Lontoon poliisin (Metropolitan Police) Directorate of Professional Standards (en ryhdy suomentamaan) teetti tutkimuksen siitä, miksi pääkaupungin aasialaistaustaisista poliiseista tehdään kymmenen kertaa enemmän väärinkäytöksiin ja korruptioon liittyviä valituksia kuin muista työntekijöistä. Lontoon 31 000 poliisista 7 prosenttia kuuluu etnisiin vähemmistöihin. Heistä n. 300 on muslimeja.
Raportin, jonka laatija itse on aasialaistaustainen yli-intendentti, mukaan aasialaiset poliisit, ennen kaikkea pakistanilaiset muslimipoliisit, kokevat perheensä ja sukunsa taholta suurempaa painetta kuin muut poliisit. He elävät "käteiskulttuurissa", jossa suvun avustamista pidetään velvollisuutena, ja ympäristössä, jossa sukulaiset ja ystävät lainailevat toisilleen suuria rahasummia.
Raportti ehdottaa aasialaistaustaisille poliiseille erityistä antikorruptiokoulutusta. Ehdotus on parhaillaan työryhmän pohdittavana.
Ongelma ei ole varsinaisesti yllättävä. Transparency Internationalin raportin mukaan poliisitoimi on korruptoitunein instituutio muutenkin läpeensä korruptoituneessa Pakistanissa. Koska ei voida osoittaa mekanismia, jolla esim. Etelä-Aasian ilmasto voisi vaikuttaa korruptiota lisäävästi, en keksi muuta selitystä Pakistanin korruptoituneisuudelle kuin sen, että maa on täynnä pakistanilaisia. Lienee selvää, että vaikka pakistanilaiset siirrettäisiin Britanniaan, he jatkavat asioiden tekemistä pakistanilaisittain, varsinkin, jos Britannia kaikin tavoin rohkaisee heitä pitäytymään omissa kulttuurisissa käytännöissään ja olemaan assimiloitumatta, ja varsinkin, jos heidän lukumääränsä on niin suuri, että he voivat siirtolaisuudessakin varttua monokulttuurisessa pakistanilaisyhteisössä.
Koska pakistanilainen käsitys poliisista, korruptiosta ja virka-aseman käytöstä siis eroaa perustavaa laatua olevalla tavalla eurooppalaisesta, on helppoa esittää ennuste, että pakistanilaistaustaisten brittipoliisien keskuudessa esiintyy enemmän tämänkaltaisia ongelmia. Asiakaskunnan tekemät valitukset antavat ennusteelle empiirisen vahvistuksen. Raportti toteaa ongelman, analysoi sen kulttuurisia syitä ja esittää ratkaisua ongelmaan. Asiat siis tuntuvat etenevän juuri siten kuin pitääkin.
Yllättäen näin ei kuitenkaan ole.
Mustien, hindu-, sikhi- ja muslimipoliisien yhdistykset pitivät raportin ensimmäistä versiota niin kiihottavana ("inflammatory"), että sen sävyjä piti säätää. Eräs muslimipoliisi toteaa:
"Tämä on sama kuin jos mustien poliisien väitettäisiin olevan todennäköisemmin rosvoja. Miten he voivat sanoa muslimiyhteisölle "luottakaa meihin", elleivät he luota edes omiin muslimipoliiseihinsa?"
Britannian muslimineuvoston lakiasiainkomitean varapuheenjohtaja Ahmanrahman Jafar pitää lyhytnäköisenä sitä, että muslimipoliiseja "vieraannutetaan tällaisina herkkinä aikoina".
Muslimipoliisien yhdistyksen puheenjohtajan, yli-intendentti Dal Babun mielestä raportissa on "rasistisia piirteitä":
"Olemme syvästi huolissamme sen sisällöstä ja viestistä, jonka se lähettää rekrytoitaville ja potentiaalisille rekrytoitaville."
Lontoon mustien poliisien yhdistyksen nokkamies George Rhoden:
"Olemme tehneet selväksi, että olemme jyrkästi eri mieltä raportin johtopäätösten kanssa. Koko asia pitäisi tutkia paljon perusteellisemmin."
Yleisesti ottaen kriitikot ovat sitä mieltä, että raportissa on kiinnitetty liian vähän huomiota "valituksia tehneiden ihmisten motiiveihin" ja "institutionaaliseen rasismiin".
Olen aiemmissa kirjoituksissani pyrkinyt erottelemaan kaksi asiaa, monikulttuurisuuden ja monikultturismin. Monikulttuurisuus on tietynlainen etninen asiaintila yhteiskunnassa. Monikultturismi on puhtaasti länsimainen, vasemmiston piiristä noussut uskonnollinen liike dogmineen ja irrationaalisine opinkappaleineen. Britannian uusin kohu on mainio esimerkki siitä, miten monikulttuurisuus luo ongelmia ja monikultturismi estää niiden ratkaisemisen tai edes käsittelemisen. On kiistatonta, että ihmisten kokemukset korruptoituneista muslimipoliiseista ovat ongelma. Ensinnäkin rikollinen virkavalta nakertaa poliisin legitimiteettiä ja uskottavuutta, mikä on tuhoisaa yleisen lainkuuliaisuuden kannalta. Kuten lukemattomien kolmannen maailman, aiemmin myös kommunistisen Itä-Euroopan, esimerkit osoittavat, korruptoituneesta poliisista tulee kansan silmissä legitiimi vihollinen, ja moraaliset paineet virkavallan tottelemiseen tai auttamiseen vähenevät. Toiseksi kokemukset nimenomaan korruptoituneista muslimipoliiseista lisäävät tehokkaammin kuin mikään muu ihmisten vihamielisyyttä ja epäluuloa kaikkia muslimeja kohtaan. Tässäkin mielessä raportti on mitä rakentavin. Se ei vaadi poliisia poistamaan palkkalistoiltaan muslimeja; se pohtii, mitkä ovat keskimääräistä suuremman korruptoituneisuuden syyt; se ehdottaa näihin syihin puuttumista konkreettisella tavalla.
Raportti kuitenkin törmää uskonnolliseen vastarintaan. Monikulttuurisuus on hyvä asia. Tästä seuraa, mainitun uskonnon logiikalla, että jokainen monikulttuurisuuden konstituentti, ts. jokainen "etninen henkilö", edustaa absoluuttista hyvää. Monikulttuurisuuden puolustaminen tarkoittaa jokaisen etnisen henkilön puolustamista miltä tahansa syytökseltä. Monikulttuurisuudessa tai etnisissä henkilöissä ei voi myöntää olevan mitään vikaa eikä heidän voi myöntää aiheuttavan mitään ongelmia, koska tällöin, monikultturistis-infantiilin ajatusmaailman paradigmoissa, vedettäisiin matto koko monikulttuurisuuden alta ja, mikä kauheinta, annettaisiin aseita rasisteille.
Tarkastellaanpa kriitikkojen argumentteja lähempää:
"Tämä on sama kuin jos mustien poliisien väitettäisiin olevan todennäköisemmin rosvoja."
Entä sitten? Jos tutkimus osoittaisi mustien poliisien olevan todennäköisemmin rosvoja, kai se pitäisi sanoa ääneen. Jos tutkimukset osoittavat miesten tekevän naisia enemmän rikoksia, sanotaanhan sekin ääneen. Se, että muslimipoliiseista tehdään kymmenen kertaa enemmän valituksia kuin muista, on ongelma, joka lisää rasismia ja tuhoaa poliisin uskottavuutta. Jos ongelmaa ei sanota ääneen, sitä ei voi ratkaista, vaan tilanne jatkuu ennallaan, ja rasismi sekä poliisia kohtaan tunnettu epäluulo lisääntyvät entisestään. Sen, että tätä pidetään parempana vaihtoehtona, pitäisi viimeistään kertoa kaikille, että "suvaitsevaisuudessa" ja "sensitiivisyydessä" on kyse sokeasta uskonnosta, ei konfliktien ehkäisyyn ja hallintaan pyrkivästä yhteiskuntafilosofiasta.
"Miten he voivat sanoa muslimiyhteisölle "luottakaa meihin", elleivät he luota edes omiin muslimipoliiseihinsa?"
Onko länsimainen yhteiskunta oikeasti velvollinen herättämään luottamusta uskontokunnassa, jonka edustajat räjäyttävät, silpovat ja tappavat ihmisiä uskonsa nimissä? Voisiko kysymyksen muotoilla toisin: "Miten muslimiyhteisö voi sanoa länsimaalaisille 'luottakaa meihin', elleivät länsimaalaiset voi luottaa edes muslimipoliiseihin?" Suuri osa (affirmative actionilla asemiinsa kohonneista) muslimipoliiseista on korruptoituneita. Minun mielestäni tämä on ongelma, ei se, että korruptoituneisuus vähentää yleisön luottamusta muslimipoliiseihin. Jälkimmäinen kehityskulku on seuraus ongelmasta. Naiset pelkäävät raiskausta enemmän kuin miehet, koska naisia raiskataan enemmän kuin miehiä. Uskooko joku muslimipoliisien keskuudessa rehottavan korruption vähenevän sillä, että asiaa ei nosteta pöydälle? Vai ollaanko rehellisesti sitä mieltä, että muslimipoliiseilla on monikultturistisessa yhteiskunnassa oikeus toimia tavalla, joka on sopusoinnussa pakistanilaisen arvomaailman kanssa?
"Koko asia pitäisi tutkia paljon perusteellisemmin."
Kuten lukija huomaa, yksilöinti jää uupumaan. Millä tavoin perusteellisemmin? Onko "perusteellinen" tutkimus sellainen, joka toteaa kaikkien olevan yhtä korruptoituneita tai yhtä rehellisiä, riippumatta siitä, miten asiat oikeasti ovat?
"Olemme syvästi huolissamme sen sisällöstä ja viestistä, jonka se lähettää rekrytoitaville ja potentiaalisille rekrytoitaville."
Mitäköhän tämä tarkoittaa? Minunkin mielestäni on syytä olla huolissaan raportin sisällöstä, siis siitä, että huomattava osa muslimipoliiseista on korruptoituneita, mutta jostakin syystä luulen, ettei Dal Babu tarkoita tätä. Mikä on se negatiivinen viesti, jonka raportti lähettää rekrytoitaville? Sekö, että poliisi ei saa ottaa tai vaatia lahjuksia?
[...] raportissa on kiinnitetty liian vähän huomiota "valituksia tehneiden ihmisten motiiveihin" ja "institutionaaliseen rasismiin".
"Institutionaalinen rasismi" ei tarkoita mitään, vaan se on pseudokäsite, roskakorifaktori, jolla voidaan sensitiivisessä retoriikassa perustelematta selittää kaikki, mitä ei voida selittää millään muulla. Väitettä on tämän vuoksi mahdotonta kommentoida. Valituksia tehneiden ihmisten motiivit ovat sen sijaan mielenkiintoinen kysymys. Miten näitä motiiveja pitäisi tutkia? Mikä antaa aiheen olettaa, että valituksia tehneillä ihmisillä on jokin salattu motiivi? Pakistanissa vallitsee yksi maailman korruptoituneimmista poliisikulttuureista. Onko tästä huolimatta ajatus siitä, että pakistanilaistaustaisilla brittipoliiseilla olisi muita korkeampi alttius korruptioon, a priori niin epätodennäköinen, että sellaista väittävän tutkimustuloksen on pakko olla tavalla tai toisella vääristynyt? Kun Britanniassa, tai oikeastaan missä tahansa Euroopan maassa, kartoitetaan muslimien kohtaamaa syrjintää ja rasismia, haastateltavien kertomukset hyväksytään sellaisenaan ja kyseenalaistamatta. Kukaan ei vaadi kiinnittämään huomiota syrjinnästä raportoivien muslimien motiiveihin. Tämä siitä huolimatta, että jatkuva uhristatus on elinehto syrjäytyneelle ja suurelta osin rikolliselle muslimiyhteisölle, eikä mikään pidä tätä uhristatusta yllä yhtä tehokkaasti kuin kertomukset valtaväestön rasismista.
Vaikka omassa tiedostamisen tasossaan rypevä "suvaitsevainen" väestönosa muuta luuleekin, suurimmalla osalla ihmisistä ei todennäköisesti ole minkäänlaista ennakkoasennetta muslimipoliiseihin. Minulle henkilökohtaisesti kelpaisi aivan hyvin somali- tai pakistanilaistaustainen konstaapeli. Tosin pidättyisin kaikenlaisesta sensitiivisyydestä ja relativismista, ja vaatisin häneltä juuri samaa kuin suomalaiseltakin, sillä juuri perinteinen suomalainen poliisikulttuuri on luonut Suomeen poliisitoimen, joka nauttii poikkeuksellisen laajaa luottamusta ja kunnioitusta niin rivikansalaisten kuin rikollistenkin keskuudessa. Tällainen luottamus ja kunnioitus on edellytys sille, että lainkuuliaisuutta pidetään laajasti hyveenä ja lakien rikkomista moraalisesti kyseenalaisena. Yksi khattia diilaava somalijeppe ei vielä tuhoaisi luottamustani. Suomalaistenkin poliisien tiedetään tehneen rikoksia. Luottamukseni järjestelmään menisi vasta, jos mätämunaan ei suhtauduttaisi adekvaatisti, vaan häntä ryhdyttäisiin puolustelemaan, jottei hänen edustamansa etninen ryhmä loukkaantuisi, ja minua syyllistämään siitä, että olen raportoinut hänestä. Kun Britannian "suvaitsevaiset" puolustelevat poliisin riveissä palvelevia muslimirikollisia siksi, että nämä ovat muslimeja, "suvaitsevaiset" samalla legitimoivat rikollisuuden osaksi muslimikulttuuria. Sama perverssi mekanismi on tietysti nähty muissakin yhteyksissä. Jos muslimioppineet im- tai eksplisiittisesti hyväksyvät Mohammed-pilapiirrosten kirvoittamat väkivaltaiset reaktiot, he samalla legitimoivat väkivallan osaksi muslimikulttuuria ja näin muodoin todistavat pilapiirrosten viestin oikeaksi.
Suurin osa Britannian muslimipoliiseista on varmasti rehellisiä ja kunnioituksen ansaitsevia lainvalvojia. Brittiläisen yhteiskunnan ohella heistä on tulossa suvaitsevaisuushysterian uhreja. Kun vähemmistössä olevia mätämunia puolustetaan vetoamalla koko yhteisön kuviteltuun etuun ("ettei rasismi vain lisääntyisi"), vedetään samalla yhtäläisyysviiva mätämunavähemmistön ja koko yhteisön välille. Jos kerran on sekä korruptiopoliisin että muslimiyhteisön etu, että ongelmat lakaistaan maton alle, kai heidän on pakko muodostaa yksi yhteinen eturyhmä ja siten yksi yhtenäinen ryhmä. Kuten aiemmassakin kirjoituksessani sanoin, "suvaitsevaisen" propagandakoneiston mustavalkoinen ja tiukasti kaksinapainen suhtautuminen etnisiin vähemmistöihin johtaa siihen, että sekä suvaitsevaisuushysteerikon että kansan syvien rivien edustajan mielikuvissa "jokainen maahanmuuttaja = X", vain "X":n arvo on eri.
* * *
Hieman vastaava, mutta jo mustan huumorin rajoja kutitteleva episodi koettiin Lontoossa toukokuussa. Suhteutettuna väestömääriin mustat joutuvat poliisin pysäyttämiksi kuusi kertaa todennäköisemmin kuin valkoiset. Tämä ei luonnollisesti voi selittyä sillä, että maahanmuuttajat tekisivät suhteessa enemmän rikoksia kuin valkoiset (http://www.met.police.uk/wanted/othercases.htm) vaan ainoastaan sillä, että "they are unfairly targeted by the police".
Jotta tietoisen tai tiedostamattoman rasismin luoma epäsuhta pysäytystilastoissa saataisiin poistettua, pääkaupunkiin, lähinnä katurikollisuudella profiloituville alueille, asennettiin kuusi automaattista ANPR-kameraa. Ne kuvaavat auton, skannaavat rekisteritunnuksen ja tarkistavat (automaattisesti), onko kyseinen kulkuneuvo varastettu tai vakuuttamaton, tai ovatko tietullit jääneet maksamatta. Jos tärppi tulee, poliisi saa automaattisesti tiedon ja käy nappaamassa auton ja kuljettajan. Kenelläkään ei pitäisi olla valittamista.
Huhtikuun 2005 ja tammikuun 2006 välisenä aikana kameravalvonta tuotti 2023 pidätystä. Pidätetyistä 923 (46%) oli mustia ja 738 (36%) valkoisia. Aasialaisia oli n. 9%. Mustien osuus Lontoon väestöstä on 11%, eikä heidän suhteellinen osuutensa ylitä 25 prosenttia yhdelläkään asuinalueella.
Kun teoria joutuu ristiriitaan empirian kanssa, empiria on luonnollisesti väärässä. Jos kaukoputki todistaa, että Maa kiertää aurinkoa, rikotaan kaukoputki, niin aurinko voi jälleen rauhassa kiertää Maata.
Mustien yliedustus on käynnistänyt pääkaupungin poliisissa tutkimuksen. Peter Herbert, mustien juristien yhdistyksen puhemies, esittää kuvaavan kommentin:
"The Met [Metropolitan Police, toim. huom.] really wants to avoid any allegation of disproportionality so they will seek to explain these figures by whatever nuance they can."
(Lihavointi meidän.)
Sen on pakko johtua jostakin muusta. Sille on löydyttävä jokin muu selitys. Suvaitsevainen vihervasemmisto, joka perinteisesti on kannattanut liikenteen kameravalvontaa (koska auto on paha) vaikkakin vastustanut kaikkea muuta kameravalvontaa (koska isoveli on paha), on alkanut pohtia automaattikameroiden järkevyyttä uudestaan. Tilanne on sikäli ikävä, ettei rasismista ja leimaamisesta oikein voi syyttää ketään. Ehkä kameran valmistajan voisi vetää käräjille.
Itse kyllä kuiskaisin Herbertille tällaisen neuvon: Ongelma, johon kannattaisi puuttua niin yhteiskuntarauhan edistämiseksi kuin rasismin kasvun ehkäisemiseksi, on se, että 11 prosentin vähemmistö tekee 46 prosenttia autoihin liittyvästä rikollisuudesta. Eikä tämä ongelma ratkea opettamalla automaattikameroille sensitiivisyyttä.