Hyvät lukijat, tukijat, nuivat ja maahanmuuttokriittiset!
Vaaleista on vierähtänyt reilu viikko. Tarkastuslaskennassa minulle löytyi vielä vajaat parisataa äänestyslipuketta, ja lopulliseksi tuloksekseni on vahvistettu 15 084 ääntä. Mukavaa, että 15 000 äänen haamuraja rikottiin.
Viimeiset vuodet ovat olleet näihin eduskuntavaaleihin valmistautumista, ja olen tietoisesti pitänyt katseeni poissa vaalienjälkeisestä ajasta. Nyt on aika luoda silmäys uuteen tilanteeseen ja tuleviin kuvioihin.
Näiden vaalien suurimpia häviäjiä, kepun ja vihreiden ohella, ovat tiedotusvälineet. Niiden kunnallisvaaleista 2008 alkanut keinoja kaihtamaton, totaalinen sota perussuomalaisia ja erityisesti maahanmuuttokriittisiä vastaan päättyi viimeksimainittujen rökälevoittoon eduskuntavaaleissa. Viime päivien korahtelut ovat antaneet vihjeitä siitä, että media ei ole oppinut omista virheistään mitään vaan aikoo jatkaa samalla linjalla.
Viimeistään nyt voidaan sanoa, että kansalaisyhteiskunta, itsenäisten mutta keskenään verkostoituneiden agenttien yhteisö, on murskannut puolueiden ja median julkisuus- ja valtamonopolin. Ne eivät enää pysty määrittelemään, mistä ja miten yhteiskunnassa keskustellaan tai mistä ja ketä vaaleissa äänestetään.
Mihin me pyrimme ja mikä on strategiamme?
Yhteiskunnallisten ja poliittisten muutosten edellytys on, että asioista puhutaan julkisuudessa. Tavoitteenamme on alusta lähtien ollut oman äänemme ja agendamme saaminen kuuluville. Kuuluvuudella saadaan aikaan vaalimenestystä ja poliittista valtaa. Poliittisella vallalla saadaan lisää kuuluvuutta. Blogin kirjoittaja voidaan vielä vaieta (tai ainakin yrittää vaieta) kuoliaaksi. Kunnanvaltuutettujen tapauksessa tämä on jo paljon vaikeampaa ja kansanedustajien kohdalla mahdotonta.
Perussuomalaisten vaalivoiton suurin merkitys ei ole heidän 39:ssä äänestysnapissaan eduskunnassa. Olemme edelleen absoluuttinen vähemmistö, emmekä pysty sanelemaan politiikkaa. Voitolla on kaksi keskeistä merkitystä:
1) Tästä eteenpäin maahanmuuttokriittinen ja kansallismielinen ääni on edustettuna päätöksentekoprosessissa. Muut puolueet pakotetaan vastaamaan ikäviin kysymyksiin ja puolustamaan ääneen omaa linjaansa. Ne pystyvät edelleen äänestyksissä jyräämään perussuomalaiset, mutta ne eivät pysty tekemään sitä hiljaisuuden ja konsensushyminän vallitessa. Kansalaisille tulee näkyväksi se, että vaihtoehtoja on, ja että kysymys on valinnoista. Me tuomme politiikan takaisin politiikkaan.
2) Läsnäolomme ja tulevien vaalien pelko luovat itsessään muille puolueille painetta muuttaa kurssiaan niissä kysymyksissä, jotka aiheuttavat äänestäjien siirtymistä perussuomalaisten taakse. Tästä saatiin merkkejä jo ennen vaaleja, kun sosiaalidemokraatit ryhtyivät puhumaan kriittiseen äänensävyyn työperäisestä maahanmuutosta ja EU-apupaketeista, ja kun kokoomus ja kepu kolme päivää ennen äänestystä alkoivat vaatia tiukennuksia perheenyhdistämiskäytäntöihin.
On yhdentekevää, tapahtuvatko perussuomalaisten vaatimat muutokset eduskunnassa meidän aloitteestamme, vai ottavatko muut puolueet ne omiin ohjelmiinsa. Keskeistä on, että niitä ei tapahtuisi ilman perussuomalaisten ja maahanmuuttokriittisten vaalivoittoa. Siksi on tärkeää, että perussuomalaiset voittavat myös kunnallisvaaleissa 2012 ja eduskuntavaaleissa 2015. Jatkuva pelko vaalitappiosta on ainoa asia, joka estää kokoomusta, keskustaa ja demareita palaamasta viimeiset 20 vuotta jatkuneelle kukkahattulinjalle.
Uskon ja toivon, että oma kenttämme (eli äänestäjät) on oppinut yhtä ja toista vuoden 2008 kunnallisvaaleista ja niiden jälkipyykistä. Tylyltä kuulostava neuvoni on: älkää odottako liikaa!
Kansalaisvaikuttamisessa, kuten verkkokirjoittelussa, vallitsevat omat, usein hieman karnevalistiset lainalaisuutensa. Siinä pyritään "viihdyttämään" yleisöä ja herättämään huomiota. Poliittisessa päätöksenteossa, etenkin korkeimmalla tasolla eli hallituksessa ja eduskunnassa, tämä ei välttämättä ole tehokkain tapa. Vaikuttaminen edellyttää suhteiden ylläpitoa etenkin virkakuntaan ja muihin poliitikkoihin, ja päätöksenteko tapahtuu suurelta osin kulisseissa, kahvipöydissä ja kuluaareissa. Poliittinen päätöksenteko ei ole viihteellistä eikä läpinäkyvää, ja tässä suhteessa lusikka on otettava kauniiseen käteen. Politiikassa asioita edistetään hivuttamalla, ei räjäyttämällä.
On tietysti mahdollista jatkaa viihdelinjaa myös eduskunnassa, á la Suti Aittoniemi. Yleisöllä voi olla hauskaa, mutta vaikutus valtakunnassa harjoitettuun politiikkaan on vähäinen tai olematon.
Me olemme lähteneet politiikkaan muuttaaksemme maamme linjaa etenkin maahanmuuttokysymyksissä. Uskon äänestäjiemme, viimeistään asiaa hieman tuumattuaan, olevan yhtä mieltä siitä, että ensisijainen tehtävämme eduskunnassa ei ole viihdyttää heitä vaan edistää kaikin käytettävissä olevin keinoin niitä päämääriä, joiden vuoksi he ovat meitä äänestäneet. Tämä merkitsee sitä, että työskentelemme talon tavoilla ja olemme aiempaa vähemmän yleisön näkyvillä.
Vaalituloksesta katkeroituneet toimittajat alkavat tietysti valmistautua jo seuraaviin vaaleihin. Kaikki, mitä perussuomalaiset tekevät tai eivät tee, tullaan tarjoilemaan negatiivisessa valossa. Perussuomalaisten äänestäjät pyritään vakuuttamaan siitä, että heidät on petetty.
Te olette antaneet meille luottamuksenne vaaleissa. Seuraavan kerran luottamusta mitataan seuraavissa vaaleissa. Siihen asti pyydän teitä luottamaan siihen, että teemme parhaamme, vaikka olisimme aiempaa vähemmän julkisuudessa ja riippumatta siitä, mitä media tekemisistämme raportoisi. Arvioikaa aikaansaannoksiamme neljän vuoden kuluttua, älkää reaaliaikaisesti.
Me olemme teidän puolellanne. Media ei ole. Mitä raivokkaammin toimittajat mustamaalaavat meitä äänestäjillemme, sitä varmempia voitte olla, että teemme jotakin oikein.
Kampanjanavaustilaisuudessani sanoin puoliksi läpällä, että olisin kiinnostunut maahanmuutto- tai sisäministerin tehtävistä. Tämä otettiin kenties turhan vakavasti sekä omassa että vastapuolen leirissä. Olen toki omasta puolestani käytettävissä, mutta tavoitteet on asetettava sekä realistisesti että asioihin vaikuttamisen kannalta järkevästi. Ensinnäkin olen kovin kiistanalainen ja suuria tunteita herättävä hahmo, joten maahanmuuttoministeriys ei ole kovin realistinen tavoite, perussuomalaiset kun eivät ole suurin puolue. Toiseksi Jussi Halla-aho maahanmuuttoministerinä olisi kansallismielisille piireille ennen kaikkea symbolinen voitto ja näin ollen kaikille muille valtava symbolinen tappio, suorastaan kasvojen menetys. Asetelma luultavasti synnyttäisi vastareaktion, ja kokonaisvaikutus voisi olla tavoitteiden kannalta jopa vahingollinen.
Toiseksi on tunnettava omat rajansa. Olivat mielipiteeni ja perusteluni kuinka laadukkaita hyvänsä, olen valtakunnanpoliitikkona keltanokka. Ministeri ei ole nojatuolissa fundeeraava visionääri, vaan hänen on tunnettava ministeriönsä toimintakulttuuri kuin omat taskunsa, jotta virkamieskunta ei pysty jallittamaan häntä. Ministerinä suurin osa ajastani menisi toimintatapojen ja teknisten seikkojen opetteluun, ja tämä aika olisi pois siitä, missä epäilemättä useimpien kannattajieni mielestä olen parhaimmillani: keskustelusta, argumentoinnista, visioinnista.
On selvää, että pelkkä näkyvyyteni ja huikea äänimääräni pakottavat antamaan minulle jonkin kohtuullisen näkyvän ja symbolisestikin merkittävän tehtävän, mutta oma vilpitön mielipiteeni on, että taka-alalla pysyttely tarjoaa minun kaltaiselleni kansanedustajalle tosiasiallisesti parhaat vaikutusmahdollisuudet. Näkyvimpiin tehtäviin kannattaa valita niitä, joilla on paras tekninen osaaminen, ja jotka eivät kiihota ihmisiä tavattomasti.
Antakaa edustajillenne työrauha!
Meitä ei ole äänestetty vanhasta tottumuksesta kuten useimpia kansanedustajia. Meitä on äänestetty asian vuoksi, ja siksi meiltä odotetaan paljon. Lähes kaikki perussuomalaisten edustajat ovat kuitenkin poliitikkoina varsin tuoreita ja kokemattomia, ja varsinkin alussa suuri osa heidän ajastaan menee opetteluun. Tämä koulu kannattaa käydä läpi, koska - kuten sanottua - me emme saa jäädä yhden vaalikauden ihmeeksi.
Saamastamme luottamuksesta huolimatta olemme vain ihmisiä, ja vuorokaudessamme on edelleen vain 24 tuntia, joista n. kahdeksan on käytettävä nukkumiseen ja lopuistakin osa henkilökohtaisiin juttuihin kuten perheeseen ja syömiseen. Jos poltamme itsemme loppuun, voimme edistää maahanmuuttokriittistä asiaa vähemmän tehokkaasti. Meillä on jo vastassamme yksipuolisen vihamielinen media ja suurelta osin vihamielinen poliittinen kenttä. Omilta äänestäjiltämme tarvitsemme tukea, emme prässäystä ja arvostelua. Oikea hetki arvioinnille on vuonna 2015.
Moni äänestäjä kokee, inhimillisesti katsoen ymmärrettävästi, että hänen kansanedustajansa on eräänlainen osakeyhtiö tai osuuskunta. Kun äänestäjä sijoittaa edustajaansa äänen, hän saa vastineeksi käyttöoikeutta tai puheaikaa. Voimme käyttää edustajantyöhön varatun aikamme periaatteessa kahdella tavalla:
1) Edistämällä käytettävissä olevin keinoin niitä päämääriä, joiden vuoksi meitä on äänestetty.
2) Rupattelemalla äänestäjien kanssa puhelimessa, Facebookissa tai sähköpostissa.
Käytännön toiveita, jotka kumpuavat kokemuksista:
a) Älkää pommittako edustajianne hyvillä ideoilla siitä, mitä asioita heidän pitäisi ajaa eduskunnassa. Me aiomme ajaa siellä niitä asioita, joilla kampanjoimme vaaleissa. Niiden asioiden vuoksi meitä on äänestetty. Palettia ei voi laajentaa loputtomasti. Minun teemojani ovat maahanmuuttopolitiikka, aselainsäädäntö, kielipolitiikka ja sananvapaus.
b) Älkää pommittako edustajianne muistutuksilla siitä, minkä vuoksi heitä on äänestetty. Me muistamme kyllä. Arvioikaa vuonna 2015, olemmeko pysytelleet asialle uskollisina.
c) Älkää pommittako edustajianne hyvillä neuvoilla siitä, miten eduskunnassa vaikutetaan. Me opettelemme sitä parhaillaan, ja meillä on hyvät opettajat.
Tämä puheenvuoro on suora, koruton ja rehellinen, koska olen sitä mieltä, että te ette ansaitse ettekä kaipaa vähempää. Te odotatte meiltä paljon, ja me odotamme teiltä paljon. Kuten kampanjapäällikköni Matias Turkkila on todennut, edustaja on keihäänkärki, taustalla toimiva tukijoukko keihään varsi ja äänestäjät käsi, joka keihästä heittää. Kaikki ovat välttämättömiä ja toisistaan riippuvaisia elementtejä siinä muutoksessa, jota Suomi tarvitsee. Kaikilta on voitava vaatia lujuutta ja kypsyyttä, jotta lopputulos olisi hyvä.
Itse olen erittäin optimistinen mahdollisuuksiemme suhteen. Olemme jo saavuttaneet käsittämättömän paljon. Olemme nousseet omalla työllä ja päättäväisyydellä internetin hämäristä poliittisen vallan ytimeen ja panneet uusiksi sen tavan, jolla asioista Suomessa keskustellaan. Kukaan meistä ei olisi vuonna 2005 voinut kuvitella tällaista tilannetta. Tulevasta vaalikaudesta ei tule helppo sen enempää inhimillisesti kuin muutenkaan, mutta olen täysin varma siitä, että Suomi vuonna 2015 on hyvin erilainen kuin Suomi vuonna 2011.
Muutamia teknisiä asioita. Vaalien ajan jäähyllä ollut Scripta jatkaa aiemmassa roolissaan kolumniluontoisten kirjoitusten julkaisukanavana. Vaalisivustoni www.halla-aho.com muuntuu lähiaikoina kansanedustajasivustokseni, jossa julkaistaan median ja kansalaisten käyttöön uuteen toimenkuvaani liittyvää ajankohtaista materiaalia.
Vuoden 2008 lopussa syntynyt Hommaforum, joka sittemmin kasvoi yhdeksi maamme suosituimmista (ja mielestäni laadukkaimmista) vapaan ajatustenvaihdon keitaista, pohtii tämän vuoden aikana mahdollisia uudistumistarpeitaan ja tulevaisuuden strategioitaan.
Aivan lopuksi haluan kiittää kaikkia niitä, jotka ovat 2000-luvun aikana pyyteettömästi ja itseään säästämättä luoneet pohjaa ja perustusta tälle muutokselle! En ryhdy luettelemaan nimiä, koska kuitenkin unohtaisin jonkun, mutta te tiedätte, keitä olette.