös vastikkeettoman elatuksen. Somalihenkilöt, muodostivat nämä sitten suuren tai pienen osan Suomen koko somaliyhteisöstä, tekevät leijonanosan Helsingin keskustan ryöstöistä, raiskauksista ja pahoinpitelyistä. Koska somalit ovat tuontitavaraa, jokainen somalin tekemä ryöstö, raiskaus, pahoinpitely ja tappo on niinikään tuontitavaraa, eräänlainen poliittinen valinta, jonka on tehnyt punavihreä poliittinen eliittimme. Se, että näiden rikosten takana on pieni osa kaikista Suomen somaleista, ei muuta sitä asiaa, että kaikki nämä rikokset olisivat olleet vältettävissä, jos kaikki somalivaeltajat olisi joko pidetty ulkona vuonna 1990 tai poistettu maasta myöhemmin, kun se, mitä oli tehty, havaittiin virheeksi.

Vasta-argumentti edelliseen on, että suurin osa somaleista ei tee rikoksia, eikä koko yhteisöä saa rankaista pienen osan tekosista. Tämä olisi pätevä argumentti, jos se kuuluisa "suurin osa" toisi Suomelle jotain sellaista hyvää, jonka vuoksi "pienen vähemmistön" tekemiset kannattaa sietää. Ja tässä kohdassa kysyn taas sen vanhan kysymyksen: Mikä on somalien "suuren enemmistön", niiden mukavien ja lainkuuliaisten ihmisten positiivinen panos suomalaiseen yhteiskuntaan? Mikä on se hyvä, josta niin moni suomalainen on maksanut omaisuudellaan, terveydellään tai hengellään? On varsin yleinen katsantokanta, että jos kymmenen somalin joukossa on yksi lainkuuliainen yksilö, koko joukkoa ei saa rankaista (esim. kollektiivisella karkotuksella). Asia voidaan kuitenkin ajatella myös toisinpäin. Somalit, kuten ylempänä sanoin, ovat tuontitavaraa ja siten segmentti, jonka olemassaolo Suomessa perustuu tietoisiin päätöksiin. Siksi haluaisin kysyä, miksi yhdenkään suomalaisen on kuoltava tai tultava pahoinpidellyksi, raiskatuksi tai ryöstetyksi somalin käsissä vain siksi, että osa (suuri tai pieni) somaleista ei ole rikollisia.

Vasta-argumentti edelliseen on, että tekeväthän suomalaisetkin rikoksia. Pitäisikö suomalaisetkin karkottaa Suomesta? Rikoksentorjunnalla pyritään parempaan yhteiskuntaan. Yhteiskunta koostuu ihmisistä. Jos kaikki ihmiset poistetaan, rikollisuus toki loppuu kokonaan, mutta silloin ei jää jäljelle edes sitä yhteiskuntaa, jota haluttiin parantaa. Jokainen kansakunta tuottaa tietyn prosentin epäkelpoa ainesta, jonka kanssa on elettävä. Tämä on se hinta, joka maksetaan siitä, että ylipäänsä on ihmisiä. Perheväkivalta loppuisi Suomessa lähes kokonaan tappamalla kaikki suomalaiset miehet, mutta tämän toimenpiteen hintana romahtaisi koko yhteiskunta, koska miehet myös tekevät suurimman osan tuottavasta työstä. Suomalaisten miesten tappamisen tuoma hyöty (naisille ja lapsille) ei olisi suhteessa siitä (naisille ja lapsille) aiheutuvaan haittaan. Tämän vuoksi suomalaisten (tai erityisesti suomalaisten miesten) rikollisuus ei voi olla perustelu sille, että epäkelpoa ainesta tuotetaan ehdoin tahdoin lisää rajojen ulkopuolelta. Kansainvaellus kehitysmaista tuottaa länsimaille pelkkää persnettoa (Ruotsissa sen välittömät nettokulut vuonna 2003 olivat 30 miljardia kruunua), joten ei voida katsoa, että kun rikollisen osan tekemiset vähennetään, viivan alle jäävä saldo olisi plusmerkkinen. Monikulttuurisuuden "edut", joista meille paljon puhutaan, ovat puhtaasti mielikuvallisia ja abstrakteja. Monikulttuurisuus on hyvä vain siksi, että se on hyvä. Piste. Kaikki laskennalliset seuraamukset ovat negatiivisia. Suomalaiset ja muut länsieurooppalaiset maksavat hengellään mielikuvista ja abstraktioista. He maksavat hengellään siitä, että punavihreällä eliitillä turvallisissa norsunluutorneissaan on hyvä mieli.

Moision artikkelissa haastateltu Yusuf Ali kysyy "silminnähden kiihtyneenä":

"Minkä takia lehdissä kirjoitetaan, että tekijät olivat somaleita? Miksei kirjoiteta muista? Sanotaan vain, että somalit tekivät sitä ja somalit tekivät tätä?"

Dekonstruoidaan Yusuf Alin sanomisia. Mitä tarkoittaa ensimmäinen kysymys? Lehdissä kirjoitetaan, että tekijät olivat somaleita siksi, että tekijät olivat somaleita. Tarkoittaako Yusuf Ali, että tekijät eivät oikeasti olleet somaleita? Valehteleeko poliisi vai valehteleeko Hesari? Vai tarkoittaako Yusuf Ali, että tekijöiden kansallisuutta ei olisi saanut sanoa? Joka ainoassa Hesarin uutisoimassa väkivaltatapauksessa, varsinkin silloin, kun tekijää ei ole saatu verekseltään kiinni, mainitaan tekijän oletettu tai tiedetty etninen viiteryhmä, myös silloin, kun tekijä on suomalainen. Tämä on perusteltua, koska esimerkiksi ihonväri on tuntomerkki. Tämä on perusteltua myös itseisarvoisesti. Jos meille kerrotaan kaiken aikaa, että monikulttuurisuus on kiva asia, ja että somalit ovat "mukavia" ja "lainkuuliaisia", onhan meillä oikeus itse todeta asianlaita esim. päivittäisten uutisten kautta. Miksi tekijöiden somalialaisuutta ei olisi saanut tai pitänyt mainita? Onko tekijän etnisyydestä vaiettava kaikissa tapauksissa, myös silloin, kun tekijä on suomalainen ja uhri maahanmuuttaja? Vai ainoastaan silloin, kun tekijä on somali? Millä perusteella?

Miksei kirjoiteta "muista"? Kirjoitetaanhan niistä muista silloin, kun ne muut tekevät rikoksia. Somaleista kirjoitetaan enemmän siksi, että he tekevät enemmän. Jos joku on tästä asiasta eri mieltä, raportoikoon niistä tapauksista, joissa muiden kuin somalien etnisestä taustasta tai heidän tekemistään rikoksista on vaiettu. Tarkoittaako Yusuf Ali (ja Moisio), että rikosuutisoinnissa etnisille ryhmille on määrättävä kiintiöt? Haluaako joku sitä?

Kuten aiemminkin kirjoitin, todellisuus monikulttuurisessa Suomessa ei ole sitä, että maahanmuuttajat joutuvat pelkäämään. Maahanmuuttajat, erityisesti tiettyjen maahanmuuttajaryhmien edustajat, ryöstävät, raiskaavat, pahoinpitelevät ja tappavat suomalaisia. Koska tätä asetelmaa ei myönnetä ääneen, sille ei myöskään voi tehdä mitään. Somaleille kerrotaan, että kaikesta tapahtuneesta huolimatta he ovat uhreja, joilla on aihetta närkästykseen ja katkeruuteen suomalaisia kohtaan. Tämän indoktrinaation tuloksena heistä tulee entistä väkivaltaisempia ja vihamielisempiä, ja heidän rikoksensa jatkuvat ja lisääntyvät.

Syyllisiä tähänkään tilanteeseen eivät ole somalit vaan vastaanottavan yhteiskunnan sinisilmäisyys ja typeryys. Vallitsevan politiikan ja mediailmapiirin oloissa minkäänlaista muutosta parempaan ei ole luvassa. Ainoa toivo on siinä, että jokainen maahanmuuttajan tekemä rasistinen rikos avaa muutaman ihmisen, ainakin uhrin ja hänen läheistensä, silmät. Jokainen rikollisia viktimisoiva ja uhreja syyllistävä suvaitsevaisuuskampanja tällaisten rikosten yhteydessä avaa muutaman silmän lisää. Valitettavasti ihminen on taitava uskomaan mieluummin sitä, mitä hänelle sanotaan, kuin sitä, mitä hän omin silmin näkee. Lisäksi rauhaan ja mukavuuteen tottuneet länsimaalaiset ovat erityisen huonoja kapinoimaan ylhäältä kerrottuja totuuksia vastaan. Muutoksen ja oivalluksen pitäisi tapahtua ylhäällä, poliittisessa eliitissä, ja sen pitäisi tapahtua pian. Siinä vaiheessa, kun laajamittainen oivallus tapahtuu kansan syvien rivien joukossa, Euroopan etnografinen kehitys on pisteessä, jossa on myöhäistä tehdä mitään sivistyneesti. Silloin hyysäämisen ja päänsilittelyn seurauksista tulevat kärsimään myös ne, joita nykyisellä hulluudella kuvitellaan suojeltavan, ts. ne kunnolliset, mukavat ja lainkuuliaiset maahanmuuttajat.

Länsi-Eurooppaa hallitseville marksilaisille utopisteille, Tarja Halosesta Göran Perssonin kautta Gerhard Schröderiin, mikään uhri ei ole liian suuri Ainoan ja Oikean Totuuden alttarille. Ainoan ja Oikean Totuuden sisältö vain muuttuu muodin ja kansainvälisen politiikan käänteiden mukaan. Tällä hetkellä, kun Neuvostoliittoakaan ei enää ole, Totuus on Monikulttuurisuus, jonka ikoni on tummaihoinen maahanmuuttaja. Ideologian käytännön toteutuksen aiheuttama inhimillinen kärsimys ja sen määrä on heille täydellisen yhdentekevää. Ihminen on vain utopian peliväline ja rakennuspalikka.


Takaisin