11.8.2006

Rauhanmarssi Helsingissä

Helsingissä järjestetään mielenosoituksia Israelin Libanon-operaation johdosta. Korostettakoon, että marssijat eivät asetu yhden sotivan osapuolen (Hizbollah) taakse toista osapuolta (Israel) vastaan, vaan ovat yksinomaan huolissaan siviilien kärsimyksistä. Tämän korostaminen on tarpeen, koska se, että mieltä ei ole osoitettu Hizbollahin siviilikohteisiin jo vuosien ajan suuntaamia raketti-iskuja vastaan, on herättänyt joillakin tahoilla epäilyjä rauhanaktivistien vilpittömyydestä ja puolueettomuudesta.

Osa näistä epäilijöistä parkkeeraa bussin rauhanmarssijoiden reitin varrelle. Heidän plakaateissaan mm. siteerataan Raamattua ja puhutaan Israelin siunaamisesta. Rauhanmarssijat alkavat heitellä bussia kananmunilla, kukkaruukuilla, tomaateilla, pulloilla ja julistekepeillä. Rauhanmarssijat kaivavat esiin Hizbollahin liput ja huutavat: "Kuolema Israelille!".

Tahoista edistyksellisimpien mukaan tapahtumat olivat spontaaneja ja johtuivat "hihhuleiden provosoinnista". "Ei ole ihme, että näin käy kun mukana oli libanonilaisia, jotka ovat menettäneet viime viikkoina sukulaisia Libanonin pommituksissa. Monet kokivat tämän henkilökohtaisena provosointina."

Sivusta seuraava kysyy hieman ihmeissään, miksi rauhanmarssijoilla oli mukanaan kananmunia, tomaatteja ja pulloja, jos niiden heitteleminen ei kuulunut suunnitelmiin vaan johtui yllättävästä provokaatiosta. Tai no joo, unohdetaan pullot. Ne saattavat selittyä myös sillä, että rauhan puolesta oli marssimassa Sosialistiliiton jäsenistöä. Sivusta seuraava ihmettelee myös, miksi rauhanmarssijoilla oli Hizbollahin lippuja, kun kyseessä kerran oli marssi rauhan, ei yhden sotivan tahon, puolesta. Edelleen hän ihmettelee, miksi Hizbollahin liput olivat "hihhuleiden provokaatioon" asti piilossa. Pyrkivätkö rauhanmarssijat antamaan tilaisuudesta ja motiiveistaan jonkin sellaisen kuvan, joka ei vastaa todellisuutta?

Onneksi paikalla on poliisi pitämässä lakia ja järjestystä yllä. Poliisi varmaankin ojentaa kananmunien, tomaattien ja pullojen heittelijöitä, koska nämä syyllistyvät roskaamiseen, vaaran aiheuttamiseen ja rauhallisen vastamielenosoituksen häirintään. Poliisi varmaankin ojentaa myös niitä, jotka huutavat "kuolemaa Israelille", koska vihanlietsonta ja väkivaltaan yllyttäminen on kiellettyä. Jaa mutta: poliisi käskeekin vastanmielenosoittajien bussia poistumaan välittömästi, koska... koska... koska...

...koska yhteiskunnassa pelisäännöt määrää viime kädessä se, joka on valmis käyttämään väkivaltaa. Vastamielenosoittajat eivät ole. Poliisi ei ole. Rauhanmarssijat ovat. Tästä perspektiivistä on syytä katsoa uudelleen aiemmin linkittämäni taltiointi Lontoon pilapiirrosmielenosoituksista. Erikoista ei ole se, mitä mielenosoittajat sanovat ja tekevät. Huomionarvoista on se, mitä kuvissa näkyvät konstaapelit tekevät. (Jos sinusta tuntuu siltä, etteivät he tee mitään, et välttämättä näe väärin.)

Jotkut ovat jo ennen minua kiinnittäneet huomiota edistysvoimien, siis suvaitsevaisen vasemmiston, liittoon islamistien kanssa. Tai ehkäpä "liitto" antaa tilanteesta väärän kuvan. Islamisteille on luultavasti yhdentekevää, mitä asiaa heidän hyödylliset idioottinsa lännessä ovat ajavinaan. Kunhan tottelevat kiltisti, tai eivät ainakaan häiritse. Suvaitsevainen vasemmisto kannattaa rauhaa, suvaitsevaisuutta ja solidaarisuutta, vastustaa sotaa, fasismia, rasismia ja George W. Bushia ja on leimallisesti uskonnonvastainen, ympäristöystävällinen ja "rationaalinen". Tämä ei estä suvaitsevaista vasemmistoa marssimasta rinta rinnan niiden kanssa, joiden yhteiskunnallinen ideologia, metodit ja jopa vihollisen nimi ovat suoraan Mein Kampfista. Joita erottaa natseista oikeastaan vain se, että siinä, missä natsien Totuus kumpusi elävästä ihmisestä, ja johon siksi sisältyi ainakin teoriassa inhimillisen erehdyksen vara, islamistien Totuus tulee Jumalasta, eikä näin ollen ole keskusteltavissa.

Eurooppalaisella suvaitsevaisuudella ja relativismilla on mielenkiintoisia seurauksia Euroopan juutalaisille. Ranskassa muslimit ovat hyökkäilleet synagogia ja yksittäisiä juutalaisia vastaan jo useiden vuosien ajan. Iloisessa Malmössä, tuossa kulttuurin rikastumisen laboratoriossa, josta edistysvoimat haluavat Suomenkin ottavan oppia, juutalaiset ovat pakkaamassa kimpsujaan hyvissä ajoin.

Rauhanaktivistit ja muslimit ovat lähetelleet Helsingin juutalaisiin yrityksiin ja Israelin suurlähetystöön viestejä, joissa he kertovat "vihaavansa kaikkia juutalaisia". Viime keskiviikkona rauhanaktivisti kävi vetäisemässä hakaristin lähetystön oveen. Kuulostaako tämä kaikki mistään tutulta? Ehkäpä emme ole kaukana siitä päivästä, kun Goebbelsin henkiset perilliset lopullisesti riisuvat punaisen, solidaarisen ja fasisminvastaisen fasaadinsa ja kyömynenäisten sionistien ikkunat alkavat helistä.

Kaiken tämän keskellä seuraan häkeltyneenä suvaitsevaista retoriikkaa, jossa minä olen juutalaisia mörköjä kaikkialla näkevä piilonatsi. Jossa minä salaa ja piilossa kannatan väkivaltaa, fasismia ja totalitarismia. Vaikka näin olisikin, ainakin minä teen sitä hienotunteisesti piilossa.


Takaisin