31.8.2007

Mikosta ja muusta

Kuulimme muutamia päiviä sitten ihmeellisen uutisen. Vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalaisesta ollaan tekemässä apulaisoikeuskansleria.

"Oikeuskansleri ja apulaisoikeuskansleri ovat eduskunnan oikeusasiamiehen ohella Suomen ylimmät laillisuuden valvojat. Oikeuskansleri ja apulaisoikeuskansleri valvovat, että viranomaiset noudattavat voimassa olevaa oikeutta."

Mikko Puumalainen tunnetaan taistelustaan tieteenvapautta, mielipiteenvapautta ja karamellien käärepapereita vastaan. Puumalaisen touhuihin on tähän asti voitu suhtautua tietyllä huumorilla, koska hänen instanssinsa, Vähemmistövaltuutetun toimisto, on eräänlainen uskonnollinen miliisivirasto, jonka ohjelmaan kuuluu ajaa monikultturismin agendaa. Apulaisoikeuskanslerin virka on kuitenkin aivan oikea ja kansalaisvapauksien kannalta tärkeä instituutio. Oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin tehtävä on suojella kansalaisia viranomaisten mielivallalta.

Tulee sellainen olo, että pukkia ollaan asettamassa kaalimaan vartijaksi. Kansalaisvapauksien vihollisena, oman toimivaltansa venyttäjänä ja fanaattisena politrukkina kunnostautunut Puumalainen valvomassa viranomaisten lainkuuliaisuutta? Nimitetäänkö seuraavaksi Seppo Lehto Etnisten suhteiden neuvottelukunnan johtoon?

On vaikea välttyä ajatukselta, että suuria asioita on tekeillä. Presidenttinä on Tarja Halonen. Oikeusministerinä on Tuija Brax. Maahanmuuttoministerinä on Astrid Thors. Työministerinä on Tarja Cronberg. Työministeriön puuhapirkkona jatkaa Mervi Virtanen. Toimeenpanovallan keskeiset postit on miehitetty.

Kun toimeenpanovalta on oikeissa käsissä, on vielä varmistettava selusta, ts. nimitettävä tuomarit, jotka eivät ole turhan tarkkoja lain kirjaimen kanssa Oikeita Asioita edistettäessä.

Kun tähän vielä lisätään taas viime aikoina kiihtynyt rummutus huutavasta työvoimapulasta, huippuosaajien värväämisestä ulkomailta sekä suomalaisten kasvavasta myötämielisyydestä maahanmuuttoa kohtaan, odotan suurella mielenkiinnolla, millaisia ehdotuksia hallitus tulevan talven aikana pullauttaa ilmoille.

Edelliseen liittyen voidaan mainita elokuussa laajasti uutisoitu kyselytutkimus, jonka tulokset yleisesti tulkittiin niin, että suomalaiset haluavat lisää maahanmuuttajia. Kyselyyn osallistuneilta tuhannelta kansalaiselta kysyttiin, hyväksyvätkö nämä maahanmuuttajien tulon Suomeen asumaan ja työskentelemään. Vain kaksi prosenttia vastanneista vastusti kaikkia mahdollisia maahanmuuttajaryhmiä. Myönteisimmin suhtauduttiin ruotsalaisiin, saksalaisiin, britteihin ja yhdysvaltalaisiin, nihkeimmin taas somaleihin ja arabeihin.

Yllättäviä tutkimustuloksia. Oikean tuloksen saamiseen riittää oikein muotoiltu kysymys. Omasta mielestäni on varsin yllättävää, että Suomesta löytyy edes noin paljon ihmisiä, jotka suhtautuvat kielteisesti kaikkiin maahanmuuttajiin. Itse en tunne ainuttakaan. Mielestäni tänne voi aivan hyvin muuttaa kohtuullisessa määrin minkä hyvänsä värisiä ja uskoisia ihmisiä, jotka tekevät työtä, noudattavat lakeja ja ovat halukkaita assimiloitumaan paikalliseen elämäntapaan. (Juu, tiedän, että kaikki suomalaisetkaan eivät tähän kykene, mutta heistä emme pääse eroon. Maahanmuuttajista taas päätämme ihan itse.) Uskoisin, että melkein kaikki ovat kanssani samaa mieltä, koska länsimaisilla ihmisillä on ymmärrettävä tendenssi suvaita kaikkea sellaista, mistä ei ole haittaa, ja vastustaa kaikkea sellaista, mistä on.

Olisi mielenkiintoista nähdä vastaavan kyselyn tulos, jos kysymys olisi esitetty esim. seuraavasti: "Suomeen tähän asti muuttaneista Somalian ja Irakin kansalaisista 80-90 prosenttia on työttömänä. Suhteessa lukumääräänsä he syyllistyvät pahoinpitelyihin, ryöstöihin ja raiskauksiin 20-30 kertaa useammin kuin kantasuomalaiset tai länsimaalaistaustaiset maahanmuuttajat. Kannatatko somalien ja irakilaisten maahanmuuton lisäämistä tai pitämistä nykyisellä tasolla?"

Erityisen hauska on Ylen nettiuutisen kuvitus:

Tyypillinen maahanmuuttaja. Tummaihoinen IT-guru. Niitähän sieltä on viime aikoina ollut tulossa.

Erilaisilla foorumeilla on hihkuttu sillä, kuinka paljon Puumalaisen nimitys harmittaa minua ja kaltaisiani. En ole varma, onko Puumalainen ylimpänä (tai toiseksiylimpänä) lainvartijana strategisessa mielessä huono asia. Tämä johtuu siitä, että tunnen kiusausta kuulua katastrofistien koulukuntaan, ja pidän todennäköisenä, että asioiden on oltava vielä merkittävästi nykyistä huonommin ennen kuin mitään toivoa paremmasta on. Esimerkiksi Ruotsissa tai Britanniassa maahanmuuton lopettamisella nyt ei olisi pidemmällä tähtäyksellä mitään myönteistä vaikutusta, koska kummassakin maassa kantaväestö jää muutamassa sukupolvessa vähemmistöksi pelkästään nykyisen maahanmuuttajaväestön luonnollisen lisääntymisen ja kantaväestön samanaikaisen poismuuton seurauksena. On parempi vaihtoehto, että mielipuolinen maahanmuuttopolitiikka jatkuu vielä muutaman vuosikymmenen ja tuottaa ruotsalaisen ja brittiläisen yhteiskunnan taloudellisen ja sosiaalisen luhistumisen. Yhtäältä romahdus pakottaa kantaväestön rippeet nousemaan vastarintaan ja ratkaisemaan tilanteen voimaperäisesti. Toisaalta tulonsiirtojärjestelmän likvidoituminen resurssien loppuessa todennäköisesti ajaa suurimman osan heinäsirkkalaumasta jälleen liikkeelle ja parempien metsästysmaiden etsintään.

Koska suurin osa kolmannen maailman tulokkaista, Ahmed Akarin tavoin, on "maailmankansalaisia, jotka voivat elää missä vain". He eivät rakasta Ruotsia tai Britanniaa vaan sitä, mitä Ruotsilla tai Britannialla on heille annettavana. Kun annettava loppuu, heillä ei ole syytä jäädä.

Suomen tapauksessa asia on kuitenkin vähän kiikun kaakun. Mitään peruuttamatonta ei täällä vielä ole tapahtunut. Meillä olisi mahdollisuus välttää kokonaan se, mikä monessa muussa paikassa on jo väistämätöntä. Siksi mielessä elää vielä pieni toivo, että oivalluksen ei täällä tarvisisi tapahtua vaikeimman kautta. Siinä mielessä, toden totta, odotan sydän kylmänä, mitä vihervasemmistolais-ruotsalainen koplamme, kepulais-kokoomuslaisen joo-joo-kuoron säestyksellä, kuluvalla vaalikaudella keksii.

The Washington Timesissa oli toissapäivänä Cal Thomasin mielenkiintoinen kirjoitus "Vanishing England" Britannian muuttoliikkeistä, joita ylempänä sivuttiin. Maahan saapuu vuosittain yli puoli miljoonaa maahanmuuttajaa, mihin lukuun eivät tietenkään sisälly ne, jotka tulevat luvatta ja salaa. Vastaavana aikana maasta poistuu lähes 200 000 pääasiassa keskiluokkaista Britannian kansalaista. Poismuuttajien motiiveissa yhteisenä nimittäjänä on lisääntyvä rikollisuus ja kasvavan muslimiväestön mukanaan tuoma terrorismin uhka, kuin myös brittiläisen identiteetin katoaminen koulujen kieltäytyessä opettamasta maan ja kansakunnan historiaa nouseville sukupolville. "Viranomaiset eivät halua loukata ketään."

Brittiläisen koululaitoksen alamäestä ja alistumisesta tulijoiden tahtoon on ollut viime vuosina paljon esimerkkejä. Osittain "toiseuden huomioiminen" on "suhteellisen" harmitonta. Vuoden 2006 loppupuolella brittivanhemmat raivostuivat saatuaan selville, että useat julkiset koulut ovat kaikessa hiljaisuudessa tarjonneet oppilailleen vain halal-lihaa. Termi "halal" viittaa muslimien teurastusmetodiin, jossa eläimestä lasketaan veri leikkaamalla sen kurkku ilman tainnutusta. Tämäkään ei nähtävästi ole kiellettyä Britanniassa.

Lasten kannalta halal-lihassa ei tietenkään ole mitään haitallista, mutta toinen kysymys on, onko hyväksyttävää kehitystä, että länsimainen yhteiskunta sallii hienotunteisuussyistä paluun talouseläinten barbaariseen kohteluun.

Astetta vakavampana voidaan pitää sitä, että muslimien loukkaantumista pelkäävät historianopettajat jättävät holokaustin ja ristiretkien käsittelyn väliin:

"[...] some teachers are dropping courses covering the Holocaust at the earliest opportunity over fears Muslim pupils might express anti-Semitic and anti-Israel reactions in class."

"[...] the same department deliberately avoided teaching the Crusades at Key Stage 3 (11- to 14-year-olds) because their balanced treatment of the topic would have challenged what was taught in some local mosques."

Olisi mielenkiintoista tietää, mikä ajatus tällaisten ratkaisujen taustalla on. Juutalaisten joukkomurhasta ei puhuta, koska pelätään, että tämä provosoisi antisemitistisiä reaktioita muslimioppilaissa. Mutta eikö varsinainen ongelma ole se muslimioppilaiden antisemitismi? Onko ajatus se, että jos vältetään tilanteet, joissa tämä antisemitismi tulisi näkyville, voidaan teeskennellä, että antisemitismiä ei ole?

On selvää, että paikallisessa moskeijassa kerrotaan islamilaista totuutta niin holokaustista kuin ristiretkistäkin. Tämä juuri on se ongelma, johon pitäisi puuttua. Näiden asioiden neutraali ja tasapuolinen käsittely julkisissa kouluissa on tähän asti tarjonnut muslimilapsille toisenkin näkökulman. Mahdollisesti tietynkokoinen osa muslimioppilaista on kouluopetuksen ansiosta jopa päätynyt kyseenalaistamaan sen, mitä moskeijassa kerrotaan, tai ainakin ymmärtämään, että muitakin tulkintoja on kuin imaamin islamistinen tulkinta. Nyt muslimilapsilta viedään tämäkin mahdollisuus. Ainoa tulkinta, jonka he koskaan kuulevat holokaustista tai ristiretkistä, on imaamin tulkinta. Uskooko joku, että tämä on omiaan vähentämään kasvavan muslimipolven vihaa ja katkeruutta juutalaisia ja kristittyjä kohtaan? Uskooko joku, että lisääntyvä viha ja katkeruus on omiaan helpottamaan muslimien integraatiota brittiläiseen yhteiskuntaan? Vai ovatko muslimien viha, katkeruus, radikalisoituminen ja syrjäytyminen sittenkin pienempi paha kuin se, että uhmattaisiin moskeijoiden opetuksia ja siten mahdollisesti provosoitaisiin hankalia tilanteita luokkahuoneessa?

Palataan hetkeksi valkoisen väestön poismuuttoon. Suosittuja kohteita ovat Uuden-Seelannin kaltaiset, enemmän tai vähemmän muslimivapaat vyöhykkeet, mutta koska monikultturismissa on kyse koko läntistä maailmaa riivaavasta joukkopsykoosista, pakopaikat alkavat olla harvassa. Joskus olen pysähtynyt miettimään, miltä näyttävät suhteessa toisiinsa 50 vuoden kuluttua esimerkiksi Helsinki ja Tallinna. Viro, kuten suurin osa kommunismista vapautuneesta Itä-Euroopasta, houkuttelee uusliberalistisella minimivaltiopolitiikallaan ja tästä seuraavilla kohtuullisilla tuotantokustannuksillaan investointeja, jotka luovat vaurautta. Väestö on koulutettua. Humanitaarista maahanmuuttoa ei harrasteta. Tallinna on kaunis, historiallinen hansakaupunki, helppojen maan- ja rautatieyhteyksien päässä Keski-Euroopasta. Kielitaitoisen väestön ansiosta Viro, toisin kuin Suomi, on aidosti toimiva sillanpääasema Venäjän markkinoille.

Mitkä ovat Helsingin tulevat ja nykyiset näkymät? Suhteellisen ruma betonilaatikoista rakennettu kaupunki. Korkeat elinkustannukset, sosiaalivaltion mukanaan tuoma korkea verotus, pk-yrittäjyyttä tehokkaasti ehkäisevät työvoimakulut ja byrokratia. Ylitarjonta sosiaalihistorioitsijoista ja alitarjonta sähkömiehistä. Humanitaarisen maahanmuuton ja keskiluokan eksoduksen synnyttämä hidas mutta vääjäämätön slummiutuminen sekä lisääntyvä turvattomuus kaduilla ja kouluissa. Median ja poliittisen koneiston harrastama yleinen roskaväen, niin kotimaisen kuin tuontitavarankin, paapominen ja tuottavan väestönosan toiveiden ja tarpeiden halveksunta.

Sanalla sanoen, Helsingistä on nykyisen kehityksen vallitessa tulossa Tallinnan rähjäinen takapiha. Monessa suhteessa se on sitä nyt jo. On vaikea keksiä, miksi turisti tai liikemies tulisi Helsinkiin eikä Tallinnaan. Sen sijaan on helppo ennustaa, että jossakin vaiheessa maksukykyinen suomalainen keskiluokka alkaa kysellä itseltään, mitä järkeä on asua ikävästi ja kalliisti Helsingissä eikä edullisesti ja mukavammin Suomenlahden eteläpuolella.

Näissä ajatuksissa panen loppuun lukijan (kiitokset H:lle!) lähettämän kuvareportaasin monikulttuurisesta Helsingistä. Paikkana Sörnäisten metroasema, ajankohta 26.8.2007. Somalit ja romanit lyövät toisiaan koko perheen voimin ja vaihtavat rasismia ja uskonnollista suvaitsemattomuutta henkiviä puheenvuoroja. Kuvat ovat vähän huonoja mutta sitäkin vauhdikkaampia. Koska tällaiset tapaukset kertovat enemmän meistä kuin somaleista tai romaneista, on ehkä taas syytä katsoa peiliin.

   

Takaisin