14.9.2009

Tuomiosta ja reaktioista

Kuten tunnettua, Helsingin käräjäoikeus (tuomari Jussi Sippolaan henkilöityneenä) antoi 8.9. tuomionsa kirjoituksiani koskevista syytteistä. Koska oikeusjutun sisällöstä edelleen ja sitkeästi liikkuu jos jonkinlaisia virheellisiä käsityksiä, kertaan lyhyesti perusasiat. Olin syytteessä...

a) ..."kiihottamisesta kansanryhmää vastaan", koska kirjoituksessani Muutama täky Illmanin Mikalle oli seuraava kohta:

"Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre."

b) ..."uskonrauhan rikkomisesta", koska samaisessa kirjoituksessa oli seuraava kohta:

"Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto."

Oikeus hylkäsi syytteen a) kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja tuomitsi minut kohdasta b) eli uskonrauhan rikkomisesta. Rangaistukseksi sain 30 päiväsakkoa, yhteensä 330 euroa. Kiitokset lukijalle, joka vastoin julkisesti esittämiäni kehotuksia ehti jo toimittaa minulle sanotun summan. Pyydän painokkaasti, että muut eivät tee samaa. Sakko lankeaa maksettavaksi vasta, kun/jos tuomio saa lainvoiman hovioikeuskäsittelyssä.

Monet ovat ottaneet tuomion kovin raskaasti. Ihokkaiden repimiseen ei kuitenkaan ole aihetta, ainakaan minun vuokseni. Koska koko oikeusprosessi oli poliittinen (syytteen nostamisen osalta) tai vähintään väkevästi politisoitunut (käräjäoikeuskäsittelyn osalta), oli selvää, että minut tuomitaan jostakin. Oleellista on se, että tuomari säilytti mahdottomassa tilanteessa integriteettinsä hylkäämällä syytteistä rankemman ja falskimman, eikä häpäissyt edustamaansa instituutiota, toisin kuin oikeusministeri Tuija Braxin (Vihreät Naiset ry) juoksupoika, apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske.

Vaikka tuomio on edelleen puoliksi väärä, se ei ole täysin härski. Minä olen sitä mieltä, että erään uskontokunnan pyhä profeetta oli tekojensa valossa pedofiili, ja että sama uskontokunta on sanotun profeetan elämäntavan pyhittäessään ja kaikkien hurskaiden uskovien esikuvaksi korottaessaan pedofilian pyhittävä uskonto. Olen myös sitä mieltä, että tällaiset epämiellyttävät tosiasiat pitää saada sanoa ääneen. Oikeus oli toista mieltä, eikä sekään kanta ole varsinaisessa ristiriidassa erittäin epämääräisen ja keskiaikaisen jumalanpilkkapykälän ("uskonrauhan rikkominen") kanssa.

Härskiä olisi ollut tuomita minut kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, koska tuomio olisi perustunut joko tuomarin tyhmyyteen tai tahalliseen väärinymmärtämiseen, joista kumpikaan ei oikein istu oikeusvaltiossa toimivan tuomarin rooliin.

Olin vuosia sitten syytettynä kunnianloukkauksesta. Syyte kaatui sekä käräjillä että hovissa, mutta vapauttavan tuomion perustelut olivat niin pielessä, että harkitsin vakavissani valittamista. Nyt kaatuneen kiihottamissyytteen osalta tällaista epämiellyttävää tuntemusta ei jäänyt. Tuomarin lausunto voisi olla lähtöisin omasta kynästäni ja tekee kunniaa YK:n kansainväliselle lukutaidon päivälle, jona tuomio sattuman oikusta luettiin. Olen lihavoinut muutamia kohtia:

Halla-ahon väitteen sisältö on tekstin kokonaisuudesta irrotettuna tyypillinen niin sanottu vihapuhe. Pelkästään kysymyksessä olevan lauseen lukemalla voisi päätellä, että Halla-ahon tarkoituksena olisi ollut yleistämällä halventaa ja solvata lukijoille somalialaista alkuperää olevia maahanmuuttajia. Asiaa ainoastaan tällä tavalla tarkasteltaessa olisi tultava siihen tulokseen, että Halla-ahon menettely täyttäisi kiihottamisen kansanryhmää vastaan tunnusmerkistön.

Kysymyksessä olevan lausuman perusteluista on kuitenkin todettavissa, että Halla-ahon tosiasiallisena tarkoituksena on tämän väitteensä osalta ollut arvostella viranomaisten menettelyä siltä osin kuin nämä eivät olleet puuttuneet sanomalehti Kalevan pääkirjoitukseen, jossa oli arveltu päissään tappamisen olevan suomalaisten kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre.

Syytteessä tarkoitetulla väitteellä Halla-aho on selvästi pyrkinyt osoittamaan olevan mahdollista, että maahanmuuttajat saattavat nauttia parempaa suojaa viranomaisten taholta kuin alkuperäisväestö. Halla-aho on väitteensä perusteluissa lisäksi nimenomaisesti ilmoittanut, ettei hänen tarkoituksenaan ole yleistää väitettään koskemaan kaikkia somaleita, hän on esittänyt väitteensä perusteeksi tilastotietoja ja hän on korostanut, ettei käsittele väitettään faktana. Kirjoituksesta ilmenee, että Halla-ahon väite on toteutettu satiirin keinoin viittaamalla sekä sanomalehden pääkirjoitukseen että siitä kantelun johdosta lausuneen Julkisen sanan neuvoston päätökseen. Väitettä ei ole esitetty totuutena, eikä kirjoitusta voi siten myöskään tulkita. Käräjäoikeuden johtopäätös on, ettei Halla-ahon tarkoituksena ole ollut panetella tai solvata somalialaisia vaan mainittu ihmisryhmä on valikoitunut hänen viranomaistoimintaan kohdistamansa kritiikin välineeksi lähinnä sattumaan verrattavista syistä.

Ei se tuon vaikempaa ollut ymmärtää, arvoisat Vihreät, Ylen ja Helsingin Sanomien toimittajat ynnä muut. Onko tämä tilanne nyt tulkittava siten, että tuomari Sippola on mielestänne natsituomari, vaiko niin, että te olette joko melko tyhmiä tai vaihtoehtoisesti täydellisen selkärangattomia ihmisiä, jotka kannattavat vääristelyyn perustuvia tuomioita poliittisen tarkoituksenmukaisuuden nimissä?

Syyttäjä Kalske loihe vinkumaan, että rikoslain pykälä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ei edellytä loukkaamistarkoitusta:

"Jos lausumat ovat sinänsä loukkaavia ja niitä julkisuuteen levitetään, niin tunnusmerkistö täyttyy."

Teknisesti Kalske on tietysti oikeassa, mutta käytännössä loukkaamistarkoitusta on pakko edellyttää, vaikkei sitä lakitekstissä mainitakaan. Jos Kalskeen logiikka vietäisiin loppuun asti, rikokseen olisivat syyllistyneet myös kaikki tiedotusvälineet, jotka ovat "levittäneet julkisuuteen" kirjoituksestani poimittua, "sinänsä loukkaavaa" väitettä. Minkä hyvänsä rasistisen väitteen käsittely ja analyysi muuttuisi mahdottomaksi, jos väitteen painaminen tai muu julkaisu olisi kategorisesti kiellettyä.

Itse asiassa Kalskeen logiikalla Kalske itse syyllistyy kiihottamiseen kansanryhmää vastaan saattamalla linkitetyssä haastattelussa julkisuuteen mainitun, "sinänsä loukkaavan" somaliväitteen.

Edelleen Kalske pelkää, että jos vapauttava tuomio saa lainvoiman, jatkossa on mahdollista esittää millaisia väitteitä hyvänsä, kunhan muistaa mainita, ettei niitä ole esitetty loukkaamistarkoituksessa. Kalske ei nyt ymmärrä, että juuri asioiden tapauskohtaista harkintaa varten oikeudessa on aivoilla varustetut tuomarit. Tosiasiallisesti Kalske sanoo, että maahanmuuttajien käyttö osana satiirista diskurssia pitää kieltää kokonaan, koska on mahdollista, että joissakin tapauksissa satiiri ei välttämättä ole aitoa. Että on syytä varmuuden vuoksi tuomita myös syyttömät, jotta yksikään syyllinen ei jäisi tuomitsematta.

Uskonrauhan rikkomisesta langetetun tuomion perustelut ovat hieman ihmeelliset. Siteeraan joitakin kohtia:

Halla-ahon tarkoituksellisesti toistama pedofilia-termi omaa poikkeuksellisen voimakkaan kielteisen arvolatauksen. Jo Halla-ahon valitsema sanamuoto on näin ollen omiaan halventamaan hänen kirjoituksensa kohteen arvoa toisen ihmisen silmissä.

Sanoisin, että poikkeuksellisen voimakas kielteinen arvolataus sisältyy käsitteen "pedofilia" tarkoitteeseen, ei sanaan itseensä. Vai keksiikö joku sellaisen lasten seksuaalista hyväksikäyttöä tarkoittavan sanan, johon ei sisälly kielteistä arvolatausta?

Myönnän, että pyrin halventamaan jopa profeetaksi korotetun pedofiilin arvoa toisen ihmisen silmissä. Mielestäni jopa profeetaksi korotetun pedofiilin arvo on vähintään kyseenalainen.

Yleisesti ottaen on selvää, että erilaisten uskonnollisten käsitteiden totuusarvosta ei voida käydä keskustelua samalla tasolla kuin millä keskustellaan esimerkiksi luonnontieteisiin liittyvistä kysymyksistä. Jälkimmäiset voidaan todistaa oikeiksi, kun sen sijaan objektiivisesti arvioiden jo minkä tahansa uskonnon olemukseen kuuluu, että sen käsitteisiin liittyvä totuus on suhteellista. Logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ole todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa.

Mitä tähän nyt sitten voi sanoa? Olisi mielenkiintoista tietää, mistä lähtökohdista uskontoa tai sen instituutioita saa arvostella, jos logiikka ja "niin sanotut" järkiperusteet kielletään tai niiden merkitys kiistetään. Tunnepohjaltako uskontoja saa arvostella?

Halla-ahon perustelut väitteilleen ovat siten tosiasiassa näennäiset siitä huolimatta, että ne näyttävät loogisilta.

Tarkoittaakohan tämä nyt sitä, että väitteeni eivät oikeasti ole loogisia, vai sitä, että logiikalla ei asian juridista puolta arvioitaessa ole mitään merkitystä? Mikäli ensinmainittu, oikeuden olisi mielestäni pitänyt perustella, mikä esittämissäni loogisissa päättelyketjuissa meni vikaan. Sekö, että lapseen sekaantuva henkilö on mielestäni pedofiili? Vai se, että uskonto, joka pyhittää pedofiilin kaikki teot ja pitää niitä jäljittelyn arvoisina, tulee siinä samalla pyhittäneeksi myös pedofiilin pedofiiliset teot? Kyseessä on puhdas deduktiivinen päättely, joka - kuten tunnettua - ei koskaan mene pieleen, jos premissit ovat tosia.

Halla-ahon lausuma on ollut omiaan ruokkimaan uskonnollista suvaitsemattomuutta.

Tässä lauseessa olisi jotain järkeä, jos olisin esimerkiksi lähteitä vääristelemällä väittänyt islamia ihmissyönnin pyhittäväksi kannibaaliuskonnoksi. Se, mitä väitin, on kuitenkin sopusoinnussa islamin omien opetusten kanssa, mistä seuraa, että uskonnollista suvaitsemattomuutta on omiaan ruokkimaan islam itse, ei se, että minä sanon ääneen sen, mitä islam itsestään kertoo.

Rikosseuraamuksista mainittakoon, että minua vaaditaan poistamaan kirjoituksesta "Muutama täky Illmanin Mikalle" paitsi Muhammadia ja islamia koskeva väite myös sen perustelut, ts. viittaukset islamin traditioon ja koraaniin. Juridisesti tämä on mielenkiintoista siksi, että perusteluosiota ei mainittu syytteessä ja tuomari näin ollen tuomitsi "enemmän" kuin mitä syyttäjä vaati. Asiallisesti tämä on mielenkiintoista siksi, että oikeus kriminalisoi paitsi tosiasioista tehtävät johtopäätökset myös ne tosiasiat, joihin johtopäätökset perustuvat.

Tämän enempää en kommentoi itse tuomiota. Sen sijaan totean, että oikeuden antama ratkaisu oli oikeusjutun poliittisuus huomioiden omalta kannaltani paras mahdollinen ja yhteiskunnallisen keskustelun kannalta suorastaan erinomainen. Ken ei usko minua, todetkoon asian vaikka Kansan Uutisista:

"Jussi Halla-ahon oikeudenkäynnin tulos ei olisi voinut olla huonompi."

Miksi oikeuden ratkaisu oli niin hyvä?

1) Poliisi ja syyttäjä kävivät läpi koko blogituotantoni vuodesta 2003 maaliskuuhun 2009. Ainoa kiihotussyytteen väärti elementti koko tekstipaljoudessa oli yksi somaleja koskenut lause. Tämänkin syytteen kaaduttua oikeusjärjestelmä on täten todennut, että tuotannossani ei ole kiihottamista kansanryhmää vastaan. Joka jatkossa muuta väittää, väittää perättömästi minun syyllistyneen rikokseen ja syyllistyy näin tehdessään rikokseen nimeltä "kunnianloukkaus".

2) Oikeusprosessin koko pihvi oli syyte kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Uskonrauhan rikkominen oli pelkkä mauste, jonka toivottiin hilaavan rangaistusta ylöspäin, mutta joka olisi (hieman kiusallisena) hautautunut "rasismirikoksen" alle.

3) Nyt suvaitsevaistolle jäi käteen tuomio uskonrauhan rikkomisesta. Jumalanpilkkatuomio ylipäänsä, ja todenmukaisten väitteiden esittämisestä langetettu jumalanpilkkatuomio erikseen, ei ole asia, jolla "liberaaliksi" ja "sekulaariksi" itsensä mielellään identifioiva intelligentsija kiusaantumatta kehtaisi ilkamoida. Henkilökohtaisesti pidän tällaista tuomiota lähinnä kunniamerkkinä.

4) Kuten Tuomas Enbuske keskusteluohjelmassaan totesi, moni ihminen on tämän oikeusprosessin ansiosta saanut ensimmäisen kerran tietää islamin ja lapsiavioliittojen suhteesta. Ironista on, että ilman Kalskeen syytettä, jolla (nimellisesti) pyrittiin tukahduttamaan kysymyksen käsittely julkisuudessa, aihe ei olisi koskaan saanut tällaista julkisuutta. Tässä suhteessa järjestelmä, vanhaa sanontaa käyttäen, kusi nilkoilleen niin maan perusteellisesti.

Kohtaan 3) liittyen on ollut mielenkiintoista seurata erilaisten tahojen reaktioita tuomioon. Huomionarvoista on, että (nähdäkseni) ainoa tuomiosta julkisuudessa riemuinnut taho on ollut Vihreät Naiset ry puheenjohtajansa, kansanedustaja Heli Järvisen hahmossa:

"Olemme hirveän tyytyväisiä, että oikeudessa on nyt määritelty ne rajat, joiden puitteissa ihmiset voivat kirjoittaa."

Öö... Mitkä ne rajat nyt sitten tämän tuomion perusteella ovat? Että uskonnosta keskusteltaessa logiikka ja niin sanotut järkiperusteet ovat merkityksettömiä? Ehkä ne ovat Järvisen ja Vihreät Naiset ry:n mielestä merkityksettömiä myös muissa kysymyksissä. Vai että pedofiliaa ei saa kutsua pedofiliaksi, jos se sattuu nauttimaan uskonnon X suojelua? Hirveän tyytyväisten Vihreiden Naisten hallitus löytyy täältä. Jumalanpilkkaa vastaan myös eduskuntavaaleissa 2011!

Jumalanpilkkatuomio on sen verran nolo asia liberaalille suvaitsevaistolle, että tuomiota on kauhisteltu niissäkin piireissä, joissa en nauti varauksetonta kannatusta. Vrt. muutama kirjoitus Vihreästä Langasta, Laura Koljonen Suomen Kuvalehdestä ja monet muut. Retorinen kysymys kuuluu, miksi kantaa otetaan vasta nyt. Miksi kantaa otetaan järjettömään tuomioon, kun sitä ei otettu yhtä järjettömään syytteeseen? Oikea vastaus tähän retoriseen kysymykseen löytyy ylempää kohdasta 2).

Erityisen hupaisaa on, että Suomen Kuvalehden Koljonen tuuraa blogin varsinaista isäntää Jari Lindholmia, Julkisen Sanan Neuvoston entistä varapuheenjohtajaa. JSN hylkäsi viime vuoden joulukuussa kantelun, jonka tein Ylen A-Talk-lähetyksestä "Muukalaispelolla vaalivoittoon" 29.10.2008. Lähetyksessä reviteltiin somalien geneettisiä erityispiirteitä koskevaa lausettani samalla tavoin asiayhteydestään irrotettuna kuin Kalskeen syytteessäkin, ja kanteluni oli sisällöltään samankaltainen kuin käräjäoikeuden nyt oikeaksi tunnustama puolustuspuheenvuoroni. Julkisen Sanan Neuvosto perusteli kantelun hylkäämistä mm. näin:

"Vaikka kantelija sanoo, että siteerattu lause oli parodia ja mukaelma lehtijutusta, hän Yleisradion vastauksen mukaan pyrkii todistamaan blogikirjoituksessaan aukottomasti asia-argumenteilla, että väite ei ole sopimaton. Kyseessä on pikemminkin taktinen kielipeli, jossa kantelija ripustaa tekstinsä sellaiseen kehykseen, johon vedoten voi väittää puhuvansa vain 'teoreettisesti' tai 'parodisesti' - kyseessä on jonkinlainen 'vitsi, vitsi' -argumentti."

Vuosi sitten Jari ja kumppanit olivat samaa mieltä kuin syyttäjä Kalske. Nyt Jarin blogissa todetaan, että...

"...Halla-ahon juttu on kuin oppikirjasta kohdasta 'näin irrotat asiayhteydestä'. [...] Halla-ahon blogikirjoituksesta lähtenyt oikeuskeissi on naurettava ja veronmaksajana tekisi mieli kysyä, että eikö ole parempaa tekemistä siellä oikeuslaitoksessa."

Toivottavasti Koljonen ymmärtää, että tämä naurettava oikeuskeissi on mitä suurimmassa määrin median peräänantamattoman työn hedelmä.

Korjaus: Kuten minulle huomautettiin, Jari Lindholm jätti tehtävänsä JSN:ssä ennen kanteluani. Tältä osin edellä oleva vinoilu jätettäköön huomiotta.

Kritiikin keskellä on syytä todeta, että jotkut uskalsivat ottaa kantaa jo järjettömään syytteeseen. Nostan hattua Effi (Electronic Frontier Finland) ry:lle (maaliskuu, syyskuu) sekä Vapaa-ajattelijain Liitto ry:lle ja Jussi K. Niemelälle (maaliskuu, syyskuu 1 ja 2). Se, että kärsin yleisesti tunnetusta henkilökemiallisesta yhteensopimattomuudesta Niemelän kanssa ei millään tavoin vähennä sitä arvostusta, jota hänen selkärankaisuutensa ja kykynsä asettaa kokonaisuus ja yleiset periaatteet oman poliittisen agendan ja vahingonilon yläpuolelle minussa herättää.

Vastaavasti pohjanoteerauksena voitaneen pitää "sananvapausjärjestö" Suomen PENiä ja erityisesti sen varapuheenjohtajaa, kirjailija Jarkko Tonttia. Jarkkohan on se mies, jonka mielestä kaikkea pitää voida sanoa ja jumalanpilkkapykälät ovat arkaaisia jäänteitä, ja joka Voltairen hengessä puolustaa kuolemaansa asti kanssaan eri mieltä olevien oikeutta ilmaista mielipiteensä.

Näitä periaatteita Jarkko siis kannattaa aina siihen asti, kunnes joku on hänen kanssaan eri mieltä. Tontti Uudessa Suomessa 25.8.2009:

"Sananvapausjärjestö Suomen Penin mukaan ihmisoikeuksien ja sananvapauden nimissä ei voi blogiinsa kirjoittaa ihan mitä tahansa. [...] Niin tärkeä ihmisoikeus kuin sanavapaus onkin, täytyy harkita ja punnita kommentteja."

Huomaakohan Jarkko tapauksesta viisastuneena olevansa liian pieni mies niihin saappaisiin, joihin hän on sonnustautunut? Menoa kommentoi osuvasti PENin entinen varapuheenjohtaja Rita Dahl Anja Snellmanin blogissa:

"PENin edellisenä varapuheenjohtajana ja aktiivina voin vain olla huolissani mielipiteistä, joita nykyinen “johto” esittää. Kaksoisstandardi tuntuu vallitsevan sielläkin: absoluuttinen sananvapaus on vain itselle tarkoitettu. Ei syytettyä ennenkään ole voitu tuomita ennen oikeudenkäyntiä, kyllähän “oikeusoppineen” sellainen pitäisi vähintään tietää."

Helsingin Sanomat on hieman maneerinomaisesti herännyt sananvapausongelmiin, esimerkkinä Perttu Häkkisen kirjoitus "Sana vapaudesta" 11.9.2009. Hesarissa tietysti ymmärretään, että kun aikaa kuluu ja asioihin saadaan perspektiiviä, viimeisen vuoden aikana nähty noitavaino ja näytösoikeudenkäynti eivät tule näyttämään kovin kunniakkailta. Ne tulevat näyttämään suunnilleen samalta kuin sodanlietsojien ja rauhanvihollisten vainoaminen iloisella 70-luvulla. Siksi on hyvä vähän pohjustaa omia asemia. Voidaan sitten sanoa, että kyllä me oltiin sananvapauden puolella.

Hesarilaiseen sananvapauden puolustamiseen kuitenkin kuuluu, että kaikinpuolista syyllisyyttäni ei kyseenalaisteta, vaan korostetaan, että sananvapauttani puolustetaan syyllisyydestäni huolimatta. "Harkitsemattomat möläytykset", homojen päähänampuminen (tuttavallisesti "homocausti") ja muut pakolliset löytyvät Pertunkin jutusta. Erityisen närkästynyt Perttu on "petikumppanikseni" ryhtyneelle filosofi ja homoaktivisti Jukka Hankamäelle, joka on useissa yhteyksissä (ja alusta lähtien) ottanut mediakäsittelyyni ja oikeusprosessiini kantaa.

Kuten Hankamäki vastineessaan huomioi, suvaitsevaistolla itsellään on tapana suhtautua suojatteihinsa (eli erilaisiin vähemmistöihin) kuin vihoviimeiseen pohjasakkaan. Suvaitsemalla heitä suvaitsevaisto saa kosmokselta pisteitä ja sädekehää. Suvaittavien itsensä on muistettava alati tuntea kiitollisuutta siitä, että heitä suvaitaan. Kun suvaittava sitten röyhkeydessään kehtaa olla jostakin eri mieltä kuin hänen jalo suvaitsijansa, viimeksimainitulta menevät konseptit sekaisin. Lukija voi sielunsa silmin nähdä, miten primitiivitiuskaisu "Ole homo hiljaa!" hiipii Pertun kielenkärjelle ja vain vaivoin pysyy siinä.

Perttu syyttää Hankamäkeä mm. valikoivasta suvaitsevaisuudesta, siitä, että Hankamäki ei suvaitse homovastaisena pitämäänsä islamia. Ajatus valikoimattomasta suvaitsevaisuudesta on melko huvittava. Suvaitseeko Perttu itse muka ongelmitta esimerkiksi fasismin, natsismin, stalinismin, polpotismin ja juche-aatteen? Vai syyllistyykö hänkin kenties valikoivaan suvaitsevaisuuteen. Hankamäki esittää kirjoituksessaan niin hyvän kiteytyksen sananvapautta ja sen käyttöä koskevista erimielisyyksistä ja väärinkäsityksistä, että se ansaitsee tulla siteeratuksi tässäkin:

"[...] Perttu sekoittaa sananvapauden käytön sen tuloksiin. Hän ajattelee, että kun sananvapauden käyttö tuottaa tuloksia, joista yksiä pidetään huonompina kuin toisia, kyse on ”valikoivasta sananvapaudesta” ja että sananvapauden käyttäjät sitä kautta muka vastustavat sananvapautta. Näin tehdessään Perttu Häkkinen sekoittaa kaksi asiaa: sananvapauden ja sen käytön tulokset.

Ajatellaanpa asiaa selkeästi. Sananvapaus on ikään kuin kone, jonka tulee pyöriä vapaasti ja rajoittamatta. Kun tuo kone tuottaa tuloksia, joiden kautta eräät asiat maailmassa osoittautuvat huonommiksi kuin toiset (esimerkiksi uskonto kehnommaksi kuin rationalismi), ei vika ole paljastuksia tuottavassa koneessa: sananvapaudessa. Sen sijaan tuloksiin on perustelua soveltaa moraalista arviointia ja valintaa. Niinpä kannatan itse täydellistä sananvapautta, mutta en pidä sitä kautta valkenevia tuloksia keskenään samanarvoisina vaan sovellan niihin valikoivaa suvaitsevaisuutta (joka usein on myös suvaitsevaa valintaa). Sen sijaan Perttu itse haluaisi säätää sananvapauskonetta pienemmälle sillä perusteella, että se tuo maailmasta esiin myös vikoja.

[...]

Filosofinen perusongelma Perttu Häkkisen ja koko Helsingin Sanomien ideologiassa on, että samalla kun lehti tekopyhästi tekeytyy sananvapauden puolustajaksi, se ei myönnä a) itse polkevansa tiettyjä epäsuosikkejaan ja b), että sananvapautta käytettäessä löytyy todellakin parempia ja huonompia ajatussuuntia, joita on arvioitava järkiperäisin kriteerein. Kun järkeä sitten sovelletaan, maailmasta paljastuu heikkouksia, kuten islamin piirissä harjoitettu alistaminen ja väkivalta."

Oikeusprosessin muista lieveilmiöistä mainittakoot muutama hyvin asiallinen mediakokemus, Ajankohtainen Kakkonen 8.9. sekä (jo ylempänä linkitetty) Tuomas Enbusken keskusteluohjelma 10.9., jossa vieraina allekirjoittaneen lisäksi Päivi Tiilikka ja Jouni Heinonen. Enbuske on siinä suhteessa harvinainen toimittaja, että hän perehtyy etukäteen aiheeseen, josta aikoo puhua. Samaa ei voida sanoa tutkija Tiilikasta, joka - kuten kävi ilmi - on täysin kuutamolla islamista ja Muhammadista ja joka ei ole tutustunut sen paremmin oikeuskäsittelyn kohteena olleeseen kirjoitukseeni kuin tuomion perusteluihinkaan. Nämä seikat eivät tietenkään estä häntä jakamasta aihetta koskevia asiantuntijalausuntoja tiedotusvälineille.

Samaan aikaan toisaalla nariseva naamanvääntäjä Ruben Stiller jatkaa helmikuisen Pressiklubin synnyttämien traumojensa käsittelyä. Ylen Taustapeilin Pyöreässä pöydässä laadukkaaseen ja asiantuntevaan kauhisteluun yhtyvät Rakel Liekki (jonka suurimmat lahjat ehkä kuitenkin liittyvät niiden alempana olevien läpien aukomiseen) sekä plagiaattikolumnisti Kaarina Hazard. Faktat ovat kaikilta kadoksissa, ja muutenkin keskustelu on hyvin paljon osallistujiensa näköinen.

Rubenin halla-ahohalla-ahohalla-aho-vuodatus jatkuu Pressiklubin uusimmassa numerossa. Vieraaksi kutsuttu Voima-lehden päätoimittaja Susanna Kuparinen tietää mm., että maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvat ovat yhteiskunnan kärryiltä pudonneita, ja että kun sosiaaliturva pannaan reilaan, loppuu myös maahanmuuttokriittisyys. Miten tämä on sopusoinnussa sen, Kuparisen myöhemmin esittämän väitteen kanssa, että ulkomaalaisvastaisuus "läpäisee yhteiskunnan kaikki kerrokset", onkin sitten anybody's guess. Edelleen Kuparinen kertoo meille, että toimittajiksi valikoituu hyvin käyttäytyviä ihmisiä. Kyllä kyllä. Täällä esimerkiksi voidaan tavata kolme hyvin käyttäytyvää toimittajaa ja yksi rasisti, joka ei osaa hillitä itseään.

Huumoripalaksi voidaan vielä linkittää Ylen A-Tuubi-lähetys otsikolla "Kansan tuomio Halla-aholle!". En tiennyt, että kansa näyttää tuolta. Varsinkin työtä tekevä ja veroja maksava keskiluokka on hyvin edustettuna. Toisaalta ohjelmaan valittujen haastateltavien mielipiteet sopivista jumalanpilkkarangaistuksista havainnollistavat hyvin, miksi islam on liberaalin suvaitsevaiston mielestä niin ihq:

* Jalkapuuhun julkiselle paikalle.
* Kiven sisään.
* Pari vuotta linnaa.
* En kehtaa edes sanoa, mitä sille pitäisi tehdä.

Tämähän on kuin saudiarabialaisesta oikeusoppaasta!

Käytän tilaisuutta hyväkseni ja markkinoin muutamaa aiheeseen liittyvää teosta:

Jukka Hankamäki: Sensuurin Suomi (2009), tilattavissa linkistä.
Jussi Halla-aho: Kirjoituksia uppoavasta Lännestä (2009), tilattavissa linkistä.
Muusikko Petri Kaivannon tapauksen kunniaksi laatima iskelmä Geneettinen erityispiirre. Tulossa singlenä ja kuunneltavissa Kaivannon Facebook-profiilista, sivun vasemmassa laidassa olevasta musiikkisoittimesta.


Takaisin