8.10.2008

Maksuton korkeakoulutus

Suomessa on sellainen maailmanlaajuisesti erikoinen asia kuin maksuton korkeakoulutus. Maksuttoman korkeakoulutuksen takana kaiketi oli alunperin kansallisromanttis-valistuksellinen ajatus, että vain sivistämällä itseään Suomi voi nousta kansakunnaksi kansakuntien joukkoon, ja ettei niin pienellä ja köyhällä kansalla kuin Suomi ole varaa tehdä sivistyksestä pienen yläluokan etuoikeutta.

Maksuttomaan korkeakoulutukseen liittyi sellainen riski, että se saattaisi houkutella myös ulkomaalaisia opiskelemaan Suomeen. Sinänsähän tässä ei mitään kielteistä olisi, mutta koska ulkomaalaisia on suomalaisiin verrattuna maailmassa niin hirveän paljon, pieni promillekin heistä riittäisi keventämään suomalaisen veronmaksajan, maksuttoman korkeakoulutuksen maksajan, kukkaroa tuntuvasti.

Riski oli menneinä aikoina lähinnä teoreettinen, koska vähemmän verkostoituneessa ja globalisoituneessa maailmassa vain harva tiesi Suomen olemassaolosta. Nekään, jotka tiesivät, eivät yleensä osanneet kuvitella, että jossakin korkeakoulutusta tarjottaisiin ulkomaalaisille (tai kenellekään) maksutta. Kaiken kukkuraksi Suomen kuviteltiin olevan neuvostotasavalta, joten kovaa hinkua tänne ei esiintynyt.

Nykyään asiat ovat toisin. Internetin ansiosta Lagosin kuppaisimmassakin nettikahvilassa tiedetään, että Suomessa on maksuton korkeakoulutus. Lisäksi Suomen jokaiseen niemeen ja notkoon on noussut kaikenkarvaisia ammattikorkeakouluja, joiden rahoitus - ja rehtorin asema - on nykyisen tulosajatteluideologian oloissa riippuvainen opiskelijoiden määrästä. Koska oppilaitoksia on liikaa, ammattikorkeakouluihin ei tietenkään saada opiskelijoita, jonka ongelman ratkaistakseen oppilaitokset ovat ryhtyneet värväämään opiskelijoita ulkomailta. Laitoksen omasta näkökulmasta tämä on viisasta, yhtäältä siksi, että maailmassa varmasti on ihmisiä, joille kelpaa maksuton tutkinto, ja toisaalta siksi, että kansainvälisyyskiiman riivaamassa maassamme oppilaitoksen "kansainvälisyys" katsotaan sille ansioksi.

Tämän seurauksena maamme niemet ja notkot ovat täynnä ammattikorkeakouluja, joiden opiskelijoista puolet tai enemmänkin on kiinalaisia. Kaikille tarjottava maksuton korkeakoulutus on alkanut tarkoittaa kaikille maailman ihmisille tarjottavaa maksutonta korkeakoulutusta. Viisimiljoonaisen Suomen veronmaksaja kouluttaa vastikkeetta osaajia miljardin asukkaan Kiinalle, joka on maailman nopeimmin kasvava talous.

Normaalissa yhteiskunnassa todettaisiin tässä vaiheessa, että maksuton korkeakoulutus, ainakin jos sitä ei ole rajoitettu omia kansalaisia koskevaksi, on tullut tiensä päähän. Että Suomea ja suomalaisia sumeilematta käytetään hyväksi. Suomessa näin ei kuitenkaan todeta, koska suomalaiset a) kärsivät kansainvälisyyskiimasta ja b) pelkäävät sitä, mitä meistä ajatellaan. Jos jokaisella kiinalaisella ei halutessaan ole oikeutta saada ilmaista tutkintoa Suomesta, Suomi ei ole kansainvälinen ja imagomme kärsii.

Mielestäni on kyseenalaista, mitä merkitystä on Suomen imagolla Kiinassa. Tosin vielä kyseenalaisempaa on, mitä merkitystä on Suomen imagolla Afrikassa. Hiljattain tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että afrikkalaisten Suomi-kuva ja Suomen houkuttelevuus Afrikassa ei ole paras mahdollinen. Ulkoministeri perusti brändityöryhmän, "jonka tavoitteena on parantaa Suomen kilpailukykyä". Parantamalla Suomen imagoa Afrikassa?

Mutta vaikka sillä, mitä kiinalaiset tai afrikkalaiset Suomesta ajattelevat, olisikin jotain väliä, minulla on aika vankka käsitys siitä, mitä miljardin asukkaan talousjättiläinen ajattelee viiden miljoonan asukkaan Suomesta, joka kouluttaa sille osaavaa työvoimaa ilmaiseksi ja vielä pitää asetelmaa siunauksena itselleen.

Oppilaitokset (kuten myös monikulttuuriin hurahtaneet opiskelijajärjestöt) puolustavat kiivaasti maksutonta koulutusta sillä, että muuten Suomen olisi vaikea houkutella ulkomaalaisia opiskelijoita. Mahdollisesti tämä on totta, mutta miksi heitä pitäisikään houkutella, jos heidän tänne tulonsa on Suomelle pelkkä taloudellinen menoerä? Ulkomaalaisten houkutteleminen suomalaisiin oppilaitoksiin olisi perusteltua, jos tutkinnot olisivat maksullisia. Kaikkialla muualla ulkomaalaisia opiskelijoita houkutellaan juuri siksi, että nämä maksavat opinnoistaan ja ovat osa oppilaitosten rahoitusjärjestelmää.

Jos ulkomaalaiset ja heidän suuri määränsä ovat itseisarvo, eihän heidän houkuttelemiseensa tarvita edes maksutonta koulutusta. Yhtä hyvin voisimme yksinkertaisesti luvata heille vastikkeettoman elinikäisen ylläpidon ja aseman kaikkien palvomina kunniakansalaisina.

Eiku... Onhan sekin jo keksitty.

Kaikille tarjottava maksuton korkeakoulutus on valitettavasti johtanut muuhunkin kuin jatkuvaan tulonsiirtoon suomalaiselta veronmaksajalta Kiinan valtiolle. Siitä on tullut kanava laittomalle siirtolaisuudelle Afrikasta Schengen-alueelle. Koska koulutus ja tutkinto ovat maksuttomia, ei voida myöskään periä ennakkoon lukukausimaksuja, mikä merkitsee, ettei afrikkalaisella ole minkäänlaista kynnystä pyrkiä Suomeen "opiskelemaan". Oppilaitoksille afrikkalaisten houkutteleminen on kannattavaa toimintaa, koska hyvässä tapauksessa ne saavat papereissa hyvältä näyttäviä ja rahanarvoisia kansainvälisyyspisteitä, ja huonossakin tapauksessa "opiskelemaan" tullut afrikkalainen katoaa ja siirtyy joko Suomen valtion tai jonkin muun eurooppalaisen valtion murheeksi.

Suomeen pyrkivistä nigerialaisista on ollut puhetta useasti aiemminkin. Helsingin Sanomien Katja Marteliuksen mielestä Suomen työministerin pitäisi ilonkyynel silmässä toivottaa tervetulleeksi jokainen nigerialainen "opiskelija", mutta viranomaistahoilla ongelma on toki ymmärretty jo vuosien ajan. Vuonna 2006 silloinen sisäministeri Kari Rajamäki varoitti, että opiskelusta on tulossa keppihevonen, jolla pyritään livahtamaan saranapuolelta Suomeen ja Schengeniin. Useita kymmeniä suomalaisiin oppilaitoksiin päässeitä nigerialaisia katosi joko ennen opintojen alkua tai pian sen jälkeen. Kyseisenä vuonna nigerialaiset muodostivat viidenneksen ulkomaalaisista hakijoista, 1500 kpl.

Elokuussa 2007 nostettiin syytteet kolmea, Suomeen vuonna 2005 opiskelemaan tullutta miestä vastaan. Nämä olivat järjestäneet useiden ghanalaisten laittoman maahantulon väärentämällä Helia-ammattikorkeakoulun, espoolaisen Omnia-ammattiopiston, Lahden ammattikorkeakoulun, Vaasan ammattiopiston, vaasalaisen Svenska yrkesinstitutetin ja Lapin yliopiston papereita.

Joulukuussa 2007 kerrottiin, että Haaga-Helian ja Kymenlaakson ammattikorkeakoulujen englanninkielisten kurssien sataa paikkaa haki 1500 nigerialaista. Helsingin Sanomat paheksui suomalaisten viisumiviranomaisten epäluuloisuutta Nigeriassa, mutta ulkoasiainsihteeri Timo Täyrynen totesi, että...

"...tänne [Suomeen tai matkan varrelle] häviää vuosittain kokonaisia urheilujoukkueita. [...] Nigerialaiset yrittävät Britanniaan, kiinalaiset Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Suomi on pelkkä välitavoite."

Maaliskuussa paljastettiin vantaalainen nigerialaisliiga, joka oli järjestänyt Suomeen maanmiehiään mm. laatimalla satoja valheellisiin ja väärennettyihin todistuksiin perustuvia hakemuksia suomalaisiin oppilaitoksiin.

Elokuussa kerrottiin helsinkiläisessä opiskelija-asunnossa vuosikausia toimineesta väärennöstehtaasta, jossa nigerialaiset olivat valmistaneet Suomeen pyrkiville "opiskelijoille" todistuksia ja muita asiakirjoja.

Syyskuussa raportoitiin, että pyrkijöitä Nigeriasta on yhä enemmän. Opetusministeriössä myönnettiin katoaviin nigerialaisiin liittyvät ongelmat, mutta ratkaisuksi ei tietenkään esitetty sitä, että oppilaitokset lakkaisivat lähettelemästä kutsuja Nigeriaan, vaan että ne ryhtyisivät järjestämään pääsykokeita Nigeriassa. Tällöin...

"...muusta kuin opiskelusta kiinnostuneiden tulo maahan saataisin ehkä paremmin estettyä."

Se, että suomalaiset oppilaitokset järjestäisivät suomalaisen veronmaksajan rahoilla pääsykokeita Nigeriassa, jotta nigerialaisilla olisi mahdollisuus päästä Suomeen opiskelemaan suomalaisen veronmaksajan rahoilla, on yksi mahdollinen ihmettelyn aihe. Toinen mahdollinen ihmettelyn aihe on se, millä tavoin pääsykokeen järjestäminen Nigeriassa estää kokeen läpäissyttä hakijaa katoamasta hänen päästyään Suomeen.

Eilinen uutinen kertoo, että nigerialaisten ja ghanalaisten hakijoiden määrä on kaksinkertaistunut edellisvuodesta. Puolet kaikista suomalaisiin ammattikorkeakouluihin pyrkineistä ulkomaalaisista, 10 000 kpl, on nigerialaisia ja ghanalaisia. Haaga-Helian rehtori Ritva Laakso-Manninen:

"Entä sitten, kun meillä on 50 000 tai 70 000 hakemusta? Jos tämä tätä vauhtia kasvaa, niin silloin tilanne on aivan kestämätön. Kyllä tässä on toimenpiteisiin ryhdyttävä jo ennen kuin olemme siinä tilanteessa."

Hassu juttu. Minä esitin ihan saman kysymyksen puoli vuotta sitten.

Onneksi on muitakin hyviä keinoja kuin Nigeriassa ja Ghanassa pidettävät pääsykokeet. Opetusministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan osaston johtaja Hannu Sirén ehdottaa, että...

"...hakijoilta voidaan edellyttää kansainvälinen kielitaitotodistus. Sirénin mukaan se saattaa karsia merkittävästi hakijoita."

Tämä varmasti auttaa. Ghana, hmm... virallinen kieli englanti. Nigeria, hmm... virallinen kieli englanti. Vai tarkoittiko Sirén kansainvälistä todistusta suomen kielen taidosta?

Me Suomessa tietenkin ymmärrämme, että nähdyt väärinkäytökset (jollaisiin myös kantaväestö syyllistyy kansalaisjärjestöjen epävirallisten arvioiden mukaan 150 000 kertaa vuodessa!) ovat valitettavia yksittäistapauksia, joiden vuoksi ei saa leimata sitä ghanalaisten ja nigerialaisten opinjanoisten leijonanosaa, jolla on vakaa aie kouluttautua, voimavaraistua ja huippuosaamalla kohottaa Suomen kilpailukykyä. Uskon kuitenkin, että jos jossakin olisi toinen maa, joka tarjoaa kenelle tahansa mistä tahansa maksutonta korkeakoulutusta, siellä todettaisiin tässä vaiheessa tilanne kestämättömäksi ja määrättäisiin tutkinnoille hinta, ainakin EU:n ulkopuolelta tulevien osalta.

On vaikea kuvitella, että tuhansien kiinalaisten kouluttaminen, kymmenien tuhansien afrikkalaisten viisumihakemusten, väärennettyjen todistusten, hakemusten ja pääsykokeiden tarkistaminen ja käsittely, kannelmäkeläisten ja vantaalaisten asiapaperimonistamoiden tutkinta-, syyttämis- ja tuomitsemistoimet tai Ghanaan ja Nigeriaan lähetettävät pääsykoekonttorit henkilökuntineen eivät maksaisi aika paljon rahaa. Valtiolla on pakko olla suuren suuri taikakirstu, josta rahat otetaan. Sillä tiedämmehän, että maksuttoman korkeakoulutuksen tarjoaminen ulkomaalaisille ei ole keneltäkään pois vaan kaikkien etu. Varsinkin Suomen maabrändin ja kilpailukyvyn.


Takaisin