Kuten muistamme, johtavat tiedotusvälineemme - Ilta-Sanomat etunenässä - raportoivat joulukuun alkupuolella, että poliisi harkitsisi aselupieni peruuttamista. Lähteenä käytettiin rikoskomisario Vesa Hietalaa Helsingin poliisista. Helsingin Sanomat antoi lisäksi ymmärtää, että lupaharkinta liittyisi (nyt esitutkinnassa oleviin) epäilyihin syyllistymisestäni kiihottamiseen kansanryhmää vastaan.
Selostan johdatukseksi, mitä aselupien peruuttaminen ja peruuttamista koskeva harkinta merkitsevät. Lupien harkinta ei ole sitä, että lähikonstaapeli Reinikainen fundeeraa asiaa kahvikupin ääressä ja tekee päätöksen. Lupaharkinta on laissa säädettyä hallintomenettelyä, jonka suorittaa asiaan erikseen valtuutettu taho, ja päätös lupaharkinnan aloittamisesta on hallinnollinen päätös, jonka tekee lupa-asioista vastaava virkamies poliisin organisaatiossa. Päätös lupaharkinnan aloittamisesta, lupaharkinta itse ja lupaharkinnan mahdollinen lopputulos ovat kolme erillistä asiaa. Tiedotusvälineet antoivat ymmärtää, että harkinta olisi a) päätetty aloittaa ja b) käynnissä.
Päätös lupaharkinnan aloittamisesta voidaan tehdä, jos on syytä epäillä, että jokin seuraavista, ampuma-aselain 67§ kriteereistä täyttyy:
1) luvanhaltija on syyllistynyt väkivaltaista käyttäytymistä osoittavaan rikokseen, rikoslain 50 luvun 1–4 §:ssä tarkoitettuun rikokseen tai muuhun rikokseen, joka osoittaa hänet sopimattomaksi hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita [...];
2) luvanhaltija on syyllistynyt törkeään ampuma-aserikokseen, ampuma-aserikokseen tai ampuma-aserikkomukseen taikka muuhun ampuma-asetta käyttäen tehtyyn rangaistavaan tekoon;
3) luvanhaltija on rikkonut lupaehtoja tai muuten osoittanut piittaamattomuutta ampuma-aseita [...] koskevien säännösten noudattamisessa;
4) luvanhaltijaa on hänen terveydentilansa taikka omaa tai toisen turvallisuutta vaarantavan elämäntapansa tai käyttäytymisensä vuoksi pidettävä sopimattomana hankkimaan tai pitämään hallussa ampuma-aseita [...];
4 a) yhteisö tai säätiö taikka sen 45 b §:ssä tarkoitettu asevastaava on rikkonut tätä lakia, sen nojalla annettuja säännöksiä tai lupaehtoja taikka muuten osoittanut piittaamattomuutta ampuma-aseita [...] koskevien säännösten noudattamisessa; (29.6.2001/601)
4 b) yhteisö tai säätiö ei enää täytä 45 a §:n 1 momentissa säädettyjä edellytyksiä; (29.6.2001/601)
5) ampuma-aseen hallussapito ei enää ole työn vuoksi välttämätöntä; taikka (29.6.2001/601)
6) ampuma-ase [...] on kadonnut tai anastettu. (29.6.2001/601)
Eniten harkintavaltaa viranomaiselle jättää kohta 4) lihavoiduilta osiltaan. Jos lupaharkinta perustuisi internetkirjoituksiin, kuten lehtiuutisista olisimme saattaneet päätellä, kyseeseen tulisi lähinnä juuri tämä kohta, joskin epämiellyttävien verkkokolumnien tulkitseminen "toisten turvallisuutta vaarantavaksi käytökseksi" vaatii venyvähköä mielikuvitusta.
Kun lupien peruuttamista koskeva harkinta on päätetty aloittaa, siirrytään saman lain pykäliin 92-94:
Jos [ampuma-asetta] koskevan luvan peruuttaminen on pantu vireille, poliisin on viipymättä tehtävä päätös [ampuma-aseen] ottamisesta väliaikaisesti poliisin haltuun.
[...]
Väliaikaisesti haltuun otettua ampuma-asetta [...] varten annettu hallussapitoon oikeuttava lupa lakkaa olemasta voimassa.
[...]
Päätös, jolla ampuma-ase [...] on väliaikaisesti otettu poliisin haltuun, on voimassa enintään kolme kuukautta. Poliisi voi erityisestä syystä jatkaa päätöksen voimassaoloaikaa enintään kuudella kuukaudella kerrallaan. Päätöksen voimassaoloaikana:
1) ampuma-asetta [...] koskeva lupa on peruutettava;
[...];
3) luvanhaltijalle on annettava varoitus ja haltuun otetut esineet on palautettava hänelle; taikka
4) haltuun otetut esineet on palautettava luvanhaltijalle [...].
Jos haltuun otetut esineet palautetaan luvanhaltijalle, niitä koskeva lupa tulee uudelleen voimaan.
Ampuma-aselain 113§:
Salassa pidettäviä ovat [...] ampuma-asetta [...] koskeva lupahakemus [...] sekä asiassa annettu päätös.
Koska tieto lupaharkinnasta paljastaa myös lupahakemusta koskevan päätöksen, lupaharkinta on loogisesti salassa pidettävä prosessi. Tämän vuoksi lupaviranomainen ei voi sanoa juuta eikä jaata asiaa tivaaville toimittajille. Siksi ihmettelin edellisessä aihetta kosketelleessa kirjoituksessani, miten tieto on voinut päätyä lehdille.
Tätä kirjoittaessani olen hieman hankalassa raossa. Salassapitovelvollisuus ei tietenkään koske itseäni, koska en ole viranomainen, varsinkaan, kun asia koskee itseäni, mutta tuntuisi epäasialliselta vuotaa julkisuuteen salassapitovelvoitteen sitomalta viranomaiselta saatua tietoa, jota sanottu viranomainen ei pysty kommentoimaan. Koska toimittajat kuitenkin hätyyttelevät aiheen tiimoilta sekä minua että viranomaista, ja koska Ilta-Sanomien ja Hesarin liikkeelle laskemaa huhua lupieni harkinnasta ja mahdollisesta peruuttamisesta käytetään edelleen julkiseen lynkkaamiseen, selostan tilanteen lyhyesti viittaamatta spesifisti mihinkään, mitä olen viranomaiselta kuullut.
Poliisi ei ole ollut minuun yhteydessä. Yhteydenottoa aikani odoteltuani otin itse oma-aloitteisesti yhteyttä poliisiin ja keskustelin asiasta. En ole (havaintojeni mukaan) joutunut toimenpiteiden kohteeksi. Koska laki velvoittaa viranomaisen toimenpiteisiin, mikäli aihetta ilmenee, toimenpiteiden puuttumisesta voitaneen päätellä aiheen ilmenemättömyys.
Epäilin aiemmin poliisia tietovuodosta, mutta epäily oli ilmeisesti aiheeton ja koko tyhjästä nyhjäisty kohu toimittajien venyvän ammattietiikan tulosta. Ilta-Sanomien toimittaja Sanna Ukkola soitti poliisille vihjeen "uhkaavista kirjoituksista" ja kysyi, aikooko poliisi harkita lupiani. Poliisimies, jolle lupa-asiat eivät kuulu ja jolla ei ole valtuuksia päättää lupien harkinnasta, vastasi yleisellä tasolla, että kaikkeen suhtaudutaan vakavasti ja lupia harkitaan tarvittaessa. Toimittaja väsäsi jutun, jonka mukaan poliisi on päättänyt ottaa lupani harkintaan.
Tämän jälkeen Helsingin Sanomat, tosiasioita tarkistamatta, julkaisi saman jutun ja vastuun välttääkseen viittasi tietolähteenä omaan tytärjulkaisuunsa. Hesarin jutussa on useita ongelmia: Otsikko "Poliisi harkitsee Jussi Halla-ahon aseluvan peruuttamista" väittää a) sellaista, mitä Hesari ei voi tietää (koska luvista vastaavasta poliisin yksiköstä kukaan ei ole kommentoinut toimittajien tiedusteluja), ja b) sellaista, mikä ei pidä paikkaansa. Jos luvan peruuttamista harkittaisiin, olisin joutunut toimenpiteiden kohteeksi.
Lisäksi Hesari väittää lupaharkinnan (jota ei ollut ja josta Hesari ei olisi tiennyt vaikka olisikin ollut) liittyvän rikostutkintaan.
Koska Helsingin Sanomat tunnetusti kantaa syvää huolta yksittäisten kaupunginvaltuutettujen blogeissa esitettyjen tietojen täsmällisyydestä ja paikkansapitävyydestä, voinemme olettaa, että se Suomen suurimpana sanomalehtenä sekä objektiivisuuteen ja tasapuolisuuteen pyrkivänä asiajulkaisuna suhtautuu samalla hartaudella myös omien uutistensa todenmukaisuuteen. Siksipä odotamme hengitystämme pidätellen, että Hesari ja toimittaja Juha Salonen ensi tilassa oikaisevat joulukuussa julkaisemansa valheelliset väitteet ja pyytävät anteeksi aiheuttamaansa päänsärkyä ja mielipahaa.
Sanoohan journalistin ohjeiden 8. pykälä, että...
"...journalistin on pyrittävä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen."
Ja 10. pykälä, että...
"...tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu."
Näiden ohjenuorien osalta juna valitettavasti meni jo, mutta onneksi 13. pykälä tarjoaa sovitusmahdollisuuden:
"Raportointia asioista ja tapahtumista on syytä täydentää, kun uutta tietoa on saatavissa. Uutistapahtumia on pyrittävä seuraamaan loppuun saakka."
Toivottavasti toimittaja Miska Rantanenkaan ei pidä tällaista nipottamista "tosikkomaisena" ja "herkkänahkaisena". Emmehän voi ajatella, että viranomaistoimintaa koskeva valehtelu Suomen suurimmassa sanomalehdessä olisi sellaista huumoria, jolle edes "huumorimies" Halla-ahon pitäisi hymyillä.
Ps. Sanna ja Juha, älkää enää soittako lupayksikköön. Sieltä ei edelleenkään anneta salassapidettäviä tietoja.