27.4.2009

Tiedote eurovaaliehdokkuutta koskien

Kun ilmoitin talvella PS-puolueelle kiinnostukseni eurovaaleja kohtaan, näin hyviksi perusteiksi ehdokkuudelle mm. kunnallisvaalimenestyksen, tarpeen nostaa kriittistä maahanmuuttonäkemystä entistä näkyvämmin julkiseen keskusteluun sekä sen, että toimintani luonteesta johtuen kannatukseni ei ole paikallista vaan jakaantuu tasaisesti kautta maan. Tämän vuoksi olisin ollut erityisen sopiva ehdokas vaaleissa, joissa koko maa on vaalipiirinä.

Lisäksi maahanmuuttokriittisyyden voimakas ja sinänsä valitettava henkilöityminen minuun olisi tarjonnut äänestäjille mahdollisuuden ottaa äänellään selkeästi kantaa yhteen tiettyyn ongelmakokonaisuuteen, joka hallituksen ja ennen kaikkea ministeri Astrid Thorsin ulkomaalaispolitiikan vuoksi tulee lähivuosina olemaan yksi tärkeimmistä suomalaisen yhteiskunnan haasteista.

Nämä perustelut ovat edelleen voimassa, mutta ehdokkuuteni estyminen PS:ssa on synnyttänyt uusia perusteita. Allekirjoittaneen ja eräiden muiden maahanmuuttokriittisten toimijoiden kunnallisvaalimenestys on tuonut esiin suomalaista poliittista ja yhteiskunnallista ilmapiiriä vaivaavia epäterveitä ilmiöitä. Kilpaileva poliittinen ryhmittymä teki minusta pian vaalien jälkeen ilmeisen perusteettoman rikosilmoituksen yritettyään sitä ennen useiden päivien ajan rikosilmoituksella uhkailemalla kiristää Timo Soinia irtisanoutumaan minusta. Istuva oikeusministeri ehdotti kunnanvaltuustojen puheenjohtajille sensuurikoulutusta vääränlaisten (ts. maahanmuuttokriittisten) puheenvuorojen vaientamiseksi. Pääministeri varoitti kansalaisia sellaisesta "illuusiosta", että nämä voisivat kanavoida maahanmuuttokriittisiä näkemyksiään äänestämällä Perussuomalaisia. Toinen kilpaileva poliittinen ryhmittymä ryhtyi puuhaamaan puolueiden allekirjoitettavaksi "rasisminvastaista" julistusta, jonka nimenomaisena tarkoituksena oli estää allekirjoittaneen ehdokkuus eurovaaleissa. Median taholta olen ollut Suomen oloissa perin erikoisen ihmisjahdin kohteena kunnallisvaaleista lähtien.

Lopulta valtakunnansyyttäjä, Perussuomalaisten ehdokasasettelua edeltävänä päivänä, nosti minua vastaan perusteiltaan absurdin syytteen "uskonrauhan rikkomisesta" ja "kiihottamisesta kansanryhmää vastaan".

Valitettavasti painostuksella saavutettiin haluttu lopputulos. Demokratiaan ja vapaaseen mielipiteenilmaisuun uskovana pidän sietämättömänä sitä ajatusta, että vaaleja ei ratkaista äänestämällä vaan ehdokasasetteluihin kohdistuvalla painostuksella. Vaalit eivät ole mielekkäät, ellei niissä ole vaihtoehtoja. Uutena perusteena ehdokkuudelleni näen juuri sen, että se tarjoaa äänestäjälle mahdollisuuden ilmaista vastalauseensa yhteiskunnallisen keskustelun ja mielipiteenvapauden tukahduttamiselle.

Edellä sanotusta huolimatta ymmärrän, että ehdokkuuteni estäminen oli kilpaileville poliittisille ryhmittymille ja niitä palveleville tiedotusvälineille ja viranomaisille vain välitavoite. Päätavoite oli hajottaa kovassa nousukiidossa oleva ja konsensusta uhkaava oppositiopuolue, joka mitä ilmeisimmin ohittaa seuraavissa eduskuntavaaleissa RKP:n ja Vasemmistoliiton, mahdollisesti myös Vihreät. Sekä RKP:n että Vasemmistoliiton ainoa oljenkorsi kesän europarlamenttivaaleissa on se, että Perussuomalaisten kannatus jakaantuu "perinteisen" puolueväen ja puoluejohdon toiminnan suututtamien maahanmuuttokriittisten kesken. Ehdokkuuteni omalla listalla ja siitä väistämättä seuraava äänestäjien hajaantuminen on RKP:n, Vasemmistoliiton, Vihreiden ja Keskustan toive ja etu.

Idealistiset syyt, joihin edellä viittasin, puhuvat ehdokkuuteni puolesta. Ehdokkaaksi asettuminen, läpimenon epätodennäköisyydestä piittaamatta, olisi perusteltua myös, jos sen voitaisiin uskoa edistävän kriittistä maahanmuuttokeskustelua. Olemme kuitenkin nähneet viimeisen puolen vuoden aikana, että suomalainen konsensus ei ole valmis kriittiseen maahanmuuttokeskusteluun. Haasteeseen ei vastata argumenteilla vaan loanheitolla ja oikeusprosesseilla. Maahanmuuttopolitiikkaan voidaan tästä johtuen vaikuttaa vain vaikuttamalla puolueiden voimasuhteisiin.

Oikeutetun tuohtumuksen keskelläkin maahanmuuttokriittisten on nähtävä ratkaisujen seuraukset ja tarkoituksenmukaisuus pitkällä aikavälillä. Ehdokkaaksi asettuminen omalla listalla estäisi jatkossa toimintani Perussuomalaisten puitteissa ja asettaisi muut maahanmuuttokriittiset PS-toimijat erittäin vaikeaan valintatilanteeseen: lojaalisuus minua kohtaan vai poliittinen pragmaattisuus. "Parhaassakin" tapauksessa itse asiasta (eli maahanmuuttopolitiikasta) täysin samaa mieltä olevat ihmiset jakautuisivat kahteen kilpailevaan poliittiseen leiriin. Huonoimmassa ja kenties todennäköisimmässä skenaariossa toistuisi "Olavi Mäenpää - ilmiö", jossa jäisin yksinäiseksi Helsingin kunnallispolitiikan kummajaiseksi vailla ryhmää ja ennen kaikkea vailla vaikutusmahdollisuuksia.

Kieltäytyminen ehdokkuudesta tässä vaiheessa on monelle ihmiselle valtava pettymys. En voi kuitenkaan ottaa vastuuta maahanmuuttokriittisen liikkeen hajottamisesta, joka olisi väistämätön seuraus ehdolle asettumisesta. Ehdolle lähteminen olisi oikein eettisesti ja oikein kannattajiani ja valitsijayhdistykseen osallistuneita kohtaan, mutta se olisi väärin poliittisesti ja väärin asettamiemme tavoitteiden kannalta. Henkilöni ympärillä pyörinyt keskustelu on hämärtänyt sitä, että varsinainen asia en ole minä vaan maahanmuuttopolitiikka.

Uskoakseni ja toivoakseni tämä päätös näyttäytyy kaikille maahanmuuttokriittisille oikeana viimeistään vuoden tai kahden kuluttua. Suuret tunteet ovat velloneet viimeisten parin kuukauden aikana, minkä vuoksi ehdotan, että kaikki vetävät syvään henkeä, nauttivat kevätsäästä ja ryhtyvät arvioimaan asiaa vasta syksymmällä. Kunhan pöly on laskeutunut, maalis-huhtikuinen kiihkeä episodi asettuu oikeisiin mittasuhteisiinsa.

Olen viivyttänyt ratkaisua viimeiseen mahdolliseen hetkeen, en pitääkseni jännitystä yllä vaan antaakseni itselleni aikaa vastuullisen ja mahdollisimman viisaan päätöksen tekemiseen. Tämän ratkaisun kanssa kaikki voivat elää. Toisenlainen ratkaisu olisi tarjonnut vähän voitettavaa mutta äärettömän paljon hävittävää, niin henkilökohtaisella tasolla kuin maahanmuuttokriittisen liikkeenkin kannalta. Meillä ei ole varaa taistella keskenämme sillä aikaa, kun ministerit Thors ja Vanhanen tuhoavat tulevaisuuttamme.

Valitsijayhdistyksen kokoamiseen on käytetty satoja työtunteja, joista leijonanosa on langennut asiamies Juha Mäki-Ketelälle. Niitä aikaansa ja vaivaansa uhranneita, joille ratkaisuni on vaikea sulattaa, voin lohduttaa sillä, että sen tekeminen oli vielä vaikeampaa. Valitsijayhdistys on toteutustavaltaan ja -vauhdiltaan historiallinen, ja otan sen suurena tuenilmaisuna. Esitän nöyrimmät ja lämpimimmät kiitokseni Mäki-Ketelälle, kaikille nimensä kirjoittaneille sekä niille sadoille perussuomalaisille ja ei-perussuomalaisille, jotka ovat kevään aikana muutoin ilmaisseet minulle tukensa.

Lopuksi totean, että tämä ratkaisu perustuu yksinomaan yllä esitettyihin näkökohtiin, ei painostukseen, suostutteluun tai kiristykseen. Vaikka päätös on omani, se on saavutettu yhteisymmärryksessä valitsijayhdistyksen puuhamiesten ja useiden mokukriittisten PS-toimijoiden kanssa. Aion äänestää kesän europarlamenttivaaleissa Sampo Terhoa, ja suosittelen samaa kaikille niille, jotka olisivat halunneet äänestää minua. Jatkamme toimintaa paremman huomisen puolesta.

Helsingissä 27.4.2009
Jussi Halla-aho


Takaisin