22.9.2008

Vielä sananen Jakomäen uimahallista

Kirjoitin tämän vuoden tammikuussa Jakomäen uimahallista, joka on varannut lauantaipäivän uintivuoron "maahanmuuttajanaisille", käytännössä siis muslimeille. Nyt, kun kunnallisvaalit lähestyvät, asia on ponnahtanut laajempaankin keskusteluun, lähinnä Uusisuomi.fi:n ja siihen affilioituneiden kirjoittajien (kuten Iivi-Anna Masson) ansiosta.

Haluamatta olla kyyninen totean, ettei ajankohta ole täysin odottamaton. Vaikkei itse substanssi mikään suuren luokan kysymys olisikaan, maahanmuuttajien, varsinkin muslimien, nuoleskelu kantaväestön kustannuksella on omiaan kiihottamaan ainakin osaa äänestäjistä ja siten tuomaan julkisuutta aiheesta kirjoittavalle. Näiden ihmisten äänet kelpaavat kunnallisvaaleissa kaikille puolueille, myös niille, joille kyseenalainen kunnia "vain muslimeille"-vuorosta kuuluu. Tämän vuoksi ne ovat höllänneet sisäistä sensuuria ja sallineet ehdokkaidensa esittää asiasta kärkeviäkin mielipiteitä, ehkä jopa rohkaisseet siihen.

Voimme olla jokseenkin varmoja, että kunhan vaalit on käyty, asia vaipuu takaisin hiljaisuuteen ja unohdukseen.

Vaikka Jakomäen uimahalli alkaa tältä erää olla loppuunkaluttu, lausun vielä muutaman sanan verkossa käydystä keskustelusta. Tai "keskustelusta". Uskonnollisen syrjinnän kannattajat, esim. Kokoomuksen Nina Suomalainen ja Vihreiden Vaula Norrena, ovat vakuuttuneita, että muilta kuin muslimeilta kiellettyjen uimavuorojen kritisointi voi johtua ainoastaan islamofobiasta. He uskovat, että kriitikot eivät halua muslimien pääsevän uimaan. Perusargumentteja ovat, että a) muslimien vuorot eivät ole mistään tai keneltäkään pois, ja b) omat uimavuorot edistävät integroitumista.

Vain muslimeille tarkoitetun uimavuoron kutsuminen positiiviseksi syrjinnäksi (Nina Suomalainen) on erikoista, vaikka "positiivista" syrjintää sinänsä kannatettaisiinkin. Positiivisen syrjinnän ajatushan on se, että suosimalla tietyn ryhmän jäseniä kompensoidaan heidän menestymisensä tiellä olevia todellisia tai kuviteltuja "rakenteellisia" esteitä. Monikultturistisessa yhteiskunnassa vallitsee esimerkiksi sellainen lähtöoletus, että työmarkkinoilla on tummaihoisiin kohdistuvaa piilosyrjintää, jota voidaan kompensoida tummaihoisia suosivalla vastasyrjinnällä, esim. kiintiöillä tai vaatimuksista joustamisella työhönottotilanteissa. Kuviteltu tai todellinen vääryys siis tavallaan nollataan vastavääryydellä, jonka lopputuloksena kaikki ovat de facto samalla viivalla.

Ainakin teoriassa positiivisen syrjinnän ideologia pitää sisällään sen, että kun rakenteellinen vääryys (kuten piilosyrjintä työmarkkinoilla) on aikanaan poistunut, voidaan luopua myös vastatoimesta eli positiivisesta syrjinnästä, minkä jälkeen kaikki ovat samalla viivalla sekä de facto että de jure.

Korostettakoon, että selostan yllä vain oman ymmärrykseni positiivisen syrjinnän taustalla olevasta ajattelusta. En ota tässä yhteydessä kantaa itse asiaan.

Mutta mikä on se rakenteellinen vääryys, jota Jakomäen uimahallin muslimivuorot kompensoivat? Uimahallihan on avoin heille kaikkina aukioloaikoina. Esteenä hallin käytölle ei ole muslimien piilosyrjintä uimahallijonossa vaan muslimien oma suvaitsemattomuus muiden kuin muslimien läsnäoloa kohtaan. Koska syrjinnällä halutaan kunnioittaa, myötäillä ja siten ylläpitää muslimien suvaitsemattomuutta, eikä reagoida johonkin heitä koskettavaan epäkohtaan, jonka toivotaan joskus tulevaisuudessa poistuvan, on myös ilmeistä, että syrjinnän on tarkoitus olla pysyvää.

Entä mikä on se tavoite, johon muslimien uimavuoroilla pyritään? Perinteisen positiivisen syrjinnän tavoite ei ole syrjintä vaan laajan mittakaavan pysyvän tasa-arvon saavuttaminen pienen mittakaavan väliaikaisella epätasa-arvolla. Laajan mittakaavan tasa-arvo on hyvä tavoite. Oman uimavuoron varaaminen muslimeille ei tähtää mihinkään muuhun kuin siihen, että muslimit saavat uida ilman vääräuskoisten läsnäoloa. Onko tämä hyvä tavoite?

Mutta ei semantiikasta enempää. Positiivisilta syrjijöiltä jää ymmärtämättä, mikä muslimeille varatuissa uimahallivuoroissa närästää. Närästävä seikka ei ole se, että muslimi pääsee uimaan. Hän saa puolestani uida samoilla ehdoilla kuin kaikki muutkin. Sekään ei ole ongelma, ettei muille kuin muslimeille olisi riittävästi vuoroja. Närästäviä seikkoja ovat seuraavat:

a) Toisin kuin väitetään, muslimien uimavuorot tietysti ovat pois kaikilta muilta. Uimahallin pitäminen auki maksaa rahaa, koska uimahallissa on henkilökuntaa ja laitteistoa. Tämä raha on pois uimahallin käyttömenoista. Sen rahan maksavat veronmaksajat. Veronmaksajat taas pääsääntöisesti ovat juuri niitä, jotka eivät ole tervetulleita Jakomäen uimahalliin lauantaisin. Kyse ei välttämättä ole suurista rahoista, mutta on valheellista väittää, etteivät ne olisi mistään pois.

b) Millä ihmeen tavalla muutenkin melkoisessa umpiossa elävien musliminaisten integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan palvelee se, että heitä ei rohkaista kontaktiin kantaväestön kanssa vaan suojellaan siltä? Yksinkertaisempi voisi luulla, että eristäytymispyrkimysten myötäily pikemminkin palvelee eristäytymistä.

c) Jos yhteiskunnallisena päämääränä on uskonnollinen suvaitsevaisuus, miten tätä päämäärää palvelee se, että annetaan periksi uskonnolliselle suvaitsemattomuudelle ja jopa luodaan yhteiskunnan tuella edellytyksiä sen toteuttamiselle? Sillä miksikään muuksi ei mikään sanahelinä Jakomäen käytäntöä muuta.

d) Jos sallitaan kaikkien ei-muslimien syrjiminen muslimien mieliksi, millä perusteella kielletään muslimien syrjiminen kaikkien muiden mieliksi? Miten toimitaan siinä hypoteettisessa tapauksessa, että jokin kristillinen uskonnollinen ryhmittymä päättää haluta uida ilman muslimeja? Ennustaminen on tietenkin epävarmaa, mutta jokin saa minut uskomaan, että kaupunki ei varaisi mitään viikonpäivää "vain kristityille". Ei vaikka minä kuinka todistelisin, että tällainen vuoro tosiasiassa vain lisää uskontojenvälistä suvaitsevaisuutta ja että muslimit ovat tervetulleita kaikilla muilla vuoroilla.

Jokin saa minut uskomaan jopa sen, että jos kristityt perustaisivat omilla rahoillaan oman uimahallin ja eväisivät joltakin muulta ryhmältä sisäänpääsyn uskonnon nojalla, jollakin virallisella taholla olisi asiaan sanottavaa. Asiaa koskevassa keskustelussa Norrena ja Suomalainen rinnastivat muslimien erityisvuorot muille "erityisryhmille" kuten vammaisille tarkoitettuihin palveluihin, mutta ei kai islam ole vamma? Vai onko se? Jos se ei ole, miksi muslimien toiveisiin ja haluamisiin mukaudutaan silloinkin, kun ne ovat ristiriidassa sen kanssa, mitä yleisesti pidetään toivottavana ajatteluna?

Yllättyisin iloisesti, jos ei-muslimeilta kiellettyjen uimavuorojen kannattajat, sen sijaan, että länkyttävät islamofobiasta, vastaisivat näihin kysymyksiin. Vaikka vain osoittaakseen, että olen väärässä. Mielestäni ne ovat asiallisia ja perusteltuja kysymyksiä.

Siteeraan lopuksi Helsingin kaupungin liikuntaviraston osastopäällikköä Petteri Huurretta, jonka vastauksen asiaa koskevaan tiedusteluun minulle välitti ystävällinen lukija:

"Musliminaisille ja -tytöille on ollut varattu uimavuoro viikonloppuisin Jakomäessä vuoden 2002 alkupuolelta lähtien. Uskontonsa vuoksi he eivät voi käyttää uimahallipalveluita normaaleilla yleisövuoroilla."

Menemättä uudestaan siihen periaatteelliseen kysymykseen, onko kaupungin tultava vastaan, kun uskonnollinen yhteisö itse keksii itselleen tällaisia rajotuksia, olisin kiinnostunut tietämään, mikä kohta islamin kirjoituksissa kieltää musliminaisia käyttämästä uimahallia muunuskoisten naisten kanssa. Korostettakoon nyt, että Jakomäen uimahallin lauantaivuoroa ei ole varattu naisille vaan musliminaisille.

Lukija tiedusteli Huurteelta, rikkooko muille kuin muslimeille asetettu porttikielto maamme perustuslain 6. pykälää, jonka toinen momentti kuuluu näin (lihavointi minun):

"Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella."

Huurteen vastaus on pysäyttävä:

"Helsingissä on 14 uimahallia. Pelkästään liikuntaviraston viidessä uimahallissa (Itäkeskus, Jakomäki, Pirkkola, Ruoholahti ja Yrjönkatu) on talvikaudella vapaata yleisöuintiaikaa yli 300 tuntia viikossa. Uskon, että näistä uimahalleista löytyy halukkaille sopiva uintivaihtoehto eikä musliminaisille ja -tytöille järjestettyä omaa uimavuoroa voida pitää perustuslain 6 §:n tarkoittamana syrjintänä."

Tämähän tarkoittaa lyhyesti ja suomen kielellä sitä, että syrjiä saa, jos ei syrji kaikissa tapauksissa. Syrjintä uskonnon perusteella ei riko uskonnon perusteella tapahtuvan syrjinnän kieltävää lakia, koska on muita ajankohtia ja tilanteita, joissa syrjintää ei tapahdu.

Mieleen tulee erehdyttävästi parodia Ajatollah Khomeinista vastaamassa Salman Rushdien kuolemantuomion kirvoittamaan kritiikkiin:

"Why is everybody after me? Think about all the writers I didn't sentence to death!"

Jos julkinen valta voi noudattaa tällaista perustuslain tulkintaa, millä perusteella voidaan kieltää yksityistä palveluyritystä, esimerkiksi ravintolaa, kieltämällä muslimeilta sisäänpääsyä vaikkapa lauantaisin? Näin:

"Ravintolamme on auki 12 tuntia vuorokaudessa, seitsemänä päivänä viikossa. Uskon, että jäljelle jäävistä 72 viikkotunnista löytyy myös muslimeille sopiva vierailuajankohta, eikä ei-muslimeille järjestettyä omaa ravintolailtaa voida pitää perustuslain 6 §:n tarkoittamana syrjintänä."

Takaisin