Juttelin eilen Roballa Animalia-tyttöjen kanssa. Eläinsuojelijat eivät ymmärrä markkinoinnista kovin paljoa. Kun naama on goottilaisittain valkoiseksi kalkittu ja täynnä uistimia, ja kun vaatteet ovat pikimustat, ja kun hiukset ovat violetit, ja kun sosiaaliset taidot eivät ole aivan loppuun asti hiottuja, varsinkin varttuneemmat eläinten ystävät saattavat juosta karkuun.
Panin kuitenkin nimeni addressiin, jossa (muistaakseni) vaadittiin vaihtoehtoja eläinkokeille. Nimeäni ja osoitettani raapustaessani tyttö kertoi minulle, että Suomi on eläinoikeusasioissa todella takapajuinen ja jälkijättöinen maa, ja että Suomen tulisi imagonsa vuoksi pyrkiä ottamaan muuta maailmaa kiinni. Nämä kommentit herättivät minussa joitakin ajatuksia, joista - huonolla menestyksellä - luennoin myös kyseiselle tytölle.
Eläinsuojelijoiden, kuten kaikenlaisten hippiäisten, näkökulma maailmaan on yleensä hyvin kapea ja rajoittuu kotimaahan tai parhaassakin tapauksessa läntiseen Eurooppaan. Suomen saa jatkuvasti kuulla olevan maailmankaikkeuden vihoviimeinen peräreikä, oli kyse lasten, naisten tai eläinten oikeuksista, ympäristönsuojelusta, "kansalaisyhteiskunnasta" tahi aseriisunnasta. Eläintensuojelussa on meilläkin paljon tehtävää, mutta on kohtuullisen absurdia kuvitella, että eläinten (tai kenenkään) asema Suomessa olisi globaalissa vertailussa erityisen huono. Animalia-tyttöjen kannattaisi käydä kiinalaisessa eläinkoelaboratoriossa, venäläisessä navetassa tai arabialaisella lammasfarmilla.
Perspektiivin puute ilmenee myös siten, että muun maailman kuvitellaan seuraavan erityisen kiinnostuneena sitä, mitä täällä tapahtuu. Aina saa kuulemma hävetä suomalaisuuttaan.
Kaikkein ihmeellisin on kuitenkin ajatus siitä, että sen, mitä muut meistä ajattelevat, pitäisi olla motiivina asioiden muuttamiselle. En minä kannata eläinsuojelulakien kiristämistä sen vuoksi, että Suomen imago maailmalla paranisi, vaan siksi, että eläimille on mielestäni tuotettava mahdollisimman vähän kärsimystä. Eläimistähän siinä pitäisi olla kysymys, eikä siitä, miltä me kenties muiden silmissä näytämme.
Vastaavaa silmänpalvontaa on nähtävillä kaikkien muidenkin kestoviherteemojen tiimoilta. Pakolaiskiintiöitä pitäisi kasvattaa, ei siksi, että näin saataisiin mitään objektiivista hyvää aikaan, vaan siksi, että muiden kiintiöt ovat suuremmat. Ydinvoiman lisärakentamisesta pitäisi luopua, koska useimmat Länsi-Euroopan maatkaan eivät ole rakentamassa sitä lisää. Yksityisomistuksessa olevat tuliaseet pitäisi kerätä pois, ei siksi, että ne olisivat Suomessa ongelma, vaan siksi, että Suomessa laki on liberaalimpi kuin muualla Euroopassa.
Animalia-tytön itseinhotilitys pani minut myös ihmettelemään, miksi mielipiteillä on taipumus klimppiytyä. Tällä tarkoitan sitä, että kun tietää henkilön mielipiteen asiasta a), voi melko suurella varmuudella ennustaa, mitä mieltä hän on suuresta joukosta muitakin asioita. Usein näiden klusteroituneiden mielipiteiden välillä ei ole mitään loogista yhteyttä, ja toisinaan ne ovat suorastaan ristiriidassa keskenään. Esimerkiksi:
1) Ympäristönsuojelua kannattava ja ilmastonmuutosta vastustava henkilö tyypillisesti (ei tietenkään aina) kannattaa laajamittaista maahanmuuttoa kolmannesta maailmasta kehittyneisiin maihin. Ekologisesta näkökulmasta on yksiselitteisen katastrofaalista, että kasvava osuus maailman väestöstä pääsee käsiksi länsimaiseen elintasoon ja omaksuu täkäläiset kulutustottumukset. Erityisen katastrofaalista tämä on siksi, että muuttoliike suuntautuu etelästä pohjoiseen, missä pelkkien perustoimintojen (kuten asumisen) ylläpitäminen vaatii valtavasti energiaa, jonka tuottaminen saastuttaa ja kuluttaa luonnonvaroja.
Ympäristöihmisillä menevät sekaisin filantropia ja ekologia. Niiden välillä ei ole loogista yhteyttä. Useimmissa tapauksissa ne ovat keskenään ristiriidassa. Ihmisiä on maapallolla liikaa, ja mitä suurempi osa heistä elää köyhyydessä ja kurjuudessa (tai kuolee pois), sen paremmin ekosysteemi voi. Filantropia ja humanismi ovat legitiimejä arvoja, mutta on ymmärrettävä, että ne ovat ympäristön tuhoutumisen moottoreita.
Ristiriidan takana on ilmeisesti myös jonkinlainen käsitys "reiluudesta". Kehitysmaalaiset on päästettävä Eurooppaan, eikä Kiinaa tai Intiaa saa arvostella saastuttamisesta, koska on vain reilua, että hekin saavat sitä hyvää, jota meillä on. Tämäkin on legitiimi näkemys, mutta se on edelleen jyrkässä ristiriidassa ympäristöajattelun kanssa. Savannilta Helsinkiin kuskattu afro ei saastuta kerskakulutuksellaan yhtään vähempää kuin kantaväestön edustaja. Luultavasti hän saastuttaa enemmän, koska suoraan kivikaudelta nykyaikaan siirrettynä häneltä puuttuu länsimaiselle ihmiselle ominainen kulutuskrapula ja siitä kumpuava eko-omatunto.
2) Köyhyyttä ja nälkää vastaan taisteleva henkilö tyypillisesti vastustaa ruokakasvien geenimanipulointia ja vaatii luomutuotantoa. Geenimanipulointia, kuten monta muutakin asiaa, vastustetaan, koska se on mörkö. Luomutuotanto on tehotonta, sadot ovat pienempiä ja vaaditut maa-alat suurempia. Luomu sopii herrankukkarossa elelevälle länsimaalaiselle, mutta kehitysmaissa siitä on tuloksena nälkä.
3) Kehitysavun lisäämistä ja yleensäkin ilmaisen rahan jakamista kannattava henkilö tyypillisesti kannattaa teollisuuden alasajoa, tuotantokustannusten lisäämistä, energian korkeaa verotusta ja ydinvoimasta luopumista. Ihmisiltä jää ymmärtämättä, että rahaa voidaan jakaa vain, jos sitä tuotetaan. Mitä edullisemmin lisäarvoa voidaan tuottaa, sitä enemmän on jaettavaa. Kääntäen, mitä korkeammaksi tuotantokustannukset käyvät, sitä vähemmän jää jaettavaa voittoa. Hyvinvointivaltio perustuu edulliseen energiaan ja tehokkaaseen tuotantoon. Tämä on ilmeisen vaikeasti käsitettävä asia ihmisille, joiden mielestä lämpö tulee patterista, sähkö pistorasiasta ja raha pankkiautomaatista.
4) Naisten asemasta huolestuneet henkilöt tyypillisesti pitävät islamin tuloa Eurooppaan myönteisenä asiana. En tässä yhteydessä sano aiheesta enempää, mutta viittaan vanhempaan kirjoitukseeni Monikulttuurisuus ja nainen.
5) Uskonnollista fundamentalismia (= amerikkalaista) vastustavat henkilöt tyypillisesti pitävät islamin tuloa Eurooppaan myönteisenä asiana.
6) Vapaan abortin ja kuolemanrangaistuksen kannattamisen välillä vallitsee käänteinen korrelaatio. Jotkut vastustavat molempia, mutta ensinmainitun kannattaminen implikoi lähes sataprosenttisella varmuudella jälkimmäisen vastustamista. Kuolemanrangaistuksen vastustaminen perustuu yleensä käsitykseen ihmiselämän koskemattomuudesta, mikä on sinänsä legitiimi katsanto, mutta samoista lähtökohdista myös abortin voisi katsoa loukkaavan mainittua koskemattomuutta. Väite, jonka mukaan sikiö olisi osa äitinsä elimistöä, on teknisesti naurettava, koska sikiö sisältää äidille vierasta (isän) perimää, ja koska elimet (toisin kuin lapsi syntyessään) tyypillisesti eivät ilman ulkoista väkivaltaa irtoile ihmisestä. Myös se, että lapsi on kytketty istukalla äidin systeemiin, on huono argumentti sikiön dehumanisoinnin puolesta, koska vastaavalla järkeilyllä ulkoisiin ylläpitomekanismeihin, kuten hengityskoneeseen, dialyysihoitoihin tai sydämentahdistimeen, kytketyt aikuiset olisivat jotenkin vähemmän ihmisiä.
Vastaavasti kääntäen voitaisiin sanoa, että ihmisyksilö on osa sosiologista organismia nimeltä yhteiskunta/kansakunta, ja että hänet voidaan poistaa, jos siitä on kokonaisuuden kannalta hyötyä.
On huomattava, että puhe on nyt kuolemanrangaistuksen filosofisesta oikeutuksesta. En ota kantaa siihen, pitäisikö kyseistä rangaistusta vastustaa siihen liittyvän virhemahdollisuuden vuoksi.
7) "Työväen asialla" heiluvat kivenheittäjät tyypillisesti kannattavat mahdollisimman laajaa, kouluttamattoman kehitysmaaväestön maahantuontia, vaikka tämän kielteiset vaikutukset (kuten halvempien asuinalueiden lisääntynyt turvattomuus, julkisten koulujen ja terveydenhuollon kuormitus, sosiaalietuuksien ulosmittaaminen, halpatyövoiman ylitarjonnasta seuraava palkkojen polkeminen) kohdistuvat ennen kaikkea alempiin sosiaaliluokkiin, so. siihen työväkeen. Toisaalta on myös tyypillistä, että kiviä heittelevä "työläisintelligentsija" ei käytännön elämässään halveksi mitään niin syvästi kuin amisviiksien tuoksua ja humanistisen koulutuksen puutetta.
8) Vapaata aborttia, luomua, maahanmuuttoa, eläinsuojelua, kehitysapua ja feminismiä kannattava ja ydinvoimaa, aseita, maanpuolustusta sekä kuolemanrangaistusta vastustava henkilö on tyypillisesti sitä mieltä, että Kiasman sisällä on taidetta, ja että Teemu Mäki on väärinymmärretty nero. (Vihreistä vaikuttajistamme muistan ainakin Johanna Sumuvuoren ja Jukka Relanderin esittäneen Mäestä maireita kommentteja.) Varsinkin viimemainittu korrelaatio jaksaa säännönmukaisuudessaan hämmästyttää minua.
Sanalla sanoen pidän ärsyttävänä, että ihmiset eivät muodosta mielipiteitä vaan omaksuvat niitä tiedostavina paketteina. Mikä tärkeintä, paketin sisältämien mielipiteiden haltijat eivät pääsääntöisesti kykene suhtautumaan niihin mielipiteinä. Ne ovat yleensä "ihmisoikeuskysymyksiä", joista ei voi keskustella. Silloinkin, kun ne eivät ole ihmisoikeuskysymyksiä, eri mieltä oleminen ei ole varsinaisesti legitiimiä vaan kertoo synkkää kieltä eri mieltä olijasta. Esimerkiksi Teemu Mäen nerouden ja väärinymmärretyksi tulemisen kyseenalaistaminen kertoo pikkusieluisuudesta, bambi-ajattelusta ja populistisesta moraalisen paniikin lietsomisesta.
Minun mielestäni on kyllä ihan legitiimiä nuivia miestä, joka lyö kissalta pään irti ja runkkaa raadon päälle. Mäen kaltaisia tyyppejä on varmasti kautta aikain hiippaillut muna yhdessä kädessä ja veitsi toisessa suomalaisten navettojen liepeillä. Jonain päivänä kylän miehet ovat sitten kaikessa hiljaisuudessa päättäneet, että touhun on loputtava, ja aamunkoitossa vinksahtanut peräkammarin poika on talutettu suon reunalle ja kolkattu sinne. Kaikkien sadististen pervojen onneksi on sittemmin keksitty "nykytaiteen" ja "kansalaisaktivismin" käsitteet. Jos tekee mieli rikkoa, viillellä tai näyttää ihmisille kikkeliään, toiminnan voi menestyksekkäästi nimetä jommaksikummaksi. Lisäksi kumpaankin saa julkista rahoitusta.
* * *
Näissä nuivissa tunnelmissa toivotan kaikille hyvää juhannusta ja heinäkuuta. Lähden perheen kanssa huomenna Kalajoelle, ja palaan joskus elokuun puolella. Koska minulla ei todennäköisesti ole mahdollisuutta suorittaa vieraskirjan arkistointitoimia seuraavan kuukauden aikana, ehdotan, että aktiivikirjoittajatkin pitävät hiukan lomaa. Jos vieraskirja täyttyy, vanhemman pään tekstit alkavat deletoitua, eivätkä ne näin ollen ole jälkipolvien luettavissa.
Nimimerkki kostaja (tuntemattomaksi jääneellä kielellä "avanger") luonnollisesti näkee tilaisuuden täyttää vieraskirja spämmillä alta aikayksikön. Tämä on turhaa, koska pystyn poistamaan viestejä myös Kalajoen kirjaston koneelta.