Ruotsin ulkoministeri Laila Freivalds sai toissapäivänä potkut. Sverigedemokraterna-puolueen internetsivut oli suljettu helmikuussa sen jälkeen, kun niillä oli julkaistu muslimeja kiihottaneita pilakuvia Muhammedista. Niin Sverigedemokraterna kuin monet muutkin epäilivät Freivaldsilla erikseen ja hallituksella yleensä olleen sormensa pelissä. Nämä kiistivät osuutensa, mikä ei ollut yllättävää, koska tällainen toiminta olisi rikkonut Ruotsin perustuslakia.
Sittemmin kävi ilmi, että sekä turvallisuuspoliisi Säpo että ulkoministeriön virkamies olivat painostaneet internetyhtiö Levonlinea sulkemaan kiistanalaiset sivut. Freivalds kiisti tienneensä virkamiehensä toiminnasta, ja pääministeri Persson tuomitsi moisen kajoamisen sananvapauteen.
Sittemmin kävi ilmi, että Freivalds oli ollut paitsi tietoinen virkamiehensä toiminnasta myös aloitteellinen siinä.
Jäätyään kahdesta peräkkäisestä valheesta kiinni Freivalds katsoi, ettei hänellä ole edellytyksiä jatkaa ulkoministerinä. Freivalds ei kuitenkaan millään tavoin kyseenalaistanut tai pahoitellut sitä, että hän oli valehdellut ja rikkonut perustuslakia. Nämä eivät olleet hänen omasta mielestään tai Perssonin mielestä syitä eroon. Freivalds erosi, koska hänen työskentelynsä oli "muuttunut mahdottomaksi". Mediaa eivät kuulemma ulkoministerin viimeiseksi jääneessä lehdistötilaisuudessa kiinnostaneet hänen näkemyksensä Valko-Venäjän tilanteesta vaan ainoastaan hänen osuutensa Sverigedemokraterna-puolueen nettisivujen sulkemisessa. Freivalds erosi myös siksi, että "tilanne vahingoitti hallitusta, puoluetta ja ulkoministeriötä". Freivalds ei siis eronnut siksi, että hän on valehtelija ja lain rikkoja. Hän erosi, koska hänestä oli tullut median uhri, ja koska hän oli niin eettinen henkilö, että asetti hallituksen, puolueen ja ministeriön edun oman etunsa edelle.
Pääministeri Persson, vuorostaan, kiistää olleensa tietoinen Freivaldsin ja ulkoministeriön virkamiehen laittomista toimista. Hän ei usko Freivaldsin johtaneen häntä harhaan tahallisesti:
"Harhaanjohtaminen on tietoista toimintaa, eikä sellaista tapahdu niin läheisten työtovereiden kesken kuin pääministeri ja ulkoministeri. Kyse on yksinkertaisesti virheestä, jollaisia organisaatioissa sattuu."
Olen huuli pyöreänä hämmästyksestä. Freivaldsille esitettiin nettisivujen sulkemisen jälkeen eksplisiittinen kysymys, onko hän ollut osallisena asiassa. Freivalds vastasi eksplisiittisesti, että ei. Myöhemmin on käynyt yksiselitteisesti ilmi, että hän oli asiassa osallisena. Kuitenkaan hän ei ole valehdellut, eikä johtanut ketään harhaan tahallisesti. Voisiko joku selittää minullekin, missä kohdassa on tapahtunut tahaton, organisaatioille ominainen "kömmähdys"?
Persson tuomitsi puuttumisen sananvapauteen. Myöhemmin kävi ilmi, että sanavapauteen oli kajonnut hänen ulkoministerinsä, joka lisäksi oli valehdellut pääministerille ja koko kansalle. Kuitenkaan Persson ei kyseenalaista Freivaldsin toiminnan eettisyyttä, vaan pitää tätä olosuhteiden uhrina. Eikö tästä herää ajatus, että Persson on ollut täysin tietoinen sekä virkamiehen toiminnasta että Freivaldsin osallisuudesta siihen, kenties jopa koko tapahtumasarjan alullepanija? Vallastaan mustasukkainen Persson on aiemminkin värvännyt esikuntaansa monilahjattomuuksia, jotka eivät uhkaa Perssonia ja jotka Persson voi tarvittaessa heittää leijonille. Kukaan ei tee Perssonin hallituksessa mitään ilman Perssonin suostumusta. Eikö ole aika läpinäkyvää, että Persson on itse värvännyt Freivaldsin, tuon inhimillisen ja poliittisen mitättömyyden, tekemään likaisen työn puolestaan? Jos hyvin käy, kukaan ei jää kiinni. Jos virkamies jää kiinni, hänet voidaan uhrata. Jos Freivalds jää kiinni, hänetkin voidaan uhrata.
Minun on vaikea keksiä maailmankaikkeudesta alhaisempaa matelijaa kuin pohjoismainen sosiaalidemokraatti. Tämän reptiilin erityisen limainen alalaji on ruotsalainen sosiaalidemokraatti. Eettisyydellään profiloituvat sosdem-tädit, kuten Freivalds ja Mona Sahlin, eivät koe tunnontuskia valehdellessaan, rikkoessaan lakeja ja maksaessaan henkilökohtaiset menonsa valtion luottokortilla. Erityisen ahdistavaa on, että heistä ei päästä eroon, vaikka he jäisivät kiinni. Persson panee heidät vähäksi aikaa jäähylle, minkä jälkeen he nauttivat jälleen Perssonin täyttä luottamusta. Sahlinin potkujen jälkeen kului vain yksi vaalikausi, ja simsalabim, Mona oli jälleen hallituksessa. Freivalds joutui jättämään valtiovarainministerin paikan vuonna 2000 keinoteltuaan asuntokaupoissa. Kului kolme vuotta, ja hän oli sopiva ulkoministeriksi. Käydään vielä seuraavat vaalit, ja Persson löytää Freivaldsille tekemistä kehitysyhteistyö- tai peruspalveluministerinä.
Vaan löytyyhän meiltäkin vastaavaa. 1998 Lipponen delegoi toveri Ulf Sundqvistin rikosvelkojen mitätöimisen Arja Alholle. Alho oli yhden vaalikauden sivussa, mutta nauttii jälleen tovereiden luottamusta. Ei varmaankaan ole sattumaa, että niin Persson kuin Lipponenkin teettävät rötöksensä pöllähtäneen oloisilla naisihmisillä. Nämä selviytyvät kiinni jäätyäänkin kohtuullisen hyvin, koska he voivat aina vedota sukupuolesta johtuvaan ajojahtiin. Lisäksi he ovat kajaalien valuessa poskillaan paljon säälittävämmän näköisiä kuin Perssonin ja Lipposen kaltaiset punakat jässikät, minkä ansiosta äänestäjä antaa nopeasti anteeksi. Likainen työ tulee tehdyksi, eikä kukaan tovereista joudu kärsimään kohtuuttomasti. Näin toimii pohjoismainen sosiaalidemokratia.
Ihmeellisintä on, että tiedotusvälineet, joille Freivalds valehteli, kohtelevat entistä ulkoministeriä kuin jotakin luonnonvoimien uhria. Oleellinen, se, että Freivalds on lakia rikkoen painostanut palveluntarjoajaa sulkemaan laillisen internetsivun ja sen jälkeen kiistänyt tehneensä näin, mainitaan marginaaleissa. Vaikuttaa siltä, että sen enempää Persson kuin mediakaan eivät näe Freivaldsin toiminnassa eettistä aspektia lainkaan. Johtuuko tämä siitä, että Freivalds, vaikka nyt lain kirjainta rikkoikin, kuitenkin pyrki edistämään "suurempaa hyvää"? Mikäli näin on, haluaisin esittää jo moneen kertaan esittämäni kysymyksen: Jos "suvaitsemattomuutta" vastaan taisteleminen on kaikkien prioriteettien äiti, miksi lakeja ei muuteta niin, että tätä taistelua voitaisiin käydä avoimesti? Miksi vannotaan sananvapauden nimiin ja rikotaan kulisseissa omia julistuksia? Mitä voidaan ajatella sellaisen ideologian moraalista, jota joudutaan edistämään valehtelemalla?