5.6.2013

Majoituspalveluja kerjäläisille

Kuten muistamme, toukokuun alkupuolella Helsingin kaupunginhallitus päätti vihreiden, vasemmiston, sosialidemokraattien ja ruotsalaisten äänillä avata kaupungin terveyspalvelut "paperittomille" henkilöille. Käytännössä tämä tarkoittaa lähinnä romanialaisia romaneja, joilla ei ole kotimaansa myöntämää sairausvakuutusta.

Päätöksen arvioidaan aiheuttavan satojen tuhansien eurojen lisälaskun Helsingille.

Keskusrikospoliisin mukaan romanialaiset ovat kolmanneksi parhaiten edustettu ulkomaalaisryhmä, virolaisten ja venäläisten jälkeen, rikoslakirikoksista epäiltyjen joukossa. Tätä voidaan pitää huomionarvoisena, kun otetaan maantiede ja etäisyydet huomioon.

Romanialaiset syyllistyvät tavallisimmin murtoihin, myymälävarkauksiin, näpistyksiin ja petoksiin, sekä lisäksi pahoinpitelyihin, liikennerikoksiin, huumausainerikoksiin ja seksuaalirikoksiin. Romanialaisten rikollisuus on kausiluonteista ja painottuu kesäkuukausiin.

Itä-Euroopan romanien asemaa tutkineen dosentti Arno Tannerin mukaan ...

... kerjäämisen taustalla on organisoitu bisnes, jonka kautta tänne saapuvat vain parhaiten kynnelle kykenevät romanit. [...] Tannerin mukaan paras keino puuttua kerjäämiseen on tehdä Suomi mahdollisimman vähän houkuttelevaksi kohdemaaksi. [...] Tanner suhtautuu kriittisesti Suomessa kerjäläisille annettavaan apuun. Hän katsoo, että esimerkiksi Helsingin linja olla tarjoamatta romaneille majoitusta on oikea.

Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli 29.5.2013 perussuomalaisten varavaltuutetun Selene Xian aloitetta, jonka mukaan kaupunki joko kieltäisi "kerjäläisten asiattoman oleskelun" tai vaihtoehtoisesti edellyttäisi, että kerjäläiset hankkivat luvan kerjäämiseen.

Kaupunginhallitus oli aiemmin käsitellyt aloitteen ja totesi valtuustolle antamassaan päätösesityksessä, että koska kerjäämistä ei ole laissa kielletty, kaupungilla ei ole keinoja siihen puuttua. Pidin valtuustossa seuraavanlaisen puheenvuoron:

Kaupunginhallitus on vastauksessaan oikeassa sikäli, että koska kerjäämistä ei ole järjestyslaissa tai muussa laissa kielletty, kaupunki ei voi siihen suoraan puuttua. Perusvirhe on siinä, että kunnalliset järjestyssäännöt korvattiin kymmenen vuotta sitten koko valtakuntaa koskevalla järjestyslailla, joka ei anna mahdollisuutta huomioida paikallisia erityisongelmia.

Kerjääminen ei ole pelkkä kosmeettinen haitta. Sen ympärille on muodostunut järjestäytynyttä pikkurikollisuutta kuten katuryöstöjä, myymälävarkauksia ja asuntomurtoja. Kerjäläismummot ja -lapset eivät kerjää itselleen, vaan pakettiautoissa päiväänsä viettäville pomoilleen. Kerjäämisen salliminen ei edistä kenenkään ihmisoikeuksia, vaan ylläpitää hyväksikäyttöä ja kurjuutta ja lisäksi tuottaa vahinkoa tälle kaupungille ja sen asukkaille.

Kaupunki antaa mielellään valtiovallalle lausuntoja asioista, jotka eivät oikeastaan juuri kuulu kaupungille. Kerjääminen ja siihen liittyvä rikollisuus taas ovat merkittävä Helsinkiä koskettava ongelma. Tämän vuoksi on paikallaan, että kaupunki alkaa aktiivisesti patistaa eduskuntaa ja hallitusta ryhtymään toimiin ongelman ratkaisemiseksi.

Kerjäämisen kieltämiseksi on eduskunnassa tehty sekä kokoomuksen että perussuomalaisten toimesta lakialoitteita, mutta ne ovat tyssänneet äänekkään vähemmistön kukkahattuiluun ja hiljaisen enemmistön jänishousuiluun.

Kyse ei ole kaduilla kerjäävien ihmisten vastustamisesta, vaikka tuota pikaa sellaisia älähdyksiä epäilemättä kuulemmekin. Kyse on yhtäältä kaupungin ja kaupunkilaisten turvallisuudesta, ja toisaalta ihmisten hyväksikäytöstä. Teen palautusesityksen, joka kuuluu seuraavasti:

Kaupunginvaltuusto palauttaa asian [kaupunginhallituksen] valmisteltavaksi siten, että kaupunki ryhtyy aktiiviseen vuoropuheluun valtion kanssa ja pyrkii edistämään lainsäädännöllisiä hankkeita kerjäämiskiellon sisällyttämiseksi järjestyslakiin.

Kokoomuksen Lasse Männistö kannatti palautusesitystäni. Seurasi omituinen keskustelu, jota en käy tässä referoimaan, mutta joka kannattaa katsoa taltiointina Helsinki-kanavalta. (Valitse oikenpuoleisesta sarakkeesta välilehti "Käsittely" ja sieltä asia 17.)

Valtuuston puheenjohtaja, itsekin silminnähden kiihtynyt vihreiden Mari Puoskari, esitti jossakin kohdassa kommentin, jonka mukaan hän ei aio sallia "minkäänlaista rasistista läppää". Oman havaintoni mukaan huuteluun, asiattomuuksiin ja henkilökohtaisuuksiin turvautui lähinnä salin vasen laita.

Huomattavaa kognitiivista dissonanssia aiheutti vasemmalla se, että Männistö, joka on kiva ja liberaali, kannatti perussuomalaisten esitystä, joka määritelmänomaisesti on rasistis-fasistinen. Erityisen tuohduksissaan oli Silvia Modig (vas), joka suoraan ilmoittikin, että olisi aivan toinen asia, jos kokoomus olisi tehnyt aiheesta asiallisen aloitteen. Keskustelua kuunnellessa on hyvä aina välillä vilkaista, mitä Xian aloitteessa ja allekirjoittaneen palautusesityksessä oikeasti sanottiin. Dan Koivulaakso (vas), Osku Pajamäki (sdp) ja monet muut olivat aistivinaan niissä rautasaappaiden marssia ja polttouunien käryä.

Palautusesityksestäni äänestettiin, ja se hävisi äänin 28-52. Äänestyskartta löytyy täältä. (Huomaa, että palautusesityksen kannattaminen on "ei"-ääni.)

Keskustelun seurauksena kerjäläisten ystävät olivat siinä määrin kiihottuneessa tilassa, että Thomas Wallgren (sdp) kävi tekemässä seuraavan ponsiesityksen:

Hyväksyessään vastauksen kyseiseen aloitteeseen valtuusto edellyttää, että kaupunginvaltuustolle tuodaan vaihtoehtoisia esityksiä siitä miten ulkomailta tuleville kerjäämällä Helsingissä toimeentulonsa hankkiville ihmisille voidaan tarjota pientä maksua vastaan paikkaa tai paikkoja, jossa he voivat yöpyä turvallisesti, huolehtia hygieniastaan ja päästä myönteiseen vuorovaikutukseen viranomaistan sekä muiden kaupunkilaisten kanssa.

Monissa puheenvuoroissa Xian alkuperäinen aloite tyrmättiin sillä perusteella, että siinä mainittiin kerjäläisten rekisteröinti, joka kuulemma merkitsee "etnistä rekisteröintiä". Wallgrenin ponsi, esittäessään vain kerjäläisille tarkoitettuja palveluja, edellyttää aivan samalla tavoin kerjäläisten rekisteröintiä, ja ylipäätään sen määrittelemistä, kuka on kerjäläinen. Muutenhan kuka hyvänsä interrail-pummi voi sanoa olevansa kerjäläinen ja vaatia maksutonta tai halpaa majoitusta.

Dan Koivulaakso kannatti Wallgrenin pontta, joten siitäkin äänestettiin. Ponsi hyväksyttiin äänin 47-25. Äänestyskartta löytyy täältä.

En ole vielä tavannut tavallista helsinkiläistä, jonka mielestä kerjäläisongelmalle ei pitäisi tehdä jotain. Kuitenkin enemmistö kaupunginvaltuutetuista on sitä mieltä, että a) Helsingin ei pidä vedota valtiovaltaan, jotta ongelmaan voitaisiin puuttua lainsäädännöllistä tietä; että b) Helsingin muutenkin ylikuormitetut terveyspalvelut pitää avata kerjäläisille; ja että c) Helsingin pitää kustantaa kerjäläisille majoitus. Voin selittää tämän vain sillä, että äänestäjät, etenkään demareiden äänestäjät, eivät lainkaan seuraa, mitä heidän valtuutettunsa tekevät.

Kuten dosentti Tanner (kts. ylempänä) totesi, majoitus- ja terveyspalvelut ovat houkutustekijöitä. Ne tuovat tänne lisää romanialaisia, lisää kerjäläisiä, lisää myymälä- ja taskuvarkaita ja lisää kustannuksia. Ja, Wallgrenia siteeraten, lisää myönteistä vuorovaikutusta muiden kaupunkilaisten kanssa. Lisäksi veronmaksajan kustantama majoittumismahdollisuus edistää toiminnan muuttumista ympärivuotiseksi.

Huomattakoon, että valtuusto ei vielä tehnyt majoituspalveluja koskevaa lopullista päätöstä, vaan edellytti, että sille tuodaan päätöstä varten erilaisia vaihtoehtoja. Palaamme siis asiaan.


Takaisin