Kaikille lienee jo tunnettua, että tämän vuoden toukokuussa Suomen Ekumeeninen Neuvosto kehotti ohjeistuksellaan seurakuntia tarjoamaan turvaa niille turvapaikanhakijoille, joiden turvapaikkahakemuksen valtiovalta on hylännyt. Ohjeistuksen takana ovat ruotsinkielinen baptistipastori Jan Edström, lakimies Ville Hoikkala (joka saa elantonsa turvapaikanhakijoista toimimalla näiden verorahoitteisena oikeusavustajana), ev. lut. kirkon maahanmuuttajatyön sihteeri Marja-Liisa Laihia sekä pastori Sanna Ylä-Jussila.
Ohjeistuksessa kehotetaan seurakuntia kansalaistottelemattomuuteen ja laittomuuteen. Ohjeistuksen laatijat tietävät tämän:
"On periaatteessa tulkittavissa, että henkilöt, jotka osallistuvat päätöksentekoon kirkkoturvapaikan myöntämisestä ilmoittautumisvelvolliselle turvapaikanhakijalle, voitaisiin tuomita yllytyksestä ulkomaalaisrikkomukseen."
Edström, Hoikkala, Laihia ja Ylä-Jussila kuitenkin luottavat siihen, että rikkomuksesta ei rangaista:
"Riski on kuitenkin varsin pieni, lähes olematon."
Ohjeistuksessa annetaan myös yleinen kehotus olla tottelematta lakeja silloin, kun ne ovat ristiriidassa kristillisen etiikan kanssa. Lienee selvää, että "kristillinen etiikka" on tässä tapauksessa synonyymi Edströmin, Hoikkalan, Laihian ja Ylä-Jussilan henkilökohtaiselle tulkinnalle sanotusta etiikasta:
"Lähimmäisenrakkauden toteuttaminen äärimmäisessä tilanteessa, jossa turvapaikanhakijaa uhkaa karkotus, vaatii tottelemattomuutta vallitsevia lakeja kohtaan. Kristillinen etiikka menee edelle silloin, kun sen ja valtion lain välillä on ristiriita. 'Ennemmin meidän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä', todetaan Apostolien teoissa (5:29)."
Tämän selkeämmin tuskin voi sanoa, että "kristillisen etiikan" mukaan mikä tahansa karkotusyritys on "äärimmäinen tilanne", joka vaatii kristittyä rikkomaan lakia. Sitaatissa ei puhuta "epäoikeudenmukaisesta karkotuksesta". Siinä puhutaan vain "karkotuksesta".
Tässä yhteydessä voitaisiin kysyä, miksi Edström, Hoikkala, Laihia ja Ylä-Jussila eivät vastusta koko turvapaikkakäytäntöä ja vaadi kaikenlaisen rajakontrollin lopettamista. Tämä olisi johdonmukaisempaa kuin se, että hyväksytään ainoastaan "oikeat", so. myönteiset turvapaikkapäätökset.
Mitä maallisen esivallan kunnioittamiseen tulee, ohjeistuksen laatijoiden "kristilliseen etiikkaan" eivät näytä kuuluvan Jeesuksen sanat häntä härnänneille fariseuksille:
"'Näyttäkää sitä rahaa, jolla maksatte veronne.' He ottivat esiin denaarin.
Jeesus kysyi heiltä: 'Kenen kuva ja nimi siinä on?'
'Keisarin', he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: 'Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.'" (Matteus 22:21)
Ekumeenisen Neuvoston luottamus rankaisemattomuuteen osoittautui oikeutetuksi. Paitsi että kirkon johto ja henkilöstö ovat seisseet kapinaneuvoston takana, lähes aukotonta tukea on satanut myös medialta ja poliitikoilta. Eurooppa- ja maahanmuuttoministeri Astrid Thors ei pane Neuvoston toimintaa pahakseen, vaan pitää ohjeistuksessa kuvattua toimintaa, siis lakien rikkomista, "jopa kristillisenä tehtävänä".
Helsingin yliopiston oikeushistorian professori Jukka Kekkonen lausuu Turun Sanomissa 29.7. sen, mikä viipyilee maallikonkin huulilla. Hänen mielestään ohjeistuksen sanavalinnat ovat...
"...häkellyttäviä demokraattisen oikeusvaltion perusperiaatteiden näkökulmasta. On todella kavahduttavaa, että laki voitaisiin syrjäyttää yleisohjeen perusteella niin sanotusti korkeamman arvon, itse määritellyn normin tai omantunnon takia."
Ei liene liioittelua väittää, että Thorsin kannanotto on omiaan rohkaisemaan Ekumeenista Neuvostoa ja kirkkoa jatkamaan valitsemallaan tiellä. Jos rikokseen yllyttäminen on rikos, silloin rikokseen yllyttämiseen yllyttäminenkin on rikos. Tästä näkökulmasta vaikuttaa yksiselitteiseltä, että Thors syyllistyy paitsi häkellyttävään ja asemalleen sopimattomaan harkitsemattomuuteen myös lakitekniseen rikokseen.
Mutta kuten aiemminkin olen todennut, laeilla on merkitystä vain, jos niiden rikkominen on sanktioitu.
Kirjoituksessa Huijatuksi tulemisesta kirjoitin pakolaisten, varsinkin somalien, todellisesta funktiosta yhteiskunnassamme, ts. siitä, miksi heitä tulee ottaa vastaan ja miksi heitä ei palauteta, vaikka kävisi ilmi, että humanitaarisista syistä myönnetyn oleskeluluvan edellytykset olisivat lakanneet olemasta voimassa:
"Suomi tarvitsee [somaleita], koska he ovat monikulttuurisuususkonnon pyhiä lehmiä. Mitä lehmä tekee intialaisessa suurkaupungissa? Sen tehtävä on hengailla toimettomana kadulla. Sitä ei saa vahingoittaa, ja sitä tulee kunnioittaa kaikissa tilanteissa. Sen läsnäolo on itsessään tärkeä, koska jos lehmiä ei olisi kaduilla, ihmiset eivät voisi jatkuvasti kunnioittaa niitä ja olla vahingoittamatta niitä, ja siten lisätä hyvää karmaansa. [...] Samalla tavoin suvaitsevaisto tarvitsee somaleja. Näiden tehtävä on notkua ja näkyä. Koska silloin suvaitsevaistolla on tilaisuus suvaita heitä ja lisätä hyvää karmaansa."
Käsiteltävänä olevan ohjeistuksen esipuheessa Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteeri Heikki Huttunen toistaa täsmällisesti yllä siteeratun selitykseni, ainoastaan korvaten moraalisäteilyn kristillisellä säteilyllä:
"Uskon, että maahamme tulevilla turvaa tarvitsevilla lähimmäisillä on tärkeää annettavaa meille laiskoille suomalaisille kristityille. Me tarvitsemme sitä pakolaista ja turvapaikanhakijaa, joka on jätetty yksin, tämän maailman vallanpitäjien armoille. Me tarvitsemme lähimmäisen sakramenttia. Hän antaa meille mahdollisuuden olla lähimmäisiä ja oppia uudestaan jotain kaikkein olennaisinta kristillisestä uskostamme." [Lihavointi meidän.]
On yhdentekevää, onko turvapaikanhakijan hakemus hylätty oikeudenmukaisesti. On yhdentekevää, pakeneeko hän vainoa vai onko hän ainoastaan typeryyttämme hyväksikäyttävä valehtelija ja rikollinen. Meidän on autettava häntä jäämään, koska me tarvitsemme häntä. Koska hän saa meidät säteilemään.
Kaupunkilehti Tamperelainen kirjoittaa samasta aiheesta 15.8.2007. Pääsihteeri Heikki Huttunen, joka Ekumeenisen Neuvoston ohjeistuksessa kertoo, että...
"...lähimmäisenrakkauden toteuttaminen äärimmäisessä tilanteessa, jossa turvapaikan hakijaa uhkaa karkotus, vaatii tottelemattomuutta vallitsevia lakeja kohtaan..."
..., on Tamperelaisen haastattelussa sitä mieltä, että ohjeistuksellaan...
"...kirkko edesauttaa lakien toteutumista."
Mieleen tulee Tarmo Koiviston Tää kaupunki -sarjakuva Hesarin kuukausiliitteessä. Taannoisessa jaksossa toimittaja kysyi Vanhaselta:
"Herra pääministeri, tämä hallituksen ehdotus päivähoito-oikeuden poistamisesta vähävaraisilta... Sehän on riistoa!"
Johon Vanhanen:
"Ei ole riistoa. On välittämistä. Seuraava kysymys."
Mieleen tulevat myös poikavuodet, jolloin osasin kirjoittaa jonkinlaisia primitiivisiä Basic-kielisiä ohjelmia Commodore64:lle. Jos koodiin kirjoitti mielettömyyksiä, kone ei edes yrittänyt suorittaa niitä vaan ilmoitti tylysti "Syntax Error" kunnes virhe poistettiin. Edelleen mieleen tulevat avaruusluotainten turvajärjestelmät, jotka havaitessaan bugin tietokoneensa softassa panevat kaikki operaatiot jäihin ja virrat säästölle ja odottavat turvamoodissa, kunnes virhe on paikallistettu, analysoitu ja korjattu.
Ahdistukseni monikultturismin edessä johtuu pitkälti siitä, että intuitiivisesti odotan yhteiskunnan toimivan samalla tavalla kuin Commodore64 tai avaruusluotain. Että loogiset konfliktit ja järjenvastaisuudet aiheuttaisivat jonkinlaisen "Syntax Error"-hälytyksen. Että diskurssi pantaisiin jäihin, kunnes konflikti tai järjenvastaisuus on eliminoitu. Että käyttöjärjestelmä, ts. poliitikoista, tiedotusvälineistä ja kansalaisista koostuva yhteiskunta, pakottaisi koodaajan, ts. diskurssiin osallistujan, korjaamaan koodissaan olevan loogisen virheen. Näin ei kuitenkaan käy. Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteeri kehottaa ensin seurakuntia rikkomaan lakia ja kertoo seuraavassa hengenvedossa, että kirkko edesauttaa lakien toteutumista. Eikä tästä seuraa mitään. Kaikki ovat kuin mitään outoa ei olisi tapahtunut.
Uusimman Kirkko ja Kaupunki -lehden pääkirjoituksessa toimitussihteeri Eira Serkkola jatkaa aiheesta. Kristityn on noudatettava ennemmin omaatuntoaan kuin voimassaolevia lakeja. Viranomaisten antamalta kielteiseltä turvapaikkapäätökseltä katoaa legitiimiys, jos hakija pitää päätöstä epäoikeudenmukaisena. Tällainen ajattelu herättää erinäisiä kysymyksiä.
Tarkoittaako omatunto tässä yhteydessä Eira Serkkolan omaatuntoa vai kenen tahansa kristityn (tai ei-kristityn) omaatuntoa? Toisin sanoen, onko omatunto asetettava toiminnan ohjenuoraksi silloin, kun se vastaa Serkkolan omaatuntoa, vai kaikissa tapauksissa? Miksi sama filosofia ei tunnu pätevän silloin, kun kirkon työntekijä omantuntonsa, ja sen minkä hän kokee "kristilliseksi etiikaksi", pakottamana kieltäytyy yhteistyöstä homo- tai naispapin kanssa? Tämän päivän Turun Sanomien mukaan Helsingin seurakuntayhtymä evää avustukset järjestöiltä, jotka eivät hyväksy naispappeutta.
Kirkko ja Kaupunki -lehden päätoimittaja Seppo Simola kehotti hiljattain naispappeuden vastustajia eroamaan evankelisluterilaisesta kirkosta ja ryyditti tervemenotoivotustaan tällaisella viisaudella:
"Ellei pelaa kirkon säännöillä, ei pidä pelata sen rahoillakaan."
Sama legalismi näyttää kadonneen kuin pieru Saharaan, kun tulee puhe kirkon ja valtion välisestä suhteesta. Jostakin syystä sen, joka pelaa valtion rahoilla, ei Simolan mielestä tarvitse pelata valtion säännöillä.
"Omatunto", jota kristityn tulee seurata, tarkoittaa siis Serkkolan, Simolan &co. omaatuntoa, joka puolestaan heijastelee "kristillistä etiikkaa". Ateistisena ja ulkopuolisena tarkkailijana minun on hiukan vaikea hyväksyä tätä. Mistä "kristillinen etiikka" kumpuaa ellei kristinuskon peruskirjasta, Raamatusta? Raamatussa erikseen sanotaan, että koska Jumalan valtakunta ei ole maanpäällistä laatua, maan päällä totellaan maallista esivaltaa. Siellä erikseen sanotaan, että naisen tulee vaieta seurakunnassa. Siellä erikseen sanotaan, että miehet, jotka makaavat miesten kanssa niin kuin naisten kanssa maataan, ovat kauhistus. Tältä pohjalta minun on kovin vaikeaa ymmärtää, missä mielessä lakien rikkominen tai nais- ja homopappien hyväksyminen ovat kristillisiä imperatiiveja mutta niiden vastustaminen niin epäkristillistä, että vastustajien on syytä jättää kirkko.
Serkkolan, Simolan ja Ekumeenisen Neuvoston katsannossa turvapaikatta jääneille on annettava kirkollinen asyyli, koska nämä kokevat viranomaispäätöksen epäoikeudenmukaiseksi. Tämä kertoo melko paljon lässyttäjäkristittyjen ihmiskuvasta, tai paremminkin neekerikuvasta. Saman erheellisen neekerikuvan jakavat useimmat monikultturistit muihin arvoihin katsomatta. Heille kolmannen maailman tulokas on jalo villi, jolta puuttuvat sellaiset perusinhimilliset ominaisuudet kuin kyky valehteluun ja häikäilemättömään oman edun tavoitteluun. Turvapaikanhakija saattaa olla vainottu ja sorrettu, mutta se, että hän sanoo olevansa sellainen, ei todista, että hän on sellainen. Hän sanoo olevansa vainottu, koska hän haluaa jäädä maahan. Hän haluaa jäädä maahan, koska se palvelee hänen etuaan. Ei hän valita kielteisestä turvapaikkapäätöksestä siksi, että hän kokee sen epäoikeudenmukaiseksi, vaan siksi, että se ei vastaa hänen etuaan. Hänen etuaan vastaa myönteinen turvapaikkapäätös.
Ei verekseltään yhytetty ja vankilaan tuomittu murhamieskään valita tuomiosta korkeampiin instansseihin siksi, että tuomio olisi hänen mielestään epäoikeudenmukainen, vaan siksi, että se ei vastaa hänen etuaan. Hänen etuaan vastaa se, että häntä ei tuomita vankilaan, koska hän haluaa olla vapaana.
Tietysti on niitäkin ihmisiä, joiden mielestä on kosmisen tason epäoikeudenmukaisuus, että he eivät saa ansaitsematonta hyvää tai että he joutuvat vastaamaan tekojensa seurauksista. Tällöin on kuitenkin asetettava vaakakuppeihin kilpailevat intressit, ts. kilpailevat näkemykset oikeudenmukaisuudesta. Murhaajan mielestä voi olla oikeudenmukaista, että hän pääsee vapaaksi, mutta tämä loukkaa sen yhteisön oikeustajua, jota vastaan murhaaja on rikkonut. Elintasopakolaisen mielestä voi olla oikeudenmukaista, että hän pääsee viettämään lokoisia varhaiseläkepäiviä länsimaisen veronmaksajan kustannuksella, mutta tämä rikkoo niiden veronmaksajien oikeustajua.
Ei "oikeudenmukaisuus" voi olla synonyymi yksilön edulle. Mutta eivät jaloon villiin uskovat "suvaitsevaiset" tietysti tällä tavoin tietoisesti ajattelekaan. Koska he eivät usko, että tulokas olisi kykenevä halpamaiseen oman edun tavoitteluun, he uskovat hänen näkemystensä ja kokemustensa reflektoivan sellaisenaan jotain universaalia oikeudenmukaisuutta.
Ajatukseen jalosta, vain toden puhumiseen kykenevästä villistä perustuu pitkälti myös tänäkin kesänä lehdissä raportoitu vähemmistöjen kokema rikollisuus. Se on kuulemma hurjassa nousussa. Suurin osa rikoksista on nimittelyjä ja "uhkauksia", joista ainoana todisteena on kyselyyn osallistuneiden maahanmuuttajien oma sana. En kiistä nimittelyjen ja uhkailujen mahdollisuutta, mutta suhtaudun erittäin nihkeästi maahanmuuttajien luotettavuuteen tiedonlähteenä. Miksi? Siksi, että jatkuva uhristatus on heille elinehto. Vain uhristatus tekee heistä immuuneja kritiikille. Vain uhristatus takaa heille erivapauksia ja mahdollistaa sen, että yhteiskunta sietää loputtomiin maahanmuuton kielteisiä seurauksia. Vain uhristatus pitää yhteiskunnan varpaillaan ja saa sen antamaan periksi hulluimpienkin vaatimusten edessä.
Nimittelystä ja uhkailusta raportoiva maahanmuuttaja siis saattaa puhua totta, mutta hänen väitteensä todistusarvo, ilman lisäevidenssiä, on pyöreä nolla. Hänellä on intressi väittää, että häntä nimitellään ja uhkaillaan. Turvapaikanhakijalla on intressi väittää pakenevansa vainoa. Murhasta syytetyllä on intressi väittää olevansa syytön.
Edellä tulin käyttäneeksi rumaa sanaa "elintasopakolainen". Jatketaanpa siitä vielä hetki. Periaatteessa keskustelu lähtee siitä, että kaikille turvapaikanhakijoille pitäisi myöntää turvapaikka, koska he pakenevat vainoa. Sanovathan he itsekin niin, eikä kukaan vapaaehtoisesti kotimaastaan lähde rasistiseen Suomeen, jne. jne. Mutta, kuten Ekumeenisen Neuvoston ohjeistus ja Heikki Huttunen kertovat, me myös tarvitsemme näitä tulijoita voidaksemme toteuttaa "lähimmäisen sakramenttia".
Tarkkailija Marsista voisi tässä kohdassa tehdä johtopäätöksen, että hädän ja vainon - jota tulijat siis pakenevat - ylläpitäminen on oman etumme mukaista. Muutoinhan rasistiseen Suomeen ei tulisi ketään lähimmäisen sakramentin instrumenteiksi. Kyyninen tarkkailija taas lisäisi, että me pidämmekin ansioituneesti yllä kolmannen maailman hätää viestittämällä löperöllä maahanmuutto- ja sosiaalipolitiikalla Afrikan ja Aasian työikäiselle väestölle, että peltojen viljelyn sijasta kannattaa jättää vaimo ja lapset savimajaan ja ostaa itselleen laivalippu Kanarialle.
Mutta sitten toimitussihteeri Eira Serkkola kertoo pääkirjoituksessaan, että...
"...Afrikasta ja Aasiasta saapuu venelasteittain laittomia siirtolaisia Etelä-Eurooppaan. Tuhannet tulijat, pääasiassa nuoret miehet, hakevat parempaa elämää. [...] Maailman rikkaiden ja köyhien välinen elintasokuilu on räikeä. Jos oman maan köyhyys on liian syvää eikä työtä ole, yritteliäät lähtevät etsimään toimeentuloa muualta. Televisio ja internet näyttävät yhä syrjäisempien seutujen asukkaille, miten muualla eletään." [Lihavointi meidän.]
Olenko nuiva, jos minusta näyttää siltä, että Serkkola myöntää tuossa suoraan turvapaikanhakijoiden olevan liikkeellä paremman elintason perässä? En ota kantaa siihen, onko heillä oikeus tehdä niin, mutta jos he tulevat tänne pakolaisina, ja jos kirkko turvapaikkoja myöntävänä tahona kohtelee heitä pakolaisina, ja jos heidän maahanmuuttomotiivinaan on elintasokuilu, eivätkö he ole "elintasopakolaisia" sanan kirjaimellisessa merkityksessä? Jos elintasopakolaisuus sisällöllisesti myönnetään, miksi sanaa kavahdetaan? Eikö ole tahallista harhaanjohtamista perustella turvapaikantarvetta sillä, että tulijat pakenevat vainoa, jos hyvin tiedetään, että näin ei ole? Eikö ole vainoa pakenevien ihmisten halventamista rinnastaa heidät niihin, jotka eivät pakene vainoa vaan heikompaa elintasoa? Eikö olisi jossain mielessä eettisempää vaatia elintasosiirtolaisuuden vapauttamista sen sijaan, että vaaditaan viranomaisia myöntämään turvapaikkoja niille, jotka kirkon omastakaan mielestä eivät ole turvapaikkalain tarkoittamia pakolaisia vaan paremman elintason tavoittelijoita?
Monikultturismin vastustajia syytetään jatkuvasti siitä, että he sekoittavat "siirtolaisuuden", "maahanmuuton", "pakolaisuuden" ja ties minkä. Minun mielestäni sitä tekevät ihan muut. Suomen pitää myöntää enemmän turvapaikkoja, koska Suomi tarvitsee maahanmuuttajia, koska Suomea uhkaa KARMEA työvoimapula. Argumentti ei katoa sillä, että maahanmuuttajat eivät työllisty, koska hehän pakenevat vainoa ja ovat pakolaisia. Siitä huolimatta Suomi tarvitsee näitä maahanmuuttajia, koska Suomea uhkaa KARMEA työvoimapula. Tulijat eivät suinkaan tule elintason perässä, vaan ovat vainoa pakenevia pakolaisia. Ja jos näyttääkin siltä, etteivät he pakene mitään vainoa, he saavat silti tulla, koska kaikilla on oikeus tavoitella parempaa elintasoa. Jota tulijat eivät silti suinkaan tavoittele, koska he ovat pakolaisia.
Ja nyt kaiken kruunuksi on tullut vielä joku "lähimmäisen sakramentti".
Tulin tässä eräänä päivänä ajatelleeksi sellaista asiaa, että monikultturisteilla, olivat he kristittyjä tahi eivät, ei ilmeisesti ole minkäänlaista suunnitelmaa kansainvaelluksen jälkeiselle ajalle. Kaikki vaativat maahanmuuton tuntuvaa lisäämistä. Paljon maahanmuuttajia ja nopeasti. Mutta tuleeko jossakin vastaan se raja, jossa maahanmuuttoa on hillittävä? Ihmiset eivät tunnu hahmottavan sitä, että tulijat eivät lopu vastaanottamalla, koskaan. Niin kauan kuin täällä on rahaa ja jollakin tavalla toimiva yhteiskunta, tulijoita riittää loputtomasti ja heitä syntyy kaiken aikaa lisää, jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla.
Maahanmuuttajien osuus Euroopan yhteiskuntien kokonaisväestöstä ei vielä tällä hetkellä ole katastrofaalisen suuri, mutta tämä on näköharhaa, koska heidän osuutensa eri ikäryhmistä vaihtelee radikaalisti. Iltalehden (9.4.2007) uutisen mukaan kolmannes Saksassa syntyvistä lapsista syntyy maahanmuuttajaperheisiin. Vuoteen 2025 mennessä 75% vastasyntyneistä on muslimeja. Tämä tarkoittaa sitä, että vuonna 2045, 38 vuoden kuluttua, 75% Saksassa elävistä kaksikymppisistä on muslimeja. Meidän nyt syntyvät lapsemme tulevat silloin keski-ikään. Ruotsissa maahanmuuttajat muodostavat "vain" 20% koko väestöstä, kolmanneksen kaikista Malmön asukkaista ja hieman pienemmän osuuden kaikista Tukholman ja Göteborgin asukkaista, mutta jo vuonna 1999, kahdeksan maahanmuutontäyteistä vuotta sitten, heitä oli enemmistö Malmön 0-4-vuotiaista ja n. 40% Tukholman ja Göteborgin 0-4-vuotiaista. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka Ruotsiin ei olisi viimeisten kahdeksan vuoden aikana muuttanut kymmeniä tuhansia uusia maahanmuuttajia, puolet näiden kaupunkien kaksikymppisistä olisi maahanmuuttajia seuraavalla vuosikymmenellä. Todellisuudessa heitä on enemmän.
YK:n väestötilastojen pohjalta tehtiin Ruotsissa vuonna 1994 laskelma, jonka mukaan etniset ruotsalaiset jäävät vähemmistöksi omassa maassaan vuonna 2056, 49 vuoden kuluttua. Koska ruotsalaisten syntyvyys on alittanut odotukset samalla kun maahanmuutto on kiihtynyt odotuksia nopeammin, tuo piste tullaan saavuttamaan paljon aikaisemmin. Erilaisia laskutoimituksia on esitelty myös kirjoituksessani Valonpilkahduksia ja Mordorin yötä.
Tilanne on samanlainen lähes kaikissa länsi-Euroopan maissa, ja sanomattakin on selvää, että se tulee olemaan samanlainen Suomessa, jos Suomi omaksuu länsieurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan.
Näitä asioita olisi syytä pohtia vakavalla naamalla. Jos kaikki halukkaat maahanmuuttajat on otettava vastaan siksi, että meillä ei ole oikeutta linnoittautua, ja siksi, että kaikilla on oikeus tulla, meillä ei ole missään vaiheessa oikeutta viheltää pilliin. Jos emme vihellä missään vaiheessa pilliin, maahanmuutto tulee jatkumaan, kuten sanottua, niin kauan kuin Suomi ja Eurooppa ovat houkuttelevia kohteita, ts. niin kauan kuin niillä on enemmän tarjottavaa kuin tulijoiden lähtömailla. Tulijat itsessään eivät lopu. Jos maahanmuuttoa ei pysäytetä, suomalaiset, ruotsalaiset, saksalaiset, ranskalaiset, belgialaiset, espanjalaiset ja muut länsieurooppalaiset jäävät tällä vuosisadalla vähemmistöiksi omissa maissaan. Toisin sanoen meidän ja meidän lastemme elinaikana Euroopassa tapahtuu väestönvaihto, jonka vertaista koko Euroopan kirjoitettu historia ei tunne.
Jonkun mielestä tämä on neutraali tai jopa hyvä asia. Ehkä, mutta siinä tapauksessa kriittisempi ihminen ihmettelee, miksi maahanmuuton kannattajat ovat niin ilmeisen haluttomia puhumaan väestöennusteista tai edes ajattelemaan niitä. Numeroita ei sinänsä kiistetä, koska niiden kiistäminen on mahdotonta, mutta niistä pyritään vaikenemaan. Jos se, että Euroopan kaksituhatta vuotta jatkunut kulttuurillinen jatkumo ja vielä paljon vanhempi etnolingvistinen jatkumo katkeaa (ei siis muutu tai rikastu vaan katkeaa) yhden vuosisadan aikana, on hyvä tai neutraali asia, miksi näitä lukuja ei käsitellä avoimesti? Miksi monikultturistit ja avointen rajojen kannattajat eivät suorastaan hehkuta väestösuhteiden muutoksella ja esittele sitä suurelle yleisölle? Jos kehitys kerran on hyvä tai vähintään neutraali asia.
Me kuulemme vain sen, että maahanmuuttajia pitäisi saada Suomeen vuosittain niin ja niin paljon. Kukaan ei kerro, mikä on tavoitetilanne. On helppo sanoa, että Suomen pitäisi ottaa vastaan 50 000 maahanmuuttajaa vuodessa. Tärkeämpää olisi tietää, kuinka monen vuoden ajan tätä tasoa olisi tarkoitus pitää yllä. Kymmenessä vuodessa se nimittäin tekee puoli miljoonaa ihmistä. Sadassa vuodessa se tekee viisi miljoonaa ihmistä. Se on ehkä pitkä aika ihmiselle, mutta se on erittäin lyhyt siivu Suomen, suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin historiassa. Omat lastenlapsemme voivat nähdä vuoden 2107. Nyt tekemiemme päätösten seuraukset eivät jää jonkin hämärän ja utuisen tulevaisuuden kiusaksi, vaan ne muodostavat sen todellisuuden, jossa omat lastenlapsemme tai ainakin heidän lapsensa elävät. Vähintäänkin tätä voisi ajatella, jos suuremmat ja abstraktimmat jatkumot tai oma vastuumme näiden jatkumojen edessä ei niin kiinnostaisi.
On helppo sanoa, ettei sillä ole väliä, minkävärisiä ihmisiä täällä asuu 50 tai 100 vuoden kuluttua. Minunkin mielestäni on makuasia, onko suomalaisuudella, "kristillisyydellä", eurooppalaisuudella tai valkoihoisuudella itseisarvoa. Omasta mielestäni on. Hyväksyn, jos jonkun toisen mielestä ei ole. Sen sijaan voisimme puhua niistä arvoista, jotka ovat yhteisiä minulle ja monikultturistille, esim. kiintymyksestä sekulaariin, tasa-arvoiseen, hyvinvoivaan ja suhteellisen turvalliseen yhteiskuntaan. Koska olemme kaikki samaa mieltä näistä hyveistä, meidän ei tarvitse saivarrella makuasioista. Selviytyvätkö tällaiset arvot väestönvaihdosta? Nykyiset maahanmuuttajat eivät assimiloidu läntiseen elämäntapaan, ymmärrettävää kyllä, koska assimilaatio on monikultturistille kirosana, ja koska kotouttamispolitiikka ei tähtää assimilaatioon vaan diversiteettiin ja tulijoiden kulttuurillisen omaleimaisuuden säilyttämiseen.
Pelkän teoriankin tasolla pitäisi olla selvää, että yhteiskunnan yhteiset pelisäännöt rakentuvat väestön enemmistön kannattamille arvoille. Kyse ei ole ihonväristä vaan arvoista ja erilaisten arvojen kannattajien lukumääristä. Kyse ei ole siitä, kuka on tai ei ole syyllinen integraation epäonnistumiseen. Kyse on edelleen arvoista ja lukumääristä. Vuoden 2050 Ruotsissa ja Saksassa yhteiset pelisäännöt heijastelevat niitä arvoja, joita kannattaa enemmistö Ruotsin ja Saksan aktiivi-ikäisestä väestöstä vuonna 2050. Vuoden 2050 saksalaiseen tai ruotsalaiseen yhteiskuntaan voi tutustua jo nyt tarkkailemalla niitä arvoyhteisöjä, jotka tuolloin muodostavat aktiiviväestön enemmistön. He toimivat tällä hetkellä omien arvojensa mukaisesti, ja koska mikään ei yllytä tai painosta heitä muuttumaan, he tulevat toimimaan samalla tavoin myös silloin, kun he muodostavat määräävän enemmistön.
Voit ajatella, että vuonna 2050 vaaleanruskea, huippuosaava "luova luokka" istuu Tukholman terasseilla lattea juoden ja läppärit sylissään. Ja sen jälkeen voit kehittää jonkin uskottavan yhtälön, joka johtaa nykyisestä syrjäytyneisyyden, väkivallan, uskonnollisen fanatismin ja rikollisuuden leimaamasta monimuotoisuudesta tuohon tilanteeseen.
Ai niin, evankelis-luterilaisesta kirkosta, joka yleisen monikulttuuripsykoosin lisäksi lietsoo tottelemattomuutta lakien edessä, elintasopakolaisten hyväksi ja sinun, maasi ja lastesi vahingoksi, voi erota kätevästi netissä osoitteessa http://www.eroakirkosta.fi/erolomake. Et ole yksin. Kirkon jäsenkato saavutti viime vuonna uuden ennätyksen, joka puolestaan rikkoutuu taas tänä vuonna kirkkaasti. Sinun on syytä erota varsinkin, jos a) olet kristitty, b) et ole kristitty. Mitään muutakaan et voi läpimädälle kirkollemme tehdä. Jätä rotat uppoavaan laivaansa.