Roman heitti schatzit silmille
Jo kauan ennen kuin maahanmuutosta tuli ihana, luonnollinen ja väistämätön ratkaisu kaikkiin Suomen ja suomalaisten ongelmiin, maahamme muutti ihmisiä ulkomailta. Yhteiskunta ei tehnyt heistä suurta numeroa, eivätkä he yleensä tehneet suurta numeroa itsestään. Osa heistä on epäilemättä rikastuttanut yhteiskuntaamme tuomalla esimerkiksi viihteeseen ja julkiseen keskusteluun tuoreita näkökulmia.
Tällaisia maahamme muuttaneita ovat vaikkapa Neil Hardwick ja Roman Schatz. Puhun mieluummin maahan muuttaneista kuin maahanmuuttajista, koska, kuten tunnettua, viimemainittu termi tarkoittaa nykyään vain tietynvärisiä maahan muuttaneita, joita voidaan tuttavallisesti kutsua "varsinaisiksi".
Erityisesti Roman Schatzista olen aina pitänyt, koska hän on tehnyt hyviä ja oivaltavia huomioita Suomesta ja suomalaisista. Lisäksi Roman on jättänyt ruikuttamisen vähemmälle ja suorastaan antanut ymmärtää viihtyvänsä täällä. Viime vuosina olen harmistuneena pannut merkille, että Schatz, samoin kuin eräät muutkin vanhemman polven maahan muuttaneet, ovat muuttuneet maahanmuuttajiksi ja ryhtyneet rutisemaan ajan hengen mukaisesti. En tiedä, mistä tämä johtuu, koska en keksi, mitä Romanin kaltaiset henkilöt voivat sillä saavuttaa. Mahdollisesti he ovat saaneet yliylhäältä salaisen ukaasin, jossa heidät velvoitetaan oleskeluluvan tai kansalaisuuden peruuttamisen uhalla tuottamaan tietty, kiintiöity määrä monikulttuuripuhetta.
Monikulttuuripuhe tarkoittaa suomalaisten ja erityisesti suomalaisten miesten haukkumista. Viime viikonlopun Ilta-Sanomissa Roman käsittelee suomalaisia miehiä ja pyssyjä.
Saksaan jääneet ystävät ja sukulaiset kyselevät, eikö Romania pelota asua Suomessa. Kyllä pelottaa. Yhtäältä se, että "päivittäin" joku humalainen tai "muulla tavoin surkastunut mieshenkilö" ammuskelee "kadulla, kapakassa tai omalta parvekkeelta". Toisaalta pelottaa se, miten näihin ammuskeluihin reagoidaan. Se, että pohditaan perheiden tilaa, varhaiskasvatusta tai maahanmuuttopolitiikkaa. Eivät nämä ole ongelmia. Roman tietää, mikä on ongelma:
"Ollaanko täällä oikeasti niin tyhmiä, vai onko kyse sittenkin tekopyhyydestä? Vika ei todellakaan ole koululaitoksessa, ei kotikasvatuksessa eikä maahanmuuttopolitiikassa, vaan yksinkertaisesti siinä, että suomalaisten kaapeissa lojuu ennätysmäärä ladattuja aseita, luvallisia ja luvattomia."
Roman tietää, että ...
"... Suomessa on enemmän käsiaseita kuin Saksassa, vaikka Saksassa asuu kaksikymmentä kertaa enemmän ihmisiä."
Romanilla on myös selitys aseiden ennätyssuureen määrään:
"Suomalaisilla miehillä on kaiketi äärimmäisen turvaton olo, kun he niin tarvitsevat niitä pyssyjään. Tai sitten heillä on poikkeavan pienet kikkelit, ja he kompensoivat nolouttaan pistooleilla - urheiluautot kun ovat niin kalliita ja epäkäytännöllisiä näillä leveysasteilla."
Roman tekee eräitä yleisiä huomioita suomalaisista miehistä:
"Ainakin puolet suomalaisista miehistä on asehulluja, jotka enemmän tai vähemmän avoimesti ihailevat natsi-Saksan sotilaallisia saavutuksia, ja joiden käsitys kulttuurista rajoittuu Ramboon, Rammsteiniin ja Remekseen."
Romanin kikkeliselitykset ovat tietysti mielipiteinä ja arveluina oikeutettuja, mutta valitettavasti hänen faktansa ovat vääriä. Vuonna 2007 tehdyn Small Arms Survey -selvityksen mukaan Suomessa on sataa asukasta kohti 32 asetta, saman verran kuin Ranskassa. (Vertailukelpoisuutta tosin vähentää se, että Ranskassa haulikot ovat lupavapaita ja rekisteröimättömiä eivätkä siksi näy tilastoissa.)
Suomen edellä ovat Yhdysvallat (90/100), Jemen (61/100), Sveitsi (46/100), Irak (39/100) sekä Serbia (37,5/100). Suomen kanssa käytännössä samoissa luvuissa ovat Kreikka, Kanada, Ruotsi, Itävalta - sekä Saksa (30/100)!
Roman antaa kirjoituksessaan ymmärtää, että Suomessa olisi absoluuttisesti enemmän aseita kuin Saksassa ("vaikka Saksassa asuu kaksikymmentä kertaa enemmän ihmisiä"). En tiedä, millä matematiikalla hän tähän tulokseen päätyy. Saksassa on n. 82 miljoonaa asukasta, Suomessa n. viisi miljoonaa. Ylempänä esitettyjen suhdelukujen mukaan Saksassa on 24 600 000 asetta, Suomessa 1 600 000.
Onko jürgeneilla ja karlheinzeilla poikkeavan pienet kikkelit, vai mihin he tarvitsevat tuollaisen määrän aseita?
Edelleen voidaan huomata, että YK:n selvityksen mukaan Suomessa tehdään vuosittain tuliaseella 0,43 henkirikosta 100 000 asukasta kohden. Saksassa vastaava luku on 0,47. Suomessa 19% kaikista henkirikoksista tehdään tuliaseella, Saksassa peräti 40%. Paitsi että saksalaisilla on käytännössä yhtä paljon aseita kuin suomalaisilla, he ovat selkeästi halukkaampia käyttämään niitä toistensa tappamiseen.
Suomalaiset kouluampumiset pelottavat Romania ja hänen saksalaisia kavereitaan. Romanin vanhasta kotimaasta voidaan mainita Freiherr-vom-Stein-Gesamtschule 1983 (6 kuollutta), Erfurtin verilöyly 2002 (17 kuollutta) sekä viimeksi Winnenden 2009 (16 kuollutta).
Tosiasioiden valossa Roman on siis paremmassa turvassa pienimunaisilta asehulluilta Suomessa kuin Saksassa.
Samassa yhteydessä haluaisin puuttua laajemminkin suomalaisten, etenkin suomalaisten miesten, väkivaltaisuuteen ja siihen liittyviin stereotypioihin. Kuulemme jatkuvasti, että Suomi on ellei nyt koko maailman niin ainakin ehdottomasti Euroopan väkivaltaisin maa. Ennen kaikkea naiset ovat vaarassa. Suomalaismies hakkaa ja tappaa rutiininomaisesti sekä suorittaa vuosittain 15 000 piiloon jäävää raiskausta.
Sosiaalitutkimuksen menetelmien professori Pertti Töttö arvioi näitä stereotypioita Hesarin Vieraskynä-palstalla 12.1. ja tuo keskusteluun häiritseviä tosiasioita. Henkirikosten osalta Venäjä, Moldova, Ukraina, Valko-Venäjä sekä Baltian maat painivat omissa sarjoissaan. Lopuissa 29 Euroopan maassa surmattiin vuosittain sataatuhatta henkeä kohti keskimäärin 1 nainen ja 2 miestä. Naisten osalta Suomi on hyvin lähellä keskiarvoa (1,2/100 000), miesten osalta reilusti sen yli (3,2/100 000). Jos Länsi-Euroopaksi lasketaan entisen itäblokin ulkopuolinen Eurooppa, Suomi johtaa miessurmien osalta länsieurooppalaista sarjaa. Naissurmien osalta Belgia ja Luxemburg vievät voiton.
Henkirikosten sukupuolittuneisuus yhdistää Suomen Itä-Eurooppaan: lännessä yhtä naista kohti tapetaan kaksi miestä, Suomessa (kuten esim. Baltiassa) yhtä naista kohti kuolee lähes kolme miestä. Suomi on siis tilastojen valossa miehille melko vaarallinen maa, mutta kyse lienee tilastoharhasta: tyypillisessä suomalaisessa henkirikoksessa Raipe tuikkaa Reiskaa keittiöveitsellä, alkoholilla oli osuutta tapahtumiin, eikä teolle löytynyt tutkinnassa motiivia. Tavallisen suomalaisen, oli tämä mies tahi nainen, mahdollisuus joutua henkirikoksen uhriksi on hyvin vähäinen.
Naisten kannalta Suomi on varsin tyypillinen länsieurooppalainen yhteiskunta.
Pari päivää vanhan uutisen mukaan miehet ja naiset ovat törkeän parisuhdeväkivallan tekijöinä jotakuinkin tasoissa. Naisia kuolee enemmän perheväkivaltaan, mutta henkirikoksen yrityksiä naiset tekevät vähintään yhtä paljon, joten ero selittynee ennen kaikkea erolla fyysisessä voimassa.
Lievään perheväkivaltaan miehet syyllistyvät tilastojen mukaan naisia useammin. Toisaalta tilastojen todistusvoima voidaan tältäkin osin kyseenalaistaa, sillä on selvää, että miehellä on naista korkeampi kynnys tehdä parisuhdeväkivallasta rikosilmoitusta. Turvakodin kriisityöntekijä Hanna Mikkonen:
"Silloin kun miehet ottavat meihin yhteyttä, he saattavat sanoa, että poliisilta on tullut vähätteleviä kommentteja tai heille on jopa naureskeltu. Miehiä ei välttämättä oteta vakavasti, kun he pyytävät apua."
Mitä tästä kaikesta opimme? Toisin kuin tiedotusvälineet haluavat sinun uskovan, Suomessa ei eurooppalaisittain ole poikkeavan paljon aseita. Suomalaiset eivät myöskään tee niillä poikkeavan paljon rikoksia. Suomi ei ole millään mittarilla Euroopan väkivaltaisin maa, varsinkaan ei naisten kannalta. Parisuhdeväkivalta ei ole mikään suomalainen erityisongelma, eikä se varsinkaan kohdistu pääasiassa naisiin.
Sen sijaan on merkkejä siitä, että perheväkivalta on eräiden maahanmuuttajaryhmien erityisongelma. Kun huomioidaan eräissä ryhmissä vallitsevat asenteet naista ja tämän asemaa kohtaan, tieto ei oikeastaan ole kovin yllättävä.
On hassua, että tällaisilla puheenvuoroilla ja uutisilla ei ole mitään vaikutusta aiheista käytävään keskusteluun. Samojen virheellisten kliseiden veivaaminen jatkuu kuten ennenkin. Suomalaisessa yhteiskunnassa on virallisia uhriryhmiä, nimittäin maahanmuuttajat ja naiset, sekä yksi virallinen pahantekijä ja syyllinen: suomalainen mies. Doktriini edellyttää, että suomalainen mies tekee paljon viharikoksia sekä hakkaa ja raiskaa naisia. Kun tilastot ja numerot eivät tue tätä oletusta, rutiininomainen vastaus kuuluu: Viharikoksia kyllä tapahtuu kaiken aikaa, niitä vain ei ilmoiteta poliisille. Naisia kyllä hakataan ja raiskataan ihan koko ajan ja herkeämättä, mutta nämäkin rikokset jäävät piiloon.
Siihen on vaikea sanoa mitään.
