4.2.2007

Äänestä suvaitsevaisesti

Vihreiden helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Zahra Abdulla on mielipidetutkimuksen mukaan hilkulla nousta eduskuntaan, ensimmäisenä maahanmuuttajana Suomen historiassa. (Emme laske tässä yhteydessä maahanmuuttajaksi viidennen polven maahanmuuttajaa Minna Sirnöä.)

Median viralliset vaalikommentaattorit ovat innostuneet näistä perspektiiveistä. Parhaita suvaitsevaisia, ihmiset yksilönä ottavia ja ihonvärin sivuuttavia perinteitä noudattaen MTV3:n Timo Haapala mainitsee, että Zahran valinta toisi "uutta väriä eduskuntaan". Se onkin tärkeää. On tärkeää, minkä värisiä kansanedustajamme ovat.

Kauppalehti Presson vaalikolumnisti Arno Ahosniemi esittää kuitenkin hienoimman analyysin tilanteesta:

"Tulevien vaalien tunnelma on kieltämättä vähän kaksijakoinen. Toisaalta näyttäisi siltä, että suvaitsevaisuus on kasvussa ja Suomi avautumassa. Siitä kertoo muun muassa MTV3:n ja Helsingin Uutisten mielipidemittaus, jonka mukaan vihreiden Zahra Abdulla olisi nousemassa parlamenttiin ensimmäisenä maahanmuuttajana koko kansanedustuslaitoksen historiassa."

Zahran nousu eduskuntaan olisi siis merkki nousevasta suvaisevaisuuskäyrästä Suomessa. Kääntäen tämä loogisesti tarkoittaa, että Zahran valitsematta jääminen olisi merkki laskevasta suvaitsevaisuuskäyrästä. Koska valituksi tuleminen tai tulematta jääminen riippuu siitä, mitä yksittäiset äänestäjät äänestyskopissa tekevät, Zahran äänestäminen on Ahosniemen mukaan suvaitsevaisempaa kuin häntä äänestämättä jättäminen, ts. jonkun toisen äänestäminen.

Tämä voi kuulostaa pilkunviilaukselta, mutta kyse on aivan todellisesta, ja erittäin ikävästä, tavasta mieltää tasa-arvo ja suvaitsevaisuus. Ahosniemen sitaatti sisältää sen (tuskin erityisen tiedostetun) implikaation, että Zahran valinta on kaiken aikaa ollut kiinni suomalaisten suvaitsevaisuuden määrästä, joka nyt on siis saavuttamassa riittävän asteen. Hän ei ole tähän mennessä päässyt eduskuntaan, koska suomalaiset eivät ole olleet riittävän suvaitsevaisia äänestääkseen häntä.

Tämä muistuttaa erehdyttävästi sitä, että ainoa tasa-arvoväen aidoksi tunnustama motiivi olla äänestämättä Tarja Halosta oli hänen sukupuolensa.

Mateus Tembeä mukaillakseni voisin sanoa Ahosniemelle, miksen myös Zahralle itselleen, seuraavaa: Kun riittävän suuri joukko ihmisiä ei äänestä Zahraa, tämä voi johtua siitä, että Zahra on somali; tai se voi johtua siitä, ettei heillä ole mitään syytä äänestää Zahraa; tai siitä, että heillä on suoranaisia syitä olla äänestämättä Zahraa. Zahra kun on muutakin kuin Maahanmuuttaja ja Väriläiskä. Hän on ihminen, jolla on mielipiteitä, ja ne mielipiteet voivat olla sellaisia, jotka eivät miellytä äänestäjää.

Minä äänestäisin mielelläni somalinaista, jos se somalinainen olisi jotain sellaista kuin Ayaan Hirsi Ali. Zahra Abdullaa sen sijaan en äänestäisi, koska en pidä Zahra Abdullasta. Hän on röyhkeän, kiittämättömän, valittavan ja vaateliaan turvapaikanhakijan prototyyppi. (Reino on kirjoittanut Zahran aiemmista sanomisista, joita älköön tässä toistettako.) En pidä siitä, että Zahra Abdulla, jonka mielestä Somalia on liian vaarallinen paikka karkotuspäätöksen saaneille somaliraiskaajille, vietti itse, kymmenien suomalaistuneiden heimoveljiensä ja -sisartensa tavoin, aikaa islamistien hallitsemassa Mogadishussa. Varsinkaan en pidä Zahran vaaliohjelmasta:

"Suomen Akatemian tutkimuksessa kävi vastikään ilmi, että venäläisistä ja virolaisista maahanmuuttajista puolet kokivat koulukiusaamisen ongelmana. Mikähän mahtaa olla eriväristen lasten tilanne? Sitä ei ole edes tutkittu."

Vaikka, kuten Zahra kertoo, asiaa ei ole tutkittu, Zahra antaa selkeästi ymmärtää, miten asia varmastikin on. Ulkomailta saadut raportit kertovat pikemminkin siitä, että ne eriväriset koululaiset panevat oppilaitoksia päreiksi, haukkuvat tyttöjä huoriksi, pahoinpitelevät koulukavereitaan ja opettajiaan sekä saavat ne kantaväestöön kuuluvat vanhemmat, joiden kukkaronnyörit periksi antavat, siirtämään jälkikasvunsa jonnekin muualle. Mutta meillä Suomessa kaikki on varmasti toisin. Kovan luokan todisteena siitä toimikoon Zahra Abdullan perstuntuma. Tutkimustietoa kun ei ole.

Seuraava kohta on erityisen häkellyttävä:

"Mielestäni maahanmuuttajilla on pitkälti samat tarpeet kuin muillakin. Palvelujen tarpeessa ei ole suuria eroja. Niin kauan kuin peruspalvelut pelaavat, kaikilla on mahdollisuus käyttää niitä."

Niin...

Oikeastaan tämä on vielä parempi:

"Ratkaisevaa on, saako koko perhe tukea, hyväksytäänkö maahanmuuttajat mukaan ja saavatko he todellisen mahdollisuuden. Tässä voisivat auttaa kiintiöt koulutuksessa ja työpaikoissa. On tärkeää, etteivät maahanmuutajat opi inhoamaan suomalaisia sen takia, että heitä syrjitään."

Maahanmuuttajien syrjimistä on siis se, että heitä ei suosita kiintiöillä. Onkohan Zahra tullut ajatelleeksi sitä, että suomalaisten syrjiminen maahanmuuttajia suosivilla kiintiöillä voisi mahdollisesti saada suomalaiset inhoamaan maahanmuuttajia? Vai eikö se ole tärkeää?

Zahralla on myös realistinen käsitys maailmanrauhaa uhkaavista voimista:

"On järkyttävää, että vaikka koneet ja teknologia ovat kehittyneet huippuunsa, ihmisen pää on jäänyt alkeelliselle tasolle sotimista ajatellen. Sodista ei ole opittu mitään. Jotkut ideologiat, kuten esim. 'uusnatsismi' päin vastoin lietsovat vihaa."

Minulle olisi tullut vihaa lietsovista ideologioista mieleen jokin muu esimerkki kuin "uusnatsismi". Zahralle ei kaiketi tullut.

Kävin vielä kurkistamassa Zahran vastauksia vihreiden omaan vaalikoneeseen. Enimmäkseen ne olivat samaa huttua kuin muillakin vihreillä, mutta perustuloa koskevassa kysymyksessä kätilömme osoittaa jopa edustamalleen poliittiselle liikkeelle omintakeista käsitystä rahan olemuksesta. Kyse on siis siitä, pitäisikö nykyistä tukiviidakkoa yksinkertaistaa maksamalla kaikille täysi-ikäisille kuukausittainen summa, joka korvaisi sosiaaliturvan vähimmäisetuudet. (Jätämme tässä yhteydessä huomiotta keskeisen mutta vihreiden onnellisesti unohtaman kysymyksen siitä, millä tämä kaikille kuuluva kansalaispalkka rahoitettaisiin.) Zahra vastaa näin:

"Jos perustulo ei vähennä etuuksia, kannatan asiaa, koska etuudet ovat jo nyt niukkoja."

Mielestäni päätös olla äänestämättä Zahra Abdullaa voi hyvinkin perustua muuhun kuin suvaitsevaisuuden puutteeseen. Se voi perustua esimerkiksi haluun olla äänestämättä eduskuntaan ihmistä, joka on pihalla kuin lumiukko.

Toisaalta Zahran kannatuksen kasvu ja mahdollinen nousu eduskuntaan voivat perustua muuhunkin kuin siihen, että "suvaitsevaisuus on kasvussa ja Suomi avautumassa". Se voi perustua esimerkiksi siihen, että Suomen kansalaisuuden (ja äänioikeuden) saaneiden somalien määrä Helsingissä on lisääntynyt viime vaaleista.

Zahran valinta eduskuntaan on vain ajan kysymys, koska somalit ovat hyviä junailemaan asioita ja ajamaan omaa ryhmäetuaan. Tämä on ominaista tribalistiselle kulttuurille, ja sen kääntöpuolena on muita maahanmuuttajaryhmiä tehokkaampi yhteiskunnallinen syrjäytyminen ja eristäytyminen. Tutkimukset kertovat esim. seuraavaa:

"Somalialaisten sosiaaliset kontaktit suuntautuvatkin keskimääräistä useammin omiin maanmiehiin ja kontaktit valtaväestöön ovat selvästi heikommat kuin muilla maahanmuuttajaryhmillä. Tutkituista somaleista 45 prosentilla ei ollut yhtään suomalaista ystävää ja jos olikin, tätä oli tavattu harvoin. [...] Tutkimukset ovatkin tuoneet esiin somalien voimakkaan eristäytymishalun ja oman etnisen ryhmän tärkeyden. Toisaalta somalit ovat maahanmuuttajista yhteiskunnallisesti aktiivisimpia ja osallistuvat ahkerasti esimerkiksi harrastus- ja järjestötoimintaan."

Voidaan pitää itseisarvoisena hyveenä, että maahanmuuttajilla on edustus lainsäädäntöelimessä. Minä en vain ole varma Zahran edustavuudesta. Kokeeko pizzaa pyörittävä Mehmet tai kampaamoa pitävä Tatjana, että heillä ja sisäänpäinlämpiävää, sopeutumishalutonta sekä tribalistista somaliyhteisöä edustavalla Zahralla on jokin yhteinen etu? Ei ole välttämättä kenenkään muun kuin somalien itsensä etu, että somaliyhteisön eduskuntaan äänestämästä Zahrasta tulee median ja poliittisen eliitin hehkuttama Kaikkein Maahanmuuttajain Ääni koneiston korkeimmalla portaalla.

En ole erityisen hämmästynyt, että ensimmäinen vähemmistötaustainen kansanedustajamme (poislukien viidennen polven maahanmuuttaja Minna Sirnö) on juuri somali eikä vaikkapa venäläinen tai romani. Somaleja erottaa paljon suuremmasta venäläisvähemmistöstä se, että somalit eivät halua integroitua arvoiltaan vastenmieliseksi kokemaansa suomalaiseen yhteiskuntaan, mistä seuraa, että heillä on yhteinen etu (rahavirran katkeamattomuus, immuniteetti kritiikkiä vastaan) ja motiivi puhaltaa yhteen hiileen. Heitä erottaa muuten samankaltaisesta romanivähemmistöstä se, että he ovat erittäin organisatorista ja pragmaattista väkeä, ja osaavat siten ajaa tätä yhteistä etuaan tehokkaalla tavalla.

Yhteiskunnallisen keskustelun kannalta Zahran läpipääsy on kuitenkin huono asia. Zahra ei ole ratkaisevan paljon enempää pihalla kuin suurin osa eduskunnassa nyt istuvasta vihervasemmistolaisesta hurujoukosta, mutta Minna Sirnön ja Rosa Meriläisen vuodatuksia sentään uskalletaan arvostella ja kritisoida. Jos Zahra pääsee ruiskimaan niitä koskemattoman ja loukkaamattoman etnisyytensä suojista, kaikki kritiikki tullaan selittämään toiseudenpelolla ja suomalaisten kehittymättömällä itsetunnolla.


Takaisin