30.12.2005

Hyvää uutta vuotta!

On aika kiittää lukijoita ja kommentaattoreita päättyvästä vuodesta.

Tämä sivusto on ollut olemassa tämän vuoden huhtikuusta. Olin aiemmin kirjoitellut sekalaisia kirjoituksia hajanaisista aiheista Ajankohtaista-sivullani. Tekstit oli tarjottu erittäin epäluettavassa formaatissa, eikä niitä juuri kukaan lukenutkaan. Sysäyksen nykyisen sivuston synnylle antoi Tapsan tekemä ilmianto tammikuussa. Ollakseni ärsyttämättä tilanteeseen syyttömiä tahoja poistin Tapsaa kiihottaneet kirjoitukset, ja mietin muutaman kuukauden ajan, mitä niillä tekisin. Erillisen sivun tarkoitus oli oikeastaan luoda jonkinlainen hajurako oman kotisivuni ja epäkorrektien kirjoitelmien välille, mutta lopputulos olikin jotain muuta. Syystä tai toisesta lukeva yleisö löysi sivun nopeasti, ja tähän päivään (30.12.2005) mennessä käyntejä on kertynyt laskurin mukaan 30 500 ja risat.

Palaute on ollut runsasta, niin vieraskirjassa kuin sähköpostitsekin. Yhteydenotot ovat olleet pääasiassa myönteisiä, ja niitä on tullut tahoilta, jotka ovat yllättäneet minut ja jotka varmasti yllättäisivät Tapsan ja tapsalaiset. Vastoin pessimististä alkuoletustani niin akateemisessa kuin poliittisessakin elämässä on paljon ihmisiä, jotka eivät oikeasti ole niin pihalla ympäröivästä todellisuudesta kuin mitä he viran puolesta joutuvat esittämään.

Negatiivista palautetta tulee sitäkin ja se on sinänsä tervetullutta, koska paljon mainostetusta omahyväisyydestänikin huolimatta pidän todennäköisenä, että ajatuskuvioni sisältävät niin asia- kuin loogisiakin virheitä. Vasta, kun ne osoitetaan minulle, pystyn korjaamaan ajatteluani. Koska kirjoitan aiheista, joista ei nyky-yhteiskunnassa sovi poikkipuolista sanaa lausahtaa, kielteinen palaute ei tule minulle yllätyksenä. Yllätyksenä on sen sijaan tullut se, miten pieni promille siitä täyttää minkäänlaisia säädyllisyyden kriteerejä, ja miten stereotyyppistä ja kliseistä epäasiallinen palaute on. Pahimmillaan, ja tyypillisimmillään, kriitikot tyytyvät säälimään lapsiani, pohtimaan henkilökohtaisia ongelmiani tai uhkailemaan fyysisillä toimenpiteillä, ja parhaimmillaankin he valittavat, että minä vain ruikutan mutten esitä itse rakentavia ehdotuksia.

Jälkimmäinen kritiikki kuulostaa fiksulta mutta on vähän "beside the point". Minun näkemykseni mukaan muuten enemmän tai vähemmän mukiinmenevää sivilisaatiota (= "länsimaat") vaivaa monomaaninen joukkopsykoosi nimeltään monikultturismi. Monikultturisteilla on yksi, tosiasioista piittaamaton ja teoreettisestikin absurdi teesi, jonka mukaan maailma muuttuu paremmaksi, kun kehitysmaiden asukkaat siirretään länsimaisiin kulutusyhteiskuntiin. Minun rakentava ehdotukseni on, että teesin absurdiuteen herätään ja että teesistä sen jälkeen luovutaan. Mitä sen jälkeen sitten tehdään, on ihan toinen kysymys, eikä siihen tarvitse tämän teeman puitteissa ottaa mitään (rakentavaa) kantaa. Viittaan kirjoituksessani Miten soveltaa opittua? esitettyyn vertaukseen. Jos joku keksii teorian, jonka mukaan kakka maistuu hyvälle, ja vaatii sitten kaikkia muitakin syömään sitä, ainoa oleellinen asia sillä hetkellä on saada hulluus loppumaan. Toki kaikki muut ongelmat jäävät ennalleen, vaikka kakan syöminen loppuisikin, mutta ne voidaan käsitellä erikseen.

Minulla siis ei ole ratkaisuja, eikä välttämättä edes mielipidettä, kaikkiin maailman ongelmiin. Keskityn todistelemaan kaikkien ymmärrettävissä olevaa logiikkaa käyttämällä, että monikultturismi, joka esittäytyy rationaalisena teoriana, on fanaattinen uskonto, ja että sen oppirakennelma vuotaa kuin seula. Katson tarpeelliseksi puhua tästä nimenomaisesta asiasta, koska monikultturismi tulee jatkuessaan raunioittamaan vapaan, vauraan, tasa-arvoisen ja individualistisen Euroopan yhtä varmasti kuin islam on raunioittanut arabimaailman, kehitysapu-uskonto Afrikan ja sosialismi Itä-Euroopan. Se, että kirjoitusteni herättämä kritiikki niin vieraskirjassani kuin varsinkin erilaisilla keskustelupalstoilla kohdistuu voittopuolisesti henkilööni eikä siihen, mitä sanon, on minulle viesti siitä, että näillä kriitikoilla ei ole mitään sanottavaa kirjoituksistani, ja että näin ollen ainakin osa ajatusketjuistani on osunut suurin piirtein maaliin.

Aggressiivinen kirjoitustapani on mahdollisesti osaltaan vaikuttanut siihen, että fiksutkin kriitikot ovat ymmärtäneet perimmäiset tavoitteeni osittain väärin. Minä en ole sitä mieltä, että kaikki afrikkalaiset on ajettava takaisin Afrikkaan. Vihollisiani eivät ole afrikkalaiset. Vastustan monikulttuurisuususkontoa, joka on tehnyt afrikkalaisista ja heidän läsnäolostaan itseisarvoisen hyveen. Monikulttuurisuususkonto syyllistyy kaikkeen siihen, mistä "suvaitsevaiset" minua arvostelevat: se tuijottaa ihmisten ihonväriä ja on valmis syrjimään ja suosimaan yksilöitä näiden etnisen taustan perusteella. Minun tavoitteenani on maailma, jossa ihonvärillä ei oikeasti ole väliä, vaan maahanmuuttopolitiikka perustuu rationaalisiin argumentteihin, ja maahanmuuton seurauksia arvioidaan objektiivisesti eikä poliittisesti korrektin sapluunan läpi. Sellainen maailma, jossa ongelmista voidaan puhua ja niihin voidaan puuttua, olivat ongelmien aiheuttajat minkä värisiä hyvänsä. Maailma, jossa aikuisia ihmisiä kohdellaan aikuisina, eikä yksiä pidetä lähtökohtaisesti syyllisinä toisten ongelmiin. Maailma, jossa juridisina ja yhteiskunnallisina subjekteina ja objekteina toimivat yksilöt eivätkä etniset ryhmät.

Omituisin vastaanottamani kritiikki liittyy juutalaisiin. Keskustelupalstoilla minun on mainittu lietsovan antisemitismiä, vähättelevän holokaustia ja "ruikuttavan juutalaisten maailmanvallasta". Tätä minun on vähän vaikea ymmärtää. Näyttää siltä, että sanan "juutalainen" mainitseminen on itsessään antisemitistinen akti. Juutalaiset mainitaan yhdessä kirjoituksessani, jossa kritisoin sitä, että juutalaisten kansanmurhasta tehdään erityistapaus kansanmurhien joukossa. Jos joku on valmis tulkitsemaan tällaiset puheenvuorot antisemitismin ilmentymiksi, voin vain huokaista hämmästyksestä.

En ole ainoa enkä edes etevin monikulttuurikriitikko suomalaisessa verkossa. Useat enemmän tai vähemmän samoilla linjoilla olevat kirjoittajat ovat ystävällisesti linkittäneet tämän sivuston, minkä vuoksi olen potenut lievää huonoa omaatuntoa siitä, etten ole vastannut kohteliaisuuteen. Tämä ei johdu siitä, että koko totuus mielestäni löytyisi täältä, vaan siitä, että linkittämällä toisten sivustoja ajautuisin entistä ahdistavampiin jankutussessioihin niiden "suvaitsevaisten" kanssa, joiden mielestä olen henkilökohtaisesti vastuussa kaikesta, mitä kukaan Suomen Sisun jäsen tai kansallismielisenä itseään pitävä on milloinkaan missään yhteydessä sanonut. Koska pyristelen epätoivoisesti sen puolesta, että vastaanottamani kritiikki koskisi vain minun sanomisiani, julkaisen sivullani vain sellaista materiaalia, jonka sisältöön voin itse vaikuttaa.

Lopuksi vielä loppuvuoden loppukevennys. Käyn aamupäivisin Hilman ja Kertun kanssa Sepänpuistossa leikkimässä. Joulun alla poikkesimme tavan mukaan puiston jälkeen kahville ja mehulle Viiskulman Primulaan. Istuessamme pöydässä tiskille tuli tummaihoinen mieshenkilö.

Hilma (äänekkäästi): - Onpa TOSI musta setä!

Minä (hiljaa): - Krhm... Niin on.

H.: - Missäs niitä musteja setejä asuu?

M.: - Krhm... Mmm... No, täällä asuu monenvärisiä setiä.

H.: - Mikäs sen paikan nimi on?

M.: - Noo... Krhm...

H.: - Sehän on AFDIKKA!

M.: - Noh... Siellä asuu paljon mustia setiä...

H.: - Meneekös toi musta setä kohta kotiin sinne Afdikkaan?

Mustaa setää hymyilytti, mutta kaikki läsnäolevat suomalaiset muuttuivat tuhkanharmaiksi.

Hyvää Uutta Vuotta!


Takaisin