Sisäasiainministeriön asettama työryhmä julkisti 3.12.2012 alustavat ehdotuksensa ampuma-aseita ja ampumaratoja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi. Linjauksissa otetaan kantaa lähinnä aseiden säilytykseen, lääkärin ilmoitusvelvollisuuteen, tällä hetkellä sääntelyn ulkopuolella olevien ilma- ja jousiaseiden statukseen sekä ampumaratojen perustamisen ehtoihin.
Ottaen huomioon sen, mihin suuntaan aselainsäädäntöä on Suomessa viime vuosina kehitetty, ja millainen hysteerinen ilmapiiri maassamme on Jokelan ja Kauhajoen jälkeen aseiden suhteen vallinnut, työryhmän linjaukset ovat kolmella tavalla yllättäviä. Ensinnäkään niissä ei esitetä uusia hankaluuksia ammunnan harrastajille ja aseenomistajille. Toiseksi niissä esitetään parannettavaksi aseenomistajien oikeusturvaa. Kolmanneksi, ja hiukan hämmentävästi, niissä esitetään "uutuuksina" asioita, jotka sisältyvät jo nykyiseen lakiin ja sen tulkintaan.
Työryhmä on mainostanut aseiden säilytystä koskevia linjauksiaan "tiukennuksina". Koska toimittajat eivät tunne voimassaolevaa lainsäädäntöä ja ovat liian laiskoja tutustuakseen siihen, asiaa koskevassa uutisoinnissa on nähty ja kuultu absurdilta tuntuvia otsikoita kuten "sarjatuliaseet lukkojen taakse". Tämä "tiukennus" liittynee työryhmän esityksen kohtaan, jossa sanotaan, että ...
... jos luvanhaltijalla olisi säilytettävänä erityisen vaarallinen ampuma-ase tai yhteensä enemmän kuin viisi ampuma-asetta, olisi nämä säilytettävä hyväksytyssä turvakaapissa tai poliisilaitoksen hyväksymissä säilytystiloissa.
"Erityisen vaarallinen ampuma-ase" tarkoittaa nykyisen ampuma-aselain 9 §:n mukaan ...
1) sinkoa, kranaatinheitintä, takaaladattavaa tykkiä sekä rakenteeltaan ja käyttötarkoitukseltaan vastaavaa ampuma-asetta sekä ohjus- ja raketinheitinjärjestelmää;
2) sarjatuliasetta;
3) muuksi esineeksi kuin ampuma-aseeksi naamioitua ampuma-asetta.
Nykyisen ampuma-aselain 106 § toteaa aseiden säilyttämisestä mm. seuraavaa:
Jos säilytettävänä on erityisen vaarallinen ampuma-ase [...] on [ase] säilytettävä sisäasiainministeriön asetuksen mukaisessa lukitussa turvakaapissa. Turvakaappia ei kuitenkaan edellytetä, jos aseiden säilytystilojen sijaintipaikan poliisilaitos on hyväksynyt säilytystilat.
Sarjatuliaseiden osalta mikään ei siis ole muuttumassa. Vähäinen, ja myönteinen, muutos nykylain määräyksiin on sen sijaan se, että jos säilytettäviä ampuma-aseita on enemmän kuin viisi kappaletta, niitä koskisivat samat säilytysmääräykset, olivat aseet tyypiltään ja toimintatavaltaan millaisia hyvänsä. Nykyinen laki on tältä osin sekä huono että sekava. Harrastajien keskustelupalstoja seuraamalla on voinut havaita, että aseenomistajille ei läheskään aina ole selvää, pitäisikö heillä lain mukaan olla tyyppihyväksytty asekaappi vai ei. Kaappia, tai muuta poliisin hyväksymää säilytysratkaisua, vaaditaan, jos henkilön hallussa on yhteensä enemmän kuin viisi pistoolia, revolveria, itselataavaa kivääriä tai itselataavaa "muu ase" -luokkaan kuuluvaa asetta. Hämmennystä aiheuttaa mm. se, että näin määriteltynä kaappivelvoite ei ulotu pienoispistooleihin, pienoisrevolvereihin, itselataaviin pienoiskivääreihin tai itselataaviin haulikoihin. Laki ei myöskään ota selkeästi kantaa siihen, pitääkö henkilön, jolla on yli viisi "kaappivelvoitettua" asetta, säilyttää myös muut ampuma-aseensa turvakaapissa, vaikka ne itsessään olisivat velvoitteen ulkopuolella.
Työryhmän linjaus, jonka mukaan enemmän kuin viisi mitä hyvänsä asetta on siis säilytettävä hyväksytyssä turvakaapissa, paitsi selkeyttää määräyksiä on myös turvallisuuden kannalta askel oikeaan suuntaan. Itse kannattaisin, ja olen jo aiemmin kannattanut, lain tiukentamista siten, että joka ainoa ase pitäisi säilyttää lukkojen takana. Nykyinen epämääräinen muotoilu, jonka mukaan ase voidaan säilyttää osiin hajotettuna "paikassa, josta sitä ei voi helposti anastaa", johtaa yhtäältä laiminlyönteihin aseenomistajien taholta ja avaa toisaalta viranomaisille mahdollisuudet mielivaltaisiin tulkintoihin. On sinänsä perusteltavissa, että käsiaseita, erityisen vaarallisia aseita ja itselataavia aseita varten on tiukemmat säilytysvaatimukset, ovathan ne rikollisten näkökulmasta erityisen haluttua tavaraa, mutta toisaalta kaikki ampuma-aseet ovat väärissä käsissä hengenvaarallisia, eikä kenelläkään ole oikeasti pätevää syytä olla säilyttämättä niitä turvallisimmalla mahdollisella tavalla. Hyväksytyn asekaapin saa muutamalla sadalla eurolla, joka on hyvin pieni osa kaapin sisällön arvosta.
Aseen kuljettamisesta työryhmän esitys sanoo näin:
Ampuma-asetta saisi säilyttää kulkuneuvossa vain väliaikaisesti ampuma-aseen käyttöön tai kuljetukseen liittyen. Tällöin asetta tulisi säilyttää lukitussa paikassa tai muutoin lukittuna siten, että ampuma-ase ei ole havaittavissa kulkuneuvon ulkopuolelta. Käyttöön liittyvää väliaikaista säilytystä voisi olla säilyttäminen ampumakilpailun tai metsästyksen yhteydessä.
Tämäkin sisältyy sellaisenaan nykyiseen lakiin ja sen vakiintuneeseen tulkintaan. Ampuma-aselain 106 §:n 3 momentti:
Ampuma-asetta saa yleisellä paikalla sekä tiloissa, joihin yleisöllä on pääsy, kuljettaa vain lataamattomana suojuksessa sekä kantaa ja kuljettaa vain silloin, kun siihen on hyväksyttävä syy. Moottorikäyttöisessä ajoneuvossa ampuma-asetta saa kuljettaa vain lataamattomana suojuksessa tai sijoitettuna suojattuun tilaan sekä kantaa vain silloin, kun siihen on hyväksyttävä syy.
Linjauksissa esitetään asealan elinkeinonharjoittajille mahdollisuutta perustaa "asehotelleja", joissa omistajat voisivat maksua vastaan säilyttää aseita. Ajatus on perin kummallinen, koska mikään laki ei estä tällaista toimintaa nytkään. Aseenkäsittelyluvan haltijalla on oikeus omistajan pyynnöstä säilyttää tämän ampuma-aseita ja periä siitä maksua tai olla perimättä. Paras arvaukseni on, että "asehotelli" on jonkinlainen kosmeettinen vastaantulo niille (esim. Pekka Saurin esittämille) vaatimuksille, että yksityisessä omistuksessa olevia aseita pitäisi säilyttää kollektiivisesti esim. ampumaradoilla tai tarkoitusta varten perustetuissa tiloissa. (Pessimistisempi tulkinta tietysti on, että tällaisella vesitetyllä nollaesityksellä pyritään avaamaan varovaisesti päätä juuri kyseisenlaiselle, myöhemmin pakolliseksi muuttuvalle joukkosäilytykselle.)
En usko näkeväni montakaan asehotellia, koska en keksi yhtäkään syytä, miksi kukaan haluaisi säilyttää aseitaan mieluummin sellaisessa kuin kotonaan.
Jousiaseita, mukaanlukien varsijousia, koskevaa sääntelyä ei esitetä muutettavaksi. Ne ovat siis jatkossakin lupavapaita. Jousiaseet ovat tietysti väärin käytettyinä vaarallisia, mutta koska ne ovat laitteina niin yksinkertaisia, että käsistään kätevä esipuberteetti-ikäinen juippi nikkaroi sellaisen hetkessä veitsellä, niiden luvanvaraistaminen johtaisi käytännössä mahdottomiin tilanteisiin.
Julkisuudessa on ollut paljon vaatimuksia myös "tehokkaiden" ilma-aseiden kieltämiseksi tai saattamiseksi ampuma-aselain sääntelyn piiriin. Nykyisellään ne ovat lupavapaita. Sallinette, että ilmaisen aluksi oman kantani asiaan. Ilma-aseet ovat vaarallisia. Erityisen vaarallisia ne ovat aivottomien, keskikaljaa maistelleiden pojankollien käsissä. Silti en mielelläni lähtisi rajoittamaan niiden omistamista tai hankkimista, koska mitä vaikeammaksi ruutiaseilla harrastaminen on sekä ratatilanteen että lupamenettelyjen osalta mennyt, sitä tärkeämpää on, että on jokin matalan kynnyksen vaihtoehto niille, jotka haluavat aloittaa ammuntaharrastuksen. Kun lisäksi otetaan huomioon, että Halpahallista ostettu kiinalainen ilmakivääri kuuluu suomalaisen kesämökin perusvarustukseen, niillä tehdään loppujen lopuksi hämmästyttävän vähän pahaa.
Työryhmä esittää "tehokkaiden ilma-aseiden" saattamista lupamenettelyn piiriin. Esityksestä henkii työryhmän halu tehdä ilma-aseiden rajoittamista innokkaasti vaativat (mutta aseista mitään ymmärtämättömät) tyytyväiseksi kosmeettisilla toimenpiteillä, jotka eivät hankaloita juuri kenenkään olemista tai harrastamista.
Pienen huomautuksen voisi antaa siitä, että esityksessä puhutaan "teholtaan varsinaisia ampuma-aseita vastaavista ilma-aseista". Todellisuudessa tehokkaimmatkaan markkinoilla olevat ilma-aseet eivät edes lähesty pienoiskivääriä, joka on ruutiaseista ylivoimaisesti tehottomin. Järkevin ja tavallisin "tehokkuuden" mittari on luodin energia jouleina sen poistuessa piipusta. Tavallisen .22-kaliiperisen kesämökki-ilmakiväärin tuottama energia on 20-30 joulea. Vastaavasti .22-kaliiperinen pienoiskivääri generoi 140-260 joulea, rynnäkkökivääri 2000 joulea ja metsästyskivääri 4000 joulea. Ilma-aseet ovat hernepyssyjä ruutiaseiden rinnalla, mikä on hyvä hahmottaa, jotta suhteellisuudentaju säilyisi.
Esityksessä "tehokkaaksi" ilma-aseeksi katsotaan ase, joka on tarkoitettu ampumaan yli 6,35-millistä metalliluotia. Tällaiset aseet tulisivat osittain luvanvaraisiksi, kuitenkin niin, että ...
... tehokkaiden ilma-aseiden hankkiminen ja hallussapito yksityisessä tarkoituksessa olisi [...] ilmoituksenvaraista silloin kun henkilöllä olisi ampuma-aseen hallussapitoon oikeuttava lupa.
Tehokkaisiin ilma-aseisiin ei sovellettaisi kaikkia ampuma-aselain säännöksiä. Keskeisemmät näistä säännöksistä, johon lakia ei sovellettaisi, olisivat aseen osia, aseen tyyppiä ja toimintatapaa koskevaa luokittelua, soveltuvuustestin suorittamisvelvollisuutta sekä valmistus-, täydennys- ja maahantuontimerkintöjä koskevat säännökset.
Jos ja kun jotain on poliittisen paineen vuoksi pakko "kiristää", on hyvä, että kiristykset kohdistuvat aseisiin, joita ei tietääkseni ole Suomessa juuri kenelläkään. Urheilu- ja virkistysammunnassa käytetään pääasiassa 4,5- tai 5,6-millistä lyijyluotia tai 4,5-millistä teräskuulaa ampuvia ilma-aseita.
Korjaus: Itseäni viisaammat ovat huomauttaneet, että markkinoilla on yli 6,35-millisiä, metsästykseen valmistettuja ja teholtaan ampuma-aseita vastaavia ilma-aseita. On kieltämättä outoa, että ne ovat tällä hetkellä kokonaan sääntelyn ulkopuolella. Tällaiset aseet ovat kalliita ja Suomessa harvinaisia mm. siitä syystä, että maassamme ei saa ilma-aseilla metsästää. Kiitän lukijoita oikaisusta. Tavallisen ilma-aseharrastajan elämään ja tavallisiin ilma-aseisiin ei kuitenkaan ole tulossa muutoksia.
Työryhmän esityksessä rajataan ja selkeytetään merkittävällä tavalla lääkärin velvollisuutta raportoida "luvanhaltijoiksi sopimattomista potilaista" lupaviranomaisille. Nykyisen lain 114 § sanoo seuraavasti:
Lääkärillä on velvollisuus ja muulla terveydenhuollon ammattihenkilöllä on oikeus salassapitosäännösten estämättä tehdä poliisille ilmoitus henkilöstä, jonka hän potilastietojen ja henkilön tapaamisen perusteella katsoo perustellusta syystä olevan terveydentilansa tai käyttäytymisensä perusteella sopimaton pitämään hallussaan ampuma-asetta, aseen osaa, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia.
Alkuperäisessä hallituksen esityksessä lääkärille oltiin antamassa vain ilmoitusoikeutta, mutta eduskunnan hallintovaliokunta runnoi keskustan kansanedustajien aloitteesta mietintöönsä nykyisen muotoilun. Lääkärit ovat kritisoineet lakia alusta asti, koska se vaarantaa lääkäri-potilas-suhteen luottamuksellisuuden. Lisäksi laki nostaa luvanhaltijan kynnystä hakea apua mihinkään mielenterveysongelmaan, esimerkiksi masennukseen, ja on siten omiaan vähentämään turvallisuutta. Epämääräinen lakiteksti myös asettaa potilaat eriarvoiseen asemaan, koska siinä ei täsmennetä, millaiset mielenterveysongelmat ovat ilmoitusvelvollisuuden piirissä, vaan ilmoitusherkkyyteen ovat voineet vaikuttaa vaikkapa lääkärin henkilökohtaiset asenteet ampuma-aseisiin.
Työryhmän esityksessä asetetaan ilmoituksen ehdoksi, että "henkilö on mielentilatutkimuksessa, vaarallisuusarviossa tai muussa oikeuspsykiatrisessa tutkimuksessa todettu itselleen tai toiselle vaaralliseksi", tai että "henkilö on otettu tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon, jonka perusteena on itsemurhayritykseen pohjautuva arvio mielisairauden aiheuttamasta vakavasta vaarasta hoitoon otetun terveydelle tai turvallisuudelle taikka muiden henkilöiden terveydelle tai turvallisuudelle".
Tiivistäen voidaan todeta, että työryhmän esitykset, niiltä osin kuin ne muuttavat voimassa olevaa lainsäädäntöä, ovat joko hyviä ja kannatettavia tai yhdentekeviä.