Taannoista Lieksaan suuntautunutta puhujamatkaani koskeva keskustelu on jatkunut vilkkaana. Mtv3-sivuston mukaan kaupungin johto pelkää "rasististen rikosten aaltoa" nyt, kun "tilanne kaupungissa on tulehtunut" vierailuni seurauksena. Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Ari Marjeta (sdp):
"Pelkään, että maahanmuuttajiin kohdistetaan väkivallan- tai vahingontekoja. Pelkään myös kaupunkimme työntekijöiden puolesta. [...] Meitä pelottaa, että tilanne voi jossain vaiheessa riistäytyä käsistä. Nyt ei pitäisi enää provosoida enempää, pyydän kaikilta malttia."
Pelottavaan puheenvuoroon, joka tulehdutti tilanteen Lieksassa ja jonka pelätään johtavan rasistiseen tulimyrskyyn, voi tutustua edellisessä kirjoituksessani.
"Yhdyshenkilö" Farah Mohamed Hersi:
"On todella huolestuttavaa, että kansanedustaja tulee kuntaan ja aiheuttaa konfliktin maahanmuuttajien ja kantaväestön välille. Se on kiihottamista kansanryhmää kohtaan."
Valtakunnallisesta julkisuudesta voimme kyllä päätellä, että konflikti on elänyt Lieksassa jo useiden vuosien ajan ilman allekirjoittaneen myötävaikutusta. Itse asiassa tämä konflikti oli syy siihen, että minut kutsuttiin Lieksaan puhumaan maahanmuuton ongelmista. Paikallisten päättäjien ja somalien mielestä asiat olivat kuitenkin oikein mallikkaalla tolalla ennen kuin tulin ja pilasin kaiken:
Lieksan 400 maahanmuuttajaa ovat paikallisten viranomaisten mielestä hyvin elämässä kiinni.
Maikkarin televisiouutisten mukaan Lieksan 400 maahanmuuttajasta on peruskoulussa tai päivähoidossa 140. Kielikoulutuksessa on 80. 65 kuuluu ryhmään "kotiäidit ja pienet lapset". Lukiossa tai ammattiopistossa on 60 henkeä ja ammattikoulussa 10. Töissä tai työharjoittelussa on 15 maahanmuuttajaa. Lisäksi kunnassa on 30 uutta tulijaa, jotka eivät vielä ole sijoittuneet prosessiin.
Lieksan maahanmuuttajayhteisö ei ole aivan uusi. Siihen kuuluvista joka toinen on helmikuuhun 2014 mennessä pudonnut valtion maksaman kotoutumistuen piiristä eli ollut paikkakunnalla vähintään kolme vuotta. Tämä huomioiden 15 työllistynyttä tai työharjoitteluun päässyttä on aika vähän. Lisäksi osa työllistyneistä työskentelee tulkkeina muille maahanmuuttajille. Työllistymisen luonteesta kertoo kai jotain sekin, että Lieksan kaupunki etsii parhaillaan palvelukseensa somalin kielen taitoista "kulttuuritulkkia".
Kuluneeseen aikaan nähden myös (pääasiassa somaleista koostuvan) yhteisön keskimääräinen kielitaito vaikutti puhetilaisuuteni keskusteluosuuden perusteella aika kauhealta. Kielikoulutusta nimellisesti järjestetään, mutta se voi olla määrältään ja laadultaan mitä hyvänsä.
Ajat ovat vaikeat, työttömyysluvut ovat Pohjois-Karjalassa muutenkin ankarat, eikä työllistyminen varmasti ole helppoa yritteliäällekään maahanmuuttajalle. Mutta riippumatta siitä, ketä tilanteesta pitäisi syyttää, ulkopuoliselle tarkkailijalle näyttäisi selvältä, että millään kunnalla ei loputtomasti ole varaa lähes 100-prosenttisesti tukiriippuvaiseen, kooltaan huomattavaan ja nopeasti kasvavaan maahanmuuttajaväestöön.
Lieksalla kuitenkin näyttää olevan varaa. Kaupunginjohtaja Lehto:
"Se on tappio meille kaikille, jos ammattiin koulutettu maahanmuuttaja lähtee täältä vaikkapa Helsinkiin työn perässä."
Miksi se on tappio, jos kyseinen maahanmuuttaja ei kuitenkaan työllisty Lieksassa? Kenelle se on tappio?
Lieksa ja Lieksan somalit ovat oppikirjaesimerkki ikiliikkujasta, jollaisena kiintiöpakolaisten sijoittaminen markkinoidaan vastahakoisille kuntalaisille. Valtio korvaa kunnalle pakolaisten sosiaaliturvamenot ensimmäisten kolmen vuoden ajalta. Tänä aikana kunnan kannattaa jakaa heille niin paljon harkinnanvaraisia tukia kuin laki sallii, koska se ei maksa kunnalle mitään, mutta tuet päätyvät paikallisiin kauppoihin ja palveluihin ja osa niistä palautuu veroina kunnan kassaan.
45 Minuuttia -ohjelma raportoi Lieksassa "kytevästä muukalaispelosta" jo syksyllä 2011. Ohjelman mukaan maahanmuuttajille, toisin kuin kenellekään muulle, jaettiin harkinnanvaraisista tuista mm. "harrasterahaa", kunnes tilintarkastajat puuttuivat asiaan. Kuten edellisestä kirjoituksesta näimme, tilintarkastajat ovat myös tämän jälkeen huomautelleet tukien leväperäisestä myöntämisestä kunniavieraille.
Sosiaalitoimen kautta kierrätettävien tukien lisäksi kuntaan saadaan työttömien maahanmuuttajien avulla pumpattua myös Kelan (eli valtion) suoraan maksamia tukia kuten lapsilisiä, asumistukia ja työmarkkinatukea. Lapsilisät ja työmarkkinatuet päätyvät kulutukseen ja asumistuet kunnan omistamien taloyhtiöiden kassaan.
Kiintiöpakolaisia sijoittavilla kunnilla on vahva oletus, että tulijat siirtyvät ennemmin tai myöhemmin suuriin kaupunkeihin, lähinnä Helsingin seudulle, eivätkä jää kuormittamaan kunnan sosiaalibudjettia sen jälkeen, kun valtion maksamat korvaukset loppuvat. Sitä mukaa, kun valtion korvausten piiristä putoavat maahanmuuttajat poistuvat kunnasta, tilalle voidaan ottaa uusia, joista jälleen voidaan rahastaa valtiota kolmen vuoden ajan.
Useimmiten tämä toimiikin, mutta Lieksassa tulijoiden määrä näyttää ylittäneen sen kriittisen pisteen, jonka jälkeen maahanmuuttajayhteisö itsessään alkaa toimia magneettina uusille tulijoille. Lieksassa on niin paljon somaleja, ettei heillä ole mitään tarvetta poistua sieltä.
Lieksan kaupunginjohtaja Lehto kertoo uutisessa suoraan, mistä on kysymys:
Lehto muistuttaa, että maahanmuuttajista on ollut kaupungin vuokrataloyhtiölle suuri hyöty.
Käytännössä yhtiö on saanut maahanmuuttajien kautta jo kahden miljoonan euron tulot.
Yhtiön taloustilanne oli aiemmin usein kaupunginhallituksen pöydällä pohdittavana, mutta viime aikoina siihen ei ole ollut tarvetta.
Lehto kertoo rohkaisseensa myös yrittäjiä olemaan aktiivisia maahanmuuttajien kotouttamisessa.
- Tukimiljoonat näkyvät kylän raitilla. Maaahanmuuttajista kannattaa pitää huolta, etteivät rahat valu esimerkiksi Joensuun kauppoihin, Lehto muistuttaa.
Maahanmuuttajat, ainakin niin kauan kuin valtio maksaa heidän kaikki kulunsa, näyttävät hyödyttävän kuntaa. Toisaalta tällaisessa kyynisessä rahastamisessa jätetään helposti huomiotta se, että juuri "tukimiljoonien näkyminen kylän raitilla" on omiaan ärsyttämään toimeentulonsa kanssa kamppailevia kantaväestön edustajia. Viimeisen päälle puetut, iPadejään hipelöivät ja joutilaana notkuvat etelän ihmeet eivät ruoki suvaitsevaisuutta, vaikka heidän läsnäolonsa kuinka pönkittäisi kaupungin taloyhtiöiden taseita.
Lisäksi pakolaisilla tehtävä bisnes on loppujen lopuksi silmänlumetta, jonka mahdollistaa julkishallinnon pilkkominen erillisiksi tulosyksiköiksi (kunnat, valtiot, hallinnonalat). Lähtökohtahan on se, että liikelaitokset poislukien julkinen sektori ei luo lisäarvoa. Jos yksi tulosyksikkö näyttää tuottavan voittoa, se tuottaa sitä jonkin toisen tulosyksikön kustannuksella. Vanhaa sanontaa käyttäen rahaa siirrellään yhdestä taskusta toiseen, ja osa rahasta kuluu byrokratiaan, joka rahaa siirtää.
Se, että "valtio maksaa", on hyödyllistä lähinnä kuntapäättäjien kannalta, koska mitä enemmän kuntaan saadaan valtion rahaa, sitä vähemmän painetta kunnanisillä on karsia paikallisia palveluja ja nostaa kunnallisveroa. Sellaiset toimenpiteet ovat vaikeasti markkinoitavia ja voivat kostautua kunnallisvaaleissa.
Kuitenkin kaikki raha, jonka "valtio" kunnille antaa, on verotettu kansalaisilta, jotka ovat niitä samoja kuntalaisia. Niin kotouttamiskorvaukset kuin Kelan maksamat tuet ovat (myös) lieksalaisten veroillaan rahoittamia.
Pakolaisbisneksen takana on monenlaista motivaatiota, joista yksi on edellämainittu kuntatalouteen liittyvä näennäishyöty. Toinen on epäilemättä sokea ideologia ja vieraskoreus. On mukavaa olla hyvä ihminen. On mukavaa jakaa muiden ihmisten rahoja omille suojateille. Kolmas on henkilökohtainen etu. Jos haluat ymmärtää, miksi asioita tapahtuu, follow the money.
Kotouttaminen on teollisuudenhaara, joka työllistää ihmisiä. Tarvitaan kulttuuritulkkia, kotouttamiskoordinaattoria, kohtaamiskonsulttia ja sen sellaista. Ottakaamme esimerkiksi Lieksan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, ylempänä esiintynyt Ari Marjeta (sdp), jonka mielestä olisi hyvä, ettei provosoitaisi enempää (eli puhuttaisi ikävistä asioista). Siviilissä Marjeta on perhekoti Topinkan toimitusjohtaja.
Perhekoti Topinkan arvot pohjautuvat humanistiseen maailmankatsomukseen, jossa keskeisellä sijalla ovat ihmisen ainutkertaisuus, suvaitsevaisuus, tasaveroisuus ja monikulttuurisuus, niin että nuoren omaa ja hänen taustastaan lähtöisin olevaa arvomaailmaa kunnioitetaan.
Perhekoti Topinkassa erityisosaamisemme alueeseen kuuluvat myös monikulttuurisuuskysymykset. Näin ollen perhekotimme sopii myös eri kulttuuritaustasta tuleville (esimerkiksi maahanmuuttajaperheiden) nuorille. Ymmärrämme Topinkassa maahanmuuttajanuoren kohtaamia haasteita oman kotikulttuurin ja ympäröivän kulttuurin asettamien vaatimusten ristipaineessa. Pidämme perhekodissamme tärkeänä, että maahanmuuttajanuorta tuetaan oman kulttuurisen identiteetin säilyttämisessä ja nuori oppii arvostamaan kulttuurista taustaansa.
Voi olla, että esimerkiksi perhekoti Topinka tekee hyvää ja arvokasta kotouttamistyötä. Toisaalta olen aika varma, että tämä työ ei ole markkinaehtoista vaan julkisia kanavia pitkin rahoitettua, ja että kotouttamista tarvitsevat ihmiset ovat liiketaloudellinen elinehto perhekoti Topinkalle ja toimitusjohtaja Marjetalle.
Ainakin tällainen epäilys herkästi herää.