22.12.2007

Työvoiman rekrytoinnista

Maahanmuuttoministeri Astrid Thors on puuhaamassa työnhakuviisumeita ukrainalaisille, egyptiläisille, tunisialaisille ja turkkilaisille. Viisumilla saisi palloilla puolen vuoden ajan Suomessa etsimässä töitä. Minkäänlaista etukäteistietoa työpaikasta ei lähtijältä vaadittaisi.

Ministeri Thorsin mukaan työvoimapula on jo niin huutava, että ulkomaalaislain kokonaisuudistukseen ei ole aikaa, vaan lakia ryhdytään uusimaan pala palalta.

En tällä kertaa esitä sitä vanhaa kysymystä, että miksi halpatyövoimantarvetta ei tyydytetä rekrytoimalla hommiin ne pari sataa tuhatta suomalaista, jotka kirjoitushetkellä ovat työttömänä. Ymmärrän toki, että työttömyys voi olla rakenteellista, eivätkä olemassaolevat työttömät välttämättä ole laadullisesti sitä, mitä työmarkkinat tarvitsisivat. Silti en täysin ymmärrä, miksi kieltä osaamaton tunisialainen työllistyy Suomessa paremmin kuin vastaavan tai paremman koulutuksen omaava suomalaistyötön.

Mutta ei mennä nyt tähän. Hyväksytään premissiksi, että Suomi tarvitsee nimenomaan ja ennen kaikkea ulkomaalaista työvoimaa. Työvoimapulamme on sitä laatua, että se ratkeaa ainoastaan ulkomaalaisella työvoimalla.

Maria Lohela, jonka tekstejä sulimmin muutenkin suosittelen kaikille, esitti ajatuksen, joka ei ole koskaan tullut mieleeni. Miksi emme perusta rekrytointipisteitä Tukholman ja Malmön lähiöihin, Rinkebyhyn, Tenstaan ja Rosengårdiin? Niissä on jo nyt runsaasti egyptiläisiä, tunisialaisia ja turkkilaisia, muista aasialaisista ja afrikkalaisista puhumattakaan. Koska n. 80 prosenttia heistä on työttömänä, heillä ei olisi suuria esteitä siirtyä lahden itäpuolelle ratkaisemaan työvoimapulaamme, värittämään katukuvaamme, parantamaan geeniperimäämme tai mitä vaikutuksia maahanmuutolla nyt halutaankin olevan.

Ruotsi-Rekryllä olisi useita hyviä puolia Thorsin suunnitelmiin verrattuna:

1) Koska Ruotsissa ei ole työvoimapulaa, vaan suurin työhaluin maahan saapuneita ihmisiä joudutaan makuuttamaan lähiöissä, työvoimareservin siirto Suomeen palvelisi sekä työvoimapulassa riutuvan Suomen että maahanmuuttajien vastikkeettoman elättämisen kanssa kärvistelevän Ruotsin etua.

2) Suuri osa Ruotsista tulevista rekryyteistä ei tarvitsisi viisumia ja työlupaa lainkaan, mikä keventäisi byrokratiaa ja ulkoasiainhallinnon kuormitusta.

3) Tulokkaat olisivat vain laivamatkan päässä sukulaisistaan.

4) Tulokkaat olisivat jo Ruotsissa perehtyneet pohjoismaiseen elämäntapaan ja omaksuneet sen parhaat puolet, kuten tasa-arvoajattelun ja demokratian kunnioituksen, säilyttäen silti omista kulttuureistaan niiden arvokkaimmat piirteet. Heidän kulttuuria rikastuttava vaikutuksensa olisi siten yhtä suuri kuin vasta Afrikasta saapuvien, mutta pahimmilta väärinkäsityksiltä ja niiden tuomilta ongelmilta (kuten rasismilta) vältyttäisiin.

5) Tulokkaat osaisivat jo valmiiksi maamme toista kotimaista kieltä, minkä luulisi lämmittävän erityisesti ministeri Thorsin mieltä. Alkuvaiheessa he voisivat ratkaista työvoimapulan esimerkiksi Ahvenanmaalla, rannikon ruotsinkielisissä kunnissa sekä ruotsinkielisessä valtionhallinnossa. Myös FST saisi uutta väriä ja vaikutetta toimittajakuntaansa.

Eikö tämä vaihtoehto ole vain tullut mieleen Thorsille, vai onko siinä jotain vikaa? Ovatko nyt Ruotsissa majailevat sadat tuhannet maahanmuuttajat jollakin oleellisella tavalla eri porukkaa kuin ne, joita Thors haluaa houkutella työnhakuviisumeillaan?

Ruotsin maahanmuuttajat ovat klassinen esimerkki kitkatyöttömyydestä ja sen synnyttämistä absurdeista tilanteista. He ovat jonkin väärinkäsityksen seurauksena päätyneet Ruotsiin, jolla ei ole tarjota heille minkäänlaista työtä, eivätkä Suomeen, jossa on kiljuva, ainoastaan aasialaisilla ja afrikkalaisilla ratkaistavissa oleva työvoimapula. Vain Pohjanlahti estää kysyntää ja tarjontaa kohtaamasta.

Tilanne muistuttaa sitä, että kahdesta naapuruksesta yksi omistaa viljapellon ja lypsyämpärin ja toinen lehmiä ja kuokan. Kumpikin kuolee nälkään, koska he eivät älyä vaihtaa ämpäriä ja kuokkaa.

Ajatusleikkiä voitaisiin jatkaa kysymällä, miksei vierastyövoiman rekrytointia suoriteta Suomen sisällä. Työministeriön tilastojen mukaan esimerkiksi maassa nyt olevista työvoimaan kuuluvista irakilaisista työttömänä on yli 60 prosenttia ja marokkolaisistakin yli 40. Koska työnhakuviisumeita on tarkoitus jakaa tuhatkunta vuodessa, muutaman ensimmäisen vuoden kiintiö saataisiin täyteen rekrytoimalla töihin jo maassa olevat. Ei kai heidän työllistämisensä voi olla kovin vaikeaa, jos juuri Pohjois-Afrikasta saapuneen ummikonkin odotetaan työllistyvän?

Mutta voi tietysti olla niinkin, että Varissuon, Vuosaaren, Rinkebyn, Tenstan ja Rosengårdin maahanmuuttajia ei käytetä Suomen karjuvan työvoimapulan ratkaisuun, koska yksikään työnantaja ei tarvitse heitä. Mahdollisesti Thors ystävineen ymmärtää, että tuomalla tänne lisää samanlaista porukkaa ei ratkaista minkäänlaista työvoimapulaa, koska ei ole mitään syytä, miksi uudet tulokkaat eivät päätyisi vanhojen seuraksi Helsingin rautatieasemalle tai parhaassakin tapauksessa kotouttajatätien kotouttamisleikkien objekteiksi. Mahdollisesti Thors ymmärtää myös, että yksikään näistä työnhakijoista ei viisumin umpeuduttua palaa kotimaahansa.

Mahdollisesti heitä halutaan tänne lisää aivan muista kuin työvoimapulaan liittyvistä syistä. Lainatkaamme kätilö, kunnanvaltuutettu ja melkein-kansanedustaja Zahra Abdullaa:

"Täällä on nyt paljon värikkäämpää. Monikulttuurisuus on rikkautta. Suomalaistenkin pitäisi tajuta se, että enää ei tarvitse matkustaa Kanadaan nähdäkseen monikulttuurista yhteiskuntaa."

Käsi pystyyn, kuka tuntee jonkun, joka on matkustanut tai tuntenut tarvetta matkustaa Kanadaan saadakseen nähdä afrikkalaisia?

Samaa aihetta on Uutiskynnyksessä käsitellyt Jari Leino.


Takaisin