Suurin osa lukijakunnastani epäilemättä jo tietääkin, että vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen on käynyt oikeustaisteluun kollegaani Mikko Ellilää vastaan. Koska Mikko E. itse käy, sinänsä ymmärrettävästi, tällä hetkellä hieman kuumana ja raportoi tapahtumista pitkässä muodossa, esitän asiasta oman minimalistisen versioni.
Puumalainen pohjusti tämänkertaista hyökkäystään Aamulehdessä 14.4.2007 lausumalla seuraavaa:
"Syrjintään puuttuminen edellyttää tuntuvia keinoja. Erityisesti tulisi puuttua niiden toimintaan, jotka pyrkivät julkisuuden avulla ylläpitämään maahanmuuttovastaista asenneilmastoa. Muun muassa nettirasismiin tulisi puuttua kovalla kädellä."
Mielestäni keskimmäinen lause on ministeriön virkamieheltä outo. Puumalainen haluaa kriminalisoida tai muutoin pakkokeinoilla tukahduttaa maahanmuuttovastaiset asenteet. Ei väkivaltaan yllyttämistä, kansanryhmää vastaan kiihottamista vaan maahanmuuttovastaiset asenteet. Puumalainen siis katsoo, että maahanmuuton vastustamisen sinänsä tulisi olla rikollinen teko.
Olemme ylittämässä tärkeitä rajoja. Kop kop, Mikko! Minä, Jussi Halla-aho, täten kovaäänisesti todistan pyrkiväni tekemään juuri sitä, minkä sinä haluat kieltää. Minä nimenomaisesti yritän ja haluan synnyttää, ylläpitää ja lisätä maahanmuuttovastaisia asenteita. Minä vastustan maahanmuuttoa ja toivon kasvavan osan suomalaisista vastustavan sitä. Tämä johtuu siitä, että Suomessa ja muualla Euroopassa vallitseva, lähtökohdiltaan humanitaarinen maahanmuuttopolitiikka on vastaanottavien yhteiskuntien kannalta vahingollista. Se on vahingollista, koska suurin osa reaalisesti olemassaolevista maahanmuuttajista kuluttaa vastaanottavan yhteiskunnan resursseja eikä lisää niitä. Se on vahingollista, koska reaalisesti olemassaolevat maahanmuuttajat tekevät suhteessa lukumääräänsä hirvittävän paljon enemmän rikoksia kuin kantaväestö. Se on vahingollista, koska reaalisesti olemassaolevat maahanmuuttajat tuovat mukanaan arvoja ja käsityksiä, jotka eivät mitenkään ole yhteensovitettavissa tasa-arvoisen, sekulaarin, länsimaisen oikeusvaltion kanssa.
Puumalainen ei tällä kertaa hyökkää rasistista tai väkivaltaista maahanmuuttovastaisuutta vastaan. Hän eksplisiittisesti haluaa puuttua "kovalla kädellä" maahanmuuton vastustamiseen, perustui tämä vastustaminen mihin hyvänsä. Implisiittisesti hän vetää yhtäläisyysmerkit "rasismin" ja "maahanmuuttovastaisuuden" välille.
Meillä on perustuslaki, joka takaa kansalaiselle oikeuden mielipiteeseen ja sen ilmaisemiseen. Perustuslaki on kaiken aikaa ollut taakka "suvaitsevaisille", mutta ristiriita on pyritty kiertämään hyökkäämällä ilmaisua ("rasistisuus") eikä sisältöä (maahanmuuttovastaisuus) vastaan. Toisin sanoen maahanmuuttoa on kyllä periaatteessa saanut vastustaa, kunhan on vastustanut asiallisesti. Puumalainen on vapauttanut itsensä tällaisista hienouksista. Hän vaatii suoraan, että ainoastaan maahanmuuton kannattamisen on oltava juridisesti sallittua.
Puumalainen suuttui Ellilän kirjoituksesta Yhteiskunta koostuu ihmisistä. Kyseinen kirjoitus teki ilmestyessään minuun suuren vaikutuksen. Ellilän ongelma (tai tietoinen valinta) on täydellinen epädiplomaattisuus ja lukijan huomioimattomuus, mutta jos näistä piirteistä ei suostu provosoitumaan, tekstistä (kuten Ellilän teksteistä yleensäkään) on vaikea löytää väitteitä, joista voisi perustellusti olla eri mieltä. Ideologinen eri mieltä oleminen on tietysti toinen asia.
Paitsi että Puumalainen pyytää tutkintapyynnössään poliisia selvittämään, syyllistyykö Ellilä kirjoituksessaan kiihottamiseen kansanryhmää vastaan, hän vaatii poliisia...
"...ryhtymään toimenpiteisiin, jotta teksti saataisiin pois internetistä."
Puumalainen siis pyytää poliisia ryhtymään toimiin jo ennen kuin oikeusistuin on tutkinut, rikkooko Ellilän kirjoitus lakia. Juridisesti arvioiden hän vaatii poliisia toimimaan vähemmistövaltuutetulle alistettuna ennakkosensuuriviranomaisena, vaikka a) Suomen laki nimenomaisesti kieltää ennakkosensuurin, ja vaikka b) poliisi voi panna täytäntöön vain voimassaolevaa lakia ja tuomioistuimen päätöksiä.
Kuten Ellilä kommentissaan toteaa, Puumalainen pyrkii kriminalisoimaan mielipiteiden ohella tosiasiat. Hän vetoaa tutkintapyynnössään siihen, että Ellilä väittää afrikkalaisten maahanmuuttajien tekevän paljon rikoksia ja elävän pääasiassa yhteiskunnan siivellä. Nämä ovat tosiasioita. Mikäli Ellilä tekee rikoksen käyttäessään työ- ja oikeusministeriön julkistamia tietoja väitteidensä perusteluina, on myös katsottava, että mainitut ministeriöt tekevät rikoksen julkistaessaan niitä.
Puumalainen viittaa tutkintapyynnössään seuraavaan kohtaan Ellilän kirjoituksessa:
"Jos kaikki Euroopassa nykyisin asuvat ei-valkoiset muuttaisivat takaisin alkuperämaihinsa, rikollisuus vähenisi Euroopassa useita kymmeniä prosentteja."
Puumalaisen mielestä tämä on kiihotusta kansanryhmää vastaan. Jos kuitenkin tiedetään, että ei-valkoiset maahanmuuttajat tekevät 20-90 prosenttia Euroopan kaupunkien raiskauksista, on täysin selvää, että nämä rikokset vähenisivät, jos kyseiset maahanmuuttajaryhmät poistettaisiin Euroopan kaupungeista. Tietysti voidaan olla sitä mieltä, että ei-valkoisia ei rikollisuudesta huolimatta pidä poistaa, mutta tämä on arvovalinta. Ellilä esittää itsestäänselvän, mitattavissa olevan tosiasian. Puumalaisen mielestä epämiellyttävän tosiasian kertominen tulisi kriminalisoida.
Puumalaisen, kuten monen muunkin tiedostajan, ajattelussa on se virhe, että siinä "kunnianloukkauksena" (juridisessa merkityksessä) nähdään mikä tahansa väite tai teko, joka subjektiivisesti loukkaa kohteen kunniantuntoa. On selvää, että esimerkiksi muslimit loukkaantuvat, jos islamia väitetään väkivaltaiseksi, suvaitsemattomaksi ideologiaksi. Tämä ei kuitenkaan millään tavalla muuta väitteen totuusarvoa. Jos siis halutaan kieltää kaikki, mikä loukkaa muslimia, joudutaan kieltämään myös häntä loukkaavat todenmukaiset väitteet. Mihin vedetään raja? Muslimin kunniaa loukkaa sekin, että hänen tyttärensä seurustelee vääräuskoisen miehen kanssa. Voidaanko tyttären seurustelu näin ollen katsoa isään tai islamilaiseen yhteisöön kohdistuvaksi kunnianloukkaukseksi? Muslimeja loukkaa myös se, että islamin profeettaa Jeesus Nasaretilaista kutsutaan Jumalan pojaksi. Voidaanko täten katsoa, että kristinusko syyllistyy opeillaan juridiseen kunnianloukkaukseen?
Sanomisten laillisuutta ei voida määritellä sen mukaan, loukkaantuko joku niistä. Niiden laillisuus on määriteltävä sen mukaan, onko jollakulla aiheellinen peruste loukkaantua niistä. Aiheellinen peruste on esimerkiksi se, että väite on yksiselitteisen virheellinen. Se, että Mikko Ellilä sanoo ei-valkoisten maahanmuuttajien tekevän kantaväestöä enemmän rikoksia, on yksiselitteisen todenmukainen, eikä se siksi voi olla juridisessa mielessä loukkaava, vaikka ei-valkoiset maahanmuuttajat siitä loukkaantuisivatkin. Myös todenmukainen väite voi olla juridisessa mielessä loukkaava, jos se esitetään loukkaamistarkoituksessa, mutta mielestäni on aika ilmeistä, ettei Ellilä (tai allekirjoittanut) kirjoita maahanmuuttajien rikollisuudesta loukatakseen toisrotuisia vaan osoittaakseen, että maahanmuuttopolitiikka on epäonnistunutta ja sitä on muutettava. On varsin järjetöntä ajatella, että maahanmuuttoa kyllä periaatteessa saa vastustaa, mutta kaikki rationaaliset perustelut vastustamiselle kriminalisoidaan.
Jos tekojen rikollisuutta ei määritellä tekojen objektiivisten ominaisuuksien (kuten väitteiden totuusarvon) vaan kohteen subjektiivisten tuntemusten (kuten loukkaantumisen) perusteella, päädytään tilanteeseen, jossa saman teon kohteet ovat eriarvoisessa asemassa. Koska kristityt eivät loukkaannu kristinuskon kritisoimisesta, kristinuskon kritisoiminen on laillista. Koska muslimit loukkaantuvat islamin kritisoimisesta, islamin kritisointi on laitonta.
Kuvatunkaltainen oikeuskäytäntö johtaa kestämättömään tilanteeseen, koska erilaiset etniset, ideologiset ja uskonnolliset ryhmät käyttävät sitä hyväkseen ja tekevät "loukkaantumisella" itsestään immuuneja kritiikille.
Puumalainen edustaa suvaitsevaisuusfasismin synkintä äärilaitaa. Niitä ihmisiä, joille on turha puhua mitään. Niitä, joiden pontimena on (luultavasti sadistinen) halu käyttää voimaa ja valtaa. Niitä, jotka edellisestä seuraten toimivat halukkaasti minkä hyvänsä muodikkaan totalitaarisen ajatuksen keihäänkärkenä. Niitä, jotka vangitsisivat, leirittäisivät ja tappaisivat, jos heille annettaisiin siihen mahdollisuus. Ideologiansa ja karamellipaperivoittojensa sokaisema pieni mies.
Minulle tulee Mikosta mieleen Oskar Dirlewanger, piilevä psykopaatti, joka suotuisten sattumien ja oikeiden ystävien avulla kohosi pikkuvirkailijasta oman autonomisen roistojoukkonsa päälliköksi ja pääsi toteuttamaan syvintä minäänsä Saksan miehittämille alueille idässä. Photoshopatkaa Mikolle haluamanne päähine; huomaatte, että kaikki istuvat yhtä hyvin.
On turhaa lähettää postia ja palautetta Mikko Puumalaiselle. Hänellä ei ole halua, tarvetta eikä edellytyksiä ymmärtää palautettanne. Sen sijaan olisi paljonkin syytä lähettää tiedusteluja oikeuskanslerille, oikeusasiamiehelle ja oikeusministerille. Tilanne on nimittäin se, että Puumalainen ei enää ole pelkkä vallitsevan valtioideologian (monikultturismi) yli-innokas työmyyrä. Hän on rikollinen. Hän pyrkii käyttämään korkeaa ja vaikutusvaltaista asemaansa rikosten tekemiseen. Puumalainen pyyhkii takapuolensa perustuslailla ja vaatii tietyn mielipiteen (maahanmuuton vastustaminen) ja sen ilmaisun tukahduttamista. Hän kehottaa poliisia laittomuuteen vaatimalla sitä poistamaan internetistä kirjoituksen, jonka laittomuutta ei ole tuomioistuimessa todettu. Hänen toimintansa on yksiselitteisen laitonta.
En sinänsä ihmettele Puumalaisen käytöstä, koska tuollaisia ihmisiä on, heitä on aina ollut, ja heitä tulee aina olemaan. Ihmettelen sitä, että valtiokoneisto ei pysty suojelemaan itseään Puumalaiselta. Miksi valtio antaa virka-asemaansa väärin käyttävän Puumalaisen jatkaa virassaan? Miksi poliisi ei tutki hänen toimintaansa? Tämä menee täysin yli ymmärrykseni. Jopa Ruotsissa nousi haloo ja päät putoilivat, kun "muukalaisvastaisen" puolueen internet-sivuihin kajottiin laittomia keinoja käyttäen. Suomessa Jari "gradu" Vilén vaati kevättalvella 2006 poliisia sulkemaan ilman oikeuden päätöstä Suomen Sisu ry:n verkkosivut Sisun julkaistua Mohammed-pilakuvat. Kyseessä oli samanlainen lainsäädännön ja oikeuslaitoksen sivuutus ja yllytys rikokseen kuin Puumalaisenkin tapauksessa, mutta Vilén sai jatkaa tehtävässään ja palkittiin lopulta pakasteviralla Unkarin-suurlähetystössä.
Puumalainen pitäisi saada kuriin. Hän on rakentamassa vähemmistövaltuutetun toimistosta lain ulkopuolella toimivaa Gestapoa, joka jakelee laittomia määräyksiä ja yrittää saada keskusrikospoliisin toteuttamaan niitä. Vastaava hyökkäys Tatu Vanhasta vastaan vajaa kolme vuotta sitten ei onnistunut, eikä todennäköisesti onnistu tämänkäänkertainen, mutta hyväätarkoittavien kansalaisten olisi hyvä ymmärtää, että oikeusvaltio nojaa lakia noudattavaan ja kunnioittavaan virkakoneistoon. Ei kyse ole Mikko Ellilästä ja hänen mielipiteidensä miellyttävyydestä vaan siitä, että laista piittaamaton ja sitä aktiivisesti rikkomaan pyrkivä virkamies nakertaa tätä oikeusvaltiota. Jos mielipiteenvapaus halutaan romuttaa, se on tehtävä perustuslakia muuttamalla. Perustuslakia voi muuttaa eduskunta, ja eduskunnan kokoonpanoon voidaan vaikuttaa vaaleissa.
Kirjoituksessani on muutamia natsiviittauksia. On vaara, että joku alkaa kiljua natsikortin käytöstä, mutta vertaukset ovat sisällöllisiä, eivät mielikuvallisia. Gestapon asema valtiona valtiossa, itsenäistä lainsäädäntö-, tuomio- ja toimeenpanovaltaa käyttävänä poliittisena virkaelimenä ei syntynyt yhdessä yössä eikä itsestään. Gestapo edusti periaatteessa samaa ideologiaa kuin Natsi-Saksan poliittinen johto ja oikeuslaitos, mutta se karkasi niiden otteesta venyttäen rajoja, kokeillen kepillä jäätä ja luottaen siihen, ettei sitä rangaista silloinkaan, kun se jää kiinni. Mikko Puumalainen yrittää rakentaa toimistostaan tällaista toimijaa.
Vaikka et pitäisi Mikko Ellilästä, ja vaikka kannattaisit mielipidesensuuria, sinun on ymmärrettävä, mikä on laillisten toimintatapojen merkitys yhteiskunnalle. Suomen valtiota on suojellut vallankaappauksilta ja -kumouksilta, niin fasistisilta kuin kommunistisilta, lain kirjaimeen ja legalismiin takertunut virkakoneisto. Jos koneistoon pääsee pesiytymään mielivalta ja laittomuus, ne tekevät valtiosta haavoittuvan, eivät vain "suvaitsevaista" totalitarismia vaan kaikkea totalitarismia vastaan.
