Suomen tulevan maahanmuuttopolitiikan suuntaviivat ovat selkiytymässä. Maa(ha)nmuuttoministeri Astrid Thorsin puheita kuunnellessa ensimmäinen mieleen tuleva ajatus on, että käynnissä on painajainen, joka kohta loppuu. Kun kuulija saa itsensä vakuutetuksi siitä, että kyseessä ei ole paha uni, toinen mieleen tuleva ajatus on, että elämme epätodellisia lopun aikoja.
Sisäministeriö, joka "on totuttu näkemään maamme rajaturvallisuuden ja sisäisen järjestyksen valvojana", on julistautunut...
"...sisäisen turvallisuuden ja maahanmuuton ministeriöksi, joka rakentaa turvallista, vastuullista ja välittävää Suomea edistämällä moniarvoisuutta, yhdenvertaisuutta ja maahanmuuttoa".
Suomen sisäministeriöstä on tullut "maahanmuuton ministeriö". "Turvallista, vastuullista ja välittävää" Suomea luodaan edistämällä maahanmuuttoa.
Kyse ei näytä olevan pelkistä otsikoista ja iskulauseista. Ministeri Thors painottaa, ettei "Suomi ole kuten USA, jossa sanotaan, että tulkaa tänne ja sopeutukaa".
Thors haluaa maahanmuuttajien tulevan tänne, mutta hän ei halua näiden sopeutuvan? Miten onnistuu yhteiselo ilman sopeutumista? Onko jonkun muun sopeuduttava? Thors haluaa luoda järjestelmän, jossa...
"...hallitus tieten tahtoen houkuttelee ulkomaista työvoimaa Suomeen, kehittää maahanmuuttoa 'asiakkaiden' eli muuttajien ehdoilla ja yksinkertaistaa lupaviidakkoa."
Maahanmuuttoa kehitetään maahanmuuttajien, ei suomalaisten ehdoilla? Hallituksen asiakkaita ovat maahanmuuttajat, eivät suomalaiset? Juuri niin:
"Myös työnantajien ja kansalaisten asenteita muualta tulijoita kohtaan pitää saada myönteisemmiksi."
Työnantajat eivät halua maahanmuuttajia. Kansalaiset eivät halua maahanmuuttajia. Thors haluaa maahanmuuttajia, koska hänen asiakkaitaan ovat maahanmuuttajat, eivät suomalaiset. Thors haluaa maahanmuuttajia, koska maahanmuuttajat haluavat tulla. Koska maahanmuuttoa on kehitettävä asiakkaiden, ei suomalaisten, ehdoilla, sillä, mitä suomalaiset haluavat, ei ole mitään väliä.
En ole kovin hämmästynyt siitä, että näin on, mutta vielä tässä vaiheessa jaksan ihmetellä, miten tällaisen ääneen sanominen on mahdollista?
Ajatus siitä, että valtiolla on oikeus ja suorastaan velvollisuus sivuuttaa omien kansalaistensa haluamiset ja toivomiset, on muuttunut arkipäiväiseksi. Niin arkipäiväiseksi, ettei sitä ehkä enää osata ihmetellä asian vaatimalla hartaudella. Perinteisen demokratiakäsityksen mukaanhan hallitus saa mandaattinsa kansalta ja on alisteinen kansalle. Thorsin ja sisäministeriön visiossa mandaatti näyttää tulevan ulkopuolelta. Heidän asiakkaitaan ovat maahanmuuttajat. Hallitus ei koe lainkaan olevansa alisteinen kansalle, vaan päinvastoin se katsoo oikeudekseen ja velvollisuudekseen ryhtyä rusikoimaan kansalaisia uuteen uskoon, jos nämä eivät ymmärrä olla samaa mieltä kuin uusien asiakkaidensa, maahanmuuttajien, mandaatilla toimiva hallitus.
Haluamatta sortua dramaattisiin ja pateettisiin sanakäänteisiin minun on pakko todeta, että mielestäni Suomessa on viimeistään näiden tapahtumien myötä tapahtunut vallankaappaus. Hallitus on ilmoittanut tiedoksemme, että sen valtuudet eivät enää kumpua Suomen kansasta, vaan politiikkaa, suomalaisten tulevaisuuden kannalta kohtalokasta politiikkaa, tehdään ulkomaalaisten ehdoilla.
Mikä tässä yhtälössä on kansalaisten rooli? Onko heidät redusoitu työmuurahaisiksi rahoittamaan näiden ihmissielun insinöörien ja maahanmuuttajien symbioottista suhdetta? Taisin kirjoittaa tästä samasta asiasta naapurimme Ruotsin osalta kirjoituksen Keskustelua meillä ja naapurissa, osa 2 loppupuolella.
Kansalaisista riippumattoman valtion rakentamisessa eivät tietenkään häärää yksin poliitikot. Tiedotusvälineet ovat täysin rinnoin mukana, aivan kuin ne olivat 20-luvun alun Neuvostoliitossa, 30-luvun puolivälin Saksassa ja YYA-ystävyyden synkimpinä vuosina, 70-luvun Suomessa. Kuten silloin, niin myös nyt soraäänet ovat edistyksellisen median silmissä osoitus menneisyyteen jämähtämisestä ja siitä, ettei uuden ajan haasteita ymmärretä. Ja kuten silloin, niin myös nyt väärinajatteleva kansa on työnnettävä silppuriin ja rakennettava uudestaan, koska siinä on vikaa eikä se ymmärrä omaa parastaan.
Ja kuten nyt, niin myös tulevaisuudessa, sosiaalisen kokeilun savuavilla raunioilla, jälkipolvet tulevat ihmettelemään, mikä niihin ihmisiin meni.
Kävin joulun aikoihin Tampereella ja huomasin vahingossa jouluaaton Aamulehden pääkirjoitussivulla epätavallisen ahdistavan kirjoituksen, joka myrkkyä ja vihaa tihkuvan angstin nojalla voidaan olettaa ihmisoikeustoimittaja Maila-Katriina Tuomisen kynäilemäksi. Täysin terve ihminen ei mielestäni kirjoita tällaista:
MENNEISYYDEN SYVÄ KAIVO
Onko vanhempien ihan pakko siirtää omat kaunansa ja ennakkoluulonsa jälkikasvuunsa? Siltä se vähän näyttää.
Suomikin monikansallistuu, mutta kielteiset asenteet maahanmuuttajia kohtaan istuvat lujassa. Ryssävihaa ammennetaan menneisyyden syvästä kaivosta ja ihmisiä luokitellaan ihonvärin perusteella. Se on kelvoton perintö tuleville sukupolville.
Ihmisiin ei tarvitse suhtautua tunteella, vaan ennen kaikkea järjellä. Jos vanhemmat eivät pysty tai halua vapautua omista asenteistaan, heidän pitäisi ainakin kehottaa lapsiaan suhtautumaan muualta tänne muuttaneisiin koulutovereihinsa tasa-arvoisesti.
Muukalaisviha on rikos siinä kuin tappaminen tai varastaminen. Ero on siinä, että rasismirikokset jäävät usein pimentoon. Mahanmuuttoministeri [sic] Astrid Thors onkin päättänyt, että niiden tutkintakynnystä lasketaan.
Sopii toivoa, että sillä on ennalta ehkäisevä vaikutus, jotta suomalaisten asennemaailma ei ihan kaikessa laajuudessaan paljastu.
Yritin kuumeisesti etsiä lehdestä uutista tai kirjoitusta, johon tämä vuodatus voisi liittyä, mutta en löytänyt mitään. Kirjoitus ei liity mihinkään. Kirjoittajalla vain on yleisesti tuollainen olo.
"Siltä se vähän näyttää." Mikä "se" ja millä perusteella?
Kuka ja missä on viime aikoina ammentanut ryssävihaa menneisyyden syvästä kaivosta? Onko tämä viittaus siihen, että helsinkiläiskoulun rehtori oli toivonut oppilaiden puhuvan oppitunnilla suomea? Kuka luokittelee ihmisiä ihonvärin perusteella ja miten?
"Ihmisiin ei tarvitse suhtautua tunteella." Niinkö? Eikös meille ole maahanmuuttokeskustelussa jatkuvasti taottu kaaliin, että tulijoihin pitää nimenomaan suhtautua väräjävällä tunteella? Jos heihin olisi luvallista suhtautua järjellä, Suomi tuskin olisi rakentamassa työttömien ja syrjäytymään taipuvaisten turvapaikanhakijoiden gettoja. Maahanmuuttopolitiikkamme on nimenomaan humanitaarista, ja humanitaarinen maahanmuutto perustuu nimenomaan tunteelle, ei järjelle.
"Muukalaisviha on rikos." Ei ole. Mikään laki ei kiellä vihaamasta muukalaisia tai ketä hyvänsä. Toistan: Vihaaminen ei Suomen lain mukaan ole rikos. Ei vaikka Aamulehti kuinka haluaisi sen olevan.
"Muukalaisviha on rikos siinä kuin tappaminen tai varastaminen." Puuttumatta toista kertaa siihen, että muukalaisviha ei ole rikos lainkaan, kehoitan jokaista testaamaan itsetutkiskelun keinoin, onko muukalaisviha saman veroinen teko kuin tappaminen tai varastaminen:
Olet vieraassa maassa, jota kansoittavat tummaihoiset ihmiset. He jakautuvat jäännöksettömästi niihin, jotka a) vihaavat valkoisia, b) ryöstävät valkoisia, c) tappavat valkoisia. Sinun on pakko olla tekemisissä kyseisen maan kansalaisen kanssa. Toivotko mielessäsi, että hän kuuluisi mieluummin ryhmään a) kuin ryhmiin b) tai c), vai onko se sinulle aivan sama? Jos muukalaisviha on saman arvoinen teko kuin varastaminen ja tappaminen, sen on oltava sinulle aivan sama.
Kirjoituksen viimeinen lause on kuvaava. Kirjoittaja puhuu "suomalaisten asennemaailmasta". Keneen hän viittaa? Itseensä? Vai kaikkiin muihin kuin itseensä? Vai enemmistöön suomalaisista? Vai vähemmistöön suomalaisista? Miksi hän puhuu yleistäen "suomalaisten asennemaailmasta"? Onko yhtä perusteltua ja oikeutettua puhua erilaisten yksittäistapausten nojalla "mustalaisten romanien asennemaailmasta" tai "somalien asennemaailmasta"? Vai ovatko suomalaiset yleistämisen suhteen erityisasemassa?
Viimeinen lause on kiehtova myös siksi, että siinä sanotaan sama kuin ministeri Thorsin lausunnossa. Jos kansalaisten, joista valta demokratian ihanteessa kumpuaa, asennemaailma on väärä, ts. ristiriidassa kansasta riippumattoman ja ulkoa valtuutuksensa saavan poliittisen eliitin asennemaailman kanssa, kansalaisten asenteet on tukahdutettava lainsäädännöllä. Demokratian muinaisessa ihanteessa ristiriita kansalaisten ja poliittisen eliitin välillä ratkaistiin siten, että eliitti muutti politiikkaansa tai viime kädessä väistyi vallasta.
Aamulehti toivoo, että mielipiderikollisten vainolla on ennaltaehkäisevä vaikutus, ja tämä oletus onkin oikeutettu. Niin 20-luvun Neuvostoliitossa kuin 30-luvun Saksassa väärät ajatukset saatiin tehokkaasti hiljennettyä juuri tällä metodilla. Se on toimiva keino.
Alkuvuodesta 2008 on luvassa ainakin kolme ex-vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalaisen initioimaa oikeudenkäyntiä niitä vastaan, jotka ovat luulleet, että Suomen harjoittamasta maahanmuuttopolitiikasta saa olla julkisesti eri mieltä. Mikäli oikeudenkäynnit päätyvät yhteisölliseen ja moniarvoiseen tulokseen, on varmaa, että nuivia puheenvuoroja kuullaan entistä vähemmän. Ja mikä onkaan suvaitsevaisempaa ja moniarvoisempaa kuin se, että kukaan ei ole eri mieltä hallituksen kanssa?
Haluammeko me yhteiskunnan, jossa ihmiset vaikenevat ilmiantajien ja poliittisten oikeudenkäyntien pelossa. On selvää, että Thors ja tulipunainen tiedotusvälineistö haluavat, koska he ovat totalitaristeja ja fanaatikkoja, mutta avainasemassa oletkin sinä, äänioikeutettu kansalainen, joka suljet silmäsi vallitsevalta kehitykseltä joko hyväuskoista hölmöyttäsi tai silkkaa laiskuuttasi. Tähän kaikkeen voi vielä vaikuttaa, mutta aika on käymässä vähiin. Suuret pyörät ovat kääntymässä, ja aivan pian on piru irti.
Niillä on käsissään sisäministeriö, työministeriö, oikeusministeriö ja oikeuskanslerinvirasto, sekä tietenkin jatkuvasti muskeleitaan kasvattava Valvojien Neuvosto, vähemmistövaltuutetun toimisto.
Viime vuonna Suomeen muutti enemmän ihmisiä kuin koskaan aiemmin, 26 000 henkeä. Tämä luku tuli minulle yllätyksenä ja pani ihmettelemään, mitä punaviheriäistö tarkoittaa vinkuessaan herkeämättä, että Suomen pitäisi ottaa vuosittain vastaan 5000 tai 10 000 tai 20 000 "työperäistä". Tämä vinkuminen on saanut minut, ja varmaan monen muunkin, kuvittelemaan, että nykyinen tahti olisi pienempi. Ovatko ne nykyiset 26 000 eri porukkaa kuin ne halutut ja kaivatut 5000 tai 10 000 tai 20 000, vai mistä oikein on kysymys?
Kuinka paljon niitä pitäisi tulla, että vinkuminen loppuisi? 100 000 kuten naapurissamme Ruotsissa, joka maahanmuuton volyymistä johtuen ei viimeiseen 15 vuoteen ole ehtinyt edes haaveilla mistään kotouttamisista tai integroimisista resurssien palaessa sellaisiin peruskysymyksiin kuin halpojen asuntojen etsimiseen joutilaille ja lisärahan kaapimiseen romahtamassa olevan sosiaalisektorin kuluihin?
Sekin pisti silmään, että ministeri Thors on kutsunut Ole Norrbackin "selvittämään maahanmuuttohallinnon ja maahanmuuttoviraston toiminnan tehostamista":
"Palvelua pitäisi nopeuttaa, lisätä asiakassuuntautuneisuutta ja muutenkin vastata uuden ajan haasteisiin."
Mikä onkaan se pieni juttu, joka yhdistää Astrid Thorsia ja Ole Norrbackia? Tai Martin Scheininiä, Eva Biaudet'ta, Ulla-Maija Wideroosia, Christina Gestriniä ja lukemattomia muita moniarvoisen rintaman eturivin taistelijoita? En vastaa omaan kysymykseeni, ettei kukaan tulisi syyttämään minua menneisyyden kaivoista ammennetusta h***ivihasta, mutta viittaan taannoiseen kirjoitukseeni Itsenäisyydestä, jossa pohdin feodaaliyhteiskunnan identifikaatio- ja lojaliteettisuhteita. Feodaalijärjestelmässä eliitti ei sosioekonomisten ja/tai etnolingvististen erojen vuoksi tunne yhteenkuuluvuutta hallitsemaansa rahvaaseen. Yhteiskunnan ylä- ja alakerroksella ei ole minkäänlaista yhteistä etua. Koska yläkerroksella ei ole epäilyksiä omasta moraalisesta tai jopa geneettisestä ylivertaisuudestaan, sillä ei myöskään ole moraalisia estoja käyttää alakerroksen porukkaa omien mielihalujensa instrumentteina vaikkapa tapattamalla heitä sodissaan, rahoittamalla omaa hovielämäänsä heidän työllään ja mahdollisesti uhraamalla heitä omien jumaliensa alttareilla.
Koska eliitti ei koe olevansa samaa porukkaa kuin alamaisensa, sillä ei ole estoja toteuttaa näiden kustannuksella erilaisia sosiaalisia kokeiluja. Ja koska eliitillä on rahaa, sen ei tarvitse pelätä edes sitä, että kokeilut aivan pian kopsahtaisivat omaan nilkkaan. Jos kokeilu menee niin mönkään, ettei kiveä jää kiven päälle, voi vaikka vetäytyä erääseen saarimaakuntaan, joka on oman, sisäsyntyisen toiseuskertoimensa vuoksi pysyvästi vapautettu moniarvoisuusvelvoitteista.
En toivota teille hyvää uutta vuotta, koska uudesta vuodesta ei tule hyvä. Siitä tulee huono. Siitä saattaa tulla niin huono, että se muistetaan myös tulevaisuudessa.