Mitä järkeä?Satunnaiselle lukijalle sivuston sisältämä materiaali on pelkkää hävyttömyyksien loputonta ketjua. Meiltä asian parissa puuhastelleilta on useasti kysytty, mikä Lehdon ja Klasun jutuissa muka on niin kiehtovaa. Yritän seuraavilla riveillä selittää asiaa parhaan kykyni mukaan. Internet on täynnä mitä oudoimpia asioita, mutta niistä harva on millään tavoin omaperäinen. Internet on lähinnä uusi viestintäkanava vanhoille ilmiöille. Siellä on sukututkimusta, jota tehtiin ennenkin. Siellä on pornoa, jota aiemmin sai videolla ja seksilehdissä. Siellä on tietoa, jota ennen sai tietokirjoista. Totaalinen Sota© kuuluu niihin harvoihin ilmiöihin, jotka ovat mahdollisia vain siksi, että on internet. Totaalisen Sodan© kauneus perustuu samaan ristiriitaan, jolla ratsastavat Salvador Dalin maalaukset. On kaksi ulottuvuutta, unimaailma ja valvemaailma. Kumpikin perustuu tiettyihin paradigmoihin ja lainalaisuuksiin. Unen ja valveen lainalaisuudet ovat keskenään ristiriitaisia, mistä johtuu, että siirtymävaiheen eli heräämisen aikana ihminen on vähän aikaa päästään pyörällä. Lyhyen tuokion ajaksi unen paradigmat tunkeutuvat valveen puolelle, mutta viimeistään aamupissan aikana ihminen on uudelleenorientoitunut valveen lakeihin. Normaalioloissa uni ja valve eivät kohtaa. Totaalista Sotaa© ei käydä samassa ulottuvuudessa, jossa useimmat meistä elävät arkitodellisuuttaan. Internet on luonut Totaalisen Sodan© ulottuvuudelle kosketuspinnan meidän maailmamme kanssa. Tästä syntyy konflikti. Tämä valkeni minulle pohtiessani ystäväni kanssa erästä korpukseen sisältyvää episodia. Helsingin Kauppakorkeakoulun Ylioppilaskunnan Laulajien nokkamies Erik Pöntiskoski sai eräänä aamuna, yhtenä sadoista vastaanottajista, Lehdolta sähköpostiviestin. Viesti sisälsi "luettelon eläimistä, joita jutkusika Klaus Juutilainen on nylkyttänyt tai yrittänyt nylkyttää". Pöntiskoski reagoi kuten useimmat ihmiset reagoisivat. Hän ei tiennyt, * kuka on Klaus Juutilainen, Meidän ulottuvuutemme paradigmoja vasten asetettuna Lehdon viestissä ei ollut mitään järkeä. Mutta se, mitä Pöntiskoski ei tiennyt, oli, että viestiä ei lähetetty tästä ulottuvuudesta. Se lähetettiin ulottuvuudesta, jonka paradigmojen ja lainalaisuuksien oloissa Klaus Juutilainen juoksee Tesoman metsissä yrittäen nylkyttää eläimiä niiden anusreikään. Tämä pyrkimys liittyy Klaus Juutilaisen ryssäläisyyteen, sillä eläinten nylkyttäminen, monien muiden harrasteiden ohella, on oleellinen osa ryssäläisyyttä. Ryssäläisyys taas on kansakunnallinen vitsaus, oikein ajattelevan Suur-Suomalaisuuden antiteesi. Sen vuoksi sillä, että Klaus Juutilainen pyrkii nylkyttämään eläimiä, on kansakunnallista merkitystä ja asia kuuluu kaikille, mukaanlukien Ylioppilaskunnan Laulajat. Lähettäessään viestiään Totaalisen Sodan© ulottuvuudesta Lehto siis ajatteli edellämainittujen lainalaisuuksien ehdoilla. Sen vuoksi Pöntiskosken reaktio oli hänelle aivan yhtä käsittämätön kuin alkuperäinen viesti oli Pöntiskoskelle. Sen vuoksi Lehto kysyi närkästyneenä, onko Pöntiskoski "ryssäläinen, kun ei halua ottaa vastaan suursuomalaista materiaalia", ja ovatko Ylioppilaskunnan Laulajat "isänmaallisia laulajia vai ryssäläismielisiä komurunkkuja". Totaalisen Sodan© kauneus ei siis perustu ensisijaisesti rivouksien latelemiseen. Kauneus on konfliktissa, joka syntyy, kun kaksi täysin eri säännöillä toimivaa maailmankaikkeutta internetin ansiosta on jatkuvassa kosketuksessa, ja kummankin maailmankaikkeuden edustajat kuvittelevat maailmankaikkeuksia olevan vain yksi. Jälkimmäisen tosiasian vuoksi asianosaiset eivät pääsääntöisesti näe tilanteessa mitään hauskaa. Pöntiskoskien näkökulmasta internetissä riehuu kaoottinen ja holtiton törkyturpa Lehto. Lehdon näkökulmasta Ylioppilaskunnan Laulajiin, ja kaikkiin muihinkin paikkoihin, on pesiytynyt laskematon määrä ryssäläismielisiä komurunkkuja, jotka eivät ymmärrä yksinkertaisia asioita. Valistunut lukija on siunatussa asemassa, koska hän voi seurata konfliktia kärpäsenä katossa, tietoisena siitä, että kaksi ulottuvuutta sotii keskenään, sekä siitä, että kumpikin ulottuvuus luulee olevansa ainoa. Näiden pohdintojen tarkoitus on auttaa lukija nopeutetusti sen initiaatiovaiheen läpi, johon minulta kului vähintään puoli vuotta. Vasta sitten ymmärsin, että lukemissani asioissa on oma sisäinen järjestyksensä ja ennustettavuutensa, jos niitä ei yritä väkivalloin rusikoida "normaalimaailman" sapluunaan. Toivotan antoisia lukuhetkiä ja siteeraan lopuksi ystävääni, jonka kanssa olen näitä asioita miettinyt: Edes näkevä kana ei löydä jyvää sieltä missä se ei ole. Tolkun hakeminen voi olla turhauttavaa puuhaa, jos varsinainen substanssi puuttuu kokonaan. Sepon ja Klasun puuhat pitää ottaa ihan sellaisinaan, au naturel. Asioiden pitää antaa virrata ylitseen ja itse säilyttää luotaamaton tyyneytensä kuin mikäkin zen-munkki. Kun vastaanottaja on täysin clear, alkaa asioita tapahtua. Kaikki on totta ja kaikki liittyy kaikkeen. |