Teneriffa, palmun juuri
En ole vähään aikaan osallistunut "maahanmuuttokeskusteluun". Tämä johtuu pääasiassa kyllästymisestä siihen, että vaikka "maahanmuuttokeskustelu" käy koko ajan kuumempana, se on yhä enenevässä määrin metakeskustelua keskustelusta ja keskustelijoista, ei maahanmuutosta.
Erityisen leveällä hymyllä saatoimme tervehtiä sananvapausjärjestö Suomen Penin entisen puheenjohtajan Jukka Mallisen runsaan viikon takaista kirjoitusta Vihreässä Langassa, jossa on selkeästi käynnissä kovan linjan kurinpalautus muutaman liberaalimman ja keskusteluhakuisemman puheenvuoron jälkeen.
(Kuten muistamme, Suomen Penin nykyinen varapuheenjohtaja Jarkko Tontti oli taannoin tyytyväinen jumalanpilkkasyytteisiini. Mitä tahansa ei kuulemma pidä saada sanoa. Sanoi Jarkko Tontti, jonka aiempien lausuntojen mukaan mitä tahansa pitää saada sanoa. Huomattakoon, että kun muusikko Tero Vaara ja mediahenkilö Anja Snellman kehtasivat arvostella Tontin munattomuutta, ideologista sokeutta ja kaksinaismoralismia, Tontti postitti Ylioppilaslehden mielipidepalstalle raivovalituksen, jossa kyseenalaistetaan Tonttia alempien olentojen lukutaito ja ymmärryskyky. Omasta mielestään Tontti on mitä miehekkäimmin vaalinut jaloimpia valistusarvoja. Sen, että Tonttia oli täsmälleen samoin argumentein arvostellut myös Penin entinen varapuheenjohtaja Rita Dahl, Jarkko hienotunteisesti vastineessaan unohti. Ehkä Dahlia olisi ollut vaikempi haukkua ääliöksi.)
Se, että Malliset ja Mallisten kaverit keskittyvät psykologisoimaan ja nimittelemään maahanmuutto- ja islamkriitikoita, johtuu tietenkin vain ja ainoastaan siitä, että itse kritiikkiin heillä ei ole mitään sanottavaa. Yhtäältä siksi, että heidän tiedolliset valmiutensa käsitellä aihetta ovat olemattomat, toisaalta siksi, että maahanmuuttoon ja islamisoitumiseen liittyvien ongelmien maton alle lakaisu ei onnistu millään tiedollisilla valmiuksilla. Kirjoituksessaan Mallinen tekee melkoisen limbosuorituksen vetoamalla oikein kunnon perinteiseen ryssävihaan. Koska Länsimaiden tuho -kirjan kirjoittajalla, Venäjän historian professori Timo Vihavaisella, ja allekirjoittaneella on jonkinlaisia hataria akateemisia yhtymäkohtia, suomalainen islamkritiikki on tietenkin "venäläistä tuontitavaraa".
Mielenkiintoista, että täsmälleen samoja ajatuksia esitti päivää aiemmin toinen turkulainen ajattelija, "iirin kielen asiantuntija", Panu "raiskaajan siitin on oikeuden miekka" Höglund.
Muutamia kepeitä huomioita voidaan Mallisen kirjoituksesta tehdä:
Islamisaatio ja hallitsematon maahanmuutto ovat yleiseurooppalaisia ongelmia, joten on selvää, että niihin kohdistuva kritiikkikin ponnistaa kaikkialla suunnilleen samoista lähtökohdista. Siksi suomalainen islamkritiikki on hyvin samankaltaista kuin esimerkiksi hollantilainen, ranskalainen, brittiläinen tai saksalainen islamkritiikki. Jos suomalainen islamkritiikki, jota edustavat esim. Vihavainen ja allekirjoittanut, on tuontitavaraa Venäjältä, onko myös Geert Wildersin, Theo van Goghin ja Pim Fortuynin edustama hollantilainen islamkritiikki venäläistä tuontitavaraa? Vai onko se tuontitavaraa Suomesta?
Mallinen kertoo meille seuraavaa venäläisistä:
"Venäjällä rasistiset mielipiteet ovat valtavirtaa. Pietarilaiset kehuvat Helsinkiä siksi, että ”siellä ei ole neekereitä, kuten Euroopan muissa suurkaupungeissa”. Suuri yleisö kannattaa rasistista väkivaltaa, jopa murhia.
Venäläisten mielestä kaikkien Euroopassa asuvien pitää sisäistää konservatiiviset kristillis-eurooppalaiset arvot.
Oikea eurooppalaisuus merkitsee heille valkoihoisten valtaa, fundamentalismiin kallistuvaa ortodoksisuutta ja väkivahvaa autoritääristä valtiota."
On äärimmäisen mielenkiintoista kuulla tällaista demonisoivaa yleistämistä ihmiseltä, joka asiallisesti ottaen syyttää muita demonisoinnista ja yleistämisistä. Mitä sanoisivat Malliset ja Mallisten kaverit, jos Vihavainen tai Halla-aho kirjoittaisivat jotain tällaista:
"Muslimimaissa suuri yleisö kannattaa uskonnollista väkivaltaa, jopa murhia. Muslimien mielestä kaikkien maailmassa asuvien pitää sisäistää konservatiiviset islamistiset arvot. He kannattavat muslimien valtaa, fundamentalismiin kallistuvaa islamia ja väkivahvaa autoritääristä valtiota."
Erityisen kryptiseksi koen kirjoituksen loppuosan. Mallisen mukaan...
"...Euroopan paras perinne on toisinajattelu, loputon kritiikki ja skepsis. Se on antiikin, renessanssin ja valistuksen yleisinhimillisiä arvoja ja vapauksia: Sokrateen kahleetonta kyselyä, Lutherin omantunnon vapautta ja Strindbergin individualismia."
Olen täysin samaa mieltä.
"Dogmaattiset yhden totuuden valtakunnat ja totaaliset pelastuskertomukset [...] haastavat länsimaisen epäilyn."
Edelleen täysin samaa mieltä. Mutta:
"Vihavaisen ja Halla-ahon ristiretki uhkaa siis eurooppalaisuuden perusarvoja."
Jaa. Minä kun ajattelin, että me edustamme vallitsevassa yhden monikultturistisen totuuden ilmapiirissä juuri sitä toisinajattelua, kritiikkiä ja skepsistä.
Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut tänään kirjoittaa Mallisesta vaan siitä, että me suomalaiset emme viime aikoina ole antaneet maahanmuuttajille sen enempää aihetta tyytyväisyyteen kuin muulloinkaan. Ensinnäkin:
"Suomalaisten ryypiskely vaikeuttaa maahanmuuttajien harrastuksia". Otsikko aiheuttaa hieman ihmettelyä, koska eiväthän suomalaiset juuri sen enempää käytä alkoholia kuin esimerkiksi ranskalaiset, tanskalaiset, saksalaiset tai venäläiset. Kun juttua lukee tarkemmin, käy ilmi, että "maahanmuuttaja" tarkoittaakin islamilaista maahanmuuttajaa.
Toiseksi:
"Maahanmuuttajanuoret haluavat pois Suomesta". Haastattelututkimuksen mukaan nuoret kuulemma kokevat, että Suomi on rasistinen ja ennakkoluuloinen maa, jossa heillä ei ole uramahdollisuuksia. Kun juttua lukee tarkemmin, käy ilmi, että tutkimukseen on haastateltu 55:ä virolaista, venäläistä ja somalialaista nuorta, että ainoastaan somalit kokevat uramahdollisuutensa huonoiksi, ja että somaleillakin poismuuttohalut liittyvät usein haaveeseen saada asua muslimimaassa.
Tällaista luovaa otsikointia näkee usein maahanmuuttajiin liittyvien tutkimusten yhteydessä. Kirjoituksessa Maahanmuuttopolitiikan hahmottelua, osa 1: Käsitteet vajaan vuoden takaa käsittelin "varsinaisten" maahanmuuttajien dilemmaa. Sitä, miten sana "maahanmuuttaja" aina monikultturistisen agendan kulloistenkin tarpeiden mukaan joko laajenee tarkoittamaan kaikkia maahanmuuttajia tai supistuu merkitykseen "muslimimaahanmuuttaja".
Miksi ylempänä linkitetyt uutiset on otsikoitu tuolla tavalla? Siksi, että suurin osa suomalaisista suhtautuu hyvin suvaitsevaisesti sellaisiin maahanmuuttajaryhmiin, jotka eivät aiheuta ongelmia. Suomalaiset haluavat, että ongelmattomat maahanmuuttajat viihtyvät Suomessa hyvin. Kääntäen suomalaiset, kuten kaikki muutkin maailman kansat, suhtautuvat varauksellisesti sellaisiin maahanmuuttajiin, joista on pelkkää vaivaa ja jotka pahimmassa tapauksessa vielä valittavat päälle.
Ikävä kyllä monikultturistisesti orientoituneella tärähtäneistöllä, jota edustavat esim. toimittajat, erilaiset kotouttajat, akateeminen kerma sekä maahanmuuton parissa askartelevat virkamiehet ja poliitikot, agenda on tiukasti päinvastainen. Heille on aivan yhdentekevää, tuleeko Suomeen ongelmattomia maahanmuuttajia tai viihtyvätkö nämä Suomessa. He haluavat kotoutettavia "varsinaisia", siis mielellään muslimeja ja kaikkein mieluiten somaleja. Muslimien ja somalien suvaitseminen on kaikkein suvaitsevaisinta.
Monikulttuurin myymisessä keskeisellä sijalla on kantaväestön huonon itse- ja omantunnon ylläpito ja lietsominen, mikä tarkoittaa useimmiten sitä, että suomalaisia säännöllisesti muistutetaan maahanmuuttajien viihtymättömyydestä ja kaikinpuolisesta tyytymättömyydestä. Oikean Tietoisuuden Vartijat kuitenkin tietävät oikein hyvin, että muslimien (yleensä) tai somalien (erikseen) poismuutolla uhkailu ei ole ongelmatonta. Yhtäältä suurin osa suomalaisista olisi uskoakseni hyvin tyytyväisiä, jos somalit muuttaisivat takaisin Somaliaan tai johonkin muualle, ja toisaalta kaikki suomalaiset tietävät mainiosti, etteivät somalit täältä mihinkään muuta. Minne he muka menisivät?
Siksi somalien ja muslimien tyytymättömyys uutisoidaan "maahanmuuttajien" tyytymättömyytenä.
Ihmettelyä herättää myös tapa, jolla suomalaisten maahanmuuttajiin liittyviä asenteita yleensä kartoitetaan. Postiluukustani putoilee toisinaan Euroopan Unioniin, Natoon, poliittiseen orientaatioon tai muuhun sellaiseen liittyviä kyselytutkimuksia. Ne ovat usein atomistisuudessaan ja yksityiskohtaisuudessaan suorastaan piinallisia. Tällaiset aiheet ovat hyvin monimutkaisia, ja jotta tutkimukset tuottaisivat käyttökelpoista tietoa, aiheen monimutkaisuuden tuleekin heijastua kysymyksenasettelussa.
Maahanmuuttoon liittyvissä kyselyissä kaikki on kuitenkin toisin. Ne edustavat järjestäen reductio ad absurdum -ajattelua: "Haluatko sulkea rajat maahanmuutolta?" "Pitääkö Suomen ottaa vastaan maahanmuuttajia?". On aivan selvää, että juuri kukaan ei voi vastata rehellisesti ja totuudenmukaisesti tällaisiin kysymyksiin. Kukaan ei halua sulkea rajoja kokonaan. Suurin osa ihmisistä hyväksyy volyymiltään huomattavankin maahanmuuton, jos kyse on itsensä elättävistä, omia aikojaan kotoutuvista maahanmuuttajista. Tämä ei ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa, että suuri enemmistö ihmisistä haluaa enemmän tai vähemmän voimaperäisesti rajoittaa turvapaikkaturismia, sosiaaliturvasiirtolaisuutta ja sellaista maahanmuuttoa, joka esim. tulijoiden arvomaailman vuoksi aiheuttaa yhteiskunnallisia jännitteitä. Vähintäänkin ihmiset toivoisivat, että vastaanottavan yhteiskunnan kannalta haitallinen maahanmuutto sopeutettaisiin määrältään niihin tosiasiallisiin resursseihin, jotka ovat käytettävissä.
Ihmisten asenteista saataisiin tieteellisesti merkittävää tietoa, jos heiltä esim. kysyttäisiin erikseen, mistä ja millaisista maista saapuvaa siirtolaisuutta he haluavat lisätä tai rajoittaa. Nykyisillä tutkimusmetodeilla ei saada oikeaa tietoa, mutta niillä saadaan poliittisesti korrekteja otsikoita. Jos ihmiset annettujen vastausvaihtoehtojen puitteissa ilmaisevat (absurdisti) haluavansa "sulkea rajat", voidaan kirkua, että suomalaiset ovat umpimielisiä impivaaralaisia, joiden asenteita voidaan kohentaa vain runsaalla suvaitsevaisuuskasvatuksella ja vielä runsaammalla humanitaarisella maahanmuutolla. Jos he taas kertovat "hyväksyvänsä maahanmuuton", voidaan todeta, että irakilaisten ja somalialaisten turvapaikanhakijoiden vyöryllä on kansan vankka tuki.
Molempi parempi.
Vielä hauskempaa on se, ettei itse tutkimuksen kohteelta kysytä yhtään mitään. Kuuntelin syksyllä autossa jotakin Ylen ohjelmaa, jossa kerrottiin, että ulkomaalaisvastaiset asenteet ovat viimeisten kahden vuoden aikana lisääntyneet merkittävästi. Tieto asenteiden jyrkentymisestä oli saatu haastattelemalla somaleja. Selitys asenteiden jyrkentymiseen saatiin rasismitutkija Anna Rastaalta. Selitys oli tietenkin taloudellinen taantuma ja pelko siitä, että maahanmuuttajat (eli somalit) vievät suomalaisten työpaikat. Lopuksi haastateltava somali (olisiko ollut Somaliliiton pj. Said Aden) vakuutti kuulijoille, ettei taantuma ole maahanmuuttajien vika, ja että kaikkien on työskenneltävä yhteisen hyvän eteen.
Mitäs siihen sitten sanoisi? Vaikka jätettäisiin huomiotta se kummallisuus, että kaksi vuotta aiemmin alkanut asenteiden jyrkentyminen selitettiin vasta vuotta aiemmin alkaneella taantumalla, ja vaikka sivuutettaisiin ne jyrkästi intuition vastaiset ajatukset, että joku pitäisi maahanmuuttajia syyllisinä Yhdysvaltain pankkijärjestelmän kriisin laukaisemaan taantumaan tai pelkäisi somalien vievän Suomesta työpaikat, kuulija jäi hämmästelemään, miksei tutkija kääntynyt suoraan asianosaisten eli suomalaisten puoleen. "Ovatko maahanmuuttoa koskeneet mielipiteenne muuttuneet? Jos kyllä, mikä tähän on vaikuttanut?"
Oma vakaa arveluni on, että maahanmuuttoon liittyvät asenteet kyllä ovat jyrkentyneet, mutta että niihin ovat vaikuttaneet ennen kaikkea vuodesta 2007 alkaen harjoitettu thorsilainen maahanmuuttopolitiikka, hunajata maksavat partasuiset "sotalapset" Somaliasta sekä kaikkinainen suomalaisten hyväuskoisuuden ja sinisilmäisyyden häikäilemätön hyväksikäyttö. Osaltaan varmasti myös se voimakkaasti kasvanut analyyttinen maahanmuuttokriittinen debatti, jota allekirjoittanutkin on vaatimattomalla panoksellaan ollut virittämässä.
Mutta, kuten sanottua, tutkimusten ensisijainen tavoite on tuottaa sopivaa tietoa. Maahanmuuttoon kohdistuvan kritiikin on oltava älytöntä, jotta rasismitutkija osaisi sen tyrmätä. On varsin helppoa osoittaa, ettei taantuma ole maahanmuuttajien syytä, joten maahanmuuttokriittisyyden on johduttava siitä, että ihmiset luulevat taantuman olevan maahanmuuttajien syytä. Jos kysyy ihmisiltä, voi saada liian vaikean vastauksen. Kun kysyy Rastaalta, saa varmasti oikean vastauksen.
Lopuksi muutama sana Helsingin Sanomien ja toimittaja Katja Kuokkasen tutkivasta journalismista 29.10.2009. Katja kulki burkhaan verhottuna Helsingin kauppakeskuksissa ja raportoi kokemuksista. Etnisen kaupan edustalla Katja kävelee päin mustaa miestä, joka ensin elehtii jotain anteeksipyynnön tapaista mutta kaavun nähdessään melkein kumartaa:
"Näin kunnioittavasti minua ei ole kohdeltu koskaan."
Katja ei näe ongelmaa siinä, että hänen mustalta mieheltä saamansa kunnioitus on selkeästi kaavusta riippuvaa laatua. Entäpä jos suomalaisetkin kunnioittaisivat tai olisivat kunnioittamatta naisia sen mukaan, onko näillä pussi päässä vai ei?
Metrovaunusta löytyy tietysti stereotyyppinen humalainen suomalaismies, joka örveltää jotakin epäkohteliasta. Kadulla tulee vastaan stereotyyppinen somalityttö, joka kertoo, että Suomessa jokainen musliminainen päättää itse, kuinka suuren osan päästään peittää. Tietenkin kaapu on Katjan mielestä kevyt ja lämmin, ja sen takana saa olla rauhassa. "Ei hullumpaa!"
Tällaisia "kokeita" on mediassa tehty ennenkin. Joskus 90-luvulla tuli televisiosta juttu, jossa suomalainen mies maskeerattiin (melko huvittavan näköiseksi) afrikkalaiseksi. Afroperuukkiin kätkettiin kamera, ja mies pantiin kävelemään pitkin Joensuun ja Tampereen katuja. Muutamia vuosia sitten joukko toimittajia naamioitui mustalaisiksi ja tarkkaili reaktioita ravintoloissa.
En täysin ymmärrä, mihin näillä larppausreportaaseilla pyritään. Niissä on aina samat tapahtumat. Aina joku humalainen huutelee jotain suvaitsematonta. Ihmiset joko tuijottavat eli ovat rasisteja tai vaihtoehtoisesti katselevat muualle eli ovat rasisteja. Jotakin varmasti tuli todistetuksi tälläkin kertaa.
Eipä minulla muuta. Toivotan iloista marraskuuta! Loppuun tietysti laajennettu kirjamainos:
Jukka Hankamäki: Sensuurin Suomi (2009), tilattavissa linkistä.
Timo Vihavainen: Länsimaiden tuho (2009).
Jussi Halla-aho: Kirjoituksia uppoavasta Lännestä (2009), tilattavissa linkistä.