Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA julkaisi tammikuussa raportin nimeltä Tulevaisuuden tekijät. Työllisyysaste eli työssä käyvien osuus työvoimaan kuuluvasta väestöstä ei ole kehittynyt maassamme kovin suotuisasti. 1980-luvun lopulta työllisten osuus on laskenut 75 prosentista nykyiseen 69 prosenttiin. Työssäkäyvien absoluuttinen määrä on noussut vain kahdella tuhannella, vaikka väestö on kasvanut lähes puolella miljoonalla hengellä.
Tämä tarkoittaa hyvin yksinkertaisella suomen kielellä sitä, että joko työvoiman kysyntä on vähäisempää kuin sen tarjonta tai työvoima on laadultaan sellaista, että se ei pysty tyydyttämään työmarkkinoiden tarpeita. Kummassakin tapauksessa yhä pienempi joukko elättää työllään yhä suurempaa joukkoa.
Kokonaiskuva on vielä rumempi kuin pelkästä työllisyysasteesta voisi päätellä. Nykyisen finanssikriisin aikana, vuodesta 2008 alkaen, teollisuudesta on kadonnut 80 000 työpaikkaa. Vastaavasti terveys- ja sosiaalipalveluihin on syntynyt 32 000 uutta työpaikkaa. Niin tarpeellisia kuin nämä työpanokset epäilemättä ovatkin, ne eivät rahoita itse itseään, puhumattakaan siitä, että ne synnyttäisivät lisää jaettavaa. "Kakuntekijöiden" osuus työssäkäyvistä kutistuu kaiken aikaa, ja vastaavasti "kakunjakajien" osuus kasvaa. Tämä yhtälö johtaa tietysti matemaattiseen umpikujaan, ja paisuvaa julkista sektoria joudutaan rahoittamaan veronkorotuksilla sekä velanotolla.
EVAn ratkaisu on maahanmuuton kiihdyttäminen. Raportin mukaan Suomi tarvitsee vuosittain 34 000 uutta tulijaa. Tämä tuntuu hyvin oudolta reseptiltä tilanteessa, jossa työttömien todellinen määrä lähentelee puolta miljoonaa. Vielä oudommalta se tuntuu, kun otetaan huomioon, että kaikkien maassa jo olevien ulkomaalaisten työllisyysaste on vain 50%. Eräissä, etenkin humanitaarisin tai perheperustein saapuneissa ryhmissä työllisyysaste on vain hiukan yli 10%.
Syyt yleiseen työllisyyskehitykseen ovat melko selkeitä: lähinnä työn sivukulujen, korkeiden energia- ja ympäristöverojen ja -maksujen sekä ulkoisesti liian vahvan valuutan vuoksi Suomessa ei enää kannata valmistaa niitä tuotteita, joiden varassa vientimme on perinteisesti ollut. Tavaroiden ja palvelujen vapaan liikkumisen vuoksi suomalaisen ei enää kannata ostaa kotimaisia tuotteita. Toisaalta työn ankaran verotuksen ja (veroilla rahoitetun) sosiaaliturvan ansiosta sitäkään työtä, jota on tarjolla, ei välttämättä kannata ottaa vastaan. Työntekijää on aivan turha syyllistää työhalun puutteesta, jos työn vastaanottaminen ei käytännössä nosta käteen jäävän rahan määrää vaan joissakin tapauksissa jopa leikkaa sitä.
Koska tavara liikkuu vapaasti, eikä valuutan ulkoista arvoa voi manipuloida, voimme valita joko joustavammat työmarkkinat (mikä tarkoittaa työllistymisen ja työllistämisen kynnyksen madaltamista) tai kasvavan työttömyyden. Itseään ei kannata pettää: yksityisen sektorin työpaikkojen kokonaismäärä vähenee, ja uudet työpaikat sijoittuvat erittäin korkean lisäarvon sektoreille. Näin ollen erityisesti matalasti koulutetun työvoiman kysyntä vähenee.
Helsingin Sanomat:
Maahanmuuttoa tarvitaan koska työikäisten joukko vähenee noin 10 000 ihmisellä vuosittain, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle.
Tätä samaa virttä on veisattu 80-luvulta asti. "Suurilla ikäluokilla" viitataan vuosina 1945-50 syntyneisiin poikkeuksellisen suuriin ikäluokkiin. Suuriin ikäluokkiin kuuluvat ihmiset ovat tällä hetkellä 65-70-vuotiaita. Eläketurvakeskuksen mukaan keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä vuonna 2013 oli 60,9 vuotta. Suuret ikäluokat ovat jo eläkkeellä. Suomen työttömyysluvut olisivat paljon nykyistäkin karmeampia ilman väestöpyramidin vääristymää, jonka ansiosta työvoiman määrä on viime vuosina kutistunut lähes samaan tahtiin kuin työpaikkoja on karannut halvempien tuotantokustannusten maihin.
Huoltosuhteeseen liittyviä dilemmoja on kolme: 1) Työssäkäyvien suhde työttömiin; 2) Työssäkäyvien suhde eläkeläisiin; 3) Tuottavaa työtä tekevien eli nettomaksajien suhde tuottamatonta työtä tekeviin. "Tuottamaton" ei tässä ole arvottava luonnehdinta. Julkisen sektorin työt ovat tietysti hyödyllisiä ja suuri osa niistä jopa välttämättömiä, mutta siitä huolimatta ne pitää rahoittaa jollakin tavalla.
Maahanmuuttouskoiset haluavat puuttua maahanmuuttoa kiihdyttämällä juuri kohtaan 2). Vaikka työttömyysaste olisi matala, ja vaikka julkista sektoria onnistuttaisiin merkittävällä tavalla karsimaan, valtavan ja yhä pitkäikäisemmän eläkeläisväestön ylläpitäminen edellyttää, että maassa on enemmän tuottavaa työtä tekeviä ihmisiä. Tosin tässä yhteydessä on muistutettava, että vääristynyt väestöpyramidi myös korjaa itse itsensä. Tämänhetkinen elinajanodote on n. 80 vuotta. Suuret ikäluokat, requiescant in pace, kuolevat pois seuraavien 10-20 vuoden aikana. Tilapäisten ongelmien korjaamiseksi ei välttämättä kannata tehdä ratkaisuja, joiden seuraukset ovat a) suurelta osin kielteisiä ja b) pitkäaikaisia ja peruuttamattomia.
Vaikka työssäkäyvien ja eläkeläisten vääristynyt suhde koettaisiin välttämättömäksi korjata, se ei korjaannu, jos ulkomailta tuotu työvoima, eli muodikkaasti sanottuna työvoiman tarjonnan lisääminen, ei luo uutta yritteliäisyyttä ja investointeja. Vaikka tulijat ovat keskimäärin nuorempia kuin kantaväestö, heistä ei ole vääristyneen huoltosuhteen korjaajiksi, jos he eivät työllisty, tai jos he työllistyvät lähinnä monikulttuurisuuskoordinaattoreiksi, kohtaamistulkeiksi tai sosialidemokraattien eduskuntasihteereiksi. Välittömästi ja pysyvästi eläköityvät maahanmuuttajat eivät paranna huoltosuhdetta vaan heikentävät sitä. Jo ennestään huono tilanne muuttuu vielä huonommaksi.
Syyt maahanmuuttajaväestön, etenkin OECD-maiden ulkopuolelta tulevan, heikkoon suoritukseen ovat aika ilmeisiä. Edellä selostetuista syistä sellaisia sisäänheittoammatteja, joissa pärjäisi ilman koulutusta ja kielitaitoa, on hyvin vähän. Eivät kaikki voi työskennellä siivoojina tai bussikuskeina. Toinen ongelma, johon myös ylempänä viittasin, on se, että Suomessa ei ole mikään pakko työllistyä, eivätkä kaikkien tulijoiden työhalut välttämättä ole kovin kummoiset, vaikka juhlapuheet muuta väittävätkin. Suuri osa varsinkin humanitaarisin perustein (mukaanlukien perheperusteet) Suomeen tulevista on kotoisin paimentolaiskulttuureista, joissa palkkatyö on tuntematon käsite, ja joissa aika vietetään leirinuotiolla turisten silloin, kun olosuhteet eivät muuta vaadi. Kuten Ruotsissa asuva tulkki Abdullahi Mohammed osuvasti ilmaisi, Pohjoismaissa ...
"... sataa koko ajan - sosiaalitukia, lapsilisiä, asumistukia ja kaikkia muita tukia. Niinpä he käyttäytyvät kuten paimentolaiset silloin, kun sataa ja on vihreää: istuvat ja ottavat rennosti. Ja täällä voi ottaa rennosti ympäri vuoden, istua kahvilassa ja rupatella. Kun asiat ovat näin hyvin, miksi mennä töihin?"
Se, mistä kannattaa olla huolissaan, on päättäjien kyvyttömyys johdonmukaiseen ajatteluun. Myös tosiasioiden hallinta on hyvin heikoissa kantimissa. RKP:n puheenjohtaja Carl Haglund kertoo Helsingin Sanomissa näin:
"Työikäisten määrä Suomessa vähenee, me tarvitsemme ulkomaisia työntekijöitä. Maahanmuuttajien työllistymistä on parannettava."
Mihin me tarvitsemme ulkomaalaisia työntekijöitä, jos ulkomaalaiset "työntekijät" eivät työllisty tai työllistyvät vain julkisen vallan interventioilla? Mikä "työntekijä" ylipäätään on sellainen, joka ei työllisty? Miksi Suomi tarvitsee ongelmatyöllistettäviä?
Haglund on myös sitä mieltä, että pakolaisten määrää pitää kasvattaa "tuntuvasti", koska nykyinen määrä on "häpeällinen".
"Pitää muistaa, että pakolaiset ovat yleensä koulutettuja ja työhaluisia ihmisiä. He haluavat osallistua yhteiskunnan rakentamiseen, eikä heitä voi pitää pelkkänä kulueränä."
Tämä on silkkaa kukkua. Suurin humanitaarinen maahanmuuttajaryhmä Suomessa ovat somalit. He ovat pääasiassa kouluttamattomia, suurelta osin luku- ja kirjoitustaidottomia, ja heidän työllisyysasteensa on alle 15%.
Pääministeri Alexander Stubb taas tietää, että ...
"Suurin osa näistä muuttajista tulee perheen kanssa, opiskelemaan tai töihin. He ovat sitä kautta nettomaksajia meidän sosiaaliturvajärjestelmälle."
Pääministerimme mielestä siis perheenyhdistämisohjelman puitteissa Suomeen tulevat somalit ja irakilaiset tai maksutonta englanninkielistä korkeakouluopetusta saavat opiskelijat ovat sosiaaliturvajärjestelmämme nettomaksajia?
Sosiaaliturvajärjestelmän nettomaksaja on sellainen henkilö, joka maksaa enemmän veroja kuin ottaa vastaan veroilla rahoitettuja palveluja ja tulonsiirtoja. Työtön tai työvoiman ulkopuolella oleva, palveluja ja tulonsiirtoja vastaanottava perheenjäsen tai veroilla rahoitettua korkeakouluopetusta saava nigerialainen eivät ole sosiaaliturvajärjestelmän nettomaksajia.
Tämä on se tiedon ja ymmärryksen taso, jolla suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa tehdään.
Siirtykäämme hetkeksi Lieksaan. Kuten monet muistavat, sosiaalijohtaja Soile Syrjäläinen kuvaili vuonna 2013 kaupungin somaleja Karjalainen-lehdessä näin:
Somaleissa on korkeasti koulutettuja runsaasti mm. koneinsinöörejä, Soile Syrjäläinen on huomannut. Heidän todistuksensa on vain jäänyt Somaliaan, hän toteaa.
Haastattelulla oli ainakin se seuraus, että "koneinsinööristä" tuli verkkokeskusteluissa synonyymi lieksalaiselle somalille. Syrjäläisen koneinsinöörit tulivat mieleeni, kun luin tämän vuoden tammikuussa Karjalaisen uutisen lieksalaisesta afrikkalaistaustaisesta mieshenkilöstä, joka sen lisäksi, että oli mahdollisesti unohtanut koneinsinöörin paperinsa Somaliaan, lähetti sinne myös suomalaiset henkilöllisyystodistuksensa ja matkustusasiakirjansa.
Mutta asiaan: Yle uutisoi Lieksasta ja sen somaleista varsin usein. Tuoreen jutun mukaan kaupungin 500 huippuosaavaa maahanmuuttajaa korjaavat väestökatoa ja heikentyvää huoltosuhdetta. Ylen uutisen otsikon mukaan ...
"Pääosa [maahanmuuttajista] taloutta hyödyttävää aktiiviväestöä"
Mitä tämä käytännössä tarkoittaa, sen meille kertoo kaupungin perusturvajohtaja Tero Oinonen:
"Esimerkiksi alle 7-vuotiaista lapsista saamme korotettua valtionosuutta. Toki maahanmuuttajat voivat kyllä käyttää yhteiskunnan tulonsiirtoja keskimääräistä enemmän. Osaltaan maahanmuuttajat piristävät paikallista elinkeinotoimintaa käyttämällä kaupallisia palveluja."
Tämä on se "lieksalainen ikiliikkuja", josta kirjoitin jo aiemmin. Joutilaana notkuvien somalien avulla Lieksa pumppaa valtiolta (esim. Kelan kautta) rahaa, joka päätyy lieksalaisiin kauppoihin tai kaupungin vuokrataloyhtiön taseeseen. Se, mikä aktiivisesti unohdetaan ja jätetään mainitsematta, on että nämä rahat loppujen lopuksi tulevat (myös) lieksalaisilta veronmaksajilta.
Uutisen alkuperäisessä versiossa Oinonen luonnehti Lieksan maahanmuuttajia seuraavasti:
Suurin osa on perheellisiä nuoria aikuisia, jotka käyvät työssä.
Kun lukeva yleisö oli aikansa nauraa räkättänyt, uutinen korjattiin tällaiseen muotoon:
Suurin osa on perheellisiä nuoria aikuisia, jotka opiskelevat.
Paikallisten lähteiden mukaan "opiskelu" on pääasiassa suomen kielen opiskelua.
Palatkaamme Lieksasta valtakunnan tasolle. Kirjoituksen alussa linkitetyn Helsingin Sanomien uutisen mukaan ...
... [l]isätyövoimaa ei [...] ole kovin paljon saatavissa työvoiman ulkopuolisista ryhmistä, kuten opiskelijoista, kotiäideistä tai eläkeläisistä.
Tämä on totta, mutta on vaikea nähdä, miten tilannetta kohentaa sellainen maahanmuuttajaväestö, jonka naiset ovat korkean syntyvyyden ja kulttuuris-uskonnollisten syiden vuoksi pysyvästi työvoiman ulkopuolella. Vaikka tällaisen väestön seuraava sukupolvi työllistyisi erinomaisesti (mitä se ei tähänastisen toteutuman valossa tule tekemään), suuret ikäluokat, joiden hoivaamis- ja rahoitustarpeilla maahanmuuttoa perustellaan, ovat siinä vaiheessa jo paremmilla metsästysmailla.
Hesari jatkaa:
Lisäksi nykytyöttömistä jopa kolmannes eli yli 100 000 on vaikeasti työllistettäviä. Heidän on vaikea työllistyä puutteellisen koulutuksen, korkean iän ja pitkään kestäneen työttömyyden vuoksi.
Tämäkin on totta. Jos työvoiman tarjonta ja kysyntä eivät laadullisesti kohtaa, maassa voi samanaikaisesti olla työvoimapula ja korkea työttömyys. Sellainen ajatus, että kielitaidoton, työhistoriaton ja kouluttamaton maahanmuuttaja vastaisi työmarkkinoiden tarpeisiin paremmin kuin kotimaiden ongelmatapaus, on kuitenkin naurettava, minkä maahanmuuttajien surkeat työllisyysluvut vahvistavatkin.
Suomi, toisin kuin joku Yhdysvallat, on pieni kotimarkkina-alue. Meidän on saatava tavaraa kaupaksi maailmalla, mikäli emme halua palata kotitarveviljely-yhteiskunnaksi. Jotta saisimme tavaraa kaupaksi, meidän on oltava kilpailukykyisiä. Osittain haasteeseen voidaan vastata paljon puhutulla innovaatiolla ja korkean lisäarvon tuotannolla, mutta koska kaikista ihmisistä ei voi tehdä guruja, tarvitaan myös ei-niin-korkean lisäarvon vientiteollisuutta. Jotta sellaiselle olisi edellytyksiä, on murtauduttava siitä kieltämisen, säätelemisen, himoverottamisen ja subjektiivisten oikeuksien noidankehästä, jossa Suomen päätöksentekojärjestelmä on.
Yksi asia, jonka olen oppinut isojen poikien lounasseminaareissa Brysselissä, on se, että kansainväliset sijoittajat pitävät Suomea korkean maariskin kohteena. Lainsäädäntö on heikkolaatuista, poukkoilevaa ja epäennustettavaa. Maksuja, veroja ja sääntelyä tulee puskasta, niiden vaikutusarvioinnit ovat ideologisia eivätkä objektiivisia, ne saatetaan peruuttaa seuraavana vuonna, ja ne voidaan kaivaa uudelleen naftaliinista seuraavan hallituskauden aikana. Yritystoimintaan sijoittaminen on pitkäjänteistä puuhaa, ja rahansa likoon paneva investori haluaa tietää, että sijoituspäätökseen vaikuttaneet olosuhteet ja ehdot ovat voimassa myös kymmenen vuoden kuluttua.
Kaikenlainen omiin muroihin lorottaminen pitäisi lopettaa. Pitäisi uskaltaa tehdä kipeitä ratkaisuja, jotta työllistäminen olisi helpompaa ja työllistyminen kannattavampaa. Yleinen kriisitietoisuus ei luultavasti ole riittävä, mitä ei tosin voi ihmetellä, jos hallituksen porvarisiipi mainostaa tilanteen ja harjoitetun politiikan fantastisuutta ja vasemmisto lupaa äänestäjilleen lisää hyysäystä, kyyläystä ja verorahoitettua kivaa.
Mutta mitä sitten päätämmekin tehdä kansantaloutemme rakenteellisille ongelmille, yksi asia on selvä: nykyisenlaatuinen maahanmuutto ei ratkaise vaan pahentaa niitä. Jos lisäämme nykyisenlaatuista maahanmuuttoa, se pahentaa niitä lisää. Päälle tulevat kulttuurinrikastumisen ei-taloudelliset aspektit, joista olemme saaneet taas viime aikoina runsaasti muistutuksia (snap, crackle, pop, click, clack jne. osv. etc.).
Ainakin tässä kysymyksessä perussuomalaiset ovat edelleen ainoa vaihtoehto kaikille muille puolueille.