14.6.2005

Lyhyt lehtikatsaus

Mollasin toisaalla Saska Snellmania. Puutteistaan huolimatta hän kuuluu entisistä punakoneen pelaajista niihin harvoihin, jotka kykenevät tarkastelemaan aiempaa toimintaansa millään tavalla kriittisesti. Yleensä komuilla on päällä kaksoisdefenssi: en ollut koskaan kommunisti ja jos olinkin, kommunismi oli kaunis ajatus. Tai suoranainen multippelidefenssi: en kannattanut koskaan Neuvostoliittoa, mutta jos kannatinkin, Yhdysvallat provosoi Neuvostoliiton kilpavarusteluun, eikä Neuvostoliitossa sitäpaitsi ollut oikeaa kommunismia, jota en tietenkään ole myöskään koskaan kannattanut, ja tuomitsen neuvostojärjestelmän hirmuteot, mutta ne olivat kuitenkin peanuts verrattuna amerikkalaisten törkeyksiin ja niistä puhuminen on sitäpaitsi holokaustin vähättelyä.

Kuten huomaatte, mopo karkaa herkästi käsistäni, mutta sallittakoon se kesälomalla. Saska Snellman kirjoittaa sunnuntain Hesarissa osuvasti siitä, mistä minäkin olen viime aikoina (vaihtelevalla menestyksellä) yrittänyt vakuuttaa lukijoita, etenkin vieraskirjan puolella. En ryhdy kommentoimaan Saskan kirjoitusta, mutta siteeraan sitä hiukan niiden iloksi, jotka eivät lue Brysselin Pravdaa:

Olin päätoimittajana rauhanpoliittisessa Ydin-lehdessä, kun Saddam Husseinin joukot valtasivat Kuwaitin 1991. Konflikti uhkasi johtaa maailmanlaajuiseen kriisiin.

Ydin ja muut vaihtoehtolehdet täyttyivät kirjoituksista, joissa irvailtiin amerikkalaisten sotapropagandaa, todistettiin jenkkien aseistaneen Irakia, paljastettiin Yhdysvaltain suhteet arabimaiden diktaattoreihin sekä analysoitiin terävästi länsimaiden kilpailua öljystä.

Vain yhdestä aiheesta kukaan meistä ei kirjoittanut: miten pirussa Saddam saadaan ulos Kuwaitista?

* * *

Newyorkilainen kaverini Morris kävi pari vuotta sitten Helsingissä. Kuten tiedetään, amerikkalaisille kohteliaisuus on aktiivista toimintaa, ja lähes aina sanallista. Suomalainen kohteliaisuus on sitä, mitä vaimoni isoisä harrasti. Jos ruoka oli hyvää, hän ei sanonut mitään mutta söi paljon. Jos ruoka oli erityisen hyvää, hän söi paljon ja sanoi, että "ei tämä ole pahaa". Tähän rouva vastasi, että "raaka-aineet olivat kyllä hyvät". Tämän kulttuurieron vuoksi amerikkalainen kohteliaisuus tuntuu suomalaisesta liioitellulta ja ärsyttävältä ("vittuileekohan se?").

Morris kommentoi kaikkea näkemäänsä, oli kyse sitten katukivetysten reunuksista (joita me tamperelaiset kutsumme rotvalleiksi), Nokian puhelimista, ikkunaverhoistani tai Suomen saavutuksista rauhanturvaamisen alueella, huokaisemalla ihastuneesti: "fascinating!". Se äännettiin [ffÄssineiding]. Morrisin lausahdus soi korvissani, kun luin tämän päivän lehdestä pääkaupungin turvallisuutta selvittäneestä Helsinki!-tutkimuksesta. Tutkimus on paljastanut mm. seuraavia asioita:

* Väkivalta- ja omaisuusrikollisuus keskittyvät samoille alueille, joissa kaupunkilaiset tuntevat turvattomuutta.

* Suuret erot alueiden välillä yllättivät. Länsi-Helsingissä turvattomuutta ei tunnettu juuri lainkaan, kertoi tutkija Markku Heiskanen.

ja sokerina pohjalla:

* Nuoret naiset kohtasivat seksuaalista väkivaltaa, ahdistelua ja fyysistä pahoinpitelyä parisuhteessa nuoria miehiä useammin.

* Kaikenikäiset naiset pelkäsivät seksuaalisen väkivallan uhriksi joutumista huomattavasti miehiä enemmän.

Fascinating.

Taas sopii käydä rinta rottingilla jokaisen, jolla on etuoikeus kuulua maailmankaikkeuden arvoituksia ratkovaan tutkijayhteisöön.


Takaisin