Helsingin kaupunginvaltuusto päätti eilen runsaasti keskustelua herättäneen asunnottomien palvelukeskuksen perustamisesta Etu-Töölöön. Hanketta ovat vastustaneet viereisen vanhustentalon asukkaat, päiväkoti Leppäsuon lasten vanhemmat, Etu-Töölön lukion oppilaskunta ja johtokunta sekä useat alueella olevat taloyhtiöt ja yrittäjät.
Projekti meni valtuustossa läpi äänin 71-6. Sanomattakin on selvää, että valtuuston edistykselliset voimat, siis lähinnä vihreät, ruotsalaiset ja sosiaalidemokraatit, olivat "tyrmistyneitä" ja "järkyttyneitä" siitä, että kuusi valtuutettua kehtasi olla Etu-Töölön asukkaiden kanssa samaa mieltä ja vastustaa asuntolaa. Repliikit ovat suoraan oppikirjasta:
"Usein näissä huolissa on kysymys niin sanotusta tuntemattoman pelosta."
- Elina Moisio (vihr.)
"Lapsia ei voi kasvattaa niin, etteivät he koskaan näkisi huono-osaisia ihmisiä."
- Anni Sinnemäki (vihr.)
"On hämmentävää kuulla, että Stadin pultsarit muodostaisivat turvallisuusriskin."
- Maria Björnberg-Enckell (r.)
Haluttomuus saada alkoholistien asuntolaa naapuriinsa tai lastensa päiväkodin naapuriin johtuu siis tuntemattoman pelosta. Asuntolan vastustajat ovat siis ihmisiä, jotka eivät ole koskaan nähneet pultsareita. Kun ihmiset saavat ympärilleen pultsareita, he oppivat suvaitsemaan pultsareita. Tätäkö Elina Moisio tarkoittaa? Onko Helsingissä tai yhdessäkään Suomen kaupungissa yhtäkään ihmistä, joka ei olisi lapsuudestaan asti nähnyt pultsareita joka ainoa päivä? Vai onko kyse vain siitä, että kun Moision kaltaiset ammattisuvaitsevaiset ovat oppineet, lähinnä maahanmuuttajia koskevassa keskustelussa, selittämään kaikki valtaväestön parissa elävät kielteiset asenteet kokemusten puutteesta johtuviksi ennakkoluuloiksi, "tuntemattoman pelosta" on tullut refleksivastaus, joka tupsahtaa suusta ilman sen kummempia ajatteluprosesseja?
Kuten kriitikkoni puhtaan asiapitoisesti ovat usein muistuttaneet, asun Helsingin Eirassa, Tehtaankadun ja Armfeltintien kulmassa. Taloamme vastapäätä, Tehtaankadun, Armfeltintien ja Laivurinkadun välissä, on puisto, jonka nimi on minulle epäselvä, mutta joka on joissakin yhteyksissä nimetty Suomen kauneimmaksi puistoksi. Luonnehdinta on oikeutettu, sillä puisto on kesäaikaan erittäin viehättävä runsaine ja monipuolisine kukkaistutuksineen, klassisine pohjaratkaisuineen ja arkkitehtonisesti kauniine ympäristöineen. Tai olisi viehättävä, tarkoitan. Muutaman sadan metrin päässä, Punavuoressa, on alkoholistien asuntola. Niin kauan kuin olen Eirassa asunut, asuntolan kemistit ovat miehittäneet puistoa varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn, seven days a week, twenty-four hours a day, Filmnet-mainosta lainatakseni.
Tilanne on sapettanut minua ja luultavasti muitakin paikallisia. En usko tämän johtuvan "tuntemattoman pelosta", koska olen ollut pultsareiden kanssa niin näkö- kuin puheyhteydessäkin lähes päivittäin, olen sitä itse halunnut tai en. Tunnen äijät naamalta ja useat vielä etunimeltäkin. Sapetukseni ei johdu edes usein mainostetusta elitismistäni. Minua ottaa päähän se, että pultsarit estävät minua käyttämästä puistoa virkistysalueena, vaikka minä veronmaksajana kustannan puiston ylläpidon (kuten, muuten, myös pultsareiden ylläpidon). Puistonpenkkien edustat ovat kroonisesti lasinsirpaleiden peitossa. Itse penkit ovat housuunsa kuseskelevien ja paskovien puliukkojen jäljiltä sellaisessa jamassa, ettei kenellekään tule edes mieleen istua niille. Roskapöntöt palavat jatkuvasti, koska spuget heittävät niihin palavia tupakantumppeja. Viime kesänä tyhjiä pulloja roskiksista dyykannut ukkeli sai jostakin syystä raivokohtauksen ja alkoi viskellä pulloja ympäriinsä. Yksi niistä osui Armfeltintielle, muutaman metrin päähän kotipihastamme. Jos joku, esim. minä tai lapseni, olisi sattunut seisomaan juuri siinä, hengenlähtö olisi ollut lähellä. Soitin poliisille, joka kuittasi tiedoksiannon, mutta ei saapunut paikalle. Kaupungin puisto-osaston tyypit istuttavat puistossa kukkia, ja metrin päässä joku pena pissaa samaan kukkapenkkiin. Ja kaiken päälle puistossa raikuu yötä päivää sodoman ja gomorran meteli sekä silmitön kiroilu. Aina välillä satunnainen katkokävelijä löytää tiensä kotipihaamme ja sammuu sinne.
Kyse ei siis ole siitä, että en soisi huono-osaisten nauttia lähipuistostani. Kyse on siitä, että mainitut "huono-osaiset" ovat ottaneet puiston valtaansa ja estävät minua ja lapsiani käyttämästä sitä. Pultsarit tekevät tämän aina, koska pultsarit, toisin kuin tavalliset ihmiset, eivät kykene ottamaan muita ihmisiä huomioon vaan ajattelevat vain ja ainoastaan itseään. Rauhanomaista rinnakkaineloa ei voi olla. Joko minä vetäydyn ja jätän puiston pultsareille, tai pultsarit poistuvat (= poistetaan). Koska minä maksan puiston ylläpidosta mutta pultsari ei, en ymmärrä, miksi hänen oikeutensa käyttää puistoa ohittaa minun oikeuteni käyttää puistoa. Muutenkaan en käsitä, miksi valkoihoinen veronmaksaja on yhteiskunnan ainoa toimija, jolla ei ole oikeutta vaatia yhtään mitään.
Lapset eivät välty pultsareiden ja muiden huono-osaisten näkemiseltä, sen suhteen ei tarvitse olla huolissaan. En kuitenkaan ole aivan varma, pitääkö lapsille opettaa, että vain sikailu on suvaitsemisen arvoista, ja että tavallisen ihmisen on aina peräännyttävä. Valtuutettu Björnberg-Enckell pitää "hämmentävänä" ajatusta, että pultsarit olisivat turvallisuusriski. He eivät tietenkään ole turvallisuusriski samassa mielessä kuin kolmannen maailman maahanmuuttajat, koska he eivät juurikaan ryöstä, raiskaa tai puukota ohikulkijoita. Mielestäni on kuitenkin hyvin outoa, jos pullojen heittely ja särkeminen, huumeneulojen viljely tai tarpeiden tekeminen julkisessa, lasten käyttämässä tilassa ei ole turvallisuusriski. Onko tässä taas kyse siitä, että turvallisuudesta ei saa tehdä "superoikeutta", joka kävelee "ihmisoikeuksien" yli? (Jostain syystä tämä dogma ei ole ristiriidassa sen kanssa, että esim. afrikkalaisten rikollisten karkottamatta jättämistä perustellaan juuri näiden turvallisuudella.)
Punavuoren asuntola pantiin remonttiin viime vuonna. Muutos puistossamme on ollut unenomainen, suorastaan käsittämätön. En ole nähnyt siellä yhtäkään puliukkoa tänä keväänä. Penkit ovat puhtaita, ja niillä istuu tavallisia ihmisiä lukemassa lehtiä ja juomassa kahvia. En ole mielestäni lainkaan kyseenalainen ihminen, jos olen sitä mieltä, että nykyinen asiaintila on parempi kuin se, joka vallitsi vielä viime vuonna. Tästä seuraa, etten ole mielestäni kyseenalainen henkilö, jos kannatan toimenpiteitä, jotka ylläpitävät nykyistä tilannetta ja ehkäisevät paluuta entiseen. Tästä seuraa, että jos minulta kysyttäisiin, vastustaisin pultsareiden paluuta Punavuoreen. Minulta ei kuitenkaan kysytä, vaan penat ja jaskat palannevat päivystämään jo ensi vuonna.