Connecticut, Yhdysvallat, aseet
I speak no comfort to you, for there is no comfort for such pain within the circles of the
world.
- King Elessar
14. joulukuuta 2012 Adam Lanza, 20, ampui kuoliaaksi kaksikymmentä 6-7-vuotiasta lasta ja kuusi aikuista Sandy Hookin peruskoulussa Newtownin kaupungissa Connecticutin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Ennen joukkomurhaa hän oli surmannut äitinsä, ja tekonsa päätteeksi hän ampui itsensä. Aseena hän käytti äitinsä omistamaa Bushmaster AR-15 -kivääriä.
Reaktiot Atlantin molemmilla rannoilla olivat sellaisia kuin reaktiot aina ovat aseilla tehtyjen joukkomurhien jälkeen. Aseidenkieltäjät vaativat aseiden kieltämistä, ja aseharrastajat paheksuvat tragedialla politikoimista. Kumpikin osapuoli on osittain oikeassa. Väkivalta, mukaanlukien aseväkivalta, on yhteiskunnallinen ongelma, johon tulee pyrkiä vaikuttamaan politiikan keinoin. Toisaalta toimenpiteiden pitäisi olla tarkoitustaan edistäviä. Kun tunteet kiehuvat kuumimmillaan, järkevä ja maltillinen keskustelu on kovin vaikeaa. On inhimillisesti ja poliittisesti kovin vaikeaa vastustaa yksityiseen aseenomistukseen kohdistuvia rajoituksia hetkenä, jolloin yksityisillä aseilla on juuri murhattu kaksikymmentä 6-7-vuotiasta pikkulasta.
Koska tasapainoinen keskustelu on inhimillisistä ja poliittisista syistä tällaisena hetkenä vaikeaa, sitä ei pitäisi käydä juuri nyt. Sitä pitäisi käydä silloin, kun kaikki eivät käy kuumana. Aseväkivalta on poliittinen kysymys, joka pitää voida politisoida, mutta sitä ei pidä politisoida hetkenä, jolloin siitä ei tosiasiallisesti pystytä käymään keskustelua. Juuri se, että aseidenkieltäjät innostuvat keskustelemaan vain hirmutekojen yhteydessä, saa heidät näyttäytymään ruumiita nokkivina haaskalintuina.
Aihetta käsittelevät suomalaiset uutiset ja pääkirjoitukset vilisevät tavanomaisia asiavirheitä. Ne johtuvat ilmeisesti siitä, että toimittajat eivät tiedä mitään aseista, eivät tunne Yhdysvaltain lainsäädäntöä, eivätkä ymmärrä käyttämiään englanninkielisiä lähteitä. Lehdet väittävät, että Lanza olisi käyttänyt "sarjatuliasetta" tai "rynnäkkökivääriä" ja lietsovat näin virheellisiä ja liioiteltuja mielikuvia amerikkalaisesta asekulttuurista ja siitä, mikä Yhdysvalloissa on sallittua ja mikä ei. Ratkaisuksi väkivaltaan vaaditaan "tiukennuksia" täsmentämättä, mitä ne voisivat olla, ja piittaamatta siitä, onko niitä mahdollista toteuttaa esimerkiksi Yhdysvaltain perustuslain puitteissa.
En kuitenkaan puutu tässä kirjoituksessa tämän enempää asiavirheisiin. Pyrin valottamaan keskivertokeskustelijalle amerikkalaista aselainsäädäntöä, henkirikollisuuden todellisuutta sekä näiden kahden välistä suhdetta. Lisäksi haluan korostaa, että "Yhdysvallat" on lähinnä kansainvälispoliittinen konsepti; valtakunta jakautuu hyvin erilaisiin alueisiin, mitä tulee esimerkiksi aselakeihin, aseiden määrään tai aseilla tehtyjen rikosten määrään. Tämän vuoksi koko Yhdysvaltoja kuvaavat tilastolliset luvut eivät oikeastaan kerro mistään. Ne ovat erilaisten ääripäiden keskiarvoja. Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita henkirikosindeksi eli vuosittain tapettujen ihmisten määrä 100 000:a asukasta kohden. Yhdysvaltain lukema on 4,2. Tämä on eurooppalaisittain korkea luku, ja sen perusteella on helppo väittää, että "Yhdysvalloissa" on väkivaltaongelma. Luku on kuitenkin keskiarvo, joka saadaan niputtamalla yhteen Hawaii, jonka indeksi on 0,5 (puolet Länsi-Euroopan keskiarvosta), ja Louisiana, jonka lukema on 10,54 (sama kuin Venäjällä), sekä 48 osavaltiota tältä väliltä.
Hawaiilla ei ole väkivaltaongelmaa, Louisianassa on. Jotta saataisiin relevantteja lukuja, Yhdysvaltoja ei pidä tarkastella kokonaisuutena vaan sellaisena kuin se on: erilaisten valtioiden, kulttuurien ja väestöjen poliittisena liittona.
Aseiden, aselakien ja väkivallan suhdetta käsitteleviä tutkimuksia on pilvin pimein. Niihin viittaaminen on kuitenkin ongelmallista, koska ihmisellä on taipumus uskoa tutkimuksiin, jotka tukevat hänen ennakkoluulojaan, ja sivuuttaa niistä poikkeavat propagandana. Lisäksi suurin osa tutkimuksista on joko Kansallisen Kivääriyhdistyksen tai asevastaisten lobbausjärjestöjen tilaamaa tai tuottamaa propagandaa. Siksi olen käyttänyt tässä kirjoituksessa pelkkää raakadataa, lähinnä FBI:n rikostilastoja, ja välttänyt pitkälle menevien tulkintojen tekemistä. Suurin ongelma aseita koskevassa keskustelussa eivät ole virhepäätelmät vaan virheelliset lähtöoletukset ja perättömät tiedot. Tällä kirjoituksella pyrin tarjoamaan suomalaiseen keskusteluun oikeita tietoja.
[Disclaimer: Rikostilastot löytyvät FBI:n sivuilta. Aselakeja koskevat tiedot on kerätty lähinnä Wikipediasta. Osavaltioista käytetään konsistenssin vuoksi englanninkielisiä nimiä. Columbian piirikuntaa (District of Columbia, DC) käsitellään osavaltiona, vaikka se ei sitä teknisesti ole. Osavaltioiden väkiluvut on pyöristetty lähimpään sataantuhanteen. Jos numeroissa tai tiedoissa on mielestäsi virheitä, ole hyvä ja ilmoita niistä. Joissakin tapauksissa luvut eivät aivan täsmää, koska ne eivät täsmää käytetyissä lähteissä.]
Henkirikollisuus Yhdysvalloissa
En pidä mielekkäänä sitä, että aseilla tehdyt henkirikokset (tai itsemurhat) nähdään erillisongelmana. Ihminen on aivan yhtä kuollut, tapettiin hänet ampumalla, puukottamalla tai potkimalla. En pidä mielekkäänä sitäkään, että Sandy Hookin kaltaiset joukkomurhat nähdään erillisongelmana. Ihmiset ovat aivan yhtä kuolleita, tapettiin heidät yksi kerrallaan tai suurena joukkona. Sandy Hookissa tapettiin 20 pikkulasta ampumalla. Vertailun vuoksi voidaan mainita, että vuonna 2011 Yhdysvalloissa tapettiin 581 0-8-vuotiasta lasta, näistä 89 ampumalla, 35 teräaseella, 36 tylpällä esineellä, 243 lyömällä tai potkimalla, kolme myrkyttämällä, yksi räjäyttämällä, 14 polttamalla, viisi huumeilla, viisi kuristamalla, 17 tukehduttamalla ja 133 määrittelemättömillä tai muilla tavoilla. He kaikki ovat peruuttamattomasti kuolleita. Tämän vuoksi oleellista ei ole aseilla tehty väkivalta tai joukkomurhat vaan se, kuinka paljon annetussa paikassa tapetaan ihmisiä vuosittain.
Yhdysvalloissa tehdään erittäin paljon itsemurhia ampuma-aseilla, ja monet tulkitsevat tämän tosiasian niin, että aseiden runsas määrä lisää itsemurhien määrää. Kuitenkin Yhdysvaltain itsemurhaindeksi (12) on puolet Japanin vastaavasta (23,8), vaikka japanilaisilla ei ole aseita lainkaan. Tosiasiat viittaavat siihen, että aseiden läsnäolo ei vaikuta itsemurhien määrään, ainoastaan niiden toteutustapaan.
Sama harha pätee myös henkirikoksiin. Yhdysvalloissa on enemmän aseita kuin Euroopassa, ja siellä tehdään (keskimäärin) enemmän henkirikoksia kuin Euroopassa. Kuitenkin Venäjän henkirikosindeksi (10,2) on kaksi kertaa korkeampi kuin Yhdysvaltain, vaikka siellä käsiaseet on kielletty kokonaan ja pitkiäkin aseita rajoitetaan voimakkaasti. Joku sanoo tähän, että Venäjän luvut johtuvat yhteiskunnan käymistilasta, eriarvoistumisesta ja köyhyydestä. Kuitenkin Kiinan henkirikosindeksi (1,0) on kymmenesosa Venäjän vastaavasta. Sveitsissä on Länsi-Euroopan liberaalein aselainsäädäntö mutta yksi pienimmistä henkirikosindekseistä (0,7). Britanniassa kaikki käsiaseet ja itselataavat kiväärit on kielletty, mutta sen lukema (1,2) on selvästi suurempi. Yhdysvalloissa on 89 tuliasetta sataa asukasta kohden, ja niillä tehdään vuosittain 3,2 henkirikosta 100 000:a asukasta kohden. Meksikossa on 15 tuliasetta sataa asukasta kohden, mutta niillä tehdään 22,7 henkirikosta 100 000:a asukasta kohden.
Tosiasiat viittaavat siihen, että aseiden läsnäolo ei vaikuta henkirikostenkaan määrään, ainoastaan niiden toteutustapaan. Eri maiden erilaiset luvut johtunevatkin lähinnä siitä, että niissä ... niin ... asuu erilaisia ihmisiä. Tulemme hetken kuluttua huomaamaan, että sama pätee myös monikansallisen ja monikulttuurisen Yhdysvaltain sisällä. Seuraavassa on annettu 48 osavaltiota ja District of Columbia (Washington DC) henkirikosindeksin mukaisessa järjestyksessä (henkirikos per 100 000 asukasta vuonna 2011). Alabama ja Florida puuttuivat saatavilla olevista FBI:n tilastoista, mutta 48/50 on uskoakseni riittävän laaja otanta:
1. Hawaii 0,5
2. New Hampshire 1,23
3. Rhode Island 1,27
4. Minnesota 1,32
5. Vermont 1,33
6. Iowa 1,42
7. North Dakota 1,71
8. Montana 1,8
9. Utah 1,82
10. South Dakota 1,88
11. Maine 1,92
12. Idaho 2
13. Oregon 2,03
14. Washington 2,37
15. Wisconsin 2,37
16. Wyoming 2,5
17. Massachusetts 2,77
18. Colorado 2,88
19. Kentucky 3,41
20. Illinois 3,5
21. Connecticut 3,56
22. Nebraska 3,61
23. Kansas 3,79
24. Virginia 3,79
25. West Virginia 3,89
26. Alaska 4,01
27. New York 4,07
28. Ohio 4,24
29. Texas 4,24
30. New Jersey 4,31
31. Indiana 4,37
32. Delaware 4,56
33. California 4,7
34. Nevada 4,78
35. Pennsylvania 5,01
36. North Carolina 5,04
37. Arkansas 5,1
38. Arizona 5,22
39. Georgia 5,33
40. Oklahoma 5,34
41. New Mexico 5,76
42. Tennessee 5,92
43. Missouri 6,07
44. Michigan 6,19
45. Mississippi 6,23
46. South Carolina 6,79
47. Maryland 6,86
48. Louisiana 10,54
49. District of Columbia 18
Huomaamme, että 13:ssa osavaltiossa indeksi on pienempi kuin Suomessa (2,07) ja 15:ssä pienempi kuin Belgiassa (2,4). Suurin osa Yhdysvalloista on baltialaisissa lukemissa, Louisiana muistuttaa Venäjää ja District of Columbia keskistä Afrikkaa.
Osavaltiot on tapana jakaa neljään kulttuurimaantieteelliseen suuralueeseen, Koillisvaltioihin (Northeast), Keskilännen valtioihin (Midwest), Etelävaltioihin (South) ja Länsivaltioihin (West). Alla osavaltiot näin jaoteltuina:
| KOILLINEN | KESKILÄNSI | |
| New Hampshire 1,23 | Minnesota 1,32 | |
| Rhode Island 1,27 | Iowa 1,42 | |
| Vermont 1,33 | North Dakota 1,71 | |
| Maine 1,92 | South Dakota 1,88 | |
| Massachusetts 2,77 | Wisconsin 2,37 | |
| Connecticut 3,56 | Illinois 3,5 | |
| New York 4,07 | Nebraska 3,61 | |
| New Jersey 4,31 | Kansas 3,79 | |
| Pennsylvania 5,01 | Ohio 4,24 | |
| Indiana 4,37 | ||
| Missouri 6,07 | ||
| Michigan 6,19 |
| ETELÄ | LÄNSI | |
| Kentucky 3,41 | Hawaii 0,5 | |
| Virginia 3,79 | Montana 1,8 | |
| West Virginia 3,89 | Utah 1,82 | |
| Texas 4,24 | Idaho 2 | |
| Delaware 4,56 | Oregon 2,03 | |
| Arkansas 5,1 | Washington 2,37 | |
| North Carolina 5,04 | Wyoming 2,5 | |
| Georgia 5,33 | Colorado 2,88 | |
| Oklahoma 5,34 | Alaska 4,01 | |
| Tennessee 5,92 | California 4,7 | |
| Mississippi 6,23 | Nevada 4,78 | |
| South Carolina 6,79 | Arizona 5,22 | |
| Maryland 6,86 | New Mexico 5,76 | |
| Louisiana 10,54 | ||
| District of Columbia 18 |
Nyt voidaan jo nähdä jonkinlaisia trendejä. Koillinen ja Länsi ovat rauhallisimpia, Keskilänsi hiukan levottomampi ja Etelä selkeästi väkivaltaisin. Kaikilla alueilla väkivalta lisääntyy etelää kohti mentäessä. 43,6% murhista tehtiin Etelässä, 21% Lännessä, 20,6% Keskilännessä ja 14,8% Koillisessa. Nämä luvut eivät huomioi erilaista väestöpohjaa, joten henkirikosindeksi on parempi työkalu vertailujen tekemiseen.
Vuonna 2011 murhattiin n. 13 000 henkilöä. Laskua vuodesta 2007 oli 14,7%. Myös pidempiaikaiset tilastot osoittavat henkirikollisuuden vähenevän jatkuvasti. Murhatuista 9829 on miehiä, 2813 naisia. Valkoisia oli 5825, mustia 6329. Valkoiset muodostavat enemmistön uhreista ikäluokissa 1-12 ja 40->. Ikähaarukassa 13-39 mustat ovat enemmistönä. Ikäluokassa 17-29 mustia uhreja on n. kaksi kertaa enemmän kuin valkoisia.
Murhasta epäillyistä 9485 oli miehiä, 1138 naisia. Hieman alle 4000 tapauksessa tekijän sukupuolta ei tiedetä. Murhaajista 4729 (32,5%) oli valkoisia, 5486 (37,7%) mustia. N. 4000 tapauksessa tekijän rotua ei tiedetä. Ikäluokassa 13-29 mustat ovat enemmistönä tekijöistä, ikäluokissa 30-> valkoiset. Suurimmillaan mustien yliedustus on ikäluokassa 17-24. Tilastoista voi huomata, että tekijä ja uhri edustavat useimmiten samaa roturyhmää. 3172:sta valkoisen tekemästä murhasta 2630 kohdistui valkoiseen, 448 mustaan. 2695:stä mustan tekemästä murhasta 2447 kohdistui mustaan, 193 valkoiseen.
Aseena käytettiin tuliasetta (67,7%), teräasetta (13,4%), muuta astaloa (13,1%) sekä käsiä ja jalkoja (5,8%). Tuliasetta käytettiin 8583 henkirikoksessa. Näistä 6220 oli käsiaseita, 323 kivääreitä, 356 haulikoita ja 97 muita aseita. 1587 tapauksessa tuliaseen tyyppiä ei tunnettu.
Itsepuolustustarkoituksessa ammuttiin 201 henkeä. Tekovälineenä oli käsiase (153), kivääri (12), haulikko (10), määrittelemätön tuliase (26).
Aselainsäädäntö liittovaltiotasolla
Yhdysvaltain osavaltiot ovat suvereeneja valtioita, joilla on oikeus säätää haluamiaan lakeja, kunhan ne eivät ole ristiriidassa perustuslain tai kansallisen lain kanssa, ja päättää kaikesta, mitä ne eivät ole delegoineet liittovaltion päätettäväksi. Aselainsäädäntöä ohjaa perustuslain 2. lisäys, jonka mukaan ...
A well regulated militia, composed of the body of the people, being the best security of a free state, the right of the people to keep and bear arms shall not be infringed. ["Koska hyvin järjestetty, kansasta koostuva miliisi, on vapaan valtion paras turva, kansan oikeutta pitää ja kantaa aseita ei tule loukata."]
Perustuslain korkein tulkitsija, Korkein Oikeus, on viimeksi 2008 ja 2010 todennut, että tämä oikeus koskee yksilöä, ei ainoastaan kollektiivia, eikä sen edellytyksenä voi olla kuuluminen johonkin miliisiin (kuten kansalliskaartiin). Korkein Oikeus on edelleen tulkinnut, että 2. lisäys sitoo paitsi liittovaltiota myös jokaista yksittäistä osavaltiota. Koska perustuslain yli ei voi kävellä, ja koska sen muuttaminen (muutoin kuin lisäyksin) on käytännössä mahdotonta, aseistautuminen on Yhdysvalloissa yksilön subjektiivinen oikeus, jota voidaan ainoastaan erityisistä syistä rajoittaa, ei kieltää. Koska Euroopassa (ja Suomessa) aseen omistaminen on viranomaisen tahdosta ja harkinnasta riippuva etuoikeus, tätä asiaa on meren tällä puolen usein vaikea hahmottaa.
Liittovaltio on säätänyt useita aseenomistamista rajoittavia lakeja, jotka sitovat myös kutakin osavaltiota. Vaikka aseistautuminen an sich on subjektiivinen oikeus, lainsäätäjällä on mahdollisuus määritellä, millaisia aseita ihmisillä saa olla ja millä edellytyksillä. Merkittäviä liittovaltiotasoisia lakeja ovat National Firearms Act (1934), Omnibus Crime Control and Safe Streets Act (1968), Gun Control Act (1968), Firearm Owners Protection Act (1986), Gun-Free School Zones Act (1990), Brady Handgun Violence Prevention Act (1993) sekä 1994 säädetty määräaikainen Federal Assault Weapons Ban, joka raukesi vuonna 2004.
Liittovaltion lait mm. säätelevät aseiden myyntiä kaupoissa tai yksilöiden välillä: käsiaseiden luovuttaminen alle 18-vuotiaalle ja minkä tahansa aseen luovuttaminen mielenterveyspotilaille tai vakavista rikoksista tuomituille on kielletty. Käytössä on sähköinen järjestelmä (NICS, National Instant Criminal Background Check System), jolla asekauppias tarkistaa asiakkaan rikosrekisterin ennen myyntiä. Aseiden vieminen koulujen alueelle on kielletty. Eräiden asetyyppien, esim. lyhyiden kiväärien, hankkiminen on tehty verotuksella ja byrokratialla hyvin vaikeaksi.
Paljon puhuttujen sarjatuliaseiden omistamista ei ole liittovaltiotasolla kielletty. Vuoden 1968 Gun Control Act kuitenkin käytännössä kielsi niiden maahantuomisen, kun taas vuoden 1986 Firearm Owners Protection Act esti niiden kotimaisen valmistamisen siviilimarkkinoille. Näin ollen liikenteessä on vain ennen vuotta 1968 maahantuotuja tai ennen vuotta 1986 valmistettuja sarjatuliaseita. Vastaavasti niiden hinnat ovat kohonneet pilviin. Väkilukuun suhteutettuna Yhdysvalloissa on vähemmän yksityisesti omistettuja sarjatuliaseita kuin Suomessa.
Vuonna 1994 suurella tohinalla hyväksytty Federal Assault Weapons Ban loi konseptin nimeltä "hyökkäysaseet". Lailla kiellettiin eräät, lähinnä kosmeettiset piirteet, jotka eivät sanottavasti vaikuttaneet aseen käytettävyyteen esim. rikoksissa: pistoolikahvat kivääreissä, taitto- ja teleskooppiperät, suurikapasiteettiset (yli 10 patruunaa) lippaat jne. Laki ei vaikuttanut rikollisuuteen, eikä sen voimassaoloa jatkettu (liittovaltiotasolla) vuoden 2004 jälkeen. "Hyökkäysaseiden" kieltäminen on noussut uudestaan esille Sandy Hookin joukkomurhan jälkeen.
Aselainsäädäntö osavaltiotasolla
Osavaltioilla on oikeus säätää liittovaltiota tiukempia aselakeja, mutta kuten ylempänä todettiin, nekään eivät voi "loukata kansan oikeutta pitää ja kantaa aseita". Osavaltioiden mahdollisuuksia ovat mm. seuraavat:
* Osavaltio voi vaatia aseen ostajalta hankkimisluvan. Luvansaannin ehtona voi olla esimerkiksi turvakurssin suorittaminen.
* Osavaltio voi rekisteröidä yksityisten omistamat tuliaseet. Liittovaltiotasoista rekisteriä ei ole.
* Osavaltio voi kieltää "hyökkäysaseet". Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vuonna 2004 rauennutta liittovaltion lakia on jatkettu paikallisesti.
* Osavaltio voi edellyttää hallussapitolupaa. Sen ehdot vaihtelevat, kuten hankkimisluvankin kohdalla.
* Liittovaltio ei ota kantaa ladatun aseen mukana kuljettamiseen itsepuolustustarkoituksessa. Useimmat osavaltiot sallivat aseen näkyvillä kantamisen ("open carry"), mutta kätketyn aseen kuljettamiseen ("concealed carry") vaaditaan lupa.
* Osavaltio voi kieltää sarjatuliaseiden hallussapidon.
Merkittävä trendi on ollut kätketyn aseen kuljettamista koskevien lakien höllentyminen 1980- luvulta alkaen. Tämä on ollut ennen kaikkea reaktio väkivaltarikollisuuteen, ja sillä on haluttu edistää ihmisten mahdollisuutta puolustautua. Samaa ajattelua heijastavat nopeasti levinneet stand-your-ground- ja castle doctrine -lait, jotka antavat ihmiselle oikeuden käyttää tappavaa voimaa esimerkiksi kotiintunkeutujaa tai päällekarkaajaa vastaan.
Osavaltiokohtaisten aselakien vertailu tai kategorisointi "tiukoiksi" tai "vapaamielisiksi" on ongelmallista, koska osavaltiot hyödyntävät yllä listattuja mahdollisuuksiaan hyvin vaihtelevilla tavoilla. Yksi mittari on se, saako osavaltiossa kantaa ladattua asetta itsepuolustustarkoituksessa, ja jos kyllä, vaaditaanko tähän erillinen lupa. Muutamissa osavaltioissa aseen kuljettamista ei ole rajoitettu. Useimmissa siihen vaaditaan lupa, jonka saamiselle voi olla vaihtelevia edellytyksiä. Edelleen joissakin osavaltioissa lupa voidaan myöntää ehtojen täyttyessä ("may-issue states"), kun taas toisissa se on pakko myöntää ehtojen täyttyessä ("shall-issue states"). Joissakin sitä ei myönnetä lainkaan ("no-issue states"). Lainsäädännöt, kuten yllä todettiin, ovat liberalisoituneet 80-luvulta alkaen.
Avoin kantaminen on rajoittamatonta seuraavissa osavaltioissa: Alaska, Idaho, Nevada, Arizona, New Mexico, Wyoming, Montana, South Dakota, Kentucky, Virginia, South Carolina, Vermont, Washington, Oregon, Colorado, Nebraska, Kansas, Missouri, Louisiana, Alabama, Wisconsin, Michigan, Ohio, West Virginia, Pennsylvania, New Hampshire ja Maine. Osassa niistä yksittäiset kunnat tai kaupungit saattavat kieltää kantamisen, toisissa osavaltio on pidättänyt itselleen yksinoikeuden aserajoitusten säätämiseen. Luvan kanssa avoimen kantamisen sallivat Utah, North Dakota, Minnesota, Oklahoma, Mississippi, Tennessee, Georgia, Indiana, Iowa, Massachusetts, Connecticut, Rhode Island, New Jersey, Delaware, Maryland ja Hawaii. Avoimen kantamisen kieltävät California, Texas, Arkansas, Illinois, New York, South Carolina ja Florida.
Kätketyn aseen kantaminen on rajoittamatonta Alaskassa, Arizonassa, Vermontissa ja Wyomingissa. Kokonaan kiellettyä se on lain mukaan District of Columbiassa, Illinoisissa sekä käytännössä Hawaiilla, Marylandissä ja New Jerseyssä. "May-issue"-valtioita (kts. yllä) ovat: California, Massachusetts, New York ja Rhode Island. "Shall-issue"-valtioita ovat Alabama, Arkansas, Colorado, Connecticut, Delaware, Florida, Georgia, Idaho, Indiana, Iowa, Kansas, Kentucky, Louisiana, Maine, Michigan, Minnesota, Mississippi, Missouri, Montana, Nebraska, Nevada, New Hampshire, New Mexico, North Carolina, North Dakota, Ohio, Oklahoma, Oregon, Pennsylvania, South Carolina, South Dakota, Tennessee, Texas, Utah, Virginia, Washington, West Virginia ja Wisconsin.
Lupaperuutusten määrä on varsin pieni. Texasissa tehdyn selvityksen mukaan tavallisin lupaperuutuksen syy on rattijuopumus. Saman selvityksen mukaan kantoluvan haltijat syyllistyivät mihinkään rikokseen 13 kertaa epätodennäköisemmin kuin väestö keskimäärin.
Yllä mainitun, vuonna 2004 rauenneen hyökkäysasekiellon (tai vastaavan) voimassaoloa on jatkettu Californiassa, New Yorkissa, New Jerseyssä, Massachusettsissa, Connecticutissa ja District of Columbiassa.
Käsiaseet oli kokonaan kielletty District of Columbiassa ja Chicagon kaupungissa, mutta Yhdysvaltain Korkein Oikeus kumosi nämä kiellot vuosina 2008 ja 2010 perustuslain 2. lisäyksen vastaisina. Aseen hankkimista rajoitetaan DC:ssä edelleen voimakkaasti, eikä kantolupia myönnetä.
Onko aselakien ja henkirikollisuuden välillä korrelaatio?
Edellisen perusteella liberaaleimpana voidaan pitää osavaltioita, joissa ladattua asetta saa kantaa sekä näkyvillä että kätkettynä ilman erillistä lupaa. Tällaisia osavaltioita ovat Alaska, Arizona, Vermont ja Wyoming, ja ne saavat kuusi vapaamielisyystähteä (******).
Niiden jälkeen tulevat osavaltiot, joissa avoin kantaminen on rajoittamatonta, mutta kätkettyyn kantamiseen vaaditaan lupa, joka viranomaisen on pakko myöntää: Idaho, Nevada, New Mexico, Montana, South Dakota, Kentucky, Virginia, Colorado, Washington, Oregon, Nebraska, Kansas, Missouri, Louisiana, Wisconsin, Michigan, Ohio, West Virginia, Pennsylvania, New Hampshire, Maine, North Carolina. Ne saavat viisi tähteä (*****).
Kolmanneksi tulevat osavaltiot, joissa avoin kantaminen on luvanvaraista, ja jotka kätketyn kantamisen suhteen ovat "shall-issue"-valtioita: Utah, North Dakota, Minnesota, Oklahoma, Mississippi, Tennessee, Georgia, Indiana, Iowa, Connecticut ja Delaware. Ne saavat neljä tähteä (****).
Neljänneksi tulevat osavaltiot, joissa avoin kantaminen on luvanvaraista ja jotka kätketyn kantamisen suhteen ovat "may-issue"-valtioita: Massachusetts ja Rhode Island. Ne saavat kolme tähteä (***).
Texas, Arkansas, South Carolina ja Florida ovat "shall-issue"-valtioita, jotka kieltävät näkyvillä kantamisen. Ne saavat kaksi tähteä (**).
California ja New York ovat "may-issue"-valtioita, jotka kieltävät aseen näkyvillä kantamisen. Kääntäen Hawaii, Maryland ja New Jersey kieltävät kokonaan kätketyn aseen kantamisen, mutta myöntävät lupia näkyvillä kantamiseen. Kummastakin saa yhden tähden (*).
Illinois ja District of Columbia kieltävät kokonaan sekä kätketyn että avoimen kantamisen eivätkä saa yhtään tähteä. Osavaltiot, joissa lisäksi on voimassa "hyökkäysasekielto", saavat miinusmerkinnän (-).
Aselakien liberaaliutta voidaan tietysti arvioida monille muillakin mittareilla, esim. sillä, tarvitaanko käsiaseen ostamiseen lupa tai rekisteröidäänkö yksityisten omistamia ampuma-aseita. Käytännössä tämä ei kuitenkaan muuttaisi kuvaa, koska osavaltiot, jotka ovat tiukkoja kantamissäännösten suhteen, ovat tiukkoja muidenkin asioiden suhteen, ja päinvastoin.
Nyt voimme tutkia, vallitseeko lainsäädännön tiukkuuden ja henkirikoslukujen välillä korrelaatiota. Osavaltion aselakien liberaalius on indikoitu yllä kuvatulla tähtijärjestelmällä.
| Hawaii 0,5 | * |
| New Hampshire 1,23 | ***** |
| Rhode Island 1,27 | *** |
| Minnesota 1,32 | **** |
| Vermont 1,33 | ****** |
| Iowa 1,42 | **** |
| North Dakota 1,71 | **** |
| Montana 1,8 | ***** |
| Utah 1,82 | **** |
| South Dakota 1,88 | ***** |
| Maine 1,92 | ***** |
| Idaho 2 | ***** |
| Oregon 2,03 | ***** |
| Washington 2,37 | ***** |
| Wisconsin 2,37 | ***** |
| Wyoming 2,5 | ****** |
| Massachusetts 2,77 | *** |
| Colorado 2,88 | ***** |
| Kentucky 3,41 | ***** |
| Illinois 3,5 | |
| Connecticut 3,56 | ****- |
| Nebraska 3,61 | ***** |
| Kansas 3,79 | ***** |
| Virginia 3,79 | ***** |
| West Virginia 3,89 | ***** |
| Alaska 4,01 | ****** |
| New York 4,07 | *- |
| Ohio 4,24 | ***** |
| Texas 4,24 | ** |
| New Jersey 4,31 | *- |
| Indiana 4,37 | **** |
| Delaware 4,56 | **** |
| California 4,7 | *- |
| Nevada 4,78 | ***** |
| Pennsylvania 5,01 | ***** |
| North Carolina 5,04 | ***** |
| Arkansas 5,1 | ** |
| Arizona 5,22 | ****** |
| Georgia 5,33 | **** |
| Oklahoma 5,34 | **** |
| New Mexico 5,76 | ***** |
| Tennessee 5,92 | **** |
| Missouri 6,07 | ***** |
| Michigan 6,19 | ***** |
| Mississippi 6,23 | **** |
| South Carolina 6,79 | ** |
| Maryland 6,86 | * |
| Louisiana 10,54 | ***** |
| District of Columbia 18 | - |
Kuten huomaamme, selkeää korrelaatiota on vaikea löytää. Sekä Yhdysvaltain rauhallisin kolkka Hawaii että (murha)pääkaupunki Washington DC soveltavat tiukkaa aselakia. Syy-seuraussuhteita vedeltäessä on ainakin syytä varovaisuuteen. Jos jollakulla on kiusaus selittää Hawaiin rauhallisuutta tiukalla aselailla, jollakin toisella on yhtä suuri kiusaus selittää Washington DC:n rauhattomuutta samalla seikalla. Kuitenkin voidaan objektiivisesti havainnoida, että Hawaiia lukuunottamatta kaikki todella tiukan asepolitiikan osavaltiot (New York, Texas, New Jersey, California, Arkansas, South Carolina, Maryland ja DC) sijoittuvat väkivaltaisimpaan puoliskoon.
Tehdään kuitenkin vielä toinen koe tarkastelemalla, vaikuttaako aseen hankkimisen helppous osavaltion henkirikoslukuihin. Jos hankkimislupa edellytetään pitkään aseeseen, osavaltio saa merkinnän L. Jos vain käsiaseen hankkiminen on luvanvaraista, merkintä on -L. Jos kumpikin vaatii luvan, merkitään LL. Jos kummankaan hankkimista ei rajoiteta, merkitsemme --.
Korostettakoon, että lupamenettelyt ovat periaatteiltaan ja tiukkuudeltaan hyvin erilaisia eri paikoissa. Niiden yhteinen nimittäjä on lähinnä se, että asiakas ei voi noin vain mennä kauppaan ja poistua sieltä luvanvarainen ase kädessään.
| Hawaii 0,5 | * | LL |
| New Hampshire 1,23 | ***** | -- |
| Rhode Island 1,27 | *** | -L |
| Minnesota 1,32 | **** | -L |
| Vermont 1,33 | ****** | -- |
| Iowa 1,42 | **** | LL |
| North Dakota 1,71 | **** | -- |
| Montana 1,8 | ***** | -- |
| Utah 1,82 | **** | -- |
| South Dakota 1,88 | ***** | -- |
| Maine 1,92 | ***** | -- |
| Idaho 2 | ***** | -- |
| Oregon 2,03 | ***** | -- |
| Washington 2,37 | ***** | -- |
| Wisconsin 2,37 | ***** | -- |
| Wyoming 2,5 | ****** | -- |
| Massachusetts 2,77 | *** | LL |
| Colorado 2,88 | ***** | -- |
| Kentucky 3,41 | ***** | -- |
| Illinois 3,5 | LL | |
| Connecticut 3,56 | ****- | -L |
| Nebraska 3,61 | ***** | -L |
| Kansas 3,79 | ***** | -- |
| Virginia 3,79 | ***** | -- |
| West Virginia 3,89 | ***** | -- |
| Alaska 4,01 | ****** | -- |
| New York 4,07 | *- | -L |
| Ohio 4,24 | ***** | -- |
| Texas 4,24 | ** | -- |
| New Jersey 4,31 | *- | LL |
| Indiana 4,37 | **** | -- |
| Delaware 4,56 | **** | -- |
| California 4,7 | *- | -L |
| Nevada 4,78 | ***** | -- |
| Pennsylvania 5,01 | ***** | -- |
| North Carolina 5,04 | ***** | -L |
| Arkansas 5,1 | ** | -- |
| Arizona 5,22 | ****** | -- |
| Georgia 5,33 | **** | -- |
| Oklahoma 5,34 | **** | -- |
| New Mexico 5,76 | ***** | -- |
| Tennessee 5,92 | **** | -- |
| Missouri 6,07 | ***** | -- |
| Michigan 6,19 | ***** | -L |
| Mississippi 6,23 | **** | -- |
| South Carolina 6,79 | ** | -- |
| Maryland 6,86 | * | -L |
| Louisiana 10,54 | ***** | -- |
| District of Columbia 18 | - | LL |
Ilmeisiä korrelaatioita ei tässäkään asiassa voida löytää. Sekä Hawaiilla että DC:ssä kaikkien aseiden ostamiseen vaaditaan lupa, mutta silti Washingtonissa tulee tapetuksi 36 kertaa todennäköisemmin kuin Hawaiilla. Sekä New Hampshiressä että Louisianassa kuka tahansa kunniallinen kansalainen voi marssia kauppaan ja ostaa kiväärin tai pistoolin ilman lupaa ja kanniskella sitä vyökotelossa ilman lupaa. Silti Louisianassa tapetaan 8,6 kertaa enemmän ihmisiä kuin New Hampshiressä.
Aselainsäädännöllä ei Yhdysvaltain sisällä näytä olevan minkäänlaista vaikutusta henkirikollisuuteen. Sama korrelaation puuttuminen voitiin ylempänä havaita myös kansainvälisesti vertaillen.
Tällä kirjoituksella en sinänsä ota kantaa aselakeihin. Jos kuitenkin on tosiasioiden ja numeroiden valossa selvää, että tiukat aselait eivät vähennä henkirikollisuutta, tuntuu epäloogiselta reagoida henkirikollisuuteen tiukentamalla aselakeja. Mitä sitten pitäisi tehdä, kysyy joku. Tämä on hyvä kysymys, eikä minulla ole siihen vastausta. Jamaican henkirikosindeksi on 52,2, Venezuelan 45,1 ja Grönlannin 19,2, mutta kuulen harvoin kenenkään olevan niiden tilanteesta erityisen huolissaan. Jos siitä oltaisiin kovin huolissaan, en osaisi kertoa, mitä luvuille pitäisi tehdä. Ehkä Yhdysvalloissa tehdään enemmän henkirikoksia kuin Euroopassa siksi, että siellä asuu erilaisia ihmisiä kuin Euroopassa. Ehkä Washingtonissa tehdään 36 kertaa enemmän henkirikoksia kuin Hawaiilla siksi, että siellä asuu erilaisia ihmisiä kuin Hawaiilla. Ehkä yhteiskunta on sittenkin tehty ihmisistä eikä esineistä.
Väestö ja henkirikollisuus
Yritetäänpä, puhtaasta uteliaisuudesta, etsiä korrelaatioita jostakin muualta kuin henkirikoslukujen ja aselakien väliltä. Ehdotan tarkasteltavaksi osavaltioiden demografista rakennetta. Yhdysvaltain väestö koostuu pääsin kolmesta suuresta joukosta: ei-hispaanisista valkoisista ("non-Hispanic White"), mustista ("Black") ja hispaanoista ("Hispanic/Latino"). Viimeksi mainitut voivat kuulua mihin tahansa tilastoitavaan roturyhmään, mutta enemmistö heistä on taustaltaan meksikolaisia. Valkoisten, mustien ja hispaanojen suhteelliset väestöosuudet (vuoden 2011 lukujen mukaan) ovat 64%, 12,2% ja 16,5% (joista noin puolet lasketaan valkoisiksi). Loput 7% ovat aasialaisia, inkkareita ja eräitä muita.
Kuten kirjoituksen alussa havaitsimme, mustat ovat suhteessa lukumääräänsä huikeasti yliedustettuina niin henkirikosten tekijöissä kuin uhreissakin. Sama pätee hispaanoihin, mutta heitä on vaikeampi poimia esiin tilastoista, koska varsinkin rikosten tekijöinä heidät upotetaan yleensä ryhmään "valkoiset". Valitkaamme muuttujaksi ei-hispaanisten valkoisten osuus osavaltion väestöstä ja asettakaamme leikkimieliseksi työhypoteesiksi, että tällä luvulla ja osavaltion henkirikosindeksillä olisi jotain tekemistä toistensa kanssa.
Seuraavassa on listattu Yhdysvaltain osavaltiot ei-hispaanisen valkoisen väestön suhteellisen osuuden mukaisessa järjestyksessä, alkaen "valkoisimmasta".
1. Maine 94%
2. Vermont 94%
3. West Virginia 93%
4. New Hampshire 92%
5. Iowa 89%
6. North Dakota 89%
7. Montana 88%
8. Kentucky 86%
9. Wyoming 86%
10. South Dakota 85%
11. Idaho 84%
12. Minnesota 83%
13. Wisconsin 83%
14. Nebraska 82%
15. Indiana 81%
16. Missouri 81%
17. Ohio 81%
18. Utah 80%
19. Pennsylvania 79%
20. Kansas 78%
21. Oregon 78%
22. Michigan 77%
23. Massachusetts 76%
24. Rhode Island 76%
25. Tennessee 76%
26. Arkansas 74%
27. Washington 73%
28. Connecticut 71%
29. Colorado 70%
30. Oklahoma 69%
31. Delaware 65,3%
32. Alaska 65%
33. North Carolina 65%
34. Virginia 65%
35. Illinois 64%
36. South Carolina 64%
37. Louisiana 60%
38. New Jersey 59%
39. Arizona 58%
40. Mississippi 58%
41. New York 58%
42. Georgia 56%
43. Maryland 55%
44. Nevada 54%
45. Texas 45%
46. New Mexico 41%
47. California 40%
48. District of Columbia 35%
49. Hawaii 23%
Sitten jaamme osavaltiot taas neljään suuralueeseen. Kunkin taulukon vasemmanpuoleisessa sarakkeessa on alueen osavaltiot henkirikosindeksin mukaisessa järjestyksessä. Oikeassa sarakkeessa on samat osavaltiot ei-hispaanisten valkoisten osuuden mukaisessa järjestyksessä.
|
|
|
|
Mahdolliset korrelaatiot saadaan visuaalisesti paremmin esiin, kun osavaltion nimi korvataan molemmissa sarakkeissa pisteellä ja samaa osavaltiota merkitsevät pisteet yhdistetään viivalla. Jos korrelaatiota valkoisen väestön korkean osuuden ja alhaisen henkirikosindeksin välillä on, voimme olettaa, että kussakin ryhmässä viivat kulkevat pikemmin horisontaalisesti kuin vertikaalisesti taulukon ylä- ja alapäässä. Ts. mitä enemmän kuvio muistuttaa sälekaihdinta, sitä voimakkaampi on positiivinen korrelaatio turvallisuuden ja "valkoisuuden" kanssa. Mitä enemmän se muistuttaa hämähäkkiä, sitä voimakkaampi on negatiivinen korrelaatio.
Vertailun vuoksi voimme tehdä käänteisen lähtöoletuksen, että matala henkirikollisuus korreloi positiivisesti valkoisen väestön matalan osuuden kanssa. Käännämme oikeanpuoleisen sarakkeen ylösalaisin, ja piirtelemme taas viivoja.
Hawaii on vertailujen kummajainen. Oikeastaan se on tiedostavan väen unelma: "vähemmistöt" enemmistönä, drakooniset aselait, vähän henkirikollisuutta. Hawaiin tilanteeseen varmasti vaikuttaa se, että suurimmat työllistäjät ovat turismi ja Yhdysvaltain Tyynenmeren laivasto. Kuitenkin oleellisempaa voi olla se, millaisia ihmisiä Hawaiilla asuu. 15% filippiiniläisiä, 14% japanilaisia, 6% havaijilaisia, 4% kiinalaisia, 2% korealaisia. Kaikkiaan aasialaisten osuus on 39%. Lisäksi 5% on aasialaisen ja valkoisen jälkeläisiä. Hispaanoja on 9% ja mustia 1,6%. Paitsi valkoisten myös mustien osuus on Yhdysvaltain pienin. Siirretään katse Itä- ja Kaakkois-Aasiaan, josta yli kolmannes osavaltion asukkaista on kotoisin. Japanin henkirikosindeksi on 0,3, Kiinan 1,0. Koreassa se on hiukan korkeampi, 2,6, ja Filippiineillä 5,4. Tyynenmeren saarilla lukema on pääsääntöisesti melko matala: Fiji 2,8, Vanuatu 0,9, Guam 0,6, Micronesia 0,9, Palau 0,0, Ranskan Polynesia 0,4, Samoa 1,1, Tonga 1,0.
Muita mahdollisia muuttujia
Suomessa suuri enemmistö henkirikosten tekijöistä on tekohetkellä humalassa. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen vuonna 2012 julkaistussa raportissa Suomen (länsieurooppalaisittain) korkea henkirikosindeksi suorastaan selitetään keski-ikäisten työttömien miesalkoholistien suurella osuudella.
Looginen lähtöoletus voisi olla, että myös Yhdysvalloissa osavaltiokohtaiset erot alkoholin kulutuksessa saattaisivat selittää niiden eroja henkirikollisuudessa. Kokeilkaamme sitä.
Netistä löytyy NIAAA:n (National Institute on Alcohol Abuse and Alcoholism) vuonna 2007 julkaisema raportti, jonka mukaan kymmenen juopointa osavaltiota ovat (juoppousjärjestyksessä) New Hampshire, Nevada, District of Columbia, Montana, Wisconsin, North Dakota, Delaware, Wyoming, Alaska ja Colorado.
Kymmenen raitteinta osavaltiota (raittiusjärjestyksessä) ovat puolestaan Utah, Kentucky, Arkansas, Tennessee, Kansas, Oklahoma, North Carolina, West Virginia, Alabama ja Ohio.
Nevadan kulutukseen epäilemättä vaikuttaa Las Vegas -klusteri. New Hampshire taas on ainoa osavaltio, jossa ei ole alkoholiveroa, minkä vuoksi naapuritkin käyvät ostamassa sieltä halpaa viinaa. Joka tapauksessa kymmenen juopointa osavaltiota pitävät turvallisuuslistauksessamme hallussaan sijoja 2, 7, 8, 15, 16, 18, 26, 32, 34 ja 49. Raitteimmat osavaltiot taas löytyvät sijoilta 9, 19, 23, 25, 28, 36, 37, 40 ja 42 (Alabama puuttuu).
Alkoholista ei taida löytyä ainakaan helppoa vastausta, joskin runsas alkoholin kulutus näyttää korreloivan paremmin matalan kuin korkean henkirikollisuuden kanssa.
Entä uskonto, olisiko sillä rauhoittava vaikutus? Vuonna 2012 tehdyn kyselyn mukaan kymmenen uskonnollisinta osavaltiota ovat (uskonnollisuusjärjestyksessä) Mississippi ("erittäin uskonnolliseksi" itseään kuvaavien osuus väestöstä 59%), Utah (57%), Alabama (56%), Louisiana (54%), Arkansas (54%), South Carolina (54%), Tennessee (52%), North Carolina (50%), Georgia (48%), Oklahoma (48%).
Vähiten uskonnolliset osavaltiot ovat Vermont (23%), New Hampshire (23%), Maine (25%), Massachusetts (28%), Alaska (28%), Oregon (30%), Nevada (30%), Washington (30%), Connecticut (31%) sekä jaetulla 10. sijalla District of Columbia (32%), New York (32%) ja Rhode Island (32%).
Uskonnollisimmat osavaltiot ovat turvallisuuslistauksessamme sijoilla 9, 36, 37, 39, 40, 42, 45, 46 ja 48 (Alabama puuttuu). Vähiten uskonnolliset osavaltiot taas löytyvät sijoilta 2, 3, 5, 11, 13, 14, 17, 21, 26, 27, 34 ja 49.
Hmm... Uskonnottomuus korreloi rauhallisuuden kanssa huomattavasti voimakkaammin kuin uskonnollisuus. Kymmenestä uskonnollisimmasta osavaltiosta peräti yhdeksän kuuluu 15:n väkivaltaisimman joukkoon. 12:sta vähiten uskonnollisesta osavaltiosta 11 sijoittuu paremmin kuin Utahia lukuunottamatta yksikään uskonnollisimmista osavaltioista.
Mitä tehdä?
Mitä voimme päätellä tosiasioista? Aseiden saatavuuden ja yhteiskunnan väkivaltaisuuden välillä ei näytä olevan korrelaatiota mihinkään suuntaan sen enempää Yhdysvaltain sisällä kuin valtioiden välilläkään. Yhteiskunta voi olla hyvin väkivaltainen, oli siellä paljon aseita (Louisiana) tai vähän aseita (Venäjä). Yhteiskunta voi olla hyvin rauhallinen, oli siellä paljon aseita (New Hampshire) tai vähän aseita (Britannia). Yhteiskunta voi olla kaikkea tältä väliltä, oli siellä paljon aseita tai vähän aseita.
Voimme päätellä myös sen, että arvioitaessa yhteiskunnan väkivaltaongelmaisuutta "Yhdysvallat" ei ole relevantti tarkastelukohde, koska keskiarvo kuvastaa vain hyvin pientä osaa Yhdysvalloista. Maan eteläosa on selvästi väkivaltaisempi kuin Länsi-Eurooppa, mutta suuri osa pohjois- ja länsiosista ei ole. Yhtä epäinformatiivista olisi tuijottaa Afrikan henkirikosindeksiä (17,0), koska tämä keskiarvo sisältää Pohjois-Afrikan arabivaltiot, joiden lukema on alle 2 (siis pienempi kuin Suomen tai Belgian), ja toisaalta esimerkiksi Etelä-Afrikan (31,8), Lesothon (35,2) ja Norsunluurannikon (56,9).
Yhdysvalloissa henkirikosluvut vaihtelevat suuresti alueittain, mikä selittynee alueiden erilaisella historialla ja historian synnyttämällä väkivaltakulttuurilla. Toisaalta osavaltion väkivaltaisuus korreloi voimakkaasti sen väestörakenteen kanssa. Tämä on itsestään selvää, koska raa'at rikostilastot osoittavat, että mustia, joita on koko maan väestöstä hieman yli 12%, on sekä henkirikosten tekijöissä että uhreissa absoluuttisesti enemmän kuin valkoisia (mukaan lukien hispaaniset valkoiset), joita on maan väestöstä 72%.
Edellisestä seuraa, että jos mustien tekemät (ja lähinnä toisiin mustiin kohdistuvat) henkirikokset poistettaisiin yhtälöstä, ts. jos Yhdysvaltain etnografinen rakenne olisi samanlainen kuin Suomessa, Yhdysvaltain henkirikosindeksi olisi matalampi kuin Suomessa.
Mustien, ja enenevässä määrin hispaanojen, suhteeton rikollisuusaste taas liittynee siihen, mihin rikollisuus yleensäkin eli perheiden rikkonaisuuteen, kouluttamattomuuteen, työttömyyteen, köyhyyteen, näköalattomuuteen ja jengiytymiseen. FBI:n tilastojen mukaan tavallisin yksittäinen konteksti, jossa amerikkalainen henkirikos tapahtuu, on nuorisojengin sisäinen tai jengien välinen välienselvittely.
On varsin ymmärrettävää, että laillisten aseiden saatavuus ei vaikuta henkirikollisuuteen, sillä ne, jotka rikoksia tekevät, eivät voi Yhdysvalloissa hankkia laillista asetta. Rikoksia, sekä henki- että muita, tehdään pääosin laittomilla aseilla.
Seuraava, looginen, kysymys on, voitaisiinko pimeiden aseiden saatavuuteen vaikuttaa epäsuorasti rajoittamalla laillisten aseiden saatavuutta. Onhan usein toistettu tosiasia, että kaikki aseet ovat aluksi laillisia. Yhdysvalloissa vastaus tähän loogiseen kysymykseen on valitettavasti "ei". Maassa arvioidaan olevan 270 miljoonaa yksityisesti omistettua asetta, joiden valtavaa enemmistöä ei ole kirjattu mihinkään rekisteriin. Tämä tarkoittaa, että viranomaiset eivät tiedä, missä ja kenellä ne ovat. Vaikka perustuslain takaama aseistautumisoikeus ja omaisuudensuoja voitaisiin kumota, aseita ei voitaisi kerätä pois. Tilanne on tyystin toinen kuin esimerkiksi Britanniassa, joka 1990-luvulla pakkolunasti kansalaisiltaan käsiaseet ja itselataavat kiväärit.
Edellä mainituista, perustuslakiin ja aseiden rekisteröimättömyyteen liittyvistä syistä kaikki Yhdysvalloissa toteutetut aserajoitukset ovat koskeneet uusien aseiden myyntiä. Olemassaoleviin ei ole kajottu. Kaikki ennen vuotta 1994 hankitut "hyökkäysaseet" pysyivät laillisesti omistajillaan, samoin ennen vuotta 1986 hankitut kotimaiset ja ennen vuotta 1968 maahantuodut sarjatuliaseet.
Myyntirajoitusten seuraus on ollut, että jo hankittujen aseiden ja niiden varusteiden (kuten lippaiden) markkina-arvo on kieltojen myötä noussut, mikä on lisännyt omistajien kiusausta myydä niitä pimeästi.
Asevastaisen vauhkoamisen toinen seuraus on, että se saa ihmiset ostamaan läjäpäin uusia aseita rajoitusten pelossa. Sandy Hookin verilöylyä seuranneiden kieltolakivaatimusten tuloksena asekauppa on lyönyt kaikki aiemmat ennätykset. Samanlainen piikki koettiin vuonna 2008, kun asevastaiseksi profiloitunut (tai profiloitu) Barack Obama valittiin ensimmäiselle kaudelleen. Paradoksaalisesti Dianne Feinsteinin kaltaiset poliitikot ovat amerikkalaisen pienaseteollisuuden parhaita myyntitykkejä.
Valtavalle aseiden määrälle ei siis voi tehdä Yhdysvalloissa mitään, vaikka kuinka olisi poliittista tahtoa. Pelkät yritykset tehdä asialle jotain johtavat käytännössä laillisten (ja epäsuorasti laittomien) aseiden määrän kasvuun. Asian valoisa puoli on, että rikollisuuden näkökulmasta aseiden saatavuus ei ole ongelma.
Väestörakenteelleen ja demografiselle kehitykselleen Yhdysvallat tai yksittäiset osavaltiot eivät tietenkään voi tehdä juuri mitään, sen enempää kuin mikään muukaan maa. Köyhyydelle ja syrjäytymiselle, josta rikollisuus todennäköisesti kumpuaa, ja joka kasautuu voimakkaasti tiettyihin ihmisryhmiin, se mahdollisesti voisi toisenlaisella yhteiskunta-ajattelulla tehdä jotakin. Millaisella ja mitä, sitä en osaa sanoa.