17.6.2014

Uskonto uskontojen joukossa

Brittiläinen media on kevään ja kesän aikana kohissut koulujen islamilaisesta solutuksesta. Kouluopetuksen standardeista vastaavan viraston Ofstedin (Office for Standards in Education) tutkimukset paljastivat islamistien ottaneen tai pyrkineen ottamaan haltuunsa maassa toimivia oppilaitoksia. Maaliskuussa julkisuuteen tuli useita kouluja ylläpitävän Park View Educational Trustin puheenjohtajan Tahir Alamin vuonna 2007 Britannian Muslimineuvostolle laatima yksityiskohtainen suunnitelma julkisten, ei-uskonnollisten koulujen islamisoimiseksi. Salahanke tunnetaan nimellä "Trojan Horse". Suunnitelman aitoudesta ei ole yksimielisyyttä, mutta itse ongelman olemassaolosta ja vakavuudesta on.

Kouluissa toimineet opettajat ovat kertoneet, miten heitä on savustettu ulos viroistaan. Äärimuslimien hallitsemat johtokunnat ovat yllyttäneet muslimilasten vanhempia tehtailemaan valituksia mm. seksuaalivalistuksesta sekä tyttöjen ja poikien yhteisistä liikuntatunneista. Opettajia on kohdeltu epätasa-arvoisesti heidän uskontonsa tai sukupuolensa perusteella, ja johtaviin tehtäviin on palkattu perheenjäseniä ilman avointa hakua.

Ofstedin raportin mukaan esimerkiksi birminghamilaisessa Park View Schoolissa lähetettiin rukouskutsuja kovaäänisistä. Luokkahuoneiden seinillä oli arabiankielisiä rukouskehotuksia, mm. yksi, jossa sanottiin: "Ellet rukoile, olet pahempi kuin kafir [ei-muslimi]." Muut kuin muslimioppilaat eivät saaneet opetussuunnitelman edellyttämää uskonnonopetusta lainkaan. Luokkahuoneissa pojat istuivat edessä ja tytöt takana tai luokan reunoilla. "Liiallinen ystävällisyys" sukupuolten välillä johti kurinpidollisiin toimiin. Biologian opetuksesta oli poistettu lisääntymistä käsittelevät osiot, ja evoluutioteorian lyhyesti esitellyt opettaja kertoi oppilailleen, että "me emme usko tähän". Lapsille oli opetettu, että vaimon on toteltava miestään, ja ettei vaimoilla ole oikeutta kieltäytyä seksistä miehensä kanssa.

Koulun tilaisuuksissa Yhdysvaltoja oli kutsuttu "kaiken pahan lähteeksi maailmassa", nimitelty ei-muslimeja halventavilla termeillä ja ylistetty terrori-iskuihin osallistuneita Al-Qaida-aktivisteja. Koulun välineistöjä oli käytetty Osama bin Ladenin DVD-levyjen monistamiseen.

Oldknow Academyssä oppilaille kerrottiin, että valkoiset naiset ovat prostituoituja, ja heitä vaadittiin koulun tilaisuuksissa huutamaan kristinuskonvastaisia iskulauseita. Muslimioppilaat ja -opettajat tekivät kolmen vuoden aikana kolme retkeä Saudi-Arabiaan, jotta lapsilla olisi tilaisuus vierailla Mekassa ja Medinassa. Retkeläiset majoittuivat viiden tähden luksushotelleissa ja polttivat 50 000 puntaa veronmaksajien rahaa. Joulujuhlat peruutettiin ja mm. arpajaiset kiellettiin "epäislamilaisina".

Ja niin edelleen.

Tahir Alamin suunnitelman ja sen toteutuksen paljastuminen aiheuttivat Britanniassa poliittisen myrskyn (josta suomalainen media ei valitettavasti pihahtanutkaan). Pääministeri David Cameron kutsui koolle Extremism Taskforcen (ääriliikkeiden vastainen työryhmä) hätäkokouksen. Suunnitelmissa on lähettää Ofstedin tarkastajia kouluihin ilman ennakkovaroitusta sekä valtion rahoituksen lopettaminen joillekin kouluille.

Kaikki kolme pääpuoluetta ovat suhtautuneet paljastuksiin niiden vaatimalla vakavuudella. Sen sijaan Tahir Alam ja Britannian Muslimineuvosto ovat odotuksenmukaisesti syyttäneet tutkijoita "noitavainosta" ja "islamofobisista motiiveista".

Kutsun reaktiota odotuksenmukaiseksi, koska Britannian muslimineuvosto reagoi aivan samalla tavalla kahdeksan vuotta sitten, kun Lontoon poliisin Directorate of Professional Standardsin tutkimus osoitti, että aasialaistaustaisista, lähinnä pakistanilaisista, poliiseista tehdään kymmenen kertaa enemmän korruptioon ja virka-aseman väärinkäyttöön liittyviä valituksia kuin muista.

Reaktio oli aivan samanlainen myös seitsemän vuotta sitten, kun brittiläisen televisiokanavan undercover-operaatio paljasti, että suuri osa Britannian tärkeimmistä ja maltillisimmiksi uskotuista moskeijoista on itse asiassa ääri-islamististen vihasaarnaajien temmellyskenttiä.

Islamin ympärillä sattuu ja tapahtuu muutenkin, niin islamilaisissa maissa kuin Euroopassa ja Suomessakin. Tuoreen uutisen mukaan islamistit hyökkäsivät juuri kenialaisessa turistikohteessa oleviin hotelleihin ja poliisilaitokseen ja surmasivat 48 ihmistä. Viime syyskuussa islamistit, joiden joukossa oli mm. yksi "suomalainen", tappoivat nairobilaisessa ostoskeskuksessa 67 ihmistä. Kummassakin tapauksessa uhreiksi valikoitiin ei-muslimeja.

Islamistinen Boko Haram, joka on kunnostautunut polttamalla kirkkoja ja teurastamalla siviilejä, kidnappasi huhtikuussa yli 200 koulutyttöä Nigeriassa ja on ilmoittanut aikovansa myydä nämä vaimoiksi.

Toukokuussa Ranskassa asuva jihadisti Mehdi Nemmouche ampui kuoliaaksi kolme ihmistä Brysselin juutalaisen museon lähellä. (Teosta epäiltiin aluksi äärioikeistoa.) Maaliskuussa 2012 Mohammed Merah ampui kuoliaaksi seitsemän ihmistä, joukossa kolme juutalaista lasta, Ranskan Toulousessa. (Teosta epäiltiin aluksi äärioikeistoa.)

Maaliskuussa uutisoitiin, että Irak on (Jemenin, Saudi-Arabian ja Iranin mallin mukaisesti) aikeissa sallia 9-vuotiaiden tyttöjen naittamisen. Islamin tutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan lapsiavioliitot perustuvat islamin lakiin, koraaniin sekä haditheihin. Niinikään maaliskuussa kerrottiin, että Suojelupoliisi pitää ääri-islamismia Suomen suurimpana turvallisuusuhkana. Terrorismiin kytköksissä olevien henkilöiden määrä on noussut huomattavasti.

Huhtikuussa uutisoitiin jyväskyläläisestä maahanmuuttajaperheestä, jossa isä oli pahoinpidellyt huivin käytöstä kieltäytyneen tyttärensä, ajanut tämän kaljuksi ja lopulta uhannut tämän henkeä.

Monella asioihin sen syvällisemmin perehtymättömällä ja uutisia sivusilmällä seuraavalla kansalaisella on varmasti sellainen tunnelma, että a) islam ja muslimit ovat uutisissa lähinnä ikävien asioiden yhteydessä; ja b) kun puhutaan maahanmuuton ja integraation ongelmista, puhutaan yleensä muslimien ongelmista. Uutistapahtumien valossa islam näyttäytyy ahdasmielisenä ja äärimmäisenä uskontona ja sen harjoittajat fanaattisina änkyröinä. Suvaitsevaisuuden puolesta liputtava media ja edistyksellinen poliittinen kerma puolestaan reagoivat tähän tavallisen kansalaisen silmämääräiseen havaintoon toistelemalla kahta mantraa:

a) Millään ikävällä, mitä muslimit islamin nimissä tekevät, ei ole mitään tekemistä muslimien eikä islamin kanssa. Kyseessä ovat aina yksilöiden teot, jotka eivät kerro mistään, ja joissa ei ole sopivaa nähdä mitään trendejä.

b) Islam on sisäisesti yhtä monimuotoinen kuin mikä tahansa muu uskonto. Fundamentalistinen islam on siis verrattavissa esimerkiksi fundamentalistiseen kristinuskoon, ja suuri enemmistö muslimeista on yhtä maltillisia ja mukavia kuin suurin osa kristityistä.

Virallinen totuus a) tuntuu lähtökohtaisesti vähän oudolta. Jos merkittävä osa muslimeista toimii tavalla x tai kannattaa sellaista toimintaa, miten mielekästä on sanoa, että x ei liity muslimeihin? Jos lisäksi suurin osa muslimeista on sitä mieltä, että nimenomaan heidän uskontonsa edellyttää toimintaa x, ei ole kovin järkevää sanoa ulkopuolelta, että x ei liity heidän uskontoonsa. Kukapa muu olisi pätevä määrittelemään uskontoa kuin kyseisen uskonnon harjoittajat?

Viimeksi virallista totuutta a) julisti sanomalehti Keskisuomalainen kolmen päivän takaisessa pääkirjoituksessaan:

Terrorismin uhkaa on helppo käyttää monikulttuurisuuden moittimiseen ja maahanmuuttovastaisuuteen. Tälle ajattelulle ei ole perusteita, sillä uhka muodostuu yksilöistä aivan samoin kuin tavallisessa kotimaisessakin väkivallassa.

Ainakin allekirjoittaneella on myös sellainen vahva tunne, että tätä logiikkaa ei sovelleta mihinkään muuhun kuin islamiin. Kun antijihadistiksi ilmoittautunut Anders Breivik, yksin ja ilman liittolaisia, tappoi heinäkuussa 2011 77 demarinuorta Utöyan saarella Norjassa, asiasta tehtiin hyvin laajoja ja nopeita johtopäätöksiä. Teon katsottiin kertovan jotain oleellista kaikista islamia millään tavalla arvostelleista henkilöistä, mukaanlukien allekirjoittaneesta. En kuullut kenenkään, ainakaan median piirissä, sanovan, että Breivikin teolla ei ole mitään tekemistä kansallismielisyyden tai islamkriittisyyden kanssa.

Pääkirjoituksissa ja kolumneissa nähtiin "äärioikeistolainen vihapuhe", joka tietysti on koodinimi monikultturismin ja huonon maahanmuuton vastustamiselle, syyksi Breivikin tekoon. Eriskummallista on, että sama "äärioikeistolainen vihapuhe" tarjotaan selitykseksi myös muslimien yhteiskunnalliseen syrjäytymiseen ja ei-toivottuun toimintaan. Hyvä kooste heinäkuun 2011 lehtikirjoittelusta löytyy Mediaseuranta-blogista.

Lasten hyväksikäyttöön liittyvistä skandaaleista katolisessa kirkossa tai lestadiolaisessa liikkeessä on puhuttu viime aikoina hyvin paljon ja tietenkin täysin aiheellisesti. Vaikutusvaltaiset tahot mainituissa liikkeissä ovat pyrkineet vaientamaan uhreja ja suojelemaan syyllisiä. Vastaavanlaista keskustelua on kuitenkin käyty paljon vähemmän, kun viiteryhmänä on islam. Islamilaiset lapsiavioliitot eroavat vaikkapa katolisen kirkon piirissä paljastuneista hyväksikäyttötapauksista sikäli, että ne ovat opillisesti sanktioituja eli nimenomaan uskonnollisesti perusteltuja (kts. ylempänä).

Islamofobiasta ja muslimien uskonnollisista tunteista huolestuneet piirit voisivat joskus, aivan omassa rauhassaan, katsoa peiliin ja kysyä itseltään, suvaitsisivatko he yhtä vähin äänin minkään muun uskonnon tai aatteen edustajilta sellaista käyttäytymistä, jota he suvaitsevat islamin nimessä toimivilta muslimeilta, puhumattakaan siitä, että olisivat valmiita aktiivisesti puolustamaan kyseisen uskonnon tai aatteen edustajia näiden toiminnan synnyttämiltä kielteisiltä asenteilta ja demonisoimaan arvostelijoita erilaisiksi foobikoiksi.

Mantra b) on jo observationaalisesti epäuskottava. Jos islamilainen fundamentalismi olisi laadullisesti tai määrällisesti verrattavissa kristilliseen fundamentalismiin (tai edes ideologiseen fundamentalismiin kuten äärioikeistolaisuuteen), näkisimme tilastollisella vääjäämättömyydellä myös kristinuskon (tai valkoisen ylivallan) nimissä räjäyteltyjä junia ja busseja tai kuolemaantuomittuja uskonluopioita tai murhattuja taiteilijoita tai vainottuja pilapiirtäjiä. Näkisimme myös kulkueita, joissa kristityt vaatisivat Jeesuksen pilkkaajien mestaamista.

Kuitenkaan emme näe. Emme myöskään juuri kuule kristityistä, joita loukkaisivat muslimien juhlat tai islamilaiset symbolit tai osallistuminen samoille uintivuoroille muslimien kanssa. Onko islamilainen fundamentalismi siis todella "ihan sama juttu" kuin kristillinen (tai johonkin ei-uskonnolliseen ideologiaan liittyvä) fundamentalismi?

Berliiniläinen tutkimuslaitos WZB (Wissenschaftszentrum Berlin für Sozialforschung) julkaisi viime vuoden joulukuussa professori Ruud Koopmansin tutkimuksen Fundamentalism and out-group hostility - Muslim immigrants and Christian natives in Western Europe, jonka englanninkielinen tiivistelmä löytyy täältä. Selostan tässä lyhyesti tutkimuksen lähtökohdat ja keskeiset havainnot.

Protestanttikristillistä fundamentalismia koskevat tutkimukset Yhdysvalloissa ovat osoittaneet, että fundamentalismiin liittyy vahvasti ja systemaattisesti ennakkoluuloisuus rodullisia ja uskonnollisia "ulkoryhmiä" (out-groups) sekä "poikkeavia" kuten homoseksuaaleja kohtaan. Länsimaissa asuvien muslimien fundamentalismin astetta on tutkittu paljon vähemmän. Tiedetään, että he määrittelevät itsensä uskonnolliseksi, samaistuvat uskontoonsa ja osallistuvat uskonnon harjoittamiseen useammin kuin kantaväestö, mutta uskonnollisuus itsessään ei kerro kovin paljon fundamentalismista.

WZB rahoitti kuudessa maassa (Saksa, Ranska, Hollanti, Belgia, Ruotsi, Itävalta) vuonna 2008 toteutetun kyselyn, johon osallistui yhteensä 9000 vastaajaa. Muslimivastaajat olivat turkkilais- ja marokkolaistaustaisia.

Fundamentalismi määriteltiin ajattelutavaksi, joka sisältää seuraavat käsitykset:

1) Uskovaisten pitäisi palata menneisyydessä säädettyihin ikuisiin ja muuttumattomiin lakeihin.
2) Näille laeille on vain yksi oikea tulkinta, ja se sitoo kaikkia uskovaisia.
3) Uskonnolliset lait menevät maallisten lakien edelle.

70% kantaväestöä edustavista vastaajista määritteli itsensä kristityiksi ja 96% turkkilais- ja marokkolaistaustaisista muslimeiksi. Seuraavat väittämät esitettiin niille, jotka määrittelivät itsensä joko kristityiksi tai muslimeiksi:

"Kristittyjen/muslimien pitäisi palata kristinuskon/islamin juurille."

"Raamatulle/Koraanille on vain yksi tulkinta, ja jokaisen kristityn/muslimin tulisi pitäytyä siinä."

"Raamatun/Koraanin säännöt ovat minulle tärkeämpiä kuin asuinmaan lait."

Muslimit

Lähes 60% katsoo, että muslimien tulisi palata islamin juurille. 75% katsoo, että Koraanille on vain yksi tulkinta, jossa kaikkien tulisi pitäytyä. 65% katsoo, että uskonnolliset määräykset ovat tärkeämpiä kuin asuinmaan lait. 44% vastaajista yhtyy kaikkiin kolmeen väitteeseen.

Vaikka fundamentalismin usein ajatellaan nousevan yhteiskunnan harjoittamasta syrjinnästä, muslimien fundamentalismi on pienintä Saksassa, jossa muslimeilla on vähemmän uskontoon liittyviä oikeuksia kuin muissa tutkituissa maissa.

Kristityt

Kristityistä 13-21% vastaa myöntävästi johonkin edellä esitetyistä väittämistä ja vain 4% kaikkiin niistä. Pienissä lahkoissa kuten Jehovan todistajissa systemaattisia fundamentalisteja on enemmän (n. 12%).

Muslimien ja natiivikristittyjen demografinen ja sosioekonominen profiili eroavat voimakkaasti. Regressioanalyysit, joissa on otettu huomioon koulutus, asema työmarkkinoilla, ikä, sukupuoli ja siviilisääty, kuitenkin osoittavat, että vaikka nämä muuttujat selittävät vaihtelua kummankin ryhmän (kristityt ja muslimit) sisällä, ne eivät lainkaan selitä tai vähennä eroja ryhmien välillä. Toisin sanoen matalasti koulutetuissa kristityissä on enemmän fundamentalisteja kuin korkeasti koulutetuissa kristityissä, mutta sekä matalasti että korkeasti koulutetuissa kristityissä on fundamentalisteja paljon vähemmän kuin koulutustasoltaan vastaavissa muslimeissa.

Lisäksi kristillinen fundamentalismi on paljon tavallisempaa vanhojen kuin nuorten vastaajien keskuudessa, kun taas islamilainen fundamentalismi on yhtä yleistä kaikissa ikäryhmissä.

Vastaajille esitettiin seuraavat väittämät:

"En halua homoseksuaaleja ystäväksi."

"Juutalaisiin ei voi luottaa."

"Muslimit haluavat tuhota länsimaisen kulttuurin." [natiiveille]

"Länsimaat haluavat tuhota islamin." [muslimeille]

Kristityt

Kristityistä 13% ei halua homoseksuaaleja ystäväksi; 9% on sitä mieltä, että juutalaisiin ei voi luottaa; 23% on sitä mieltä, että muslimit haluavat tuhota länsimaisen kulttuurin; 1,6% yhtyy kaikkiin kolmeen väitteeseen.

Muslimit

Muslimeista 60% ei halua homoseksuaaleja ystäväksi; 45% on sitä mieltä, että juutalaisiin ei voi luottaa; 54% on sitä mieltä, että länsimaat haluavat tuhota islamin; 26% vastaajista yhtyy kaikkiin kolmeen väitteeseen.

Koopmans toteaa, että muslimien länsimaita kohtaan tuntemalle vainoharhalle ei ole omaa nimitystä (vrt. "islamofobia") ja lanseeraa käsitteen "oksidentofobia". Esimerkiksi Pew-tutkimuslaitoksen vuonna 2006 tekemän (ja Koopmansin tutkimuksessa siteeratun) kyselyn mukaan n. puolet Ranskan, Saksan ja Britannian muslimeista uskoo, että WTC-iskut olivat länsimaiden tai juutalaisten juoni. Eurooppalaisessa kantaväestössä vihamielisyys ulkopuolisia kohtaan on tavallisempaa vanhempien vastaajien keskuudessa, mutta muslimien keskuudessa vihamielisyys on yhtä yleistä kaikissa ikäryhmissä. Regressioanalyysi osoittaa jälleen, että vaikka sosioekonominen asema, koulutus jne. selittävät vaihtelua ryhmien sisällä, näiden muuttujien eliminoiminen ei vähennä eroa ryhmien välillä.

Uskonnollinen fundamentalismi korreloi voimakkaasti ulkopuolisia kohtaan tunnetun vihamielisyyden kanssa. Se selittää ja ennustaa fobioita, vaihtelua ryhmien sisällä ja myös eroja ryhmien välillä.

Tutkimustulokset osoittavat selvästi, että, toisin kuin monesti väitetään, islamilainen fundamentalismi ei ole marginaalinen ilmiö Euroopassa, ja että se eroaa yleisyydeltään selvästi kristillisestä fundamentalismista. Lähes puolet muslimeista on fundamentalisteja, kun taas natiivikristittyjen keskuudessa sellaisia on vain n. yksi 25:stä.

Fundamentalismi ei ole harmitonta uskonnollisuutta, sillä se liittyy voimakkaasti vihamielisyyteen ja ennakkoluuloihin, jotka puolestaan ehkäisevät tehokkaasti muslimien integroitumista ja johtavat erilaiseen vähemmän toivottavaan käyttäytymiseen.

Mistään ei tämän päivän Euroopassa ja Suomessa puhuta yhtä paljon kuin suvaitsemattomuudesta uskonnollista, kulttuurillista ja seksuaalista erilaisuutta kohtaan. Tosiasioiden valossa näyttää siltä, että suvaitsevaisuuspropaganda suunnataan pääosin väärään osoitteeseen. Keskustelu on takertunut siihen pakkomielteiseen ajatukseen, että tällainen suvaitsemattomuus olisi leimallisesti enemmistön, siis eurooppalaisen kantaväestön, ominaisuus. Kuitenkin kristillis-sekulaari enemmistö näyttää suvaitsevan toiseutta huomattavasti paremmin kuin islamilainen vähemmistö.

Suomalainen media uutisoi laajasti siitä, että perussuomalaisten uusi europarlamenttiryhmä ECR valitsi puheenjohtajakseen brittikonservatiivien Syed Kamallin, joka on muslimi. Siinä, missä media pyrki ennen ryhmävalintaa (huonolla menestyksellä) mustamaalaamaan minua ja perussuomalaisia ECR:lle, se pyrkii nyt Kamallin muslimiutta hehkuttamalla mustamaalaamaan ECR:ää perussuomalaisten äänestäjäkunnalle ja luomaan mielikuvaa takinkäännöstä tai maahanmuuttokriittisen agendan hautaamisesta.

Tapasin Kamallin kahden kesken ennen perussuomalaisten hyväksymistä ryhmään. Kamall antoi itsestään hyvin miellyttävän, suoran ja ennen kaikkea älykkään vaikutelman. Kävimme läpi englanninnoksen kirjoituksesta "Muutama täky Illmanin Mikalle", ja saavutimme yhteisymmärryksen siitä, että kirjoituksessa arvosteltiin kaksoisstandardeja eikä muslimeja. Totesin myös, kuten asia on, että islam ei kiinnosta minua uskontona vaan ainoastaan siltä osin kuin siitä tehdään yhteiskunnallinen ongelma eli minun ongelmani.

Uskonto lakkaa olemasta yksityisasia siinä vaiheessa, kun se siirtyy yksityisestä tilasta julkiseen tilaan ja aiheuttaa seurauksia tai asettaa vaatimuksia muille kuin kyseisen uskonnon vapaaehtoisille harjoittajille. Edellä sanottu on ymmärrettävä laajasti: jos esimerkiksi ahdasmieliset fanaatikot ottavat kouluja haltuunsa ja iskostavat lapsiin ahdasmielistä fanatismia, sillä on heijastevaikutuksia koko yhteiskuntaan, ei ainoastaan kyseisiin lapsiin ja heistä kasvaviin aikuisiin. Sama koskee tietenkin moskeijoita ja koteja, joissa lapset varttuvat.

Eilisen Kalevan mukaan Kamallin valinta on ...

... tervetullut merkki avarakatseisuudesta, josta perussuomalaisia ei ole päässyt sisäpolitiikassa liikaa kiittämään.

On harmillista, että pääkirjoitustoimittaja kykenee näkemään Kamallin ainoastaan uskontoaan edustavana mannekiinina. Se, että hän olisi menestynyt politiikassa omilla ansioillaan ja uskonnostaan tai ihonväristään riippumatta, tuskin tulee pääkirjoitustoimittajalle edes mieleen. En minä ainakaan äänestänyt Kamallia siksi, että hän on muslimi, vaan siksi, että saatavillani olleen tiedon mukaan hän oli kahdesta puheenjohtajaehdokkaasta parempi.

Sosiaalisessa mediassa jotkut ovat viimeisen viikon aikana älähtäneet, ettei perussuomalaisten pitäisi istua ryhmässä, jota johtaa muslimi. Mielestäni sellainen ajatus, että perussuomalaiset eroaisivat protestiksi puheenjohtajan uskonnolliselle vakaumukselle ryhmästä, johon ovat juuri liittyneet, on suoraan sanottuna aika typerä. ECR, mukaanlukien puheenjohtajansa, vastustaa turvapaikka- ja sosiaaliturvajärjestelmien hyväksikäyttöä ja yhteistä turvapaikkapolitiikkaa sekä kannattaa sananvapautta. Minut on valittu europarlamenttiin edistämään näitä tavoitteita eikä osoittamaan mieltäni yksittäisiä ihmisiä vastaan.


Takaisin