20.1.2011

Invandringspolitik

Mietin tässä eräänä päivänä suomalaisen maahanmuutto-, monikulttuurisuus- ja kotoutuspolitiikan ideologeja ja toteuttajia.

Ylimpänä on maahanmuuttoministeri Astrid Thors, ruotsinkielinen helsinkiläinen, RKP:n jäsen.

Sitten on RKP:n entinen kansanedustaja, puheenjohtaja ja ministeri Eva Biaudet, jonka Astrid Thors junaili vuonna 2010 vähemmistövaltuutetuksi ohi parinkymmenen häntä pätevämmän hakijan. Tarkoituksena oli mitä ilmeisimmin turvata Biaudet'lle suojatyöpaikka, jotta hän ei lähtisi kilpailemaan Thorsin kanssa RKP:n ainoasta helsinkiläisestä edustajanpaikasta vuoden 2011 vaaleissa.

Sitten löytyy Kristina Stenman, joka on nimitetty vuoden 2011 alusta Sisäministeriön maahanmuutto-osaston maahanmuuttojohtajaksi. Ruotsinkielinen Stenman on RKP:n jäsen ja puolueen ministerien entinen erityisavustaja. Hän on toiminut pitkään Pakolaisneuvonta ry:ssä lakimiehenä ja toiminnanjohtajana.

Helsingin, Suomen suurimman kaupungin ja maahanmuuttokeskittymän, maahanmuuttoasioiden johtajaksi nimitettiin vuonna 2007 Annika Forsander. Suomenruotsalainen Forsander on työskennellyt SPR:n pakolaistyössä ja Svenska social- och kommunalhögskolanin vanhempana tutkijana.

Varmaan näitä löytyisi alemmilta portailta lisää, jos vähän jaksaisi kaivella.

En mitenkään halua sanoa, että suomenruotsalaiset naiset olisivat lähtökohtaisesti epäpäteviä työskentelemään maahanmuuttoon liittyvissä tehtävissä. Pidän kuitenkin vähän outona, jos kaikki aiheeseen liittyvä osaaminen on konsentroitunut suomenruotsalaisten naisten keskuuteen. Pidän jopa mahdollisena, että jos koko maahanmuuttoon liittyvä päätöksenteko on suoraan tai mutkan kautta sellaisen puolueen käsissä, joka on leimallisen maahanmuuttomyönteinen, myös lopputulemana saattaa olla ideologisesti värittynyttä maahanmuuttopolitiikkaa, jonka keskeisenä ohjenuorana ei välttämättä ole Suomen etu.

Eduskunta hyväksyi juuri Astrid Thorsin uuden kansalaisuuslain. Kuten edellisessä kirjoituksessani ennakoin, vaalien alla kovin maahanmuuttokriittiseksi äitynyt Kokoomuskin äänesti yksimielisesti lain puolesta. Ja - kuten myös ennakoin - tämän jälkeen Kokoomuksen edustajat ryhtyivät esittämään huolestuneisuuttaan hyväksytyksi tulleen lain johdosta. Edustaja Kalle Jokinen toivoo, että laki avattaisiin uudestaan seuraavassa eduskunnassa. Eikö olisi ollut loogisempaa vastustaa sitä tässä eduskunnassa?

Uusi laki käytännössä vapauttaa yksinhuoltajat ja kotiäidit kielitaitovaatimuksista kansalaisuuden saannin ehtona. Lisäksi kansalaisuuteen vaadittavaa maassaoloaikaa lyhennetään, eikä pitkäkään vankeustuomio tai taparikollisen ura ole kansalaisuuden myöntämisen esteenä. Maahanmuuttovirastossa ennakoidaan, että rikollisten voi olla jatkossa helpompi saada Suomen kansalaisuus kuin pysyvä oleskelulupa.

Ministerinvalassaan Thors lausui näin:

"Minä Astrid Thors lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, että minä virassani noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi."

Voidaan kysyä, miksi Thors on tehnyt tällaisen lakiesityksen ja miksi istuva eduskunta on sen hyväksynyt. Miksi on yhteiskunnan edun mukaista, että vaikkapa henkirikolliselle tai raiskaajalle voidaan aiempaa helpommin ja nopeammin myöntää Suomen kansalaisuus ja ettei häntä tämän jälkeen voida edes teoriassa karkottaa maasta?


Takaisin