Kuten lukijat ovat huomanneet, edellisessä kirjoituksessani siteerattiin erheellisesti vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalaisen kirjoitusta Aamulehdessä. Väitin Mikon vaatineen toimia niitä vastaan, jotka pyrkivät ylläpitämään maahanmuuttovastaisia asenteita, kun todellisuudessa Mikko oli vaatinut toimia niitä vastaan, jotka pyrkivät ylläpitämään maahanmuuttajavastaisia asenteita.
Virhe oli tahaton. En ollut nähnyt kyseistä Aamulehteä, vaan poimin sitaatin Mikko Ellilän blogista. Myös Ellilän tapauksessa virhe lienee tehty hyvässä uskossa. Sylttytehtaaksi on tunnustautunut nimimerkki Reino, joka aiemmin esitti sitaatin virheellisessä muodossaan ulkomuistiinsa tukeutuen.
Erinäiset lukijat ovat virheen johdosta repineet pelihousunsa. Virheellinen sitaatti vie täydellisesti pohjan paitsi edelliseltä kirjoitukseltani myös kaikilta muilta kirjoituksiltani, kuten myös henkilökohtaiselta uskottavuudeltani ja mahdollisesti koko maailmankaikkeudelta. (Vrt. kirjoitus Keitossa on kärpänen.)
Itse en näe, että maahanmuuton korvaaminen maahanmuuttajilla on aivan näin dramaattinen muutos. Maahanmuutto koostuu maahanmuuttajista. Jos vastustan maahanmuuttoa (lue: Suomelle vahingollista maahanmuuttoa), vastustan luonnollisesti myös maahanmuuttajia (lue: Suomelle vahingollisia maahanmuuttajia). "Maahanmuuttajien vastustamisen" on tällöin ymmärrettävä koskevan relevanttien maahanmuuttajien päästämistä Suomeen ja pitämistä Suomessa.
Koska kukaan ei vastusta Suomelle hyödyllistä maahanmuuttoa ja Suomelle hyödyllisiä maahanmuuttajia, käsitteet "maahanmuuttovastaisuus" ja "maahanmuuttajavastaisuus" on luonnollisesti ymmärrettävä koskemaan niitä maahanmuuttajaryhmiä, jotka ovat Suomelle sosiaalisessa tai taloudellisessa tai kummassakin mielessä vahingollisia. Voin siis edelleen äänekkäästi tunnustaa pyrkiväni synnyttämään, ylläpitämään ja lisäämään paitsi maahanmuutto- myös maahanmuuttajavastaisia asenteita.
Vaikka maahanmuutto- ja maahanmuuttajavastaisuuden välillä haluttaisiinkin nähdä jokin monumentaalisen mittaluokan ero, tämä ei muuta Puumalaisen vaatimusten laittomuutta ja perverssiyttä. Hän haluaa edelleen kriminalisoida tietyt mielipiteet an sich, riippumatta siitä, ilmaistaanko niitä asiallisesti ja rationaalisin perusteluin vai räyhäten ja vihaa lietsoen.
* * *
Edellisessä kirjoituksessa menin sanomaan näin:
"Ellilän ongelma (tai tietoinen valinta) on täydellinen epädiplomaattisuus ja lukijan huomioimattomuus, mutta jos näistä piirteistä ei suostu provosoitumaan, tekstistä (kuten Ellilän teksteistä yleensäkään) on vaikea löytää väitteitä, joista voisi perustellusti olla eri mieltä."
Odotusten mukaisesti lausuma ymmärrettiin niin, että allekirjoitan kaiken, mitä Ellilä sanoo ja ehdottaa. Tarkoitukseni oli sanoa, että Ellilä hairahtuu harvoin väittämään tosiasiaksi sellaista, mikä ei olisi verifioitavissa oleva tosiasia. Se, millaisia johtopäätöksiä näistä tosiasioista vedetään, on toinen asia. Mitä kiisteltyyn kirjoitukseen Yhteiskunta koostuu ihmisistä tulee, on tosiasia, että neekerit negridisviritteiset, saharaneteläpuolistaustaissävytteiset henkilöt elävät edes jollakin tavalla länsimaalaista muistuttavissa oloissa vain siellä, missä järjestystä ylläpitää eurooppalaistaustaisten henkilöiden dominoima väkivaltakoneisto (kuten poliisi, armeija ja oikeuslaitos). On niinikään tosiasia, että sanotut länsimaalaiset rakenteet alkavat murtua, ja vajoaminen kohti stereotyyppistä afrikkalaista olotilaa alkaa, kun mustat saavuttavat enemmistön ja/tai dominoivan aseman. Tästä voidaan esimerkkinä mainita vaikkapa itseäistymisen jälkeinen Haiti, parhaillaan vajoava Detroit tai apartheidin jälkeinen Etelä-Afrikka.
Tällaiset väitteet ovat tosia, toisin kuin esimerkiksi väite, jonka mukaan monietnisyys voimistaa tai rikastuttaa yhteiskuntaa. Jälkimmäinen väite voidaan empirian keinoin osoittaa virheelliseksi.
Sen sijaan se, että afrikkalainen rappio johtuisi "neekereiden biologisen afrikkalaisen kansanluonteen manifestoitumisesta", on Ellilän tekemä tulkinta tosiasioista. Muitakin tulkintoja varmasti voi tehdä. Tosin en tiedä, ovatko ne muut tulkinnat yhtään vähempää ideologisia kuin Ellilän tulkinta.
Minä, toisin kuin Ellilä, en ole libertaristi tai sosiaalidarwinisti, enkä pyri käännyttämään ketään Ellilän arvomaailman suuntaan. Totean vain, että hänen kirjoitustensa ihmisissä, ajoittain myös minussa, aiheuttamat puistatukset ovat pohjimmiltaan ideologisia. Häntä vastaan ei hyökätä siksi, että hän esittäisi virheellisiä väittämiä, vaan siksi, että "ei noin saa sanoa". Jos ette pidä sosiaalidarwinismista, kertokaa Ellilälle, miksi tosiasiat eivät tue hänen tulkintojaan vaan joitakin muita tulkintoja. Sillä, että käytte hänen kimppuunsa aseenanne pelkkä moraalinen närkästys, vain todistatte hänelle, että hän on oikeassa.
En siis halunnut sanoa, että pitäisin Ellilästä tai hänen maailmankuvastaan. Ei ole oleellista, onko hänen maailmankuvansa minun mielestäni tai jonkun muun mielestä miellyttävä. Kyse on vain ja yksinomaan hänen oikeudestaan sanoa mielipiteensä. Kyse on siitä, että hyökätessään Ellilän kimppuun Puumalainen ei hyökkää valheita ja loukkauksia vaan tosiasioita ja tosiasioista tehtäviä tulkintoja vastaan. Valheiden ja loukkausten ei ehkä tule nauttia lain suojaa, mutta tosiasioiden ja niistä tehtävien tulkintojen tulee. "Neekereiden biologinen afrikkalainen kansanluonne" muuttuu valheeksi sitten, kun se on tieteen keinoin osoitettu vääräksi. Sitä ei muuta valheeksi se, että se on poliittisin päätöksin julistettu vääräksi.
* * *
Monia on närkästyttänyt se, että hyökkään henkilökohtaisesti valtuutettu Puumalaista vastaan. Olen useaan otteeseen toistanut, että kirjoitukseni eivät ole eivätkä pyri olemaan tieteellisiä tutkielmia. Tämä ei tunnu menevän perille. "Tutkijalta voisi odottaa parempaa." Kirjoitukseni ovat subjektiivisia kirjoituksia siitä, mitä mieltä minä olen ja miltä minusta tuntuu. Katson, että Puumalainen on henkilökohtaisessa vastuussa sanomisistaan ja ehdotuksistaan. Tunnen mitä subjektiivisinta ja primitiivisintä vihaa ja raivoa hänen kaltaisiaan ihmisiä kohtaan, enkä mitenkään pyri sitä peittelemään.
Subjektiivisuus ja tunteenpalo saattavat tehdä joistakin kirjoituksistani ikäviä lukea, mutta en minä ole antanut kirjoituksilleni mitään laatu- tai objektiivisuustakuuta. En katso olevani kenellekään vastuussa niiden tasosta. Kirjoitan juttujani erilaisina hetkinä ja vaihtelevissa mielentiloissa, mistä seuraa, että kirjoitukseni ovat kaikissa suhteissa heterogeenisiä. Pyrin tarjoamaan jutuillani erilaisia näkökulmia asioihin, enkä todistamaan jatkuvasti, että olen se hyvä tyyppi, jollaisena joku minua jonkin vanhemman kirjoituksen perusteella pitää.
Tämä ei ole minkäänlaista lukijoiden halveksuntaa. Pidän vain kiinni oikeudestani omaan tilaan, jota tämä blogi minulle on. Jos kirjoitukseni, tai edes jotkin niistä, antavat jollekulle jotakin, hieno juttu. Jos eivät anna, too bad. Vaikka tällaista oikeutta omaan tilaan ei tunnustettaisikaan, ei ehkä ole pakko ajatella niin, että vähemmän hyvät kirjoitukseni vievät uskottavuuden myös paremmilta kirjoituksiltani. Voi ajatella myös niin, että paremmat kirjoitukseni antavat minulle oikeuden kirjoittaa silloin tällöin niitä vähemmänkin hyviä.